Viestin lähetti sopuli
Ainakin yksi Niuvanniemessä työskentelevä lääkäri totesi, että terveelle ihmiselle tuollainen pakkohoito on lähes kestämätön.
Veikkaan, että kovin moni itseään terveenä pitävä ei nauttisi vankilaakin tiukemmasta kontrollista mikä suljetulla osastolla vallitsee. Päivä alkaa 6:00-7:00 ja päättyy hiljaisuuteen 21:00-22:00, ja hiljaisuus todella tarkoittaa sitä, että ollaan hiljaa - meluavat potilaat hiljennetään kyllä tavalla tai toisella.
Ensinnäkin yksityisyys on likimain olematon toive, huoneet ovat lähes poikkeuksetta 2-4 hengen huoneita.
Yhteistiloissa televisio ja radio, omia vastaanottimia ei sallita, kuten ei radioitakaan. Mahdollisesti yhteistiloissa voi olla yksi potilaspuhelin josta voi soittaa maksua vastaan ulos. Kännyköiden pitäminen on kiellettyä (lupaa ja kuittausta vasten sen saa haltuun tärkeitä soittoja varten).
Suljetuilla osastoilla ei ole alkuun ulkoilulupia lainkaan, lääkäri määrittelee milloin potilas saa luvan valvottuun ulkoiluun. Joissain paikoissa voi olla valvottu tupakointiparveke jonne tupakoivat potilaat pääsevät tupakalle (huom. parvekkeet on pleksitetty karkaamisen estämiseksi). Jollet tupakoi, "ulos" ei käytännössä pääse lainkaan.
Ruokailut ovat säännöllisiä yhteisruokailuja, lääkkeet jaetaan aamuin, päivin ja illoin - illalla vielä nukahtamislääkkeet jotta potilaat kestäisivät yön rauhallisina. Omien eväiden syöntiä rajoitetaan, jääkaappeja ei ole joten pilaantuvia eläintarvikkeita ei voi säilyttää missään. säännöllisesti tehdää "tupatarkastuksia" jolloin kielletyt elintarvikkeet takavarikoidaan, samoin valvotaan makuutilojen siisteyttä - potilaat joutuvat niitä myös itse siivoamaan kuin myös sijaamaan vuoteet tms.
Peseytyminen on kontrolloitua, kaikissa huoneissa ei ole edes omaa vessaa - on siis käytettävä yhteisvessoja. Potilaan oireista riippuen hoitavahenkilökunta voi evätä häneltä parranajon turvallisuusriskinä - sähkökoneiden käyttö kielletty.
Sosiaalinen elämä rajoittuu väkisinkin psyyk.sairaiden parissa, hoitohenkilökunta juttelee päivittäin 10-15 min. muuta kontaktia terveisiin ei ole jolleivat omaiset käy katsomassa, pl. hoitotilaisuudet. Muu hoito voi olla sitten ryhmäterapiaa, yksilöterapiaa (henkisesti monille hyvin rankkoja), näiden ohella voidaan turvautua sähköshokkeihin tms. hoitomuotoihin, tarvittaessa epävakaasti käyttäytyvä persoona voidaan laittaa lepositeisiin ja sen jälkeen yksityiskoppiin rauhoittumaan.
Tässä kapea halkileikkaus suljetun osaston arjesta. Veikkaanpa ettei kovinkaan moni vaihtaisi arkista elämäänsä elämään suljetulla osastolla. Pahintahan monelle potilaalle on täydellinen tietämättömyys hoidon kestosta, se voi olla kuukausia tai pidempiäkin aikoja, jossain vaiheessa suljettuosasto vaihtuu kuitenkin "avoimempaan" osastoon - sellaiseen josta saa helpommin ulkoilulupia, mutta yhtäkaikki ovet sielläkin on suljettu ja elämä kaikin puolin valvottua.
Ei todellakaan mitään kadehtimisen arvoista elämää kyseinen hoitomuoto, helpolla siinä ei potilastaan (tässä tapauksessa hoitoon määrätty) pääse.
vlad.
