Tiivistä, kurinalaista viisikkopeliä. Fiksua karvausta keskialueen trapin ja prässin välillä tasapainoillen. Minimoidaan vastustajan saamat tasavoimahyökkäykset ja 1vs1 tilanteet omalle alueella, jossa keskusta pidettävä tukossa maaliendusta hallinnassa USA-pelin tavoin. Viisikko kasassa, pakit ei koomaile vaan pelaa terävästi ja simppelisti, hyökkääjät tekee työtä alaspäin ja auttaa pakkeja. Näillä eväillä turhauttamaan punasia.
Viime kevään eväillä, paitsi että nyt on vähän enemmän tulivoimaa hyökkäyssuuntaan. Hyökkäyspeli - sitä onkin mielenkiintosta seurata. USA pelissä saatiin suhteellisen aikainen johto, laukauksia ja yv-maali toisessa erässä. Kolmannessa sitten passivoiduttiin ja hyökkäyspeli menetti parasta teräänsä. Nyt täytys taas päästä raiteille, päästä keskialueen yli suht tiiviisti -syöttelemällä tai zipeillä-, kyetä pitämään kiekkoa hyökkäysalueellakin ja kierrättää päätymyllyjä. Säilyttää riittävä pelirohkeus ja aktiivisuus, kuitenkaan puolustusvalmiutta unohtamatta. Kolme äijää pitää olla pelin alla ja vähän hitaasti. Pelkkään puolustustaisteluun ei voi ajautua -maalitilanteiden ja jäähyjen todennäkösyys kasvaa- toisaalta, Venäjäkin voi tehdä tiiviillä pakallaan pelin vaikeaksi Suomelle. Kuviot, ajotukset, systeemit kuntoon ettei peli puuroudu ja menee pään seinään moukaroimiseksi keskialueen ylittämisissä tai mahdollisessa tappioasemassa.
Bäcksin täytyy ottaa koppeja hyvällä prosentilla, dumarilinja merkkaa sekin jotain - svedupetterit on vetäny hyvin, itänaapurin duosta ei ole onneksi pelkoa. Vaikka tietty jargoni ärsyttääkin, niin isojen hyökkääjien, ykkös- ja kakkosketjun, täytyy kyetä tekemään asioita oikein omilla vahvuuksillaan ja saada peliä haltuunsa. Taustalla Kapaset omaa yllätysmomentin ja Pihlström potentiaalia saamaan kaverin kupin nurin: ruskithan tuppaa nykysin reagoimaan jäällä melko voimakkaasti.