Olen ilmeisen suvaitsevainen ja empatiakykyinen ihminen, kun en jaksa inhota tätä formaattia, vaikken suoranainen fani olekaan. Seurailen jaksoja, jos aikaa on ja joskus jonkun kiinnostavan artistin jaksot olen ihan varta vasten tsekannut. Ymmärrän myös hyvin sen, että itselleen rakkaita ja monia muistoja mieleen tuovat biisit saattavat herkistää taiteilijoita, jolloin kyynel saattaa tirahtaa silmäkulmaan ilman sen kummempaa teeskentelyä. Pakko silti sanoa sekin, että tämä avausjakso oli hiukan raskassoutuinen tuon kaikkia yhdistäneen ylitsepursuavan Loirin kunnioituksen vuoksi. Ymmärrän minä sen, mutta jakso siitä kärsi omasta mielestäni. Tuo artistien tuttuus ehkä myös hiukan vaikuttaa siihen. Viime kaudella oli selkeästi toisilleen oudompia artisteja ja heidän tutustumisensa ohjelman edetessä toi oman viehätyksensä. Esimerkkinä jonkun Alangon kommentit Tapiosta ennakkoluuloineen. Nyt tuntuu vähän siltä, että kaikki ovat halipusi jeesjees -linjalla heti alusta lähtien.
Ihan jees neito on Vartiainen ulkoisestikin, mutta kyllä mulle noista kahdesta enemmän iskee Vesala. Ei ehkä niin elegantti olemukseltaan, mutta särmikkään ja silti fiksun oloinen neiti kuitenkin. Eikä omaan makuuni ulkonäkökään haittaa, tosi vähän liian tumma silmämeikki on hällä. Jotenkin tuo Vartiaisen maailmoja halaileva puheenparsi ja omaan makuuni liian taiteilijamainen habitus eivät syki mulle. Ja ulkonäköön mitenkään liittymättä, Elastisen ensiviikkoinen osuus kuulosti aika hyvältä ainakin sen klipin verran, mitä lopussa kuului.