Mainos

Uskotko Jumalaan?

  • 1 389 696
  • 14 396

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Miksi ei voisi hyvinkin rukoilla ilman varmaa tietoa vastaanottajasta? Uskoisin, että suuri osa rukoilijoista puhuu ensisijaisesti itselleen tai toteuttaa turvallisuuden tunnetta tuottavaa rituaalia ilman puoltakaan vakavaa ajatusta jostain kuulolla olevasta jumaluudesta.

Mitä tulee @Evil :n kysymykseen Jumalan (tai jumalien) olemassaolosta, niin vastaus on että todennäköisesti Jumalaa ei ole, koska todisteita ei Jumalan olemassaolosta ole (vielä) löytynyt.

Hyvinkin voi rukoilla, näinhän kaikki maailman rukoilijat tekevätkin.

Tuo oli vastaus Evilin viestiin, jossa Jumalan olemassaolo jotenkin vaikuttaisi rukoilemiseen. Tai siis oletus siitä, että jos jumala olemassa olisi, niin sitä automaattisesti joku rukoileminen kiinnostaisi.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Mie olen täysin kunnianhimoton olento, vässykkä jota ei pätkääkään kiinnosta mitä toiset tekee tai ajattelee. Siksi mulle on niin absurdi ajatus nämä uskonnolliset johtajat, jotka nimenomaan haluaa vaikuttaa toisten ajatuksiin ja tekemisiin. Mie en ymmärrä sitä yhtään, en näe mitään pointtia koko toiminnassa. Huuli pyöreänä vaan ihmettelen että mitä helvettiä. Outoa jos ei oma elämä riitä.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
En oo kyllä ite ikinä uskonut Jumalaan. Kaikkivoipa kaveri, joka pystyis tekemään vaikka mitä hyvää, mutta silti antaa tapahtua paljon pahaa. Joko sitä ei kiinnosta vittuakaan tai sit sitä koko heppua ei oo olemassa mikä on se todennäköisin vaihtoehto.

Sitäkään en ymmärrä, kun uskovaisilla on tuhansia eri versioita millainen se tyyppi sitten on. Jonkun mielestä se vihaa homoja, eikä hyväksy niitä. Sitten taas toisen mielestä rakastaa homoja, mutta ei pidä jostain toisesta jutusta. Mistä kukaan vois tietää, mitä se oikeasti mistäkin on mieltä. Voi ihan hyvin olla joku hörhö Trumpin kannattaja vaikka.
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Itse ateistina ymmärrän kyllä uskovaisia, usko on voimakas asia eikä sen suhteen ole mitään merkitystä onko jumalaa olemassa. Se on täysin yhdentekevää kun puhutaan uskosta silleen Paavalin oppien mukaan.

Agnostikkoja sen sijaan en ymmärrä. Jos sinulla ei ole uskoa, niin mistä ihmeestä se ”ei voi tietää” tunne oikein tulee? Onko se ”miljardit uskovaiset eivät ehkä voi olla väärässä” vai siitä, kun olematonta ei voi todistaa olemattomaksi niin on se ehkä sitten mahdollista, vai ihan vaan siitä, kun lapsesta asti on elänyt maailmassa jossa on jumala eikä enää pääse siitä ajatuksesta irti?
 

Isaa

Jäsen
Agnostikkoja sen sijaan en ymmärrä. Jos sinulla ei ole uskoa, niin mistä ihmeestä se ”ei voi tietää” tunne oikein tulee? Onko se ”miljardit uskovaiset eivät ehkä voi olla väärässä” vai siitä, kun olematonta ei voi todistaa olemattomaksi niin on se ehkä sitten mahdollista, vai ihan vaan siitä, kun lapsesta asti on elänyt maailmassa jossa on jumala eikä enää pääse siitä ajatuksesta irti?
Näinpä näin. Teoriassa he ovat oikeassa, mutta käytännössähän agnostismi on vain pelkuruutta ja semmosta "pysyn puolueettomana" sössötystä ihan selvässä asiassa. Tuntuu varmaan turvalliselta kannalta, kun ei tarvitse sanoa juuta eikä jaata. Sen taakse on kiva piiloutua.

Yhtä hyvin voidaan pohtia, vakoilevatko esi-isieni haamut minua näkymättöminä kaikkialla minne liikun ja arvioivat, pidänkö suvun kunniaa yllä. Lopulta heidän päätöksellään selviää, päädynkö Tuonelaan vai synnynkö uudelleen lintuna. Faktaa on, että en voi tietää, pitääkö tämä paikkansa.

Tai ihan mikä tahansa väite maailmassa, jota ei voi todistaa valheeksi. Marko nähtiin kello 10.30 Tampereella, ja Kimmo tapettiin kello 10.45 Oulussa. Marko ei saa tuomiota, mutta voiko hän silti olla syyllinen? Kyllä, koska ei voi todistaa, etteikö Marko olisi salaa keksinyt keinoa siirtää itsensä Ouluun tuossa ajassa.

Olenpa siis tosi fiksu agnostikko ja älykkö, kun sanon, että minulla ei ole esi-isien haamujeni olemassaolosta tai Markon syyllisyydestä mielipidettä puolesta tai vastaan. Ateistit ovat aivan liian ehdottomia sanoessaan, että kummatkin tapaukset ovat selviä juttuja, koska kummankaan asian puolesta ei ole mitään näyttöä.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Agnostikkoja sen sijaan en ymmärrä. Jos sinulla ei ole uskoa, niin mistä ihmeestä se ”ei voi tietää” tunne oikein tulee? Onko se ”miljardit uskovaiset eivät ehkä voi olla väärässä” vai siitä, kun olematonta ei voi todistaa olemattomaksi niin on se ehkä sitten mahdollista, vai ihan vaan siitä, kun lapsesta asti on elänyt maailmassa jossa on jumala eikä enää pääse siitä ajatuksesta irti?

Tässä menee vähän puurot ja vellit sekaisin. Teismi/ateismi viittaa uskoon ja gnostismi/agnostismi tietoon. Ateisti ja teisti voivat molemmat olla myös gnostisia tai agnostisia. Tai oikeastaan ovat väkisin jompaakumpaa.

Voit siis ediustaa"vahvaa/kovaa" ateismia ja väittää myös tietäväsi ettei jumalia ole, tai "heikkoa/pehmeää" joka ei jumaliin usko, mutta on sillä kannalla, että asiasta ei voi saada tietoa. Tuo kirjoittamasi edustaa jälkimmäistä, agnostista ateismia. Jotkut eivät vain tykkää ateisti-termiä käyttää ja kuvailevat itseään agnostikoiksi.

Näinpä näin. Teoriassa he ovat oikeassa, mutta käytännössähän agnostismi on vain pelkuruutta ja semmosta "pysyn puolueettomana" sössötystä ihan selvässä asiassa. Tuntuu varmaan turvalliselta kannalta, kun ei tarvitse sanoa juuta eikä jaata. Sen taakse on kiva piiloutua.

Terminä ateismi kantaa paljon raskaampaa taakkaa ja enemmän virheellisiä käsityksiä, niin moni sitä välttää. Tuskin kukaan agnostinen ateisti kuitenkaan arpoo ajattelussaan semmoisella 50/50-käsityksellä, että saattaa olla jumalia tai sitten ei, laitetaan napit sekä punaiselle, että mustalle.

Olenpa siis tosi fiksu agnostikko ja älykkö, kun sanon, että minulla ei ole esi-isien haamujeni olemassaolosta tai Markon syyllisyydestä mielipidettä puolesta tai vastaan. Ateistit ovat aivan liian ehdottomia sanoessaan, että kummatkin tapaukset ovat selviä juttuja, koska kummankaan asian puolesta ei ole mitään näyttöä.

Tuo "fiksu agnostikko ja älykkö" on joka tapauksessa ateisti, kun ei jumaliin usko, tykkäsi termistä tai ei.

Väittäisin, että sekä gnostiset että agnostiset ateistit toimivat arkielämässä jumala-kysymyksen suhteen täsmälleen samalla tavalla ja että jumalien olemassaolon mahdollisuus/kieltäminen ei vaikuta siihen mitenkään.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Itse ainakin laitan lähes 100 % likoon sen puolesta, että jumalaa ei ole olemassa, koska ei oo mitään tieteellisiä todisteita asiasta, mutta ihan 100 % varma ei tietenkään voi olla, niin jätetään ihan mitätön mahdollisuus jumalan olemassaololle. Mitäänhän järkeä siinä nyt ei ole, että sellainen ois olemassa.
 

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Itse ainakin laitan lähes 100 % likoon sen puolesta, että jumalaa ei ole olemassa, koska ei oo mitään tieteellisiä todisteita asiasta, mutta ihan 100 % varma ei tietenkään voi olla, niin jätetään ihan mitätön mahdollisuus jumalan olemassaololle. Mitäänhän järkeä siinä nyt ei ole, että sellainen ois olemassa.
Olet siis agnostikko, kuten käytännössä kaikki rationaaliset ateistit ovat. Eihän kukaan oikeasti voi tietää, että Jumalaa ei ole olemassa, kuten ei sitä teekannuakaan. Eihän siinä tietenkään mitään järkeä ole, että jossain joku teekannu pyörisi, kuten ei jumalassakaan, mutta ei sitä välitetä, jos joku sellaisen esittää, voi mitenkään kumota.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Olet siis agnostikko, kuten käytännössä kaikki rationaaliset ateistit ovat. Eihän kukaan oikeasti voi tietää, että Jumalaa ei ole olemassa, kuten ei sitä teekannuakaan. Eihän siinä tietenkään mitään järkeä ole, että jossain joku teekannu pyörisi, kuten ei jumalassakaan, mutta ei sitä välitetä, jos joku sellaisen esittää, voi mitenkään kumota.

Niin, jos joku väittää, että Jumala on olemassa, niin ei mun sitä tarvi kumota, vaan väitteen esittäjällä pitää olla todisteet asiasta. Niin kauan kun asiaan ei löydy tieteellisiä todisteita, niin Jumalaan en usko. Ps. Jos Jumalan olemassa olo nyt yks kaks tulis esiin, niin ei se henkilökohtaisessa elämässä muuttaisi hirveästi asioita. En ymmärrä miks pitäis ruveta elämään, kuten joku random heppu sanoo.
 

OLLI58

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Minulle tuo Jumala-juttu on enemmän filosofinen asia.
En oikeastaan usko jumalaan, enkä ainakaan uskontoihin, mutta jos on edes hieman käsitystä siitä kuinka laaja maailmankaikkeus on niin maallikkona on hieman vaikea hahmottaa että se olisi syntynyt ns. "itsestään".
Luotan kuitenkin enemmän tieteelliseen kuin uskonnolliseen maailmanselitykseen.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
En oikeastaan usko jumalaan, enkä ainakaan uskontoihin, mutta jos on edes hieman käsitystä siitä kuinka laaja maailmankaikkeus on niin maallikkona on hieman vaikea hahmottaa että se olisi syntynyt ns. "itsestään".

Täytyy myöntää, että itselläkin nämä evoluution tuottamat luolamiesaivot lyövät välillä tyhjää kun universumia miettii. Toisaalta kvanttitasolla alkeishiukkasia näyttää syntyvän jatkuvasti itsestään tyhjästä ja tuhoutuvan samaan tyyliin. Lainaamani sisältää myös oletuksen, että universumi on jossain vaiheessa syntynyt. Mahdollista on kuitenkin, että se on jossain muodossa ollut olemassa aina. Myös "aina" on vähän haastava käsite, kun aika vaatii toimiakseen nykytavalla materiaa ja gravitaatiota, joiden toiminnasta alkuräjähdyksen hetkellä ei kai ole tietoa, saati sitä ennen, jos kysymys on edes järkevä. Arkielämässähän meillä ei ole kokemusta minkään syntymisestä, kaikki on jo olevan materian ja energian uudelleenjärjestelyä.
 

godspeed

Jäsen
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Voisitko vähän avata, miten filosofian kautta oppii sen Jumalan tuntemaan tai siihen uskomaan paremmin?

Ehkä helpoin selitys on se, että subjektiivinen kokemus ja ajatus yritetään syöttää muille objektiivisen harhan kautta. Me kaikki, myös ateistit, ajattelemme aina omalla tavallamme oli kyseessä sitten edes etäisesti uskonnollista ajattelua. Sitä ei jonkin toisen subjektiivinen näkemys muuta, ellei joku ole täysin vietävissä. Fiksu ei aloittanut koskaan.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ehkä helpoin selitys on se, että subjektiivinen kokemus ja ajatus yritetään syöttää muille objektiivisen harhan kautta. Me kaikki, myös ateistit, ajattelemme aina omalla tavallamme oli kyseessä sitten edes etäisesti uskonnollista ajattelua. Sitä ei jonkin toisen subjektiivinen näkemys muuta, ellei joku ole täysin vietävissä. Fiksu ei aloittanut koskaan.
Ymmärsin sitten varmaan väärin. Innostuin jo, että filosofiaa ymmärtämällä saisi uskostaan vielä enemmän irti, mutta tuo selityksesi kuulostaa enemmän viittaavan siihen, että usko onkin huono juttu ja siihen ei pitäisi kenenkään sortua.

Mistä sitten tiedät, että "ajattelemme omalla tavallamme"? Käsittääkseni esim. ortodoksikristillisyydessä pyritään selvästi tiettyyn ajattelutapaan ja jättämään nämä omat ajattelutapansa pois. Voisiko asioita mielestäsi käsitellä muillakin tavoilla, kuin puhtaasti järjen kanssa ajattelemalla? Esim. kuuntelemalla omaatuntoa, oikean ja väärän tuntemuksen käsitettä, rakkauden "ääntä" sydämessään?
 

godspeed

Jäsen
@Amerikanihme Kyllä minä sitäkin sivusin, että filosofian avulla voi saada enemmän irti. Mutta silloin suuntaan katseeni itämaisten luostarien suuntaan, heh. Ei minulle ole länsimaissa mitään sellaista filosofiaa tarjolla, jotta korvaani varsinaisesti edes lotkauttaisin. Fiksuja tyyppejä monet kuuluisat jampat toki, en väitä toisin siis.

Mitä tulee tuohon ajattelemme omalla tavalla -juttuun, niin eikös se ajattele omilla aivoillasi -heitto ole ihan ytimessä? Ei kukaan muukaan sinun aivoillasi ajattele. Monilla saattaakin olla ihan oma näkökulmansa asioihin, eikä vain jotain sokeasti seurattuja juttuja. Järjellä voi ajatella toki noin kuin sanot, tai ainakin itse siihen yritän pyrkiä, onnistuu se sitten useimmiten tai ei.

Koitan myös pitää asiat aika yksinkertaisena, koska päätään ei tarvitse täyttää totaalisesti kaikella mahdollisella mitä eteen tulee.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Loppujen lopuksi ihan tismalleen samanlaisia kuolevaisia me olemme kaikki. Ja kaikki uskonnot ovat ihmismielen omia keksintöjä. Kun eläessään pystyy hyväksymään sen tosiasian, että kuoleman jälkeen ei minusta jää jäljelle mitään muuta, kuin arkussa maatuvat luut, niin elämästä tulee parempaa.

Pitää kuolla jo eläessään, että voi oikeasti elää. Ja kuolleet ihmiset jäävät elämään sillä hetkellä elossa olevien ihmisten muistoihin, mutta mikään sielu ei tietenkään matkusta minnekään, eikä ole olemassa mitään kuoleman jälkeistä taivasta, vaan se "taivas" pitää ymmärtää löytää täältä maan päältä tämän elämän aikana. Kun se viimeinen pilli viheltää, niin se on sitten siinä. Finito. Kaput.

Elämä kuitenkin jatkuu ja yksilön kuolema on vain luonnollinen osa elämää.
 
Viimeksi muokattu:

godspeed

Jäsen
Niin ehkä kuolemassa pelottaa kenties vain kaiken lopullisuus, vaikka meistä kaikki sisimmässämme tiedämme, että se on loppu sitten kun sen aika on. Kaikki läheisenikin ovat puhuneet lähinnä aina siitä lopullisuudesta, ja monet vanhemmat ihmiset sananparrella "sitten kun aika minusta jättää". Kuolemasta ei suoraan puhuta, koska se on selviytymiskykyiselle- ja halukkaalle eläinlajille vierasta ajatella kuolemaa tai sen mahdollisia eri muotoja. Kuolema hyväksytään, mutta ikuisen elämän halu on aika luontaista lajillemme. Keventävänä asiana esimerkiksi perinnön suhteen on selkeästi kaksi leiriä: toiset haluavat kantaa huolta skideistä ja jättää kamat niille, ja toisia ei kiinnosta vittujakaan mikään enää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, koska ei täältä lähde edes lappu varpaasta mukaan.

Tällainen tietyllä tavalla monimuotoinen käytös on aika luonnollista, ja aika luonnollista on minusta myös kuolemanpelko siinä mielessä, että klassisesti sanottuna juoksuhaudoissa ei juokse ateisteja. Se ei tarkoita, että kuolevasta ihmisestä tai sen uhkaa kohtaavasta ihmisestä tulee yhtäkkiä uskovainen. Ei suinkaan. Ihan järki täällä meitä kannattelee, vaikka muutama rukous yläkertaan lähtisikin. Mutta kun tilanne on vakava, niin voisin vahvasti olettaa, että ainakin jotkut meistä käyvät sisäisen vuoropuhelun jumaluuksien olemassaolosta. Silloin ehkä myös voi askarruttaa, onko jumaluus henkistä vai fyysistä. Ainahan me jumaluuksista puhuessamme teemme tämän selkeän jaon, että henkistä ei ole olemassa ja fyysinen on konkretiaa, eli selkeästi havaittavissa. Eli uskonnot vain haihtuvat näin argumentoiden ilmaan. Ehkä ne niin tekevätkin, en minä tiedä.

Meitä kaikkia askarruttaa taatusti tämä kuolemisasia, mutta suhtautuminen vaihtelee kovasti myös aseman ja elämäntilanteen mukaan. Osittain se on kiinni olosuhteiden luomasta ja siunaamasta ideologiasta, johon kuuluu olennaisena ainesosana lievä kyynisyys ja sellainen sisäsyntyinen "tieto", joka sanelee miten joku ajattelee siitä, että täältä loppuu joskus happi. Se on myös psykologinen puolustusmekanismi, joka suojelee mieltä liian vaikeilta asioilta. Minun on (myös uskontoja fiilispohjalta tutkivana) ihmisenä täten esimerkiksi helppo täällä näytön äärellä latoa niin sanottuja faktoja tiskiin, koska nuorena henkilönä kuolema on (mahdollisesti) vielä erittäin kaukainen tila. Tai jos tätä äärikylmää realismia harjoittaa, niin se ei ole tila laisinkaan. Se on ei-mitään. Vaan se, joka ei koskaan pelkää mitä elämä edessään tuo, valehtelee.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Andy

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Tänään on kristillisen tradition mukaan Kristus-Jeesuksen kuolinpäivä. Teemaan sopivasti ihmettelen artikkelin paljastamaa, eli suomalaisista alle kolmekymppisistä miehistä liki 1/3 uskoo Hesuksen ylösnousemukseen. Siis että henkilö A kuoli mutta parin päivän päästä se perkele heräsikin eloon. Kuoli ja heräsi kuolleista. Näin uskoo yksi kolmesta nuoresta miehestä.

Mitäs nyt helvettiä?

 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Pääsiäinen tuo itselleni mieleen lähinnä suklaamunat, ja siihen sen merkityskin minulla tiivistyy. Voi minua. Onkohan helvetistä millaiset paikat jo katsottuna?
 

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Mulla oli kerran opiskelija, jonka Jumala pelasti meidän työpaikasta. Asiakkaat ja menetelmät olivat kuulemma jumalattomia (En tiedä mitä sosiaalialalla odotti) ja työpaikkaohjaajakin oli jumalaton, mikä toki pitää paikkansa koska en jumalaan usko. Jatkoi matkaansa seurakunnalle tekemään harkkansa loppuun.
 

Dynamo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tänään on kristillisen tradition mukaan Kristus-Jeesuksen kuolinpäivä. Teemaan sopivasti ihmettelen artikkelin paljastamaa, eli suomalaisista alle kolmekymppisistä miehistä liki 1/3 uskoo Hesuksen ylösnousemukseen. Siis että henkilö A kuoli mutta parin päivän päästä se perkele heräsikin eloon. Kuoli ja heräsi kuolleista. Näin uskoo yksi kolmesta nuoresta miehestä.

Mitäs nyt helvettiä?

Ja tämä "nousi kolmantena päivänä kuolleista" -juttu oli ymmärtääkseni jo tuhat tai pari tuhatta vuotta ennen hesusta jossain Egyptissä. Se liittyi auringonjumalan ja yönjumalan ikuiseen taistoon siitä kumpi on vallassa, jossa taistossa yönjumala voitti joka syksy enemmän ja enemmän aikaa, kunnes talvipäivän seisauksena auringonjumala oli täysin lyöty. Mutta: kolmantena päivänä talvipäivän seisauksen jälkeen auringonjumala nousi minuuttia aiemmin kuin aiempina päivinä ja kas: auringonjumala oli noussut kuolleista, jatkaakseen voittokulkuaan taas kesäpäivän seisaukseen. Sitten myöhemmin tämä tarina (nousi kolmantena päivänä kuolleista) siirrettiin ajanlaskumme alkuun ja pääsiäiseen... Hohhoijaa sanon mä.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Pääsiäinen on jälleen käsillä, joten liitetäänpä tähän keskustelua ylösnousemuksesta. Kysymys ylösnousemuksesta on evankeliumien ja koko kristinuskon kantavin teema. Ilman ylösnousemususkoa kristinusko on vain juutalaisuuden haara, joka ei sisällöltään suuresti eroa juutalaisuudesta, radikaalimpi tosin. Ylösnousemuskertomus (4 versioineen) on kiehtova kertomus, jota voisi pitää myös varhaisena versiona suljetun huoneen arvoituksesta. Kertomuksien ydin on kova ja looginen, vaikka tietysti mukana on myös epätarkkuuksia ja ristiriitaisuuksia kertomuksien välillä.

Katsotaanpa kertomuksen kovaa ydintä: 1) Jeesus ristiinnaulitaan. Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen liittyvät tapahtumat on kerrottu aiemmin, saattaa olla, että juutalaisten panosta on liioiteltu ja roomalaisten vähätelty. Myös roomalaisilla oli kaikki syy suhtautua hyvin jyrkästi Jeesukseen. Heillä ei myöskään ollut estoja panna toimeen pienemmistäkin asioista kuolemanrangaistuksia mahdollisimman julmalla tavalla. Jeesuksen poliittisen vaikutusvallan kasvu oli paikallisviranomaisten kuten Pilatuksen murheena. Toisaalta, Jeesus hyvinkin usein loukkasi juutalaisten uskonnollisia auktoriteetteja ja asetti kyseenalaiseksi ennen muuta uskonnon harjoittamisen käytäntöjä. Jeesuksen voimakas esiintyminen esimerkiksi temppelialueella kaataessaan rahanvaihtajien pöydät ei varsinaisesti ollut kovin hyvää pr-toimintaa, jos tarkoituksena olisi ollut keskusteluyhteyden ja luottamuksen säilyminen Jeesuksen ja uskonnollisen johdon välillä.

Muslimeilla on tunnetusti oudohko teoria valejeesuksesta, joka näytti kuolevan ristillä, mutta ei kuollutkaan. Muslimeille Jeesus edusti profeettaa. Myös gnostilaisuudessa tämä näkemys tunnetaan. Nykyajan historioitsijoilla ristiinnaulitsemisen kieltäminen tällä tavalla ei kuitenkaan nauti kovin suurta kannatusta.

(2) Jeesuksen kuoltua hänet haudattiin. Tämä lienee kiistämätöntä. Evankeliumit kehittelevät kertomuksen logiikkaa kertomalla siitä, että Jeesuksella oli myös rikkaita ja vaikutusvaltaisia seuraajia, jotka uskoivat hänen salassa. Josef Arimatialainen oli tällainen hahmo. Tavallisesti köyhiä ihmisiä, kuten Jeesus oli, ei haudattu kaivettuihin puutarhahautoihin, vaan joukkohautoihin. Vain rikkailla oli etuoikeus kaivattaa itselleen hautapaikka, johon ruumis sitten laskettiin käärinliinoineen päivineen,

Evankeliumit tihentävät kertomuksen logiikkaa parhaaseen suljetun huoneen arvoitukseen. Jeesus oli haudattu, mutta juutalaiset ja roomalaiset tunsivat väitteen, jonka mukaan Jeesus nousisi haudastaan ylös. Siksipä he laittoivat haudalle vartijoita estääkseen Jeesuksen seuraajia varastamasta hänen ruumistaan. Roomalaiset vartijat olivat tietysti raskaasti aseistettuja, joten haudan ryöstäminen olisi hyvin vaikeaa ainakaan sotimiseen tottumattomilta opetuslapsilta. Toisaalta, Jeesuksen saama kuolemantuomio oli vähentänyt minimiin opetuslasten innokkuuden näyttäytyä julkisesti ja muut hänen seuraajansa olivat myös kadonneet maan alle.

Mahdollisuus murtaa tämä logiikkaa edellyttää tietysti tarinan ulkopuolisen elementin mukaan tuomista. Tätä yritti esimerkiksi Myllykoski, jonka mukaan Jeesus haudattiinkin joukkohautaan. Väitteelle ei löydy tukea aineistosta, joten se jää täysin spekulatiiviseksi.

(3) Jeesuksen hauta oli tyhjä parin kolmen päivän päästä hänen kuolemastaan. Siellä ei ollut sen paremmin roomalaisia sotilaita kuin muitakaan ihmisiä. Jeesuksen seuraajista naiset kävivät ensin haudalla, näkivät tyhjän haudan ja sitten hakivat joitakin opetuslapsia paikalle. Myöhemmin hallintoviranomaiset päättivät painaa tapauksen villaisella. Kerrottiin, että opetuslapset olivat varastaneet ruumiin. Paikalla olleet sotilaat lahjottiin hiljaiseksi.

Mitä tapahtui todella? Erilaisia spekulaatioita voidaan esittää. Olisivatko roomalaiset itse siirtäneet ruumiin? Siinä tapauksessa täytyisi onnitella roomalaisia historian typerimmän teon tekemisestä, johon verrattuna vaikkapa Trumpin teot presidenttinä ansaitsevat valtioviisauden nimen. Koska hauta oli tyhjä, se teki mahdolliseksi uskoa, että ylösnousemus todella tapahtui, mikä horjuttaisi paikallisia uskonnollisia ja poliittisia valtarakenteita (ainakin niin uskottiin). Tai olisiko Jeesus ollut valekuollut? Miten hän olisi jaksanut vierittää kiven haudalta pois?

Monet skeptiset historioitsijat hyväksyvät myös haudat tyhjyyden, mutta selityksiä siihen täytyy löytyä jostakin kertomuksen tarjoamasta aukosta. Aukkoja ei ole, joten sellainen täytyy siinä tapauksessa tehdä. On tietenkin huomautettava, että ylösnousemus ei juolahtaisi kenenkään juutalaisen mieleen, saati roomalaisen. Juutalaiset eivät odottaneet Jeesuksen kaltaista messiasta ja roomalaiset olivat kauniisti sanottuna mielikuvituksettomia maailmanvaltiaita. Ja roomalaisten mielikuvitus verrattuna kreikkalaisiin... say no more. Roomalaisilla oli jumalansa, mutta nämä eivät häirinneet maailman johtamista millään lailla.

4) Jeesus ilmestyi monelle ihmiselle kuolemansa jälkeen. Itse asiassa, monet historian tutkijat hyväksyvät tämän väitteen tosiasiana. Heille ei kyse ole tosiasiassa olevan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä, vaan pikemmin niin, että ihmiset kokivat Jeesuksen ilmestyneen kannattajilleen kuolemansa jälkeen. Tämä olettamus vaikuttaa hyvin loogiselta, sillä muuten kävisi hyvin vaikeaksi selittää itse kaikkein konkreettisin fakta: kristinuskon synty. Kristinuskon synnystä vastasi tietty ydinryhmä, opetuslapset, jotka ymmärrettävästi eivät ainakaan heti olisi voineet ilmaantua maan alta julistamaan evankeliumia. He pelkäsivät vallanpitäjien vainoa, samaa kohtaloa, minkä Jeesus sai.

Mutta kun yllättäen pian ilmaantui pelottomia ihmisiä, jotka julistivat ilosanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta (siinä vaiheessa asia oli jo saanut teologiset raaminsa), niin jotakin täytyi tapahtui tuona pääsiäisenä. Väitteet ylösnousemuksesta eivät enää kuulu historian tutkimuksen, vaan teologian ja filosofian piiriin. Jos ylösnousemus tapahtui, kyseessä on ainutlaatuinen tapahtuma, johon tiede ei voi ottaa kantaa. Tiede voi vain luetella tietyt faktat ja jättää loput vaille selitystä. On nimittäin niin, että aineisto ei tarjoa tukea vastakkaiselle evidenssille (ylösnousemusta ei tapahtunut), joten historiallinen, aineistoon nojaava selitys, ei myöskään voi tämän aineiston pohjalta kieltää ylösnousemusta.

Hauta oli tyhjä, mutta mikä on tyhjän haudan merkitys. Ainakin on niin, että monet uskoivat Jeesuksen ylösnousseen ja tämä uskomus on rationaalinen, mutta ei pakottava, Jotakin muuta olisi voinut myös tapahtua. Toisaalta on niin, ettei pelkkä tyhjä hauta riitä uskon perusteeksi, tarvitaan myös kokemus, mikä tuolloin merkitsi Jeesuksen ilmestymistä oppilailleen. Historiallinen etäisyys ei sen lisää kuin vähennäkään kertomuksen totuutta, koska historiaan perustuva materiaali on jo olemassa ja ilmeisesti pysyy maailman tappiin asti. Se, että jokin asia dokumentoitiin 2000 vuotta sitten ja toisaalta dokumentoinnille oli olemassa pieni ajallinen etäisyys, tekee dokumentoinnin kohteesta varsin uskottavan.

Samaan tapaan, ihmiset jotka kertovat tietystä yhteisesti koetusta tapahtumasta, josta on jo historiallista näyttöä olemassa, vaikkapa Berliinin muurin murtumisesta, eivät valehtele: silloin ihmisillä ei 2000 vuoden jälkeenkään ole syytä epäillä, että Berliinin muuri murtui. (Eri asia, mikä murtumisen merkitys silloin on). Samaan tapaan, esimerkiksi Jeesuksen olemassaoloon ja ristiinnaulitsemiseen liittyvät tapahtumat ovat historiallisia faktoja. Historian faktojen kieltäminen on mahdollista, mutta johtaa täyteen skeptisismiin. Ei ole perusteita ajatella, että evankeliumit, jotka kuitenkin tulivat julkisiksi sangen pian Jeesuksen kuoleman jälkeen, olisivat seurausta neljän kirjallisen neron työstä. Varsinkin, kun näistä riippumattomia lähteitä on olemassa ja myös Paavalin varhaisessa (n. 50 jKr) kirjeessä on maininta varhaisesta kristillisestä uskontunnuksesta, 1 Kor 15:3-4. Tämä tunnustus syntyi ilmeisesti hyvin pian Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Evankeliumikertomus sinänsä on hyvin looginen ja se vastaa moniin vastaväitteisiin. Kertomus sijoittuu aitoon historialliseen ympäristöön ja se kertojat ovat mitä ilmeisemmin tavallisia ihmisiä. On toki mahdollista, että joukossa olisi yksi Homeros. Mutta entä neljä? Kertomus kuvaa tietyltä kantilta Jeesuksen ajan tapahtumia. Se sisältää myös joitakin hyvin vaikeasti selitettäviä totuudellisuuden elementtejä, kuten naisten osuus kristinuskon synnyssä. Miksi naiset saivat todistaa ensimmäisenä Jeesuksen tyhjää hautaa? Tai miksi Jeesuksen suurin opetuslapsi, Pietari, kuvataan hyvinkin epävarmana ja heikkona ihmisenä? Jeesus arvostelee opetuslapsiaan hyvinkin kipakasti. Sankarikertomuksia evankeliumit eivät ainakaan ole.

Mitä ne sitten ovat? Se taas riippuu siitä, uskooko niiden sanomaan tai ei.

Tähän yhteyteen voi antaa lisämateriaaliksi filosofista pohdintaa Habermasin idean pohjalta, ideana on tarkastella sitä, mitä historian tutkijat hyväksyvät historialliseksi faktoiksi ylösnousemuskertomuksesta.: 12 Historical Facts - Gary Habermas
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös