Suomi on ollut perinteisesti vahva välierissä, jotka ovat kuoleman pelin jälkeen ennen kaikkea suuri mahdollisuus, hävittävää ei tässä kohdin juurikaan ole - voitolla finaaliin, mutta tappiollakin pääsee vielä taistelemaan pronssista. Finaalissa Suomella ei sitten olekaan mitään muuta kuin hävittävää, mutta se onkin tarina erikseen.
Tätä henkistä asetelmaa helpottaa vielä tällä kertaa se, että kamppailuun lähdetään selkeänä altavastaajana, onhan Venäjä voittanut kaikki ottelunsa turnauksessa. Asetelma on siis tältä osin samanlainen kuin viime vuoden kisoissa, jolloin Suomi kukisti Venäjän juuri välierissä. Venäjällä ei ole kuitenkaan tällä kertaa kotikisojen paineita ja miehistötkin ovat muuttuneet viime vuodesta, joten kyseessä on kuitenkin täysin eri peli kuin vuosi sitten.
Maalivahtipeli on hyvin ratkaisevassa asemassa tänään, Bäckström vastaan Nabokov, kumpi vie lopulta pidemmän korren? Maalivahtipeli oli se ratkaiseva tekijä, joka käänsi USA-ottelun Suomen hyväksi, mutta tämä ei kuitenkaan johtunut suoranaisesti Bäckströmin hyvyydestä vaan Eschen heikkoudesta. Nabokovilta tuskin nähdään heikkoa peliä, joten Bäckströmin täytyy olla tällä kertaa loistava viedäkseen maalivahtien taiston.
Ovetshkin on suuri kysymys Suomen joukkueen kannalta, kuinka pitää tämä NHL:n maalikuningas kurissa? Timonen näytti pleijareissa, että Ovetshkininkin voi saada hyvällä puolustamisella pimentoon. Timosen valttina oli nimenomaan liikkuvuus, Ovetshkinia ei yksinkertaisesti saa päästä missään vaiheessa karkuun vaan on pystyttävä pysymään iholla.
Väänänen on Suomen paras puolustava puolustaja, mutta ei nähdäkseni ole paras mahdollinen päällystakki Ovetshkinille, sillä Väänäsellä ei yksinkertaisesti riitä liikenopeus. Luoma on kankeudessaan omassa luokassa ja häntä ei saa päästää missään vaiheessa pelaamaan Ovetshkinia vastaan, koska siinä vaiheessa verkko heiluu.
Laittaisin Salmelan pelaamaan Ovetshkinia vastaan, koska hänellä riittää liike ja pystyy myös vastaamaan Ovetshkinin fyysiseen peliin. Aina Ovetshkinin ollessa kentällä on jäälle syytä laittaa myös Mikko Koivun vitja, joka pystyy vahvaan puolustuspelaamiseen ja iskemään vastaan. Venäjällä on tietysti kotietu, joten heillä on periaatteessa peluutusetu, mutta ainakin aikaisemmin venäläiset ovat olleet aivan liian ylimielisiä lähteäkseen tällaiseen mukaan.
Ylimielisyydestä puheen ollen myös asenne on tänään ratkaisevassa roolissa. Kyse ei ole siitä, etteivätkö molemmat haluaisi voittaa aivan yhtälailla, vaan siitä mitä voiton eteen ollaan valmiita tekemään. Suomalaiset antavat varmasti kaikkensa ja pistävät kroppansa likoon Leijona-joukkueen puolesta, mutta entäpä venäläiset? Se on ennenkin nähty, että venäläiset luottavat omaan ylivoimaisuuteensa ja eivät anna kaikkea, selät alkavat suoristua ja taklauksia ei viedä loppuun asti.
Fyysisyys ja kova taklauspeli onkin ennakkoon Suomen ase, jolla saadaan venäläiset raiteiltaan. Toisaalta venäläiset jäävät tunnetusti jäähän makaamaan puhtaankin taklauksen jälkeen, mistä on seurannut näissä kisoissa lähes automaattisesti ulosajo. Joten vaikeaa tällä tuomarilinjalla on pelata fyysistä peliä, kun puhtaastakin taklauksesta voi lentää pihalle. Rangaistuksia Suomi ei saisi missään nimessä ottaa, mutta olen silti sitä mieltä, että venäläisiä vastaan on pelattavaa kovaa. Sille ei sitten mitään voi, jos tuomarit eivät salli taklauksia, mutta pehmeällä pelillä Suomi häviää varmasti.
Yllä mainittujen asioiden lisäksi tiivis viisikkopelaaminen ja tehokas ylivoima sekä alivoima, niin Suomi pääsee finaaliin ottamaan viime vuodesta revanssin Kanadaa vastaan.
