Oi oi oi, odotukset oli että naisväki tulisi ja pyyhkisi Jounin parralla lattiaa, ja nehän sen tekivätkin. Paitsi Virve. Virve, mene biojäteastiaan. Ihan vittuilua, eikä yhtään semmosta hauskaa vittuilua, vaan pelkkää välinpitämättömyyttä, laiskan pubiruusun väljähtänyttä paskaa. Kusipäisyyttä. Mene nyt sinne biojäteastiaan ja jää sinne, jos ei kiinnosta yhtään edes yrittää päästä toisen artistin musiikkiin kiinni. Kusipää.
No niin, nyt kun Virve on työnnetty syvälle banaaninkuorien ja homeisten paahtoleipien sekaan, niin voidaan kirjoittaa niistä muista, mukavista, toisia kunnioittavista ja ei-kusipäistä artisteista, jollaisia oli kaikki muut paitsi biojäte-Virve. Hätä-Maccellin aloitus nyt oli semmosta Hätä-Markkua ku tähänkin asti, mitään ei jäänyt siitä itselle käteen paitsi arvostus että osaa se nopeasti pajattaa ja ihan kivoja lauseita oli ommellut sinne sekaan. Mutta oli ainakin nähnyt vaivaa ja yritti ja varmaan tuosta joku muu saattoi tykätäkin.
Robinilta erittäin yllättävä valinta vetää joku helvetin Saattoväki, ja vääntää siitä ihan uskottava känni-ilta-tarina, mitä helvettiä. Meidän pikku Robin, sliipattu poikakulta, putipuhtaissa eriparikengissään ja muotivaatteissaan, laulamassa siitä kuinka se on dokannut ittensä niin tärviölle että puolet kavereista on kadonnut ja toinen puoli joutuu taluttamaan Robbenia kotiin. Eihän tämmöstä nyt voi olla. Hauskasti Robinia itseään pelotti että kun en oo tästäkään biisistä tajunnut mitään, että mitä jos tää on Hynyselle joku helvetin tärkeä itkuvirsi ja hän nyt pilaa kaiken ja nolaa Hynysen ja voi vittu miten vaikeeta se tulee olemaan. Helpotus oli suuri, kun Hynynen itse jo insertissään sanoi että en minä edes muista mitä helvettiä olen tähän yrittänyt sönköttää. Sai Robin vapautuneesti mennä hassuttelemaan, ja suoriutui hyvin. Hyvä Robin! Heitä sinäkin muutama mädäntynyt kananmuna tuonne biojäteroskikseen, missä ei ole mitään muuta kuin turhaa, pahalta haisevaa roskaa.
Ja sitten tuli niitä naisväen esityksiä, joista kaikki paitsi aiemmin mainittu oksennus-Virve saivat kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Janna ehkä jäi lopulta pronssille, vaikka oli kiva sovitus ja tykkäsin kun sillä vähän ei tekniikka ollut nyt niin virheetöntä vaan vähän hapuili jopa laulut välillä, ja oikein rääkäisikin kerran. Tunnetta, se oli sitä. Lopuksi olisi saanut vielä rääkyä lisää ja peteparkkosena huutaa että ei se minua lapsekseen ja kuvakseen tunnista se jumala, eikä vajota esittämään Mariah Careytä sen semmosen ärsyttävän ujelluksen myötä. Oon aina inhonnut sitä kun naislaulajat jotenkin lähtee briljeeraamaan että tämmösiä ääniä minä osaan päästää, kuunnelkaa kun menee välillä korkeelle ja välillä matalalle ja taas korkeelle, monta kertaa sekunnissa vaihtuu hei kuunnelkaa, ja sitten ne kädellä samalla jotenkin niitä ujelluksiensa äänenkorkeuksia tapailee samalla. Siitä tuli Jannalle miinusta, mutta siihen loppuun asti oli erittäin hyvä.
Anna oli perkeleen hyvä, ihan timanttia. Muistaakseni se Paavo Arhinmäen tukkaturbaanipäinen kaksoisveli on ennenkin tuolla selloa soitellut, oliko se peräti jonkun aiemmin Vain Elämäässä esiintyneen naislaulajan miekkonen, mutta oli mikä oli niin olihan poika taitava selloaan soittamaan. Hienosti täydensi sello-turbaani Annaa, nyt lauloi Anna sillee ku olisi pitänyt Yrjänän päivänäkin laulaa ja työntää silloin jo se autotune sinne biojäteroskikseen muun oksettavan paskan sekaan.
Ajattelin jo että ei tuota Annan versiota parempaa voi tullakaan tässä, mutta tuli kuitenkin. Ellinooran Tuonelan Koivut oli eeppinen. Vähän ärsytti eka että hö, tää mistä Jippu on jo tehnyt hienon ei-Kotiteollisuus version, mutta Ellinooran versio oli sitten vielä sitä Jipun tekelettäkin mahtavampi. Aijai, tämmöstä sen olla pitää.
Ja sitten oli toki vielä Yrjänä. A.W. Yrjänä laulamassa kellopeliappelsiinin kilipääksi puettuna ja meikattuna Hynyselle Kotiteollisuuden biisistä tehtyä reggae-versiota Vain Elämää -ohjelmassa, ei jumalauta. Jos ei Robinin kännilaulua pitänyt olla olemassa, niin mistä vitun ulottuvuudesta tämä nyt sitten revittiin. Tämä oli vittuilua isolla sydämellä! Vielä kun ilmeisesti sisäpiiritietona Akilla oli että Jounia vituttaa reggae yli kaiken, ja veikkaan että se myös tiesi Meren mutaa -biisin olevan tekstinsä puolesta Jounille ylpeyden aihe, niin se oli oivallista vetää sitten ihan läskiksi. Mahtavaa! Virve jos ei olisi jo tukehtunut biokaasuun tai meloninkuoriin niin se voisi ottaa tästä oppia. Mutta eihän se saatanan laiska ja ilkeä kusipää ota. Kaatakaa lisää neljä viikkoa vanhaa kalasoppaa sinne astiaan, minusta näyttää siltä että tuolta yhdestä kulmasta pilkottaa vielä muutama punaiseksi värjätty vanhuksen hius, ne täytyy kaikki peittää.
Helvetin vaivaannuttavaa oli katsella, kuinka Hynynen yritti siinä pöydän päässä ja pihalla laulujen jälkeen kuvatuissa pätkissä sanoa jotain järkevää ja soveliasta. Mutta toivottavasti tykkäsi päivästään. Hienoja iskelmäbiisejä mies osaa tehdä, ja on oikeasti myös taitava sanoittaja, jonka leirin nuoret naiset nyt toivottavasti toivat suuremman yleisönkin tietoisuuteen. Ellinooran ja Annan Kotiteollisuus-versiot pitäisi ainakin soida Radio Aallolla ja mitä näitä nyt on seuraavat 20 vuotta. Miksei Jannankin, täytyy huomenna kuunnella Spotifystä että oliko studio-versiosta korvattu hapuilevat osuudet, ja ettei niitä vaan oo piiloteltu taas semmosen mariahcarey-ujelluksen alle.
Robinin päivä vielä, siitä ei suuria odotuksia ole, mutta kai sen voi katsoa kuitenkin. Virven esitystä en edes yritä kuunnella, vaan skippaan sen suosiolla, niinhän sekin oli skipannut tämän Hynysen päivän.