Verkkolehden uusimmat jutut
-
Keskiympyrä: Artturi Lehkonen on todellinen pudotuspelihirmu – Mitä ihmettä Aleksander Barkoville on tapahtunut?Lue lisää »
-
Kelvoton kiekkomies ja epäpätevä pomo – dokumentti Maple Leafsin mahtimiehestä sortuu hosumiseenLue lisää »
-
Predatorsille kävi kalpaten, Golden Knights pakotti Starsin seiskapeliinLue lisää »
-
Taru Suomen ja Ruotsin naiskiekkoilusta, osa 1: Karu totuus Suomen ja Ruotsin naiskiekon eroistaLue lisää »
-
IL: Kari Jalonen on ottamassa Saksan suurseura Kölner Haien ohjaksiinsaLue lisää »
-
Bild: Adam Clendening on siirtymässä Ilveksestä Saksan mestarijoukkueeseenLue lisää »
Vain elämää – viihdeohjelma
- Viestiketjun aloittaja finnjewel
- Alkaa
- 572 144
- 3 127
Kauden tähän asti hämmentävin hetki on Yrjänä heiluttelemassa hihojaan Hynysen tahtiin.
Hynynen oli helvetin kova! Pidin myös Yrjänän esityksestä, vaikka olikin vähän sivuroolissa. Anna sen sijaan veti tosiaan ihan läpilauleluksi. Paljon en siitä esityksestä edes muista, puhelinta räplätessä meni se aika pitkälti.
Muut jostain siltä ja väliltä.
Hätis on kyllä hauska jamppa. Jengi on kyselly.
Hynynen oli helvetin kova! Pidin myös Yrjänän esityksestä, vaikka olikin vähän sivuroolissa. Anna sen sijaan veti tosiaan ihan läpilauleluksi. Paljon en siitä esityksestä edes muista, puhelinta räplätessä meni se aika pitkälti.
Muut jostain siltä ja väliltä.
Hätis on kyllä hauska jamppa. Jengi on kyselly.
Objection, your honor!
Harzan: Fakta: Lentäviä dinosauruksia (= lintuja) on edelleen
Fakta: Lentäviä dinosauruksia ei ole ollut. On ollut lentoliskoja.
Onpahan tylsä jakso tämä. Anna Puu ja Hynynen vielä jäljellä, mitään ei oo näistä edellisistä jäänyt oikein mieleen. Jostain spoilaannuin että Hynynen tulee huutamaan ja rääkymään jotenkin hassusti oman laulunsa, niin kaipa sitä sen nyt sitten voisi vielä katsoa.
Hätä-Petteri vaikuttaa kyllä erittäin lupsakalta, hauskalta ja mukavalta jampalta, mutta nää sen biisit on kyllä jotain aivan yhdentekevää pöppöä kaikki.
Onks tää Gasellit siis oikeesti jotenkin suosittu yhtye? Yhtään näistä biiseistä en oo ikinä tietääkseni kuullut.
Hätä-Petteri vaikuttaa kyllä erittäin lupsakalta, hauskalta ja mukavalta jampalta, mutta nää sen biisit on kyllä jotain aivan yhdentekevää pöppöä kaikki.
Onks tää Gasellit siis oikeesti jotenkin suosittu yhtye? Yhtään näistä biiseistä en oo ikinä tietääkseni kuullut.
PokerJoker
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit, Red Wings
Toisin kuten pitkälti muut ohjelmassa olevat artistit niin Gasellit on jollain tapaa edes relevantti yhtye tänä päivänä. Eli kyllä, on todella suosittu yhtye ja kun aletaan puhumaan niistä seuraavista yhtyeistä, jotka lähtevät sitten jotain Nokia Areenaa valloittamaan niin veikkaan, että Gasellit saattaa olla aika korkealla siinä listalla.
Tämän kauden artisteista menee siihen omaan TOP 3 Kotiteollisuuden ja CMX:n ohella, mutta oli tämä päivä noin tuhat kertaa parempi kuin Yrjänän päivä. Oikeastaan yksikään veto ei ollut mitenkään täysin mätä, joskin eipä näistä mitään klassikoita tullut. Tulee mieleen vähän se Stigin päivä, jolloin vedettiin aika kovia versioita Stigin biiseistä, ei toki nyt ihan samalle tasolle päästy ja Hätis ei itsekään ole vielä tarjonnut muuta kuin sellaista kädenlämpöistä soppaa. Tosin kaikki vedot tuli ainakin itsellä seurattua ilman kännykän räpläilyä niin kaiketi tähän astisista päivistä paras.
Okei, no jos niin sanot, niin uskotaan, uskotaan.
Parempihan se on aina tällaisissa asioissa uskoa randomia jatkislaista kuin randomia paleontologian professoria:
It’s official: birds are literally dinosaurs. Here’s how we know
Drop any preconceptions of dinosaurs, which are likely reptile-centric and warped by Spielberg; the real dinosaurs are outside your window. Yes, birds are dinosaurs. Shaun Hurrell interviews dinosaur evolution expert Professor Roger Benson to unearth the latest research on the origin of birds.
www.birdlife.org
Viimeksi muokattu:
Ikävä kyllä oikeassa olit.
Aivan käsittämätöntä ettei edes tuotanto ollut vihjannut että tietyt Gasellien biisit omaavat potentiaalia ja arvon artisti tekisi rahaa sillä. No, ehkä nytkin käy hyvin. Epäilen.
Zen, Heimo ja vaikkapa teinijäte. Tamin sanoja räätälöiden: mä häpeän. Systeemi antoi edun ja sitä ei käyttänyt kukaan.
Räppi ei tosiaan kaikkien juttu ole, mutta on se nyt saatana jos niitä vähemmän harjaantuvaan korvaan kuuluvia biisejä skipataan 100% tarkkuudella.
Hyvää tekstiä.
Totean alkuun että räpissä on paljon kuraa ja itse uhriudun aiheesta toisinaan vahvasti. Fanipojan synti.
Se on noin yleisesti hauska ilmiö että "joku Hätis" kyykytetään tuntemattomuuden vuoksi. Googlea ei luonnollisesti edes minuuttia käytetä ennen kuin kyytiä annetaan.
No, sitten kun löytyykin faktoja että numeraalisesti rosteriin riittävä(ellei enemmän), lyödään tiskiin heitto ettei ura ole riittävän pitkä eikä luvut määritä oikein mitään. Ja vastaava logiikka kelpaa muiden kohdalla varsin hyvin.
Kyllä, kärjistys mutta eilen esimerkiksi törmäilin ihmettelyyn että mikä Gasellit ja mikä Hätis. Koska Hynynen ja Yrjänä esim.
Makuasioita, mutta kovin kiehtova ilmiö itselleni. Hauskuuden kruunaa että monet räppiä vihaavat selvästi tajuavat miten globaalistikin iso genre nykyään kyseessä.
Siis meinaat että tämän maan kaupallisin musiikkiohjelma ei ole laskelmoinut tarkkaan, että mitä siellä kukakin artisti vetää?
Uskaltaisin väittää, että 95% tämän ohjelman biiseistä valitaan nimenomaan sillä ajatuksella, että mikä maksimoi radiosoiton ja sitä myötä rahavirran. Aina mahtuu tietysti poikkeuksia, Toni Wirtanen ja Brontosauruksen yö esimerkiksi, mutta muuten vedot on nimenomaan sieltä hittikategoriasta.
Toki en ole ohjelmaa enää juurikaan vuosiin seurannut, joten voin olla aivan väärässäkin.
En ole eri mieltä tästä kulmasta. Oma kysymykseni onkin että vedettiinkö Hätiksen päivänä biisejä joilla juurikin saadaan näkyvyyttä, radiosoittoa sekä numeroita.
Minusta tuossa jätettiin yllättävän paljon potentiaalia ja jopa helposti huomiota herättävää materiaalia pois.
Käytän vielä rikkinäisen levyni... Yrjänä - Heimo. Suoraan lapuissani kuin tehty herralle. Ja kyllähän Zenin skippaus oli jopa rahasilmiltä alisuoritus.
Eli en ollut kovin vakuuttunut kattauksesta jota nyt kuultiin. Just saying.
Edit. Ja itse nimenomaan pohdin helpon rahan logiikkaa tuotannon kulmasta. Kyse ei ole niinkään että petyin vain kun itselleni selkeitä biisejä ei kuultu. Mainitsemani Zen nyt on liki uunituore ja monella tasolla no brainer valinta jos olisin tuotannon taustalla.
Viimeksi muokattu:
Saako kysyä, mikä tästä biisistä tekee niin erikoisen? Hyvä kappale ja selkeä sanoma, muttei mitenkään sen mieleenjäävempi tai erityisempi kuin moni muukaan Gasellien biiseistä edes siltä ajalta. Ainalta Jäniksen vuosi kolahtaa ainakin itsellä ihan eri tavalla.
Ihan ei biisiveikkaukset osuneet, mutta ei tästäkään kaudesta mitään radiohittiä jäänyt. Ihan ok biisi Robinilta, Anna Puu ja Janna teki myös kohtalaiset versiot. Ehkä Gasut kuitenkin on sen verran omaleimainen bändi, ettei muiden ole helppo tehdä alkuperäistä kiinnostavampaa versiota mistään biisistä. Hittejäkin jäi käyttämättä vaikka toiselle kaudelle.
Ollaan varmaan kuuluisien makuasioiden äärellä. Heimon ja Yrjänän yhdistin päässäni juurikin teeman vuoksi ja vaikkei osaa räpätä, voi tuosta tehdä kevyesti itse artistia ja itseään kunnioittavan tulkinnan.
Heimo on minusta Gasellien kärkeä ja ehkäpä tuohon liittyi ajankohta sekä tilanne kun biisin kuuli. Ja väitän myös että rahaa yms. hakeva tuotanto olisi voinut hoksata että tuo olisi hyvä veto.
PokerJoker
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit, Red Wings
Ongelma on ehkä tässä sitten vain se, että Yrjänä ei nyt ole vaan niin seksikäs nimi itsessään, että vaikka olisi versioinut jonkun ison hitin niin ei se siitä huolimatta olisi päässyt edes radiosoittoon Nelosella. Mutta siis noin muuten kyllä komppaan, että sisällöltään tuo olisi voinut olla aika hyvä biisi Yrjänälle vedettäväksi.
Sanoin ennen ohjelmaa, että Vickylle sopisi tuo Mitä Mä Malagas? -biisi tuollaisen letkeän tunnelman takia ja Hätis oli sitä veikannut myös, mutta ei kuultu tätä. Vicky ollut kyllä kauden positiivisin yllättäjä ja ainakin omasta mielestä vetänyt parhaiten tuolla. Ei nämä biisit mun soittolistoille eksy, mutta sellaisia ihan kivoja tekeleitä kuitenkin, jotka eivät ärsytä suunnattomasti, jos kuulisin näitä radiosta.
No daami Rosti on juuri aiemminkin tajunnut tai saanut ohjeet naulata kanssa-artistin ison lekan. Ei se Sanninkaan hitti mikään ihan tuore ollut.
Mutta nämä on näitä. Sille on syynsä että fiksummat tai "fiksummat" hakevat helpon rahan kulman tuoreilla biiseillä.
Tuo Teinijäte tuli mainittua ja olisiko tuo itseironiassa voinut olla enempää Hynystä? Tuohan on biisinäkin hyvin Kotiteollisuuden yhtälöön sopivaa. Ja biisinä rakenteelta.
Edit. Rostin kohdalla tajuttiin esimerkiksi tämä seuraava vaikkei Tuiskun tuorein hitti ollut.
Ja Sannin kohdalta tämä.
Väitän että ihan maaliin löysivät ja tämän vuoksi Gasellien aiempi tuotanto olisi tarjonnut minusta vaikkapa Yrjänää palvelevaa valintaa. Eihän hän välttämättä relevantti kaikkialle 2023 ole, mutta tällä minun logiikalla voi yhtäkkiä nostetta tulla.
Viimeksi muokattu:
Meillä oli eilen illan ohjelmassa melkoista kontrastia. Ensin katsottiin, kun AW räppäsi perhetuttunsa kanssa Hätä-Miikkaa. Sen jälkeen meniin Terveiden Käsien keikalle, missä iggypop-tason rasvaprosentin omaava Läjä latasi kurkku suorana Pissaa ja paskaa.
Vähän erilainen esitys näillä kahdella entisellä bändikaverilla.
Ikävänkantaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Rasion välispiikki Yrkän perään Tikkurilan rock-festareilla 2018 (?): "Kohta laihtuu"
Suomiräpissä on omaan makuun myös hyvää kamaa mutta nämä gasellit ja karrikoirat ym. eivät nyt iske. Toki ymmärrän, että niissä on jotakin joka iskee teini-ikäisiin kuuntelijoihin.
Mutta jos olen sitä mieltä että vaikka joku Gasellit nyt on vain paskaa, niin ei se mielipide siitä muutu vaikka kuinka googlaisin. Enkä nyt oikein edes tiedä mitä tässä tapauksessa pitäisi katsoa Googlesta. Testasin jo ”onko gasellit paskaa” ja ”kuka on hätä-miika” enkä kokenut suurta valaistumista.
Makuasioitahan nämä on ja jos joku diggaa Gaselleista tai Karri Koirasta tai Pikku G:stä (ja mitä näitä muita nyt tässä teiniräp-genressä on) niin ok mutta lievää suurempaa fanipoikamaisuutta havaittavissa kun ihmetellään kuinka jengi ei vain tajua kuinka hieno biisi joku Zen tai joku muu on.
Mikäs teinien artisti on Karri Koira? Jonnet ei muista Vähäisiä Ääniä? Varmaan Ruudolf on myös tällä logiikalla teinien suosikki.
En kyllä rinnastais Pikku G:tä ja Karri Koiraa keskenään.
Robin on jotenkin kiusallinen persoona. Tai aika persoonaton persoona. Hyvin vaivaannuttavaa kun yritti tehdä niin rehellisestä bilebiisistä kuin olla ja voi (Imus) jotain syvällistä ja tokaisi jotain että "Tää on tosi samaistuttava monella tasolla". Koko pöytä hiljeni hetkeksi, kunnes Hätis rikkoi hiljaisuuden ja vaan tyynesti vastasi, että "Niin, paitsi niille jotka ei oo Imus."
Onko Robbari liian tietoinen kameroista vai mikä homma, mutta tuntuu että joko yrittää liikaa tai sitten on vain luonteeltaan tylsä. Vähän samaa kuin Pete Parkkosessa viime kaudella. Ääni ja esiintyminen timanttista, mutta suusta tulee aika outoja, vaivaannuttavia ja mitäänsanomattomia mietteitä.
Onko Robbari liian tietoinen kameroista vai mikä homma, mutta tuntuu että joko yrittää liikaa tai sitten on vain luonteeltaan tylsä. Vähän samaa kuin Pete Parkkosessa viime kaudella. Ääni ja esiintyminen timanttista, mutta suusta tulee aika outoja, vaivaannuttavia ja mitäänsanomattomia mietteitä.
Kauheaa leväperäisyyttä, minulta oli näemmä jäänyt yksi Vain elämää -jakso rästiin. Sain onneksi tämän viikonlopun aikana katseltua niin sen kuin ihan uusimmankin jakson, joten seuraavaksi kommentit molemmista samassa syssyssä.
Ellinooran päivä:
Ellinoorakaan ei ole minulle läheinen artisti, mutta hänen edellisestä Vain elämää -visiitistään on kyllä jäänyt jonkinlaiset hämärät muistijäljet (lähinnä tosin vain mielikuva hänen pärstästään Satulinnan pöydän ääressä) ja hänen ”Elefantin painon alle jäää” -biisinsä on itse asiassa ihan hyvä. Tällä kaudella hän ei toistaiseksi ole erityisemmin loistanut muiden kappaleiden versioimisessa, mutta persoonana hän on tuntunut varsin sympaattiselta ja lämminhenkiseltä.
Vibat hyvästä tyypistä vahvistuivat myös Ellinooran omana päivänä ja hänen tuotantonsakin tuli nyt edes hiukan tutummaksi. Suurimman vaikutuksen tekivät tällä kertaa Janna ja Hätä-Miikka, jonka nimen olen näemmä oppinut viimein muistamaan, sillä he pääsivät yllättämään positiivisesti ennakko-odotuksiini nähden. Janna kieltämättä runoili turhan paljon omiaan sinne orkkislyriikan sekaan – alkuperäistä tematiikkaa noudattaen sentään –, mutta toisaalta sanoituksen omakohtaisuus tehosti selvästikin biisiin eläytymistä, eikä tässä vedossa näkynyt jälkeäkään hänen aikaisempia esityksiään vaivanneesta hengettömyydestä. Hätä-Miikka puolestaan perusti poikkeuksellisesti koko versionsa oikealle laulamiselle räpin papattamisen sijaan ja osoitti olevansa jopa ihan purkkiinmenevä vokalisti, kun oikein asian päälle ryhtyy. Sanoitukset hänkin oli valitettavasti tyylilleen uskollisena muuttanut tyystin erilaisiksi ja musiikillinen lähestymistapakin oli originaaliin verrattuna sen verran toisenlainen, että Ellinooran Gröna Lund oli tunnistettavissa sieltä alta ainoastaan erittäin hyvällä mielikuvituksella. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, mielestäni formaatin idea jää toteutumatta, mikäli alkuperäisteos rukataan aivan tunnistamattomaan muotoon. En tarkoita, että kuvittelisin olevani jokin ylin auktoriteetti, joka sanelee mikä tämän formaatin perusidea on, mutta ainakin henkilökohtaisesti olen kiinnostunut kuulemaan artistien versioita toistensa kappaleista tuollaisten kokonaan uusien tekeleiden sijaan.
Hynyseltä ja Yrjänältä koettiin niin ikään vahvat esitykset. Hynynen turvautui hivenen tavallista ulosantiaan puhtaampaan lauluun, eikä täten kuulostanut Muumien möröltä aivan niin paljon kuin yleensä. Yrjänä taas eläytyi biisiinsä suorastaan pelottavan hyvin ja muljautteli silmiään siihen malliin, että pelkäsin hänen saavan slaagin hetkenä minä hyvänsä. Viha, kipu ja rakkaus -lyriikan soveltaminen oli ihan hyvällä maulla tehty ja alkuperäistekstin henki oli vaivatta tunnistettavissa. Vicky ja Robin jatkoivat samalla linjalla kuin aiemmissakin jaksoissa, eli Vicky veti hienosti ja Robin vänisi järkyttävästi. Anna Puukin kulki edellisen jakson jalanjäljissä jättäen siis jälleen yhtä kylmäksi kuin Yrjänän päivänä.
Hätä-Miikka:
Johtuu varmasti osittain omasta musamaustanikin, mutta olen aina ollut sitä mieltä, ettei räppäreitä tarvitsisi olla tässä ohjelmassa ollenkaan. He eivät yleensä osaa laulaa, eivätkä muut artistit yleensä osaa räpätä, joten versioinnit ovat tyypillisesti aivan hirvittävää kuraa puolin ja toisin. Hätä-Miikka kylläkin tosiaan osaa laulaa ja muut kauden artistitkin osaavat hänen jaksonsa perusteella räpätä ihan auttavasti. Ei sillä, että minä asiasta mitään ymmärtäisin, mutta ainakin useimmat heistä uskaltautuivat sentään kokeilemaan tai edes tapailemaan räppäämistä esityksissään. Nämä uudelleenversioinnit myös kuulostivat omaan korvaani paremmalta kuin Gasellit-yhtye jakson orkkisbiisikatkelmien perusteella. Robinin veto oli nyt erityisen kova! Mahtavan letkeää mutta silti sopivan särmikästä menoa häneltä. Eniten pidin kuitenkin Vickyn esityksestä siitä huolimatta, että hän ei edes yrittänyt räpätä – tai siis todennäköisesti juuri sen takia. Hän tai ehkä ennemminkin bändi oli kyhännyt tuohon biisiin niin tarttuvan melodian, että se alkoi muistuttaa jo musiikkia. Hynysen rääkymisissä puolestaan oli ytyä ja tuo hänen aggressiivinen lähestymistapansa sopi kyllä Se ei kuulu sulle -kappaleeseen kuin nyrkki silmään.
Kokonaisuudessaan jakso edusti silti itselleni kauden heikointa antia tähän mennessä; lähinnä tosiaan varmaan siksi kun minuun ei kolahda sen paremmin Hätis, Gasellit kuin räpmusiikki ylipäätään.
Ensi viikolla olisi sitten Vicky Rostin päivä. Odotukset eivät ole järin suuret, sillä hän on ollut kauden parhaita suoriutujia ja nyt hän ei siis itse pääse estradille. Mutta onhan toki ihan kiintoisaa kuulla, mihin muotoon hänen kipaleensa muiden suussa taittuvat.
Ellinooran päivä:
Ellinoorakaan ei ole minulle läheinen artisti, mutta hänen edellisestä Vain elämää -visiitistään on kyllä jäänyt jonkinlaiset hämärät muistijäljet (lähinnä tosin vain mielikuva hänen pärstästään Satulinnan pöydän ääressä) ja hänen ”Elefantin painon alle jäää” -biisinsä on itse asiassa ihan hyvä. Tällä kaudella hän ei toistaiseksi ole erityisemmin loistanut muiden kappaleiden versioimisessa, mutta persoonana hän on tuntunut varsin sympaattiselta ja lämminhenkiseltä.
Vibat hyvästä tyypistä vahvistuivat myös Ellinooran omana päivänä ja hänen tuotantonsakin tuli nyt edes hiukan tutummaksi. Suurimman vaikutuksen tekivät tällä kertaa Janna ja Hätä-Miikka, jonka nimen olen näemmä oppinut viimein muistamaan, sillä he pääsivät yllättämään positiivisesti ennakko-odotuksiini nähden. Janna kieltämättä runoili turhan paljon omiaan sinne orkkislyriikan sekaan – alkuperäistä tematiikkaa noudattaen sentään –, mutta toisaalta sanoituksen omakohtaisuus tehosti selvästikin biisiin eläytymistä, eikä tässä vedossa näkynyt jälkeäkään hänen aikaisempia esityksiään vaivanneesta hengettömyydestä. Hätä-Miikka puolestaan perusti poikkeuksellisesti koko versionsa oikealle laulamiselle räpin papattamisen sijaan ja osoitti olevansa jopa ihan purkkiinmenevä vokalisti, kun oikein asian päälle ryhtyy. Sanoitukset hänkin oli valitettavasti tyylilleen uskollisena muuttanut tyystin erilaisiksi ja musiikillinen lähestymistapakin oli originaaliin verrattuna sen verran toisenlainen, että Ellinooran Gröna Lund oli tunnistettavissa sieltä alta ainoastaan erittäin hyvällä mielikuvituksella. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, mielestäni formaatin idea jää toteutumatta, mikäli alkuperäisteos rukataan aivan tunnistamattomaan muotoon. En tarkoita, että kuvittelisin olevani jokin ylin auktoriteetti, joka sanelee mikä tämän formaatin perusidea on, mutta ainakin henkilökohtaisesti olen kiinnostunut kuulemaan artistien versioita toistensa kappaleista tuollaisten kokonaan uusien tekeleiden sijaan.
Hynyseltä ja Yrjänältä koettiin niin ikään vahvat esitykset. Hynynen turvautui hivenen tavallista ulosantiaan puhtaampaan lauluun, eikä täten kuulostanut Muumien möröltä aivan niin paljon kuin yleensä. Yrjänä taas eläytyi biisiinsä suorastaan pelottavan hyvin ja muljautteli silmiään siihen malliin, että pelkäsin hänen saavan slaagin hetkenä minä hyvänsä. Viha, kipu ja rakkaus -lyriikan soveltaminen oli ihan hyvällä maulla tehty ja alkuperäistekstin henki oli vaivatta tunnistettavissa. Vicky ja Robin jatkoivat samalla linjalla kuin aiemmissakin jaksoissa, eli Vicky veti hienosti ja Robin vänisi järkyttävästi. Anna Puukin kulki edellisen jakson jalanjäljissä jättäen siis jälleen yhtä kylmäksi kuin Yrjänän päivänä.
Hätä-Miikka:
Johtuu varmasti osittain omasta musamaustanikin, mutta olen aina ollut sitä mieltä, ettei räppäreitä tarvitsisi olla tässä ohjelmassa ollenkaan. He eivät yleensä osaa laulaa, eivätkä muut artistit yleensä osaa räpätä, joten versioinnit ovat tyypillisesti aivan hirvittävää kuraa puolin ja toisin. Hätä-Miikka kylläkin tosiaan osaa laulaa ja muut kauden artistitkin osaavat hänen jaksonsa perusteella räpätä ihan auttavasti. Ei sillä, että minä asiasta mitään ymmärtäisin, mutta ainakin useimmat heistä uskaltautuivat sentään kokeilemaan tai edes tapailemaan räppäämistä esityksissään. Nämä uudelleenversioinnit myös kuulostivat omaan korvaani paremmalta kuin Gasellit-yhtye jakson orkkisbiisikatkelmien perusteella. Robinin veto oli nyt erityisen kova! Mahtavan letkeää mutta silti sopivan särmikästä menoa häneltä. Eniten pidin kuitenkin Vickyn esityksestä siitä huolimatta, että hän ei edes yrittänyt räpätä – tai siis todennäköisesti juuri sen takia. Hän tai ehkä ennemminkin bändi oli kyhännyt tuohon biisiin niin tarttuvan melodian, että se alkoi muistuttaa jo musiikkia. Hynysen rääkymisissä puolestaan oli ytyä ja tuo hänen aggressiivinen lähestymistapansa sopi kyllä Se ei kuulu sulle -kappaleeseen kuin nyrkki silmään.
Kokonaisuudessaan jakso edusti silti itselleni kauden heikointa antia tähän mennessä; lähinnä tosiaan varmaan siksi kun minuun ei kolahda sen paremmin Hätis, Gasellit kuin räpmusiikki ylipäätään.
Ensi viikolla olisi sitten Vicky Rostin päivä. Odotukset eivät ole järin suuret, sillä hän on ollut kauden parhaita suoriutujia ja nyt hän ei siis itse pääse estradille. Mutta onhan toki ihan kiintoisaa kuulla, mihin muotoon hänen kipaleensa muiden suussa taittuvat.
Viimeksi muokattu:
hooceebruins
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Boston Bruins, Janette Lepistö
Tulispa joskus semmoinen kausi Vain elämää, jossa olisi pelkkä Läjä ja kuusi kissaa vieraana. Läjä voisi versioida Terveitä Käsiä elektronisen musiikin tyylillä.
No nyt osui nimimerkki ja kommentti täydellisesti yhteen.
Teineillä taitaa nykyään olla aika erilaiset suosikit kuin Gasellit, joiden kuuntelijaryhmä painottuu varmaan aika tiukasti ikävuosien 25-35 välille. Koko Gasellien jutun ydin on samaistuttavuus ja teinejä tuskin hirveästi kiinnostaa, kun pitkälti päälle 30-vuotiaat miehet räppäävät asuntolainoista. Se bändin kaupallinen potentiaali nimenomaan nojaa siihen, että ensin on räpätty nuoren aikuisen elämästä (lähinnä valitettu ongelmista) ja nyt iän tullessa ollaan luontevasti siirrytty enemmän keski-ikäisiin havaintoihin omasta elämästä, johon "aikuistuneet" kuuntelijat voivat myös samaistua.
Jakso tuli katsottua ja ainoat edes kohtalaiset suoritukset veti Hynynen ja Ellinoora. Robin ja Janna ottivat bilebiisit, joissa epäonnistuivat täydellisesti. Yrjänän veto oli hyvinkin puuduttava ja Annan sekä Vickyn versioista en muista edes mitään. Paljon enemmän olisi saatu irti esimerkiksi tällä biisilistalla:
Hynynen - Se ei kuulu sulle
Ellinoora - Oulunkyläst ikuisuuteen
Robin - Teinijäte
Yrjänä - Zen
Anna - Jäniksen vuosi
Vicky - Mitä mä Malagas
Janna - Muistanks mä väärin/Laulu ilman sanoja
Ööööhhhh. Eipä nyt tämä Virve Rostin päiväkään lähde yhtään. Hynynen, Janna ja Yrjänä eli ykköskenttä on käynyt jo laulamassa eikä mitään oikein jäänyt kenestäkään käteen. Nyt tonne tuli se joku revenneistä farkuista runoileva tyttö höpöttää Hätä-Mikko-Alatalon kaa, tää on tämmöstä, mitä tää nyt on, jotain VilleGalle-touhua. ”Tosi hurja toi talkboxi, hei, ei oo helppoo toi hei ei oo.”
Tulispa jo Hynysen päivä. Robinin päivä tulee varmaan olemaan yhtä plööööh kun tää Virven ja Hätä-Mikkelin päivä.
Tulispa jo Hynysen päivä. Robinin päivä tulee varmaan olemaan yhtä plööööh kun tää Virven ja Hätä-Mikkelin päivä.
No niin, Ellinooran kantri-Jolenessa olikin ihan kivaa meininkiä ja eritoten kitarointia, sehän on kyllä erittäin hyvä biisi se alkuperäinen, Virve Rostista huolimatta, ja siitä muistan Miley Cyrukselta kuulleen joskus erittäin letkeän version. Ellinooran ei nyt ihan niin hyvä ollut, mutta silti oikein kiva. Robin oli tylsän muovinen kohjo niinku aina, Annalta ihan hauska Movetron-juttu.
Virve on terävä täti kyllä, ei siinä, leikkaa nopeasti noiden onelinereidensa kanssa mutta on kanssa jotenkin helvetin tarkasti ihmisten läpi näkevä hahmo. Ja on sitä muutama keikka sitten vissiin vedetty, 5000 tai jotain sinne päin, ja kuudetta vuosikymmentä painelee - Dannyhän nyt toki nauraa tommoselle aloittelijoiden luvuille, muistelee hetken kuinka hän Otto Von Bismarckin rippijuhlissa aikoinaan esiintyi vetreänä nuorena miehenä ja muisteli että etkös se sinäkin Vicky ollut silloin 18-vuotiaana minulla pari vuotta kenttäpat.. siis tuota, kaverina ja tuota tuota, niin, eli ketä teitä nyt on tässä ollut, Armia ja Erikaa ja jotain näitä tuoreempia sutturoita, Samulinin Arja oli joskus ja Tove Janssonkin ennen ku se sitten siirty samalle puolelle pelikenttää pelaamaan. Niin ja ei sovi unohtaa kuinka Danny menetti Ranskan reissullaan poikuutensa Marie Antoinettelle, syö ite kakkusi, jaa sieltä tulee giljotiini, meikä tästä häippääkin.
Toivottavasti joku jossain tekee videon, mihin on leikattu kaikki A.W. Yrjänän fiilistelyt muiden esitysten aikana. En tiedä onko se tosissaan tommonen hassu kummavaari, vai onko se sopinut Kummelin jätkien kanssa että nyt tulee semmosta sketsihahmoa että voitte heittää Mauno Ahoset roskakoriin.
Virve on terävä täti kyllä, ei siinä, leikkaa nopeasti noiden onelinereidensa kanssa mutta on kanssa jotenkin helvetin tarkasti ihmisten läpi näkevä hahmo. Ja on sitä muutama keikka sitten vissiin vedetty, 5000 tai jotain sinne päin, ja kuudetta vuosikymmentä painelee - Dannyhän nyt toki nauraa tommoselle aloittelijoiden luvuille, muistelee hetken kuinka hän Otto Von Bismarckin rippijuhlissa aikoinaan esiintyi vetreänä nuorena miehenä ja muisteli että etkös se sinäkin Vicky ollut silloin 18-vuotiaana minulla pari vuotta kenttäpat.. siis tuota, kaverina ja tuota tuota, niin, eli ketä teitä nyt on tässä ollut, Armia ja Erikaa ja jotain näitä tuoreempia sutturoita, Samulinin Arja oli joskus ja Tove Janssonkin ennen ku se sitten siirty samalle puolelle pelikenttää pelaamaan. Niin ja ei sovi unohtaa kuinka Danny menetti Ranskan reissullaan poikuutensa Marie Antoinettelle, syö ite kakkusi, jaa sieltä tulee giljotiini, meikä tästä häippääkin.
Toivottavasti joku jossain tekee videon, mihin on leikattu kaikki A.W. Yrjänän fiilistelyt muiden esitysten aikana. En tiedä onko se tosissaan tommonen hassu kummavaari, vai onko se sopinut Kummelin jätkien kanssa että nyt tulee semmosta sketsihahmoa että voitte heittää Mauno Ahoset roskakoriin.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy