Ikävä kyllä itse en usko tämän mahdollisen oikeistohallituksen kestävän kasassa koko hallituskautta. Onhan Perussuomalaisilla todennäköisesti ihan riittävä määrä kelvollisia ministereitä, mutta miten puolueen syvät rivit reagoivat, kun huomataan taas, että oppositiosta huutelu on helpompaa kuin hallituksessa toimiminen?
Kai tuo riippuu siitä, millaisesta porukasta persujen äänestäjäkunta koostuu. Puolueen kannatuksesta selvästi suurempi osa tulee harvaan asutummasta Suomesta kuin kaupungeista, joten voisi kuvitella, että äänestäjinä on paljon perusduunareita, koska korkeasti koulutettu väestö on hakeutunut kaupunkeihin.
Duunariväestön ääniin vaikuttaa oleellisesti konkretia. Halpa bensa on hyvä, kallis huono. Bensan hinnan kaltaisissa kysymyksissä määrää sattuma, globaalit tapahtumakulut. Hallituksen mahdollisuus vaikuttaa ratkaisevasti hintaan on rajattu. Persujen onnistuminen riippuu siis myös silkasta tuurista.
Ehkä puolueen suurin haaste liittyy siihen, että se on muodostunut vaihtoehdoksi keskustalle. Nyt sen pitäisi pystyä lunastamaan puheensa eli parantamaan syrjäseutujen asemaa. Jos syrjäseutujen kannatus menetetään, se tietää puolueelle romahdusta, koska äänistä on niin paljon siellä.
Helsingissä persut oli ykkönen
Jakomäessä. Karttaa klikkaillessa syntyy vaikutelma, että persuilla yleensäkin on kannatusta alueilla, joilla tulonsiirtojen merkitys elämässä on suuri. Sitä en osaa arvioida, miten merkittävä osa äänestäjistä on tätä porukkaa, mutta jos kaupunkikannatuksesta menetetään heikko-osaiset leikkauspolitiikalla, niin ihan varmasti sekin kannatukseen vaikuttaa.
Keskustan edustajat analysoivat minusta varsin hyvin puolueen asemaa
Politiikkaradiossa. Puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen mm. myönsi, että keskusta kasteli omat muronsa rähinöinnillään viime hallituskaudella.
Keskustelussa myös nousi esiin ajatus, että päätösten vaikutuksia pitäisi ennustaa 20 vuoden päähän. Tämä on minusta tervetullut näkökulma, koska tällä hetkellä Suomi on osittain tilanteessaan siksi, että Suomessa on reagoitu aina välittömään tilanteeseen sen sijaan että päätösten vaikutuksia olisi mitattu vuosikymmenissä.
Nyt meillä on syrjäytyviä lapsia ja nuoria (erityisesti poikia), joista hämmästyttävän suurella osalla ei ole peruskoulun päättyessä edes peruslukutaitoa. Ammattikoulusta valmistuu ammattilaisia, jotka eivät osaa edes alansa alkeita. Opettajat kertovat, että valmistuvat hoitajat ovat itse päihderiippuvaisia ja että koulusta läpi päässyt sähköasentaja on turvallisuusriski.
Ohjelmassa myös kysyttiin, onko harjoitetulla politiikalla mitään tekemistä vaalituloksen kanssa, koska keskustelijoiden mielestä keskusta on saanut myös paljon tavoitteitaan läpi. Olen tästä samaa mieltä. Suhteessa kannatukseensa keskusta pystyi viime hallituskaudella käyttämään paljon valtaa. Se ei kuitenkaan äänestäjiin vetoa, koska Suomen politiikka on blokkiutumassa tunnepolitiikaksi, jossa bensan hinta riittää jakamaan puolueet hyviin ja huonoihin, eikä harjoitetulla kokonaispolitiikalla ole tuon taivaallista merkitystä.
Sekä lyhytjänteinen politiikka että blokkiutuminen tunneleireihin ovat minusta surullisia kehityskulkuja. En järkiperäisesti pysty ymmärtämään, miten Suomea vie eteenpäin se, että ongelmaisilta nuorilta leikataan tukea. Se on ihan silkkaa housuun kusemista. Hetken lämmittää, mutta pitkällä aikavälillä seuraukset ovat kaikkea muuta kuin Suomea hyödyttäviä. Nykymaailmassa tarvittaisiin yhä enemmän osaamista ja oppimiskykyä myös duunarialoilla, mutta Suomen politiikassa ajetaan ihan toiseen suuntaan. Leikkaamalla ei osaajia synny. Leikkaamisella viittaan myös ihmisten toimintakykyyn vaikuttaviin aloihin kuten sosiaalityöhön ja mielenterveystyöhön.
Kaipa jotkut ajattelevat, että nämä syrjäytyneet ja puolisyrjäytyneet kuritetaan kovalla politiikalla tekemään yksinkertaisia töitä, mutta mitä ne yksinkertaiset työt ovat? Politiikan tavoitteet ovat sisäisesti hyvin ristiriitaisia.
– Työelämässä ei yksinkertaisesti pärjää, jos kaikilla ei ole riittävästi osaamista. Ei ole enää olemassa sellaisia suoritustöitä, että tehtaan portista vaan käveltäisiin sisään ja ruvettaisiin töihin.
Teollisuusliiton Siltala hämmästelee eri ministeriöiden ristiriitaisia ulostuloja.
– Opetusministeriössä on korostettu, että Suomi tarvitsee yhä enemmän korkeasti koulutettua ja osaavaa porukkaa. Sitten toisaalta valtiovarainministeriössä halutaan kevytkoulutettua duunariporukkaa.
Teollisuusliiton mukaan kaksivuotinen tutkinto ei antaisi riittäviä eväitä työelämään.
yle.fi