Mielestäni tässä sarjassa ei voida liikaa korostaa sitä, että kaikesta etukäteistoitotuksesta huolimatta, HIFK on jäämässä totaalisesti HPK:n jalkoihin myös ns. fyysisessä pelissä. Maalivahtipeliä lukuunottamatta oli selvää jo ennen sarjan alkamista, että pelin muilla osa-alueilla HPK liikkuu aivan eri sfääreissä.
Nyt kun se ainoa syömähammaskin osoittautui juurihoitokuntoiseksi, niin HIFK:n konstit ovat todella vähissä. Pelikirjakin tuntuu olevan yhtä levällään kuin Hampurin satamassa jalkojaan levittelevien iloluonteisten neitokaisten työkalut. No, HIFK voi tietysti jatkaa HPK:n pelaajien metsästystä, mutta sekin kortti on Jukka Jalosen toimesta tehty tarpeettomaksi. Jatkossakin tuomarit ovat hereillä.
Maalivahti Lundell on ollut tähän asti loistava, mutta keskittymisen herpaantumista on ollut selvästi havaittavissa. Esim. neljännen pelin lopullisesti ratkaisseen Janis Spruktsin lapsellisen helpon rannevippaisun olisi olisi kopannut kuka vaan meistä. Vaan ei Jan Lundell.
Juuri saamieni tietojen mukaan pudotuspelisarjaa ei ole koskaan voitettu yhdellä hyvällä maalivahdilla ja hyökkääjällä. Eikä muuten voiteta tälläkään kertaa. Siihen tarvitaan tasainen, liikkuva, aktiivinen ja nälkäinen ryhmä. Siis juuri sellainen mitä HIFK ei ole.