Niin.
Vielä tähän päivään saakka Venäjä on ollut ehkä paras esimerkki koskaan, mikä merkitys on pelikirjalla jääkiekossa. Nyt tuo homma kääntyi vaan päälaelleen.
Kisoista toiseen sieltä löytyy ylivoimaisesti taitavimmat pelaajat ja kaiken järjen mukaan Venäjällä tulisi olla viimeisiltä viideltä vuodelta kultaa taskut täynnä, mutta miksi ei ole ollut? Ei joukkuetta, ei pelikirjaa vain läjä kiekkoa kuskaavia yksilöitä.
Tänään homma meni nurin kurin. Oli pelitapa, oli mies jonka sen loi toimivaksi ja sai pelaajat vielä toteuttamaan sitä. Pikkasen kärjistäen voidaan sanoa taas kerran, parempi pelikirja voitti. Tällä kertaa se oli Venäjällä.
Avauserässä Venäjä oli jopa hämillään taktiikasta, jolla sen tuli lähtä peliin liikkeelle. Se tärisi, se jännitti, se ei oikein tiennyt mitä kiekolle tehdä, kun peliväline aiemmin on laitettu liikkeelle ja yksilötaito on vienyt kohti avoimia vesiä. Mutta vielä enemmän Venäjän pelitavasta oli hämillään naapuriseura Suomi, vaikka kuinka muuta Suomen pelaajat väittäisivät. Pelitapa oli todella epä-venäläinen ja Suomi yllätettiin tällä housut kintuissa.
Suomella oli jo aiemmissa peleissä trappia pelaavien vastustajien kanssa vaikeuksia ja toisaalta on helppoa näin jälkikäteen ajatella, että nuo vaikeudet nousevat toiseen poteensiin supertaitavia venäläisiä vastaan. Suomi ei saanut missään vaiheessa punapaitojen pakkeihin sellaista painetta, että peli oltaisiin voitu viedä tai päätymyllyillä oltaisi saatu hankittua jäähyjä kaverille. Mentiin pikkasen fiasko-pelaamisen puolelle. Pitkä avaus yksinäiselle siniviivan päällä pörräävälle hyökkääjälle, jonka lähettämää päätykiekkoa on lähes mahdoton karvat pois. Hyökkäys ei ole edennyt lavasta lapaan ja siniviivaa ei päästy ylittämään vauhdilla kolmelta kaistalta. Tästä eteenpäin Venäjällä oli helppo työ siivota päätyroiskaisut keskialueelle. Eikö trapin purkamista oltu vieläkään harjoiteltu perusteellisesti?
Yksilötasolla nämä kisat ovat menneet penkin alle suurelta osalta meidän tähtistatuksen omaavista pelaajista. O. Jokinen, S. Koivu, T. Selänne, V. Peltonen ovat olleet äärettömän kaukana omasta tasostaan.