Uskotko Jumalaan?

[Yläpesä]

Kerroin vain, mitä meille vaimomme kanssa tapahtui. Eli koimme vaimoni kanssa yliluonnollisen kokemuksen, johon liittyi sekä suunnatonta pahuutta että suunnatonta hyvyyttä. Ja asiaa ei pysty selittämään millään tieteellä.

No, höpöä. Tiede selittää asian niin että teidän mielenne on järkkynyt pahasti ja sitä edeltävästi (hypoteesi) olette jo kokeneet jotain traagista tai ahdistavaa minkä johdosta olette kaivanneet, hakeneet ja lopulta mielen järkkymisen myötä "saaneet" elämälle mieltä ja tarkoitusta kaikelle kärsimykselle. Olen tavannut myös Jeesuksen, pariinkin kertaan. Toinen heistä oli mies, toinen nainen. Ja aivan vakuuttavasti esittivät ajatuksiaan, jotka kylläkin olivat pitkälti seinähulluja, siis enemmän kuin nämä normiuskistarinat. Heidänkin uskonsa pitää ottaa yhtä vakavasti kuin sinun.

 

[jussi_j]

.. asiaa ei pysty selittämään millään tieteellä.....

Tuossahan pääkohdat oiekasta vastauksesta jo sanottiin parissa edellisessä viestissä, mutta tähän haluan vielä kommentoida. Nimittäin, jos jotain asiaa ei voi selittää tieteellä, niin se tarkoittaa oikeasti, että ei vielä voida selittää tieteellä. Ja vaikka ei ikinä pystyttäisikään, niin silti todennäköinen vaihtoehto ei ole jumala.

En tiedä, siksi siis jumala ... olet kai kuullut aukkojen jumalasta, se on hyvä vertaus.

 

[Vintsukka]

Olen lukenut tapauksista, joissa ihmiset ovat kertoneet kokemastaan eli olemalla pitkänkin aikaa kliinisesti kuolleita ja lääkärien haastatteluita, joissa myöntävät tehneensä niitä asioita, jotka potilaat muistavat jälkeenpäin nähneensä. Meinaatko, että kun aivot ovat tiltissä, eli ei ole mitään toimintaa, ja potilas muistaa nähneensä lääkärien elvytystoimenpiteet yksityiskohtaisesti ja sanatarkasti ja joita lääkärit itsekin hämmästelevät, se on vain harhaa? Toisin sanoen, kun potilaat kertovat elvytystoimenpiteiden tapahtumista hetkellä, jolloin he ovat kliinisesti kuolleita, heillä on kyky muodostaa nämä (harha)muistikuvat jälkeenpäin kun heidät saadaan elvytettyä?

Kun tarpeeksi montaa tapausta tutkii ja poimii rusinat pullasta, varmasti löytää tapauksia jotka tuntuvat uskomattomilta. Varsinkin jos potilaita ja lääkäreitä haastattelee joku, joka haluaa todistaa nämä rajatapaukset todellisiksi.

Aivojen tuottamaa harhaa ei siis voida todistaa mielestäsi aukottomasti vai onko se todistettu ilmiö kuolemanjälkeisissä kokemuksissa? En itse ole törmännyt kuin kivoilta (ja joihinkin muihin kokemuksiin todistettavasti) kuulostaviin teorioihin, joita halutaan selittää syyksi myös kuolemanjälkeisille kokemuksille.

Tarkoitin, että aivojen tuottamat harhat ovat todistettu ilmiö. Niiden yhteys rajakokemuksiin on todistamatta (ja luultavasti mahdoton aukottomasti todistaa), mutta Occamin partaveitsen periaatteella pitäisin tuota silti aika paljon uskottavampana selityksenä kuin tuo vaihtoehdoksi tarjottu kvanttifysikaalinen ilmiö.

 

[Amerikanihme]

Eli koimme vaimoni kanssa yliluonnollisen kokemuksen, johon liittyi sekä suunnatonta pahuutta että suunnatonta hyvyyttä. Ja asiaa ei pysty selittämään millään tieteellä. Tämän voin sanoa satavarmasti. Vaimollani kesti pari päivää myöntää tapahtumat ja hän yritti selittää niitä itselleen jollain järkevällä tavalla, mutta tieteellistä selitystä asialle ei ole ja en hirveästi liioittele, jos väitän, että vaimoni ymmärtää tieteestä ja tieteellisistä todistuksista / faktoista enemmän kuin kukaan tähän ketjuun kirjoittaneista. Nyt kun asioita miettii, niin olemme olleet vaimonne kanssa todella onnekkaita, koska meille tapahtui ihme, jolla saimme varmistuksen Jeesuksen ja Saatanan olemassaolosta.

Kiitos kun avauduit. Tarkastelen kokemustasi ortodoksikristillisestä näkökulmasta. On selvää (jos kristinuskoa seuraa ja siihen uskoo), että on olemassa tällaisia äkillisiä kääntymiskokemuksia (mm. Paavali koki tällaisen). Toisaalta tuollaiset kokemukset ovat käsittääkseni äärimmäisen harvinaisia (siis se, että todella kokee jonkun ihmeen tai näkee kristinuskon hahmoja jne.). Edes monet pyhiksi julistetuista eivät elämässään kokeneet sellaista. Joten jos tuollainen kohdallesi sattui, niin kysymyksessä lienee paljon harvinaisempi asia kuin lottovoitto. Ortodoksikristillinen kirjallisuus kehottaa epäilemään moisia kokemuksia, vaikka ne sitten olisivatkin Jumalalta (siitä ei tule penalttia, jos epäilee). Mitä nyt olen lukenut em. kirjallisuutta, niin ihmiset tulevat uskoon pitkän ajanjakson kuluessa, ja siksi protestanttiset äkilliset uskoontulemiset tuntuvat vierailta minulle (tuntuivat jo silloin, kun olin itse protestanttikirkon jäsen).

Tämä ei kuitenkaan poista millään tavalla Uuden testamentin pääviestiä, joka on mielestäni se, että (1.) on olemassa Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki,

Menee saivartelun puolelle tavallaan, mutta kyllä kristinuskon keskeinen oppi on se, että on olemassa Isä, Poika ja Pyhä Henki ja nämä yhdessä ovat Jumala.

(2.) Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten synnit ristinkuolemallaan eli omia hyviä tekoja ei pelastumiseen tarvita,

Ja tähän sitten tuo tavallinen kysymys, eli miksi Jaakobin kirjeessä todetaan, että usko ilman tekoja on kuollutta?

Itse olisin varsin kriittinen esimerkiksi katolisen kirkon opetuksia kohtaan, koska siellä kehoitetaan rukoilemaan myös Mariaa,

No ainakin ortodoksikirkossa ei rukoilla pelastusta Marialta eikä muiltakaan pyhiltä, vaan pyydetään heidän rukouksiaan meidän puolestamme, koska uskotaan, että he Jeesuksen lähipiiriin (ja jopa perheeseen) kuuluvina ovat todella lähellä Jumalaa. Kaikki vetoapu on tarpeen.

Kaikkea hyvää jatkossa elämällenne vaimosi kanssa, toivottavasti kasvatte uskossanne. Ja kiitos vielä kerran, että sait tämän minua kiehtovan ketjun osaltasi taas paremmin liikkeelle.

 

[Tuamas]

Sinänsä vaikka itse en olekaan Jèsuksen jengissä, niin ihan en ymmärrä sitä kuinka tunteisiin osalla porukasta menee se jos joku kokee olevansa uskossa ja kertoo tästä kokemuksesta.

Kysehän on nimenomaan uskosta, jolloin uskovan pään kääntäminen faktoilla tai kokijan kokemuksen todenmukaisuutta (vaikka se voisi olla ihan perusteltua) kyseenalaistamalla on käytännössä mahdotonta ja oikeastaan vain vahvistaa sitä ”vastapuolen” defenssiä.

Tämä oli itselle joitain vuosia sitten suuri valaistuminen (vähän kuin se kun ymmärsi miksi vegaanit haluavat ”nakkeja ja hampurilaisia”) jonka jälkeen olen keskittynyt argumentoimaan ainoastaan efektiivistä valtionkirkkoa, lasten kirkkoon pakkoliittämistä sekä yleistä uskonnonopetusta vastaan.

 

[Morgoth]

Mitenköhän pitkä mahtoi tuolloin olla ihmisten odotettu elinikä? 30-40 vuotta? Silloin siis 100v oli 3-4 sukupolvea eli vastasi 200-250 vuotta tästä taaksepäin.

Emmä tiedä, mutta asiasta toiseen. TV7lla, Pekka Reinikainen, vanha kunnon evoluutiokritiikko ihan tosissaan pohdiskeli, että Raamatun alkuaikoina ihmiset elivät jopa tuhat vuotta vanhoiksi (esim. Metusalem). Täydellisesti säädetystä ilmapaineesta ja ties mistä johtui. Lista oli pitkä. Ei kyllä tainut selittää sitten miksi elinikä yhtäkkiä romahti noin paljon ihmisillä.

Surullista on, että kyseessä on koulutukseltaan lääkäri, joka ei toivottavasti ainakaan enää aktiivisesti harjoita ammattiaan. Miksiköhän muuten lääkäreiden ja kirurgien joukossa tuntuu olevan melko paljon sekopäisiä uskovaisia?

 

[Tifosi]

Sinänsä vaikka itse en olekaan Jèsuksen jengissä, niin ihan en ymmärrä sitä kuinka tunteisiin osalla porukasta menee se jos joku kokee olevansa uskossa ja kertoo tästä kokemuksesta.

Minä taas en huomaa vastauksista mitään tunteisiin menevää vaan ihan vedenpitäviä pointteja ilman tuntemuksen häivääkään.

"On luuserien jengi ja voittajien jengi" niinkuin fiksummat sanoi.

 

[Sanainen arkku]

Surullista on, että kyseessä on koulutukseltaan lääkäri, joka ei toivottavasti ainakaan enää aktiivisesti harjoita ammattiaan. Miksiköhän muuten lääkäreiden ja kirurgien joukossa tuntuu olevan melko paljon sekopäisiä uskovaisia?

Olin jo päättänyt, etten koske tähän ketjuun pitkällä tikullakaan, mutta ihminen on heikko ja tilaisuus tekee varkaan. En tullut kuitenkaan paikalle puhumaan Jumalasta vaan ihmisestä. Siitä, että uskovalla ihmisellä on täydellinen oikeus tulla arvioiduksi ammattilaisena sen mukaan, miten hän ammatissaan toimii. Jossain tapauksissa toki rikostuomiot siviilissä johtavat työstä bannaamiseen vaikka työ olisikin hoidettu moitteettomasti ja jopa kiitettävän hyvin, mutta usko tai sen tunnustaminen julkisesti ei sentään ole rikos (jos kohta siitä saattaa saada kovemman sosiaalisen rangaistuksen kuin esimerkiksi lievästä huumausainerikoksesta, vähäisestä vakuutus- tai veropetoksesta jne...).

Jos vaikkapa kirurgi voi oman ammattiosaamisensa ohella ajatella, että vaikka ihminen parhaansa tekee, on ihmisen elämä alusta loppuu Korkeimman kädessä, ei sillä voi millään logiikalla olla negatiivista vaikutusta ammatinharjoittamiseen. Päinvastoin, se voi olla stressiä lieventävänä tekijänä ainakin työssä jaksamista edistävä asia.

Toisaalta olen ihan lähipiiristänikin törnännyt potilaskertomuksiin, jossa lääkärit tunnustivat ettei elämän jatkuminen ollut lopulta heidän osaamisensa ansiota, vaan potilas selviytyi kaiken todennäköisyyden vastaisesti. Sitaatteja, huom. toisen käden tietoa: "Me emme tätä tehneet, kyllä se oli jokin suurempi voima." "Tätä ihmistä tarvitaan vielä, muu ei selitä tätä ihmettä."
Tuollaiset ammatissa koetut asiat ovat varmasti omiaan vahvistamaan uskoa Jumalaan.

Itseasiassa lääkärit voisi olla erinomainen ammattiryhmä pitkän aikavälin tutkimukseen siitä, miten usko vaikuttaa elämän aikaiseen hyvinvointiin. Toki saman tien on sanottava, että se on vain sivutuote, sillä uskon ainoa tarkoitus on vaikuttaa elämän jälkeiseen hyvinvointiin.

 

[teppana]

Olin jo päättänyt, etten koske tähän ketjuun pitkällä tikullakaan, mutta ihminen on heikko ja tilaisuus tekee varkaan. En tullut kuitenkaan paikalle puhumaan Jumalasta vaan ihmisestä. Siitä, että uskovalla ihmisellä on täydellinen oikeus tulla arvioiduksi ammattilaisena sen mukaan, miten hän ammatissaan toimii. Jossain tapauksissa toki rikostuomiot siviilissä johtavat työstä bannaamiseen vaikka työ olisikin hoidettu moitteettomasti ja jopa kiitettävän hyvin, mutta usko tai sen tunnustaminen julkisesti ei sentään ole rikos (jos kohta siitä saattaa saada kovemman sosiaalisen rangaistuksen kuin esimerkiksi lievästä huumausainerikoksesta, vähäisestä vakuutus- tai veropetoksesta jne...).

Jos vaikkapa kirurgi voi oman ammattiosaamisensa ohella ajatella, että vaikka ihminen parhaansa tekee, on ihmisen elämä alusta loppuu Korkeimman kädessä, ei sillä voi millään logiikalla olla negatiivista vaikutusta ammatinharjoittamiseen. Päinvastoin, se voi olla stressiä lieventävänä tekijänä ainakin työssä jaksamista edistävä asia.

Toisaalta olen ihan lähipiiristänikin törnännyt potilaskertomuksiin, jossa lääkärit tunnustivat ettei elämän jatkuminen ollut lopulta heidän osaamisensa ansiota, vaan potilas selviytyi kaiken todennäköisyyden vastaisesti. Sitaatteja, huom. toisen käden tietoa: "Me emme tätä tehneet, kyllä se oli jokin suurempi voima." "Tätä ihmistä tarvitaan vielä, muu ei selitä tätä ihmettä."
Tuollaiset ammatissa koetut asiat ovat varmasti omiaan vahvistamaan uskoa Jumalaan.

Itseasiassa lääkärit voisi olla erinomainen ammattiryhmä pitkän aikavälin tutkimukseen siitä, miten usko vaikuttaa elämän aikaiseen hyvinvointiin. Toki saman tien on sanottava, että se on vain sivutuote, sillä uskon ainoa tarkoitus on vaikuttaa elämän jälkeiseen hyvinvointiin.

Ihan asiaa puhut. Henkilökohtainen usko on juuri sitä. Henkilökohtaista. On kuitenkin ongelmallista jos työtä harjoittava lääkäri antaa uskon vaikuttaa lääketieteelliseen käsitykseen. Kuten esim. väite että ihminen on elänyt lähes 1000 vuotta kuulostaa. Ei se kiellettyä ole, mutta vähintäänkin arveluttavaa.

Oletusarvona voidaan pitää sitä, että lääkäri ymmärtää työnsä tieteellisen puolen eikä tee päätöksiä perustuen uskoon. Aivan samalla tavalla kuten lentäjän tulee tietää ettei kone pysy ilmassa rukoilemalla.

Mutta kuten sanottu, uskovaisia lääkäreitä on paljon eikä uskonnollisuus ole mikään este toimia työssä. Tunnen itsekin muutaman lääkärin jotka ovat aktiivisia omassa uskonnollisessa yhteisössä ja pidän heitä ammattitaitoisina ja voisin aivan hyvin olla heidän potilaana.

 

[Morgoth]

Olin jo päättänyt, etten koske tähän ketjuun pitkällä tikullakaan, mutta ihminen on heikko ja tilaisuus tekee varkaan. En tullut kuitenkaan paikalle puhumaan Jumalasta vaan ihmisestä.

Itsekään en enää niin Jumalasta jaksa enää vääntää ja mielenkiintoisempia ovat ihmiset. Esim. tuo on mielestäni kiehtova ristiriita, että lääkäri uskoo joskus ihmisten eläneen tuhat vuotta vanhoiksi. En ihmettelisi asiaa mikäli kyse oli jostakin elämänkoulua käynneestä narkkarista, joka tullut uskoon. Reinikainen on toki ihan oma lukunsa noin muutenkin. Tosin eihän se lääkärin koulutus anna eväitä kuin vain ihmisten hoitamiseen eikä maailmankaikkeuden mysteerien selvittämiseen.

Varmaan lääkäriksi hakeutuu paljon ihmisiä, jotka ovat innokkaita auttamaan muita ihmisiä ja kenties uskomaankin. Onhan lääkäreitä myös ilmeisen paljon esim. vapaamuurareina. Tosin kai siinä voi olla kyse myös jostakin enemmän sosiaalisesta ilmiöstä.

Ei kai tuo suoraan ole hyvää tai huonoa eikä minulla ole ongelmaa mennä kirurgien leikattavaksi, vaikka hän uskoo maailman olevan 6000 vuotta vanha vai onko hän juuri sivutyönään viimeistelmässä fysiikan kaiken teoriaa. Eihän sillä varmaankaan hänen kirurgin ammattitaitoon ole mitään merkitystä.

 

[dana77]

Emmä tiedä, mutta asiasta toiseen. TV7lla, Pekka Reinikainen, vanha kunnon evoluutiokritiikko ihan tosissaan pohdiskeli, että Raamatun alkuaikoina ihmiset elivät jopa tuhat vuotta vanhoiksi (esim. Metusalem). Täydellisesti säädetystä ilmapaineesta ja ties mistä johtui. Lista oli pitkä. Ei kyllä tainut selittää sitten miksi elinikä yhtäkkiä romahti noin paljon ihmisillä.

Tätä en huomioinut, vaikka tiesinkin että puhutaan vain 6000v vanhasta maapallosta. Syy miksi elinikä oli tuolloin korkeampi on toki tiedossa. Alkuaikoina ihmiset olivat "täydellisempiä" koska olivat jumalan kopioita, mutta kuten elokuvasta "Minusta on moneksi" olemme oppineet, niin kopion kopiot eivät ole yhtä hyviä kuin alkuperäinen:
Multiplicity - "I like Pizza Steve"

Sinänsä pidän selitystä hieman jumalanpilkkana, sillä täydellisessä ei ole virheitä, jotka kumuloituisivat ajankaan kanssa.

Surullista on, että kyseessä on koulutukseltaan lääkäri, joka ei toivottavasti ainakaan enää aktiivisesti harjoita ammattiaan. Miksiköhän muuten lääkäreiden ja kirurgien joukossa tuntuu olevan melko paljon sekopäisiä uskovaisia?

Tämä on kyllä jännä juttu. Ja onkohan se niin, vai tuntuuko se kun lähtökohtaisesti oletuksena heidän kohdallaan ei luulisi olevan yhtään.

 

[teppana]

Tämä on kyllä jännä juttu. Ja onkohan se niin, vai tuntuuko se kun lähtökohtaisesti oletuksena heidän kohdallaan ei luulisi olevan yhtään.

Oma mutu taas on, että lääkäreissä nimenomaan on tosi vähän uskonnollista porukkaa. Toki oma otanta sisältää suurimmaksi osaksi alle 40-vuotiaita lääkäreitä joiden kohdalla selitys maallisuudelle voi olla nimenomaan iässä eikä ammatissa.

 

[jussi_j]

...
Jos vaikkapa kirurgi voi oman ammattiosaamisensa ohella ajatella, että vaikka ihminen parhaansa tekee, on ihmisen elämä alusta loppuu Korkeimman kädessä, ei sillä voi millään logiikalla olla negatiivista vaikutusta ammatinharjoittamiseen. Päinvastoin, se voi olla stressiä lieventävänä tekijänä ainakin työssä jaksamista edistävä asia.....

Aika rajoittunut mielikuvitus on, jos ei keksi mitään logiikkaa miten tuosta voisi olla haittaa. En tosin myöskään väitä, etteikö siitä voisi olla hyötyäkin.

 

[teppana]

Yksi asia mitä olen miettinyt uskonnon ja tieteen yhteentörmäyksessä on avaruus. Eikös ainakin kristinuskossa olla siinä käsityksessä, että meidät ihmiset on tänne maapallolle luotu jumalan kuvaksi ja olemme näinollen luomakunnan kruunu ja keskus? Tässä kun Sisko Loikkasen toimittamia ohjelmia kuunnellut ja ihmetellyt sitä vauhtia millä maailmankaikkeudesta opimme lisää, jos joskus löytäisimme älykästä elämää avaruudesta, mitä se tarkottaisi luomiskertomuksen osalta?

 

[godspeed]

Sinänsä vaikka itse en olekaan Jèsuksen jengissä, niin ihan en ymmärrä sitä kuinka tunteisiin osalla porukasta menee se jos joku kokee olevansa uskossa ja kertoo tästä kokemuksesta.

Kysehän on nimenomaan uskosta, jolloin uskovan pään kääntäminen faktoilla tai kokijan kokemuksen todenmukaisuutta (vaikka se voisi olla ihan perusteltua) kyseenalaistamalla on käytännössä mahdotonta ja oikeastaan vain vahvistaa sitä ”vastapuolen” defenssiä.

Tämä oli itselle joitain vuosia sitten suuri valaistuminen (vähän kuin se kun ymmärsi miksi vegaanit haluavat ”nakkeja ja hampurilaisia”) jonka jälkeen olen keskittynyt argumentoimaan ainoastaan efektiivistä valtionkirkkoa, lasten kirkkoon pakkoliittämistä sekä yleistä uskonnonopetusta vastaan.

Kyse taitaa olla tylsästi vain joidenkin kanssakirjoittajien halusta "voittaa otteluita". Ihan ovat vain niin kilpailuhenkisiä, että jos joku vähääkään uhkaa viesteillään omaa totuutta ja maailmankuvaa niin koetaan erittäin suurta tarvetta ikään kuin parantaa hurahtanut ja osoittaa tämän henkilökohtainen usko ja kokemus vääräksi. Ei ymmärretä yksinkertaisesti mistä edes vängätään. Se on sitten ihan eri asia jos uskonnon varjolla tehdään jotain suuria massoja koskevia päätöksiä tms. Sitä ei varmaan kukaan uskovainenkaan täysin hyväksy. Ainakaan Suomessa.

 

[Tifosi]

Ei ymmärretä yksinkertaisesti mistä edes vängätään.

"Jos ironia olisi tehty mansikoista niin meillä olis kaikilla nyt pirtelöt kädessä"

-Lainaus jo aiemmin mainitsemastani raamatusta.

 

[godspeed]

"Jos ironia olisi tehty mansikoista niin meillä olis kaikilla nyt pirtelöt kädessä"

-Lainaus jo aiemmin mainitsemastani raamatusta.

En ymmärrä missä kohtaa ironia minuun liittyy.

 

[kärpyttäjä]

Henkilökohtainen usko ja siitä seuraavat yhteiskunnalliset liikkeet ei oo ihan noin vain eroteltavissa. Monissa yhteiskunnallisissa mielipiteissä ja niiden perusteluissa ei päällisin puolin oo mitään uskonnollista, mutta uskonto on kuitenkin vähintään taustavaikuttajana ilman, että yksilö edes sitä itse välttämättä huomaa. Siksi on vähän vajavainen taktiikka huolestua uskonnollisesta ajattelusta vasta sitten, kun sillä näyttää olevan jotain suoraa merkitystä muidenkin elämään. Parempaa on mielestäni kyseenalaistaa uskonnollinen ajattelu ja sokea usko itsessään.

Eikä näissä keskusteluissa niinku juuri missään muissakaan keskusteluissa itse pääkirjoittajat tuu mahdollisilta defensseiltään muuttaa mieltään, vaan ajatuksia saavat enemmänkin sivustaseuraajat. Jos haluaa olla turvassa omien henkilökohtaisten mielipiteiden, ajatusten ja uskomusten kritisoinnilta, niin silloin ei välttämättä kannata jakaa niitä ainakaan netissä tai jos jakaa, niin sitten tarkkaan määritellyllä ja moderoidulla alustalla, jossa kritisointi on lähtökohtaisesti kielletty. Kritiikkiäkin on tietty asiallista ja sitten vähän vähemmän asiallista mutta ei se nyt ainakaan törkeäksi tässä viime sivuilla oo menny.

 

[Fullhazard]

Sinänsä vaikka itse en olekaan Jèsuksen jengissä, niin ihan en ymmärrä sitä kuinka tunteisiin osalla porukasta menee se jos joku kokee olevansa uskossa ja kertoo tästä kokemuksesta

Tällaisten väitteiden esittäminen ei missään määrin edistä keskustelua tai nosta sen tasoa.

Tässä viime päivinä esiintyneessä keskustelussa tarkoitus(tai en tiedä viesti saattoi olla pelkkää trollaustakin) oli saada muut hyppäämään samaan kelkkaan.
Argumentit olivat täysin ympäripyöreitä ja irrelevantteja sen puolesta, että Kristinuskon Jumala olisi olemassa. Jokainen saa uskoa mihin tahansa, mutta omien väitteidensä esittäminen faktoina(ja ilman argumentteja) saa muut ihmiset kritisoimaan syystäkin.

 

[godspeed]

@kärpyttäjä

No siellä missä on ihminen niin siellä on uskontokin. Ollut aikojen alusta, joo, hienoa ja uutta. Mutta ainoa asia mitä minä uskonnollisuuteen viitaten puolustan on jokaisen oma henkilökohtainen vapaus tulkita hengellinen reaktionsa tasan siten kuin siltä tuntuu, eikä kyse ole mistään suuresta totuudesta. Sen ei tarvitse olla luonteeltaan poliittista, eikä se välttämättä lähtökohtaisesti sellaista olekaan. Jostain syystä "hurahtanut" vain tunnutaan koettavan jonkinlaiseksi uhaksi. Ihan tavallisia ihmisiä ne "hurahtaneetkin" voivat olla.

 

[jussi_j]

K...joku vähääkään uhkaa viesteillään omaa totuutta ja maailmankuvaa niin koetaan erittäin suurta tarvetta ikään kuin parantaa hurahtanut ja osoittaa tämän henkilökohtainen usko ja kokemus vääräksi. ...

Monta totuutta on olemassa? Totuuttahan tässä puolustetaan ja ei niitä ole kuin yksi. No oma henkilökohtainen motiivi on kyllä enempi tuolla kirkko eroon valtiosta osastolla ja tämä ketju on enempi ajanvietettä. Aidosti myös ihmettelen ja haluan antaa vinkkejä ajatteluun, josko sitä vaikka se totuus joskus alkaisi kiinnostamaan, eikä se "oma totuus".

 

[godspeed]

Monta totuutta on olemassa? Totuuttahan tässä puolustetaan ja ei niitä ole kuin yksi. No oma henkilökohtainen motiivi on kyllä enempi tuolla kirkko eroon valtiosta osastolla ja tämä ketju on enempi ajanvietettä. Aidosti myös ihmettelen ja haluan antaa vinkkejä ajatteluun, josko sitä vaikka se totuus joskus alkaisi kiinnostamaan, eikä se "oma totuus".

Ei meillä ihmisillä loppujen lopuksi ole tietoa mistään totuudesta ollensakaan, mutta ihminen vain luulee tietävänsä sen kun koettaa tutkia asioita tieteellisesti. Usko ns terveellä pohjalla ei perustu sen enempää totuuteen, vaikka nekin luulevat tietävänsä faktoina uskomuksiaan. Tämä on vähän sellainen loputon tasapeli tai ihmisen historian ajan kestänyt game 7.

 

[jussi_j]

Ei meillä ihmisillä loppujen lopuksi ole tietoa mistään totuudesta ollensakaan....

Kyllä on, mutta haluat ajatella noin, että voit pitää uskoon perustuvan maailmankuvasi, mikä mitä ilmeisemmin edellyttää sinulta, jos ei nyt suoranaista valehtelua itselleen, mutta ainakin totuuden vääristelyä ja tosiasioiden jättämistä huomiotta. Ihminen ei tiedä kaikkea, mutta koko ajan enemmän, mutta silti moniin kysymyksiin on ihan henkilökohtaisesti kuin laajemmassakin mittakaavassa oikein hyvä vastata, että ei tiedä. Sinä sen sijaan kierrät tuon, koska haluat sanoa, että sinulla on uskoon perustuva vastaus kaikkeen ja mitä et tiedä, selität yliluonnollisella.

 

[teppana]

Ei meillä ihmisillä loppujen lopuksi ole tietoa mistään totuudesta ollensakaan, mutta ihminen vain luulee tietävänsä sen kun koettaa tutkia asioita tieteellisesti. Usko ns terveellä pohjalla ei perustu sen enempää totuuteen, vaikka nekin luulevat tietävänsä faktoina uskomuksiaan. Tämä on vähän sellainen loputon tasapeli tai ihmisen historian ajan kestänyt game 7.

Hararilla oli mielenkiintoisia (mutta toki nekin vain yhden ihmisen teorioita) ajatuksia syistä ja mekanismeista uskontojen synnyn taustalla. Oli hänen ajatuksensa sitten oikeassa tai ei, uskonto on kuitenkin ensimmäinen työkalu jolla on hallittu suurempia ihmismassoja. Luontainen yhteistyö ja yhteisöllisyys rajoittuu yllättävän pieneen määrään ihmisiä jos taustalla ei ole mitään yhteen sitovaa tarinaa. Ihmisen kyky keksiä tarinoita ja uskoa niihin mahdollisti suuremmat yhteisöt ja niiden toiminnan. Kun kyettiin uskon varjolla valjastamaan ensin satoja ja sitten tuhansia ja lopulta miljoonia ihmisiä saman määränpään taakse alkoi kehitys kiihtymään todella kovaa tahtia.

Näin henkilökohtaisella tasolla uskonnon hyvät puolet näyttäytyvät itselle siten, että perhepiirissäni on muutama uskonnollinen ihminen ja he selvästi saavat tästä uskostaan voimaa. Ei se jokapäiväisessä elämässä juuri mitenkään näyttäydy, mutta kun perheessä on ollut koettelemuksia ovat nämä syvemmin uskossa olevat kääntyneet uskonsa puoleen ja selvästi siitä ammentaneet lohtua. Hankala se on siinä alkaa ohjeistamaan kuinka irrationaalista se jumalusko on.

 

[dana77]

Oma mutu taas on, että lääkäreissä nimenomaan on tosi vähän uskonnollista porukkaa. Toki oma otanta sisältää suurimmaksi osaksi alle 40-vuotiaita lääkäreitä joiden kohdalla selitys maallisuudelle voi olla nimenomaan iässä eikä ammatissa.

Nämähän eivät sulje pois toisiaan. Eli voi olla paljon ateisteja ja paljon hörhöjä, mutta sitten välissä olevia normi-uskiksia on vain vielä vähemmän.

asiasta toiseen, niin tuli mieleen joku opiskelemaan tullut ulkomaalainen kaveri, jolla oli vankka näkemys että naisilla on yhden kylkiluut enemmän kuin miehillä, kun jumala oli kerta Aatamin kylkiluun ottanut ja siitä tehnyt naiset. Tarkistuslaskenta osoitti, että näin ei ollut,