En tiedä, onko tämä nyt ihan oikea ketju, sen verran on sekavat ajatuksetkin että voi olla hiukan rönsyilevää tekstiä ja mennä vähän muidenkin ketjujen alueelle mutta menköön.
Aika iso on pettymys siitä tavasta, millä kaikki tapahtui. Yli seitsemän kuukautta (kyllä, viime vuoden marraskuusta lähtien, jolloin Bluesin tilanne alkoi paljastua, ennen noita #BluesinPuolesta-hommia sun muita!) lähettelin viestejä ja kirjeitä ja pyyntöjä päästä keskustelemaan Jussin kanssa tulevaisuudesta. Epämääräisiä lupauksia sain siitä että päästään keskustelemaan. Koko tuo #BluesinPuolesta-homma olisi minun puolestani voinut olla vaikka #JussinPuolesta, jos oltaisiin saatu keskusteluyhteys ja homma näyttänyt siltä, että yhteistyöhön on halua, ja tavoitteet ovat yhteiset.
Hirson kanssa olen myös ollut yhteyksissä, oikeastaan jo silloin kun lähti Ouluun niin puhuttiin asioista. Tässä sitten kesällä muutaman kerran puhuttiin pitkään, ja aika paljon on Hirson ansiota että saatiinkin Jussin kanssa viimein tapaaminen aikaan.
Eli ensimmäisen kerran päästiin puhumaan Jussin kanssa tiistaina. Vaan ei se mitään keskustelua ollut, käytännössä Jussi puhui hiukan ympäripyöreitä tästä yhteisseuravisiostaan, ja sitten ilmoitti että joukkue on United. Muu ei käy. Mitään oikeaa perustelua ei kertonut, eikä sellaista oikeastaan olekaan. Tai jos olisi, niin olisi varmaan kertonut. Toki muutama puolivillainen tekosyy, mutta kyllä siinä kävi ihan selväksi että se jolla on liitua saa piirtää. Eikä siinä kai mitään, mikäs minä tai kukaan muu on pakottamaan, mutta en minä toisaalta koekaan mitään pakkoa ja velvollisuutta sitten katsoa ja tukea sitä liiduilla piirtämistä, jos en koe sitä omakseni. Koko EU tuntuu tällä hetkellä yhtä kiinnostavalta kuin järjestetty pakkoavioliitto järkyttävän ruman ja pöhöttyneen mörön (nimi+logo) kanssa tänä romanttisen rakkauden aikana. Kai siihen voisi tottua, mutta kun juuri on kuopannut suuren rakkautensa ja intohimon kohteensa, niin ei.
Sen verran voin sanoa, että minä/me (ei Jokerit) tosiaan yritettiin kovasti saada keskusteluyhteyttä aikaan, ja oltiin avoimia. Tarjouduttiin myös auttamaan kaikessa mahdollisessa (moni ei tiedäkään, millaisia voimavaroja tuon #BluesinPuolesta-homman yhteydessä kaivautui esiin!), tarjouduttiin auttamaan nimen ja logon saamisessa,
tarjouduttiin myös maksamaan nimi ja logo. No, jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Aikamoinen pettymys kyllä, niin kuin
@The Nikkari tuossa edellä kirjoitti, niin hyvin perusteltuna tai keskustellen reaktio olisi voinut olla jopa suht neutraali. Nyt kuitenkin sitten Jussi halusi aloittaa tyhjältä pöydältä, ja minulle ja niille, joiden puolesta olen puhunut, se valitettavasti tarkoittaa sitä että niitä rusinoita ei enää voi poimia pullasta, vaan se koko pulla sitten halutaan heittää pois. Ei tuo ole minulle ja monelle muulle perinteen jatkaja. Kyllä mä ymmärrän, että on paljon samaa, mutta ei tässä ole kyse järjestä, vaan siitä isosta tunteesta ja sydämestä, jolla tätä hommaa on tehty. Vaikka rationaalisesti ajatellen nimi ja logo on pelkkiä ulkoisia merkkejä, niin ei tässä koko touhussa ole ollut kyse järkiajattelusta. Niin se vain valitettavasti on.
Enkä minä missään nimessä halua mitään pahaa EU:lle (joskin minulla on omat epäilykseni koko homman toimivuudesta ja siitä, että Jussi osaisi tehdä yhtään mitään pitkäjänteisesti, koska valitettavasti kaikki merkit viittaavat siihen että touhu on juuri sitä mitä pelkäsin, ja Jussi kyllä teki myös aika selväksi että hän ei elämässään ole virheitä tehnyt) - on hienoa, että Espoossa pelataan jatkossakin kiekkoa. Ja voi olla, että tuo homma tosiaan lähtee toimimaan. Mutta minä en valitettavasti sitä tunne enää omakseni. Enkä missään nimessä halua myöskään tuomita niitä, jotka innolla hyppäävät uuden seuran kelkkaan. Itse en vain pysty. Eikä moni muu. Varmasti joskus käyn jonkun matsin katsomassa, ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa sydän alkaa sykkiä sille, mutta tällä hetkellä epäilen. Kyllä, olen vähän fanaatikko, on/off-ihminen, ja luulen että se on se asia joka "lutuuriporukkaa" nimenomaan on pitänyt käynnissä, ei kyse ole mistään järjellä ajattelusta tai pelkästä urheilusta. Eikä minua suoraan sanoen kaiken tuon mielettömän tunteen palon jälkeen innosta ajatus mennä hiljaiseen halliin istumaan ja hiukan taputtamaan maalin tullen, kun sydän ei ole mukana.
Olen saanut tutustua mielettömän hienoihin ihmisiin, ystäviin, tässä matkan varrella. Upeita tunteita on koettu, suunnatonta vitutusta ja sellaista riemua, ettei moista juuri muualla koe. Kaikille "hallitutuille" haluan sanoa, että olette rakkaita ja tärkeitä, ja moikataan jatkossakin kun tavataan. Toki moni varmasti jää ystäviksi jatkossakin, monia ei varmaan tule pahemmin nähtyä. Monien kanssa on varmasti ollut erimielisyyksiä, mutta haluan kertoa, että minulle eivät ihmiset ole riidelleet vaan korkeintaan asiat. Jos olen hallilla viime kaudella ryntäillyt ohi moikkaamatta, kyse on ollut joko jurrista tai siitä, että olen juossut asioita hoitamassa tai ollut miljoona juttua mielessä. Ei siitä, että kukaan olisi lakannut olemasta minulle osa samaa sinistä perhettä, vaikka oltaisiin oltu eri mieltä asioista. Harmittaa myös hyvin paljon niiden pelaajien ja muiden puolesta, jotka hommaa jatkavat, että homma meni näin. Ehkä kaikkein eniten "El Capitanon" puolesta. Olen viime päivinä pari tuntia jutellut Kimin kanssa, ja kunnioitan Kimiä suuresti. Silmät kosteina taisimme olla molemmat, kun Kimi tuli katsomaan kun olin tyhjentämässä tifokoppia. Puhuimme menneistä ja totesimme että vaikka kaikki meni niin kuin meni, niin ystävyys ei katoa.
Anteeksi tämä hiukan sekava viesti, mutta tunteet ovat aika pinnassa. Myös äärimmäisen raskas kausi tuntui kuluttaneen voimavarat aika loppuun.
Yksi asia kuitenkin on, mistä lienee tarpeen puhua:
BFC:n tulevaisuus
Yhdistyksen vuosikokous, kuten aiemmin on kerrottu, järjestetään joskus elokuun puolessavälissä. Yleensähän se on ollut kesäkuussa, mutta nyt oli mahdotonta suunnitella yhtään mitään. Vuosikokous sitten päättää kaikesta jatkoon liittyvästä, eli esimerkiksi nimen vaihtamisesta, mikäli jäsenistö niin päättää. Minulla ei ole mitään halua suurempaa halua mitenkään "sabotoida" touhua, jos jäsenistön enemmistö haluaa että BFC on UFC niin näin olkoon, jos sitten ihmiset haluavatkin että BFC keskittyy esim. junnukiekon tukemiseen niin sitten olkoon näin. Eiköhän tuo kuitenkin siirry Unitedin taakse, ainakin muutama vanha aktiivi näin halunnee ja koska ovat tehneet pitkään hommia yhdistyksen kanssa niin heillä on kyllä minun puolestani "oikeus" niin tehdä. Tietty toiselta puolelta ajatellen voi miettiä sitä, että jos iso osa jäsenistä ei ole innostunut Unitedista, niin voi miettiä, että pitäisikö esim. tähän mennessä kerättyjä varoja (tilillä kuitenkin viisinumeroinen summa) jakaa jotenkin esim. junnutoimintaan. Mutta nuo ovat vuosikokouksen päätettävissä, ja istuva hallitus tehnee sille ehdotuksia kokoonnuttuaan joskus elokuun alussa. Isoista asioista kuitenkin päätetään, joten toivottavasti mahdollisimman moni pääsee vuosikokoukseen. Myös uusia aktiiveja varmasti tarvitaan, tämänhetkisestä hallituksesta ainakin puheenjohtaja (allekirjoittanut), lehden päätoimittaja, fanimatkakoordinaattori ja katsomotoimintavastaava sekä mahdollisesti pari rivijäsentä jäävät pois. Jäljelle jäävilläkin hallituksen jäsenillä on ainakin parilla hieman haastava elämäntilanne ajankäytön osalta mm. pienten lasten vuoksi. Itse siis tässä hoidan kuluneen kauden asiat vielä pakettiin, koostan toimintakertomuksen ja muun tarvittavan vuosikokousta varten, mutta tulevaisuus on sitten varmaankin muiden käsissä.
Huh. No nyt lopetan. Kiitos kaikille palstatovereille, oma aktiivisuuteni myös Jatkoajan suhteen varmasti vähenee jatkossa.
