Vain elämää – viihdeohjelma

  • 619 460
  • 3 263

Gotterdam

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä, Leijonat, IPV, Roihuttaret, PuMu
Skippasin Miikan päivän vaan koska rap. (Kuulostaa ahdasmieliseltä, mutta kun ei juuri pysty. Arvostan kyllä räppareitä, ovat taitavia.) Vickyn päivässä parasta antia Yrjänä, Dollynoora, Janna ja Anna Puu.
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
Robin veti sitten pohjat. Taustanauhalta musiikki. Mitä helvettiä!
Robiniin ja taustajoukkoihin voi aina luottaa. Ei riskivalintoja ja kokeiluja uusille urille, vaan yritetään tehdä väkisin vanhasta hitistä uusi Spotify-hitti.

Jakso tiivistettynä. Anna kertoo äitiyden ja artistiuden vaikeudesta ja kiistää olevansa raskaana. Vicky huutaa "siemenet sisään". Hynynen punastuu, eihän noin härskiä kuule edes keikkabussissa. Yrjänä yrittää epätoivoisesti sanoa väliin jotain korkealentoisempaa ja kehuu Annan esityksen bassorumputamppausta.

Robin miettii rumpuja ja siemeniä. "Kuis ne siämenet o rummuis sisäll', luuli et ne ois marakasseis", Hätä-Miika hoksaa riimiparin kasseis-masseis, mutta siihen se jää. Janna ei ole varma mihin heittoon kannattaa tarttua ja pitää coolin seurapiirirouvan ilmeensä.

ed: pahoittelut turkulaisaksentin kulttuurisesta ja epätarkasta omimisesta
 

diavolo

Jäsen
Yleisenä musiikkidiggarina yritän aina suhtautua avoimesti uuteen tuotantokauteen ja niin tein nytkin. Mutta voi pojat kun on kädenlämpöistä menoa. Näinköhän käy että tältä kaudelta ei tule yhtäkään edes pienen mittakaavan radiohittiä? Yleensä edes yksi esitys on herättänyt itsessäni jotain tuntemuksia tai jopa herauttanut pisaran silmäkulmaan, mutta kun eihän noilla ole edes mitään tunnetta mukana tuolla. Ei siis minkäänlaista. Ei tarvitse olla sitä itkua ja märehtimistä, mutta kun iloisuus ja hauskanpitokin tuntuu tuolla porukalla väkinäiseltä ja päälle liimatulta.

Kyllä tämä kausi jo nyt painuu sinne heikoimpien joukkoon, valitettavasti.
 

Potku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Kivikova
Miksi Robin oli yksin lavalla? Missä bändi?
Miksi Jannan biisivalinnat kerta toisen jälkeen sieltä mistä aita matalin? Hänen VE vedot ovat nyt jo isompia biisejä kuin yksikään oma.

Näinköhän tämän jälkeen tulee ensi vuodelle mitään kautta
 

tyoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lightning, Rangers, Vegas
Miksi Robin oli yksin lavalla? Missä bändi?

Ei kai sinne mitään bändejä tarvita. Nauhalta vaan kaikki niin se on sopivan aitoa nykyviihteessä. Huvittavan näköistä ja kuuloista tuo Robinin esiintyminen, mutta kaippa hänellekin oma fanijoukkonsa löytyy.

Hätis on yllättänyt positiivisesti. Ei niinkään esiintymisillään, vaan sillä kuinka helvetin asiallinen tyyppi hän on. Olisi mukava ottaa joskus kuppia hänen kanssaan. Hyvä, että juuri tuollainen kaveri on päässyt menestyksen makuun.

Pöytäkeskustelut ja toisten kehumiset kilistelyn jälkeen ovat välillä melko tönkköjä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että ohjelmassa nähdään vaan parhaat palat. Ainakin Hynysellä jää ihan piippuun nuo kehut. Välillä toivoisi, että joku auttaisi häntä päättämään lauseen.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Robinin uraa on tullut seurattua aina Frontside Olliesta lähtien jonkinlaisella mielenkiinnolla. Alkuun tietysti vähätellen, koska Robin on tyttöjen musaa ja siksi automaattisesti kuraa. Sitten kun Robin alkoi koko ajan käyttää nahkatakkia päästyään Novan soittolistalle, ihmettelin toistuvasti, miten voikaan olla noin fiksu kaveri: koko nuoruusaika hirmuisessa pyörityksessä, mutta hymy ei hyydy tai kohuja synny. Robin vaikutti, ja uskon että sitä olikin, aidolta.

Robin Packalen taas on niin läpeensä laskelmoitu tuote, että vaikea tuosta on kenenkään enää innostua. Teini-Robbarissa oli menoa ja oma juttunsa, Packalen taas tekee kädenlämpöistä hissimusaa mahtavalla antimenestyksellä:

- Vanhat kuulijat tuli karkotettua
- Täydellinen ilta ei kiinnostanut ketään
- UMK:ssa täydellinen floppaus biisillä joka oli tuore joskus 2015
- Vain elämää mennyt penkin alle

Jäljelle jää enää yksi vaihtoehto: myöntää rehellisesti, että sitä kv. uraa ei tullutkaan (kovastihan Robinin poppoo on näillä viimeisimmillä liikkeillään vihjaillut ko. projektin jo jääneenkin taakse mutta ei sitä vaan voi julkisesti sanoa) ja laulukieleksi tulee nyt pysyvästi suomi. Ihan hyvinhän Robinin Ohikiitävää-cover ja duetto Viivin (lienee muuten varma nimi seuraavalle VE-kaudelle) kanssa ovat keränneet soittoa, joten kyllä Robinissa vielä potentiaalia on.
 

Potku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Kivikova
joten kyllä Robinissa vielä potentiaalia on.

Vaatinee, että taustoineen tulisi palautua siihen, mitä nuorempana oli, eli populaarimusiikin laulaja. Nyt on oltu kaukana siitä ylitulkinnallisuuden ja kaiken muun "taiteellisuuden" kanssa. Menevää musaahan tuo osaa laulaa. Mutta selkeästi kannattaisi pitää homma vain yksinkertaisena, niin isompikin yleisö tykkää.
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Hätis on yllättänyt positiivisesti. Ei niinkään esiintymisillään, vaan sillä kuinka helvetin asiallinen tyyppi hän on. Olisi mukava ottaa joskus kuppia hänen kanssaan. Hyvä, että juuri tuollainen kaveri on päässyt menestyksen makuun.
Itse tutustuin aikoinaan ensimmäisen kerran Gaselleihin, kun YLE lähetti kakkoskanavalta jotain livetaltiointia.

YleX oli luukuttanut jo aiemmin heidän musiikkia, mutta en ollut kiinnittänyt suuremmin huomiota. Tuo teeven live avasi faniuteni. Jokamiespojat ruudussa. Gasellit olivat kuin ketä vaan. Rentoja jätkiä.
 

asyouwere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Robinin veto (inhokkitermini) oli mahdollisesti koko VE-historian paskin. Ei jumalauta. Muiden artistien ilmeistä oikein paistoi, että koitetaan nyt parhaan mukaan teeskennellä tässä kolme minuuttia että tämä on edes jollain tasolla onnistunut tekele. Jouduin myötähäpeän vuoksi skippaamaan sen biisin jälkeisen pakollisen kehukierroksen, mikä yleensäkin on vähän raskasta katsottavaa mutta tällä kertaa oletettavasti varsinkin.

Hätis kova, Janna kovahko. Hynynen ihan jees. Robin tulikin käsiteltyä. Loput aikast yhdentekeviä.
 

Soutukorva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Eiköhän Jounin päivänä saada leivottua edes yksi pieni radiohitti. Tuotannosta löytyy yllättävän hyviäkin sävellyksiä. Tuosta kun riisutaan raskaat kitarat ja laitetaan Hynysen tilalle joku laulutaitoinen, saadaan ihan hyvää aikaan.

Muutaman jakson olen katsonut ja meininki on todellakin aika vaisua. Robin hahmona on jotenkin erikoinen. Sellainen teennäisen oloinen. Tiedä onko hän lintu vai kala.
 

Schadowan

Jäsen
Robin on joo kompleksi kaveri. Onko oikeasti tuollainen super kohtelias, hieman varautunut, vaivaannuttava, heittelee ympäripyöreitä kommentteja - vai jotain ihan muuta. Ei saa oikeen mistään kiinni. Tai sitten lapsitähden ura on koulinut niin, että ei haluakaan antaa oikein mitään itsestään julkisesti. Ei välttämättä huonoin lähestymistapa sinänsä. Mutta kun viihdeohjelmaa tehdään niin kovin jää kädenlämpöseksi. Nythän Robin on jo jossain Vaasan ruisleipä mainoksessa. Kädenlämpöisemmästä kädenlämpöisemmäksi.

Onks Jannalle nyt sanottu tarpeeks, että on kova. Kova on. Aivan siis. Nyt lähtee ura sitten ihan uusille sfääreille. Hyviä biisejähän se vaatisi, että se lähtisi, kai.

Ellinoora on aina kyllä silmät pyöreinä, mitä ikinä ympärillä tapahtuukaan:) Joskus kiinnostaisi kuulla kyllä, mitä on oikeasti mieltä, mutta vaikeaahan tuossa pöydässä on ketään kritisoida. Ja muutenkin musahommissa tuntuu toi nuorisuomi olevan päällä, että ketään ei oikein saa kritisoida ja kaikki artistit on tärkeitä ja on huikeita ja hyviä.

Hätä-Miikka on lungi tyyppi, sillä varmaan täyttää oman ruutunsa Vain Elämää-ohjelmassa nykyään.

Mutta kukas on viimeisin artisti, joka saanut oikeasti buustia/uuden alun uralleen Vain Elämästä? Tuntui, että ekoilla kausilla ihan kaikki paulihanhiniemet lähti lentoon. Nyt ollaan jo niin syvissä vesissä artistivalintojen kanssa, että ei ketään oikeen kiinnosta.
 

Potku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Kivikova
Nyt ollaan jo niin syvissä vesissä artistivalintojen kanssa, että ei ketään oikeen kiinnosta.

Ja olihan nuo ekojen kausien biisitkin paljon poppaavampia, ja radioon sopivia ja lähes kaikkien korville kivaa musaa. Nyt menee sovitukset aivan eri tasolla, ja siinä varmaan syy, ettei näistä hittejä tule.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Tästä sais heti mielenkiintoisemman ohjelman kun Jouni Hynysen päivänä Hynynen toteaa jonkun esityksen jälkeen: "Nyt oli muuten sitten melko surkea veto!" Vois tulla ihan aitoa itkua ja mitä vaan.

"Onhan se meijänkin tuotanto paskaa aina välillä, mutta tällaista ripulia ei edes me oltaisi kännissä saatu aikaan. Kiitos kuitenkin Robin".
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Tästä sais heti mielenkiintoisemman ohjelman kun Jouni Hynysen päivänä Hynynen toteaa jonkun esityksen jälkeen: "Nyt oli muuten sitten melko surkea veto!" Vois tulla ihan aitoa itkua ja mitä vaan.
Katri Helena oli varmaan lähimpänä tätä, kun Nipa Neumann veti minkä lie punkkiversion jostain Katrin sinivalkoisesta klassikosta. Oli ilme kyllä aika wtf. Siinä olisi Nipa voinut saada lounaslohesta naamalle.

Typo pois
 
Viimeksi muokattu:

tyoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lightning, Rangers, Vegas
Eiköhän Jounin päivänä saada leivottua edes yksi pieni radiohitti. Tuotannosta löytyy yllättävän hyviäkin sävellyksiä. Tuosta kun riisutaan raskaat kitarat ja laitetaan Hynysen tilalle joku laulutaitoinen, saadaan ihan hyvää aikaan.

Odotan myös innolla kuulostaisiko KT:n biisit jopa hyviltä parempien laulajien esittäminä. Tässä ohjelmassa se on viimeistään tullut selväksi, ettei Hynynen osaa laulaa juuri ollenkaan. Esim satu peikoista tai murheen mailla voisivat saada uutta pontta...
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Njoo. Janna. Eipä tää päivä nyt sinne Pete Parkkosen päivän tasolle päässyt, vaikka olis ollu sopivaa että olisi toisen kerran avautunut tämmönen ennen ohjelmaa aika tylsän nevahöödin maineessa oleva hahmo. Lapsiasiaa lukuunottamatta jäi aika njääh-osastolle Jannan tarinat. No menihän se äitinsä edelle silti, mutta kukapa ei menis. Ja oooonhan se noin muuten nyt, ooonhan se sellainen, aikamoinen.

Ellinooralla ja Yrjänällä oli ihan kivat laulut, ja enpä olisi muutama vuosi sitten vielä arvannut että Hynynen laulaisi Vain Elämäässä tukka tupeerattuna ja meikit silmissä Jannan laulua, ja puhuisi ennen ja jälkeen esitystään ihan totisena että tää oli niin koskettava juttu että mä tässä päädyin itsemurhaa pohtimaan.

Ensi jaksossa sitten pääsee kuulemaan mihin Kotiteollisuus taipuu muiden suuhun. Kova luotto on siihen että kyllä se taipuu ja hyvin taipuukin, naisosastolta odotan vähintään kahta tykkiversiota, ja Yrjänältä jotain vähän härömpää plokkausta. Jotenkin Ellinoora ja Satu Peikoista vois olla aika hyvä kombo. Semmonen, kiitos. Anna Puulle voisi sopia Raskaat Veet, Janna ja pubi-Virve ottaa sit jotkut isommat hitit koska Leri käskee. Virvelle Helvetistä itään, ja Jannalle Tämän taivaan alla. Hätä-Miikka tekee Minä olen -biisistä jonkun mitäänsanomattoman räppipölötyksensä. Robin pilaa Tuonelan koivut, ja Yrjänä taiteilee Itken seinään päin.

Ei varmana osu yksikään.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Robinin osalta en ihmettelisi, vaikka loppukausi tästä eteenpäin jaksoissa olisi pöydän äärellä yksi tyhjä tuoli ja "pakkaleeni hei" ois heivattu hiuksista vittuun kesken kauden.

Tuotanto olisi vaan todennut kuvausten puolivälissä, että tää jätkä ei tuo yhtään mitään ja mennään mieluummin tyhjällä paikalla rosterissa.

Vähän ilkeää mutta tällaiset fiilikset.

On kyllä mainioita noi sen puheenvuorotkin pöydän ääressä kun väkisin yrittää jotain tuoda, oikein näkee muidenkin ilmeestä kun odottavat ja toivovat että tulispa tähän juttuun joku pointtikin lopuksi jota voisi komppailla porukalla, mutta kun ei. Suu välillä liikkuu mutta kun ei mitään.
 

tyoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lightning, Rangers, Vegas
Entisenä KT- fanina on ollut melko hämmentävää seurata Hynysen Vain Elämää- matkaa. Esim sieltä Kuolleen kukan nimen ja Äijät- ohjelman aikaisesta äijämeiningistä kun otetaan suora leikkaus tähän Jannan päivänä esiintyneeseen hahmoon niin fiilis on aika sanoinkuvaamaton.
 

Teresa

Jäsen
Palstakollegoihin ei näköjään ole oikein uponnut tämä tuorein VE-kausi. Missähän aineissa lienen itse katsellut noita jaksoja, sillä minusta kausi on ollut ihan hyvä pari viimeisintäkin jaksoa mukaanluettuna. Esitysten saralla on nähty useita nappisuorituksia ja pöytäkeskusteluissakin on ollut kelpo asiaa ainakin ajoittain. Ainoastaan Robin herättää joka kerta suunsa avatessaan sen sortin myötähäpeää, että tekisi mieli takoa päätä seinään. Hän on jo ikänsäkin puolesta aivan eri aaltopituudella kuin nuo muut, mutta keskusteluihin on tietysti silti pakko osallistua vaikka väkisin, joten kaikki hänen puheenvuoronsa sisältävät ihan kammottavia latteuksia tai ympäripyöreää liirumlaarumia. Muistan Robinin sanoneen sillä edellisellä kaudellaan, että hän oli aikaisemmin kieltäytynyt Vain elämää -kutsuista sillä perusteella, ettei hän ollut nähnyt vielä riittävästi elämää kyetäkseen osallistumaan täysipainoisesti noihin formaattiin olennaisena osana kuuluviin syvällisiin keskusteluihin. Mielestäni hän olisi kyllä saanut kieltäytyä tuolloinkin ja samaten vielä nytkin – ehkäpä joskus kymmenen vuoden kuluttua olisi sopiva hetki palata asiaan hänen osaltaan, jos tämä ohjelma on silloin ylipäätään enää pystyssä. Muiden tämänkautisten artistien välille on kuitenkin muodostunut ihan hyvä ryhmähenki ja Hynynenkin on solahtanut tuonne sujuvasti, vaikka ensimmäisissä jaksoissa oli vielä nikottelua. Jannan päivänä tunnelma kyllä kieltämättä lörähti maan poveen Hynysen esitellessä niitä ehdollisia kuolemantoiveitaan, mutta silti annan hänelle pisteet avoimena olemisesta. Suoranaisia kyynelsessioita ei ole kenenkään osalta kovin paljoa nähty, mutta eihän niitä välttämättä tarvitakaan. On noissa keskusteluissa muutenkin päästy pintaa syvemmälle – kunnes Robin astuu aina kuvaan mukaan ja iskee väliin jotakin naurettavan jonninjoutavaa. Ylenmääräinen kehuminen puolin ja toisin vaikuttaa toki myös ajoittain falskilta, mutta sekin kai kuuluu tähän formaattiin.

Vickyn päivä:

En odottanut etukäteen Vickyn päivältä paljoa, mutta sain yllättyä positiivisesti. Olen tämän kauden myötä havahtunut siihen, että Rostillahan on aivan pirun hyvä ääni ainakin nykyään, ja hänen jaksonsa myötä taas havahduin siihen, että hänellähän on suht paljon hyviä biisejäkin – Oon voimissain, Näinkö aina meille täällä käy, Menolippu, Kun Chicago kuoli, Jolene… ja mitä niitä nyt oli. Käännösiskelmää tai ei, kyllähän nuo kipaleet toimivat. Persoonana hänestä on kauden aikana muodostunut minulle samanlainen kuva kuin muille artisteillekin; hän ei ole koko ajan suuna päänä, mutta sivaltaa aina välillä jotakin kuolematonta (”Me… masturboimme”). Jakson esityksistä parhaita olivat mielestäni tällä erää Ellinooran, Yrjänän ja Hynysen vedot. Janna ja Robin olivat keskikastia, Anna Puu ja Hätä-Joku shaibaa.

Ellinoora vaikutti vasta nyt tajunneen, mistä tässä ohjelmassa pohjimmiltaan on kyse – ei mitään omia runoiluja tai kokonaan uusia biisejä, vaan alkuperäistä kunnioittava ja sydänverellä tehty uudelleenversiointi olemassaolevasta kappaleesta. Jolene on muutenkin hyvä laulu niin englannin- kuin suomenkielisenäkin ja olen aikaisemminkin kuullut siitä oivallisia versiointeja, mutta Ellinooran suoritus ei ainakaan mitenkään kalvennut niiden rinnalla. Yrjänä puolestaan oli löytänyt Rostin tuotannosta lyyrisesti niin täydellisesti itselleen sopivan kipaleen, että se olisi ollut aivan kotonaan CMX:n levyllä. Olinkin aivan varma, että A.W. oli rukannut sanoituksen uuteen uskoon, mutta alkuperäisversioon tutustuminen osoitti kuvitelmani erheelliseksi – yksi sana oli kyllä vaihdettu mutta muuten mentiin originaalitekstillä. Hynynen yllätti jälleen valitsemalla rakkauslaulun (en tosin tiedä, miksi se taas yllätti minut, vaikka hän on valinnut aiemmissakin jaksoissa sellaisia), joskin kyllä siitä hänelle sopivaa särmääkin irtosi. Esitys oli toki aika humoristinen sketsihahmoineen ja tankerotansseineen, mutta kyllä siinä painavaa asiaakin oli. Musiikillisesti biisi ei osunut oman musamakuni kanssa yksiin, mutta oli kuitenkin osoitus Hynysen tässä ohjelmassa (jos kohta ei omassa tuotannossaan) ilmentämästä monipuolisuudesta.

Jannaa olen aiemmin parjannut jotenkin kalseasta teknisellä osaamisella briljeeraamisesta, mutta ehkäpä tuollainen teennäisen teatraalinen lähestymistapa istui Oon voimissain -kappaleeseen, koska nyt se ei pahemmin häirinnyt. Robin aiheutti kieltämättä melkoisen wtf-fiiliksen yksin lavalla heiluessaan, mutta loppujen lopuksi modernisointi sopi ihan ookoosti tuohon Menolippuun. Anna Puun Aamuinen tähdenlento puolestaan oli ihan hirveää kuraa – ei tuollaisesta dramaattisesta balladista vain voi tehdä menevää diskoversiota. Tai siis voi tietysti, mutta ei se toimi. Hätä-Joku taas pajatti jotakin yhdentekevää. Ei minun kai ole edes reilua kommentoida hänen esityksiään, koska en muutenkaan pidä räpistä enkä varsinkaan oikeiden biisien räpintämisestä.

Jannan päivä:

Jannan tuotannosta ainoastaan Tytöt lähtee tanssimaan ja Sä et ole hullu ovat pyörineet joskus soittolistoillani. Tähänastinen Vain elämää -visiittikin on osoittanut, että hänellä on eittämättä hieno ääni ja laulutaitoa löytyy, vaikka tulkinnoista voidaankin olla montaa mieltä. Persoonana hän on vaikuttanut hiukan etäiseltä – voi toki olla vain ujokin – eikä hänen oma päivänsä muuttanut tuota mielikuvaa. Esitysten osalta parhaiten onnistuivat Vicky, Ellinoora, Yrjänä ja Hynynen. Robin, Anna Puu ja Hätä-Joku puolestaan vetivät riman alta.

Vicky on kyllä koko kauden ajan ollut todella kova – ääni kajahtaa niin hienosti ja esityksissä on niin kova intensiteetti, että kuulija oikein nauliintuu tv-vastaanottimen ääreen, eikä yhtäkään ohilaukausta ole vielä tullut. Yrjänän ja Ellinooran luikautukset ovat myös tehneet kauden mittaan vaikutuksen; kummallakin on upea ääni (Ellinooralla tosin sen verran persoonallinen, että se hipoo jo hiukan ärsyttävyyden rajoja, muttei kuitenkaan ylitä niitä) ja mahtava kyky tulkita tekstiä. Hynynen puolestaan ei osaa laulaa, mutta tunnetta hänkin näemmä osaa välittää. Hänen tämänkertaisesta habituksestaan päätellen olisin odottanut jotakin örinäversiota Maailma meidän jälkeen -kappaleesta, mutta kokonaisuudessaan esitys olikin yllättävän herkkä ja vasta lopussa sitten räjähti oikein kunnolla ”kuolonkorinan” muodossa.

Robin ja Anna Puu onnistuivat latistamaan Jannan ainoat hitit mitäänsanomattomaksi roskaksi. Etenkin Robinin versio oli aivan järkyttävää sontaa; Sä et ole hullu -biisissähän on oikeasti varsin vakava sanoma, niin ei tuollainen kevyt hoilotus istunut siihen ollenkaan. Lyriikkaakin oli muutettu joutavanpäiväiseen suuntaan. Anna Puun Tytöt lähtee tanssimaan puolestaan typistyi tavanomaiseksi tanssikappaleeksi, kun alkuperäinen biisi taas on itse asiassa aika synkkä. Hätiksestä en sano mitään. Tai no, tuossa hänen valitsemassaan kipaleessa oli kai alunperinkin jonkinlainen räppiosuus, niin sikäli sen olisi voinut kuvitella sopivan hänelle, mutta eipä tuosta hänen versiostaan ollut taaskaan tunnistettavissa oikein mitään elementtejä siitä Jannan kappaleesta.

Ensi viikolla olisi sitten Jounin päivä. Odotukset ovat tällä kertaa katossa. Kuten muutkin ovat sanoneet, on kiinnostavaa päästä kuulemaan noita sinänsä oivallisia biisejä jonkun oikean laulajan esittämänä.
 

Loorz15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit | Huuhkajat | Teuvo Teräväinen
Robinin osalta en ihmettelisi, vaikka loppukausi tästä eteenpäin jaksoissa olisi pöydän äärellä yksi tyhjä tuoli ja "pakkaleeni hei" ois heivattu hiuksista vittuun kesken kauden.

Tuotanto olisi vaan todennut kuvausten puolivälissä, että tää jätkä ei tuo yhtään mitään ja mennään mieluummin tyhjällä paikalla rosterissa.

Vähän ilkeää mutta tällaiset fiilikset.

On kyllä mainioita noi sen puheenvuorotkin pöydän ääressä kun väkisin yrittää jotain tuoda, oikein näkee muidenkin ilmeestä kun odottavat ja toivovat että tulispa tähän juttuun joku pointtikin lopuksi jota voisi komppailla porukalla, mutta kun ei. Suu välillä liikkuu mutta kun ei mitään.
Tekoäly voisi hoitaa Robinin puheenvuorot jatkossa. Niissäkin olisi varmaan enemmän tunnetta ja syvyyttä.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Eikös tuolla Robinilla ollut joku ihan omakin ohjelma tässä taannoin, mites se siinä pärjäili?

Toki, kun langat, tuotanto ja käsikirjotus on omissa käsissä niin todennäkösemmin näyttää supliikimmalta. Väitetysti, tai yhden käsikirjoittajan sanoin (ettei vain olisi jopa ollut myöhemmin produktioissa Alf, Sledge Hammer!, Garry Shandling Show, ja tietysti, Simpsonit vaikuttanut Mike Reiss) Johnny Carson oli maailmanmestari toimittamaan käsikirjoitettua materiaalia sisään helposti ja luonnollisesti. Sitten taasen yllättävämmät improvisoinnit ja reagoinnit oli hatarammalla pohjalla.

Materiaalien tunnettavuuden puolesta A.W. ja Jouni Kalervo erottuvat täysin omalla kohdalla. Täytyypä tsekata tuo Jounin viikko sitten aikanaan. Yhtään Anna Puuta, Vickyä, Jannaa tai Ellinooraa väheksymättä. On sielläkin jotain hyviä. Ja Gaselleista oon kuullu vaan hyvää, mutta auttamattoman ulkona oon tuotannostaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös