Jos nyt sivuutetaan ne VT:ssä olevat sadistisimmat tekstit, joita ihmismieli on koskaan tuottanut paperille, niin mä suhtaudun raamattuun ja muihinkin uskonoppeihin sillä tavalla, että siellä kirjoissa puhutaan kyllä paljonkin oikeasti tärkeistä asioista. Lähimmäisenrakkaudesta yms. En vain koskaan ole ymmärtänyt sitä, että minkä takia se uskonto pitää rakentaa siihen ympärille? Ihminen pystyy kokemaan yhteyttä toiseen ihmiseen, luontoon ja elämään itseensä ilman kaikkea sitäkin.
Tajuan myös senkin, että ihmisen on hyvä saada anteeksi ja antaa anteeksi. itkeäkin jos niikseen tulee ja saada lohdutusta, sekä tulla kohdatuksi. Se johtaa tasapainoisempaan tunne-elämään ja kenties jopa rakkauden kokemukseen. Joskin sekin on ohimenevää. Mutta tässäkään en ikinä ole ymmärtänyt, että mihin sitä uskontoa tarvitaan? Aikoinaan ihmisten välinen yhteiskunta oli toki paljon julmempi, eikä silloin ollut sillä tavalla varmaan vaihtoehtoja, kuin mennä taivaan herralta anelemaan syntien anteeksiantoa. Sillä tavalla tajuan sen, että kirkon asema saatiin, niin vahvaksi. Oli helpompi myydä ihmisille tarina jostain, että edes kuoleman jälkeen kaikella on merkitystä, kun pääsee taivaaseen. Köyhät ja epätoivoisimmat ovat kautta historian kääntyneet uskonnon puoleen, että jos edes sieltä tulisi jonkinlaista helpotusta tähän maalliseen kurjuuteen. Miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä on tällä sepitetyllä tarinalla lähetetty sotiin kuolemaan ja käytetty aivan kammottavilla tavoilla hyväksi.