Oikein kattava listaus ja hyvällä omallatunnolla myös itseäni asiantuntijaksi nimittävänä voin kaikki kohdat allekirjoittaa. Mäkkärin puolelta ei ole kokemusta kuin asiakkaana olemisesta, mutta en kyllä juuri ihmettele ettei firma Suomessa ole erityisemmin voittoa tahkonnut. Jo vähänkään hiljaisemmissa Hesburgereissakin on monesti ongelmia saada toimintaa edes kannattavaksi vähemmän vilkkaina aikoina, ja Hesellä kuitenkin on katteet huomattavasti korkeammalla. Esimerkiksi nuo kansan rakastamat euron McJuustot tuottavat ravintolalle lähinnä tappiota, kun raaka-ainekulujen lisäksi aletaan laskea työvoimakuluja ja muita juoksevia kustannuksia. Toki firma paikkaa tätä muilla tuotteilla, joissa on paremmat katteet, kuten esimerkiksi ranskalaisilla, plus-aterioilla yms. jotka ovat ravintolalle puoli-ilmaisia. Sama toki myös Hesellä.
Ennen kaikkea ero kuitenkin on, kuten jo mainitsitkin, työntekijöiden määrässä - siinä missä pienissä ja keskisuurissa Heseissä työskennellään useimmiten kolmistaan, kahdestaan tai yksin, tuntuu jokaisessa Mäkkärissä olevan vähintään sen 5-10 ihmistä kerralla töissä. Tämä on luonnollisesti firmalle huomattavasti vähemmän kannattavaa toimintaa, mutta takaa asiakkaalle keskimäärin nopeamman palvelukokemuksen. Usein tämä Mäkkäri vs. Hese-vääntö varsinkin nuorempien keskuudessa taipuu siihen, että "Hese on kallis ja siellä on hidasta" vaikka enemmänkin homma menee niin, että "Mäkki on halpa, nopea ja Suomessa käytännössä kannattamaton liikeyritys ainakin aivan viime vuosiin asti". Iso ero tuleekin sitten siitä, että toisella näistä firmoista ei ole miljardeja takovaa emoyhtiötä, joka takaa käytännössä loppumattoman rahavirran tappiolliselle liiketoiminnalle markkinaosuuden säilyttämiseksi.
Se on sitten jokaisen oma asia kumpaa haluaa tukea, jos kumpaakaan. Suurin osa nyt varmasti tukee lähinnä sitä, kumman tuotteet maistuvat parhaiten. Itse V-G-:n tapaan asioin noista kahdesta ainoastaan Mäkkärillä (silloin harvoin kun hampurilainen vapaa-ajalla maistuu) ja aivan samasta syystä - Hesen tuotteita on tullut syötyä noin työn puolesta niin paljon, että oksettaa jo ajatuskin.