Puhutaan yhteisöllisyydestä, kylän omasta jutusta ja omista pojista.
Espoossa on hyvin paljon ihmisiä, jotka ovat muuttaneet muualta, ja joille Blues/Honka eivät merkitse mitään, mutta jos puhutaan täysin uudesta Espoolaisesta seurasta, niin kuusi vuotta täällä asuneena se kolahtaa yllättävän paljon. Että vihdoin on jotain, jonka voi aloittaa alusta ja johon mahdollisesti voi samaistua. Näille ihmisille kuten itselleni, ei ole kyse Bluesista, Salonojasta tai muutenkaan menneisyydestä. Täysi kunnioitus BFC:lle, Bluesille/Kiekko-Espoolle ja niille ihmisille taustalla, mutta kun se ei kertakaikkiaan toiminut.
Nyt rakentaminen alkaa alusta,ja koko Espoolla on mahdollisuus osallistua. Voi hyvin olla että käy kuten aiemminkin mutta ainakin Unitedin ulostulo on vihdoin sellaista, joka voi yhdistää Espoon urheilun. Espoo on hieno paikka, jolta on aina puuttunut jotain. Nyt tuntuu, että ns. marginaalikatsojat, eli itse ja kaverini täällä joiden kanssa olen puhunut, ovat oikeasti innostuneita että hei, vihdoin on jotain meille.
Espoo United voi olla muovia, mutta niin oli Blueskin alussa. Eikä nimet Salonoja ja Valavuori tätä uutta alkua yhtään paranna, mutta omissan frendeissäni on se konsensus, että antaa näyttää, ei se nyt ainakaan huonommin voi mennä kuin JE:n aikana.
Ja sitäpaitsi, divariajat auttavat kaikkia kasvamaan siihen yhteisöllisyyteen, koska gloryhunterit pysyvät todella kaukana. Välittäminen tulee sielusta, sitä ei voi feikata. Ja tärkein pointti, Espoo päättää mitä haluaa, ei Salonoja, Valavuori, BFC tai kukaan muukaan.
Jos toimii, niin toimii.