Pieniä ajatuksia valinnoista.
Anna Puu on ollut inhokkejani siitä lähtien, kun hän julkaisi ensimmäisen sinkkunsa joskus vuosia sitten. Sinkun nimeä en muista, mutta Puun vinkunan kyllä eikä hänen laulutaitonsa ole sen jälkeen yhtään parantunut. Lyriikat hänen biiseissään ovat kyllä ihan ok ja musiikkikin toimii, mutta Anna Puu ei vaan kolahda minuun yhtään. Kiroan sen henkilön alimpaan helvettiin, joka keksi kutsua Puun tälle tuotantokaudelle. Yksi kerta olisi ollut riittävä.
Ellinoorasta olen saanut sellaisen kuvan, että hän elelee musamaailmassa vähän omassa kuplassaan, mitä tulee hänen musiikkiinsa. Eskapismi on ihan kiva asia, mutta Ellinooran musiikki ei vaan uppoa minuun. Aivan kuten edellä, myös Ellinooralle olisi riittänyt mielestäni yksi kerta näissä kekkereissä.
Robinin musiikki on juuri sellaista paskaa, joka saa minut heti vaihtamaan kanavaa. Keinotekoista kuraa, jota ei pelasta mikään, ei edes teknopoppi, joka jumputtaa mitäänsanomattien biisien taustalla. Toki täytyy myöntää, että koska en ole kuunnellut Robinin musiikkia tai seurannut hänen uraansa kuin vain silloin tällöin, niin ainoat biisit, jotka häneltä tiedän, ovat Frontside Ollie sekä Nelli Matulan kanssa tehty duetto Hula Hula. En halua laajentaa tietämystäni tässä asiassa.
Palstaveli
@FASlapsi totesi hyvin, että Vicky Rosti on vantaalainen pubiruusu. Koska pääsääntöinen radioasema, jota kuuntelen, on Radio Suomi, Rostin rääkynää on tullut kuunneltua vuosikymmenien ajan, siis niinä kertoina, kun en ole jaksanut vaihtaa kanavaa tai laittaa radiota kiinni. En ymmärrä, miksi hänet tuotiin takaisin, sillä olisihan Suomesta löytynyt taatusti parempia vaihtoehtoja kuin Rosti.
Myönnän rehellisesti, että nykyajan suomalainen popmusiikki on sellaista kuraa, että välttelen sitä kuin ruttoa (kuuntelen mieluummin musiikkia 60-, 70- ja 80- luvuilta), joten olen täysin pihalla nykyisistä hittiartisteista. Tämän vuoksi myöskään Janna ei kuulu suosikkeihini, vaikka hän onkin näyttävä ihminen ja omaa jonkinlaisen lauluäänen, tosin kovin nasaalimaisen. Suhtaudun hänen valintaansa huomattavasti suopeammin kuin Vickyn, Anna Puun, Ellinooran tai Robinin valintoihin.
Hynysen suhteen täytyy todeta, että kovasti ovat hänen arvomaailmansa kokeneet muutoksia viimeisen 20 vuoden aikana ja samalla aikajanalla myös KT:n tuotannon laatu on laskenut hissukseen. Viimeisimmässä albumeissa on kovin vähän hittejä verrattuna KT:n kulta-aikaan, joka oli joskus vuosituhannen taitteessa ja ensimmäisen vuosikymmenen aikoihin. Hynysen vahvinta antia on sanoittaminen, kun taas laulaminen on (rehellisesti sanottuna) vähän tuskaisen kuuloista, mutta pitkäaikaisena KT:n fanina sen kanssa on oppinut elämään. Tokkopa Hynynen vetää viinaa näissä ohjelmissa samaan tapaan kuin aikoinaan Rai Rai -dokkarissa.
Hätä-Miikka ei sano minulle yhtään mitään, kuten ei myöskään bändinsä Gasellit, joten odotukset ovat nollissa hänen suhteensa.
A.W. Yrjänän tiedän nimenä ja joskus olen myös kuunnellut CMX:ää. Ihan käypää musiikkia bändi soittaa, mutta jostain syystä se ei ole vaan iskenyt minuun niin kovaa, että olisin hankkinut bändin tuotantoa levyhyllyyni. Positiivista yllätystä odottaessa siis.