Hyviä kirjoituksia Talviklassikon ongelmista. Tuli itsekin kirjoitettua sen matsin ongelmasta, jossa Jokerit alistuivat pelaamaan sitä lätkää mitä HIFK halusi. HIFK pelasi paljon enemmän vahvuuksillaan kuin Jokerit ja tulos oli ihan ansaittu ja itse aiheutettu. Sillä materiaalilla, joka Jokereilla on tulisi jatkuvasti olla kuskin paikalla ja pelin päällä. Nyt jätetään käyttämättä kaikkea arsenaalia ja pelaaminen on aivan liian usein näennäistä. Valmennusjohdon ykköshomma on ulosmitata potentiaali mahdollisimman kokonaisvaltaisesti käytettävissä olevasta materiaalista. Sen keskeisimmät asiat ovat:
1) Pelitavan valmennus, joka pilkottuna tarkoittaa puolustuspelaamista, keskialueen pelaamista ja hyökkäysalueen pelaamista sekä kiekottomana että kiekollisena + erikoistilannepelaaminen.
2) Henkinen koutsaaminen joukkue- ja yksilötasolla sekä joukkueen valmistaminen otteluihin.
3) Pelin aikana valmentaminen ja pelin tapahtumiin reagoiminen.
Talviklassikossa kohdan kolme valmentaminen oli alasarjan junnukiekkotasoa ja sellaista ei voi hyväksyä tällä tasolla eikä etenkään sellaisessa pelissä, jonka panos oli perusrunkkaripeliin verrattuna merkittävä.
Kohdassa kaksi on ongelmia myös, välillä toimii, liian usein ei. Pelisuoritusten laatuerot ovat aivan liian suuria pelien välillä. Mestaruuden voittavilla joukkueilla tällaista heiluriliikettä ei esiinny ja siihen on tultava muutos.
Ilolla tervehdin Kettererin Maken kommenttia, että tappio -rivien välistä luettuna- vituttaa ankarasti. Toivottavasti myös koko jengiä, jolloin tästä pettymyksestä voidaan vielä ammentaa jatkoa ajatellen jotain positiivista. Jos se vitustus on tosiaan ankaraa, niin se tunne tappiosta jää toivottavasti joka jätkälle elävästi mieleen, joka parhaimmillaan konkretisoituu pelisuorittamisen laadussa siinä, että se kuskin paikka otetaan jatkossa vaikka väkisin.