Olihan siinä kaikenlaista.
Peten esityksessä tuntui että hän menee kohta räjäyttämään itsensä dynamiitilla, kun ei enää enempää saanut itsestään irti huutamalla - ja siis ihan positiivisella tavalla, olihan siinä nyt semmosta jotain vitun riemua ja saatanaa takana niin paljon että en minä oo tainnut ennen moista nähdäkään. Miinusta siitä että meni romplaamaan biisiä liikaa, tuo ja Läntisen Elämä Lapselle -biisin tekospedeily avasi, että ehkä tuossa on just se mikä Peten nousussa koko kansan ihkupojaksi on tökkinyt - sillä ei sitten ehkä oo semmosta näkemystä siitä missä kohtaa ois hyvä painaa vähän jarrua ja antaa olla vain. Vähän semmonen naiivin varma itsestään, jotenkin, koska ulkonäköä ja laulutaitoa ja heittäytymiskykyä ja varmaan kavereitakin löytyy niin vitusti. Niin sit se vähän tekee tommoseksi. En mä tiiä. En osaa selittää.
Vampyyri-Jyrki veti sitten Boycottia, ja vetikin hyvin muiden vampyyrikavereidensa kanssa - mutta oli tosiaan jotenkin epäsopivaa formaattiin, että muiden live-laulelujen sekaan yhtäkkiä pistettiin tommonen musiikkivideo pyörimään.
Erika erikoi Via Dolorosan, ennen kauden alkua profetioin että Erika vetäisi joka biisin aina elmukelmuun käärittynä, mutta se onkin nyt sit keksinyt tommoset 80-luvun jumppavaatteet elmukelmun tilalle. Alkuperäinen biisi on niin kova, että vaikea sen kanssa on päästä samalle tasolle, eikä Erika oikein nyt minusta siihen kyennytkään. Mutta ei kyllä silti tarvinnut hävetä, kantaa se niitä sen ihme asujaankin niin rehvakkaasti että anna mennä vain äläkä kuuntele tämmösiä somessa ulisevia urpoja.
Mikko lauloi sitten Läntisen kamalimman ja parhaimman biisin, ja menihän se taas vaikeaksi olo kotisohvallakin. Mikko ja lapsikuoro lauloivat ihan kivasti, mutta toisaalta minä varmaan nieleskelisin kyyneleitä vaikka joku täysin monotonisella äänellä ilman minkäänlaista säestystä vaan lukisi ääneen noita Syvälle sydämeen sattuu -biisin sanoja, ei sen kanssa voi mennä metsään, kun ei vaan lähde lekkeriä asian kanssa lyömään. Ja Mikkohan ei lähtenyt.
Redraman räpäyttelyt on yhä kivoja, ja Yonan laulaminen oli taas helvetin hienoa.
Ja sitten oli taas hömppämummo Meiju. Olihan se taas vähän semmonen tilanne että muut ajoi pihaan Ferrareilla ja Lamborghineilla, paitsi Meiju, joka tuli bussilla ja kaatui vielä naamalleen vesilammikkoon. Näytti että Jyrkin ainakin oli vaikea keksiä että miten mä tässä pöydässä tätä paskaa nyt kuuntelen ilman että näytän siltä että kuuntelen paskaa. Aivan onnetonta skeidaa. En tiiä mitä vittuilua ja koulukiusausta se oli Läntiseltä että meni vielä Meijun kanssa dueton laulamaan, saatana etkö sä oo laulanut että kiusaajat saapuvat, näytös voi alkaa, koskee, kun sivusta vain sitä seuraan, ja sitten sä meet ja raahaat sen luokan pösilön väkisin kevätjuhlaan esittämään kanssasi jotain hirveetä ripulia, jotta voitte sitten coolien jäbien ja gimmojen kaa röökipaikalla nauraa että näittehän te miten paska se Meiju oli, häähähähähähää, Villi ja vapaa toinks toinks, ääähähääää, seuraavaksi se varmaan kysyy mutsi hei, tietsä missä faija on, hähähähähähäää!
Meiju jos unohdetaan niin erittäin hieno jakso. Ja saatana Sakari Mannisen jatkoaikamaali pääsi kanssa jaksoon mukaan, Hirvensalmen palloseura vai meikkaajat vai kaikkiko siellä huusivat just kun Tommilla oli joku tärkee tarina menossa. Pöydässä kaikki muut paitsi Jyrki näytti ilakoivan tosissaan lätkömestaruutta, Pete näytti siltä että Jatkoaikaan löytyy nimimerkki, Meiju oli sitten se työpaikan kahvipisteellä ennen finaaliviikonloppua yhtäkkiä tosi hurjaksi jääkiekko kannattaja leijona faniksi muuntautunut tuulipallo, muut vaikutti peruskarjalalippiksiltä. Siinä kun muut laulo Den Glider Inniä, Jyrki kirjotti varmaan futisforumille että kendo vittuun Suomesta ja ou jea söör madafakin rock bebe yeeah!
Yonaa ens viikolla, en oikein tiiä mitä odottaa. Varmaan ainakin kaksi hyvää esitystä, koska Pete/Tommi/Erika -kombosta yksi voi pettää, mutta muut lunastaa. Redramakin voi yllättää, Mikon ja Jyrkin eväät lienee syöty jo. Ja sitten on mukana se hassu-mummokin.
