Noinhan se on, ja totta kai tuo on varsin loogista. Siksi kristittyjen malli onkin niin kovin käsittämätön. Mikään määrä hyviä tekoja ei riitä palkintoon, ja toisaalta mikään määrä pahoja tekoja ei johda rangaistukseen, vaan usko tai sen puute ratkaisee kaiken.
Mutta sitä et kai kuitenkaan kiistä, että henkilö, joka puhtaasti hyvyyttään koko elämänsä tekee hyviä tekoja voi hyvinkin saada äärimmäisen rangaistuksen, ja toisaalta henkilö, joka on syyllistynyt mitä hirveimpiin tekoihin, voi kuitenkin lopulta saada äärimmäisen palkinnon?Kristinuskossahan idea on uskon ihmistä muuttava voima, jolloin hyvät teot tulevat luonnostaan hyvästä sydämestä. Ja pahat teot on jo ajatuksena vastenmielisiä. Ei siis niin, että hyviä tekoja tehtäisiin hampaat irvessä palkinnon toivossa. Tai että muuten kyllä tehtäisiin pahoja mutta rangaistuksen pelko saa pysymään ruodussa.
Mutta sitä et kai kuitenkaan kiistä, että henkilö, joka puhtaasti hyvyyttään koko elämänsä tekee hyviä tekoja voi hyvinkin saada äärimmäisen rangaistuksen, ja toisaalta henkilö, joka on syyllistynyt mitä hirveimpiin tekoihin, voi kuitenkin lopulta saada äärimmäisen palkinnon?
Eikös ensimmäinen ole myös selkeä? Siis tietysti olettaen, että kyseinen hyväntekijä ei ole kristitty.Ainakin jälkimmäinen on ihan selkee, että armon saa jos kääntyy, vaikka olisi pahojakin tehnyt. Niinhän siellä luvataan.
Eikös ensimmäinen ole myös selkeä? Siis tietysti olettaen, että kyseinen hyväntekijä ei ole kristitty.
Jumala ei osannut kirjoituttaa selkeitä ohjeita. Teen universumin, mutta käyttöohjeet on juosten kustu. Vaikuttaa insinööriltä.En osaa sanoa. Erilaisia tulkintoja vissiin on.
Pakko kirjoittaa tänne oma tarinani, koska asia on itselleni juuri nyt ajankohtainen. Toivottavasti tekstini saisi edes yhden ihmisen mietiskelemään sitä, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää.
Tämmöisen uskonnottaman silmissä nuo kaikkien uskontojen pyhät kirjat näyttävät yhtä pölhöiltä.
Itseäni on aina ihmetyttänyt se ihmisten tarve kuoleman jälkeiseen elämään. Se, että ihmisellä olisi muiden eläinten keskuudessa joku tuommoinen erikoisasema.
Jotenkin tuntuu, että ihminen pitää itseään yksilönä niin tärkeänä, että se kuvittelee olevansa jotenkin merkityksellinen myös kuoleman jälkeen. Mun mielestä kuolema on maailman helpoin asia. Tietoisuus loppuu ja ruumis mätänee. Mitä väliä sillä enää on, kun itseä ei vaan enää ole?
Ihminen on ainoa eläin, jonka tiedetään varmasti pelkäävän kuolevansa ja katoavansa. Monille tosin mahdoton ajatuskin että jokin vain lakkaisi olemasta. Sitten keksitään ties mitä helvettejä ja taivaita. Jos jokin koko tässä suuressa (meidän) aurinkokunnassa pyörii oman navan ympärillä niin ihminen.
Olisiko tuo katoamisen/kuoleman pelko vain kehittyneempi versio selvitymisvietistä?
Pitäisi nyt määritellä mitä on perususkovaisuus, mutta jos sillä tarkoitetaan tällaista tapauskovaisuutta, niin onhan se konseptina ihan yhtä käsittämätön (joskin vähemmän vahingollinen) konsepti kuin hihhulius. Jälkimmäiset sentään toimivat loogisesti, eli uskovat sen paskan, mutta ensimmäiset käyttäytyvät kuten uskoisivat, vaikkeivat ihan oikeasti uskokaan ja näkevät sen epäloogisuuden ja järjettömyyden.Mikähän siinä muuten on, että kun koettaa ymmärtää ja jopa selvästi ymmärtää ns perususkovaista, niin saa itse sitkeän uskovaisen leiman otsaansa. Kerran minua haukuttiin jopa humanistiksi. Perususkovaisesta puhun siksi, että hihhulit ovat aivan mahdottomia ymmärtää mitenkään järkevällä tai edes auttavasti loogisella tavalla, enkä sellaisten kanssa yleensäkään yritä saati pyri keskustelemaan.
Taidat olla trolli? Kysyit käytännössä tätä samaa jo edellisellä sivulla ja vastasin. Jauhat puheessasi fundamentalistiuskovaisten toistamia fraaseja kuten "on vain teorioita", "löytää totuuden" yms. epämääräsitä. Kirjoitustesi perusteella arvioisin, että noin 20% todennäköisyydellä olet trolli, 79% uskovainen ja 1% jotain muuta, ilmeisesti juurikin humanisti kun ei mene jakeluun.Mikähän siinä muuten on, että kun koettaa ymmärtää ja jopa selvästi ymmärtää ns perususkovaista, niin saa itse sitkeän uskovaisen leiman otsaansa. Kerran minua haukuttiin jopa humanistiksi. Perususkovaisesta puhun siksi, että hihhulit ovat aivan mahdottomia ymmärtää mitenkään järkevällä tai edes auttavasti loogisella tavalla, enkä sellaisten kanssa yleensäkään yritä saati pyri keskustelemaan.
Pitäisi nyt määritellä mitä on perususkovaisuus, mutta jos sillä tarkoitetaan tällaista tapauskovaisuutta, niin onhan se konseptina ihan yhtä käsittämätön (joskin vähemmän vahingollinen) konsepti kuin hihhulius. Jälkimmäiset sentään toimivat loogisesti, että eli uskovat sen paskan, mutta ensimmäiset käyttäytyvät kuten uskoisivat, vaikkeivat ihan oikeasti uskokaan ja näkevät sen epäloogisuuden ja järjettömyyden.
Tämä on ihan fine, mutta miksi näiden ihmisten sitten pitää sanoa olevansa uskovia, vaikka he eivät. Jos asiasta syntyy keskustelua, niin sitten aletaan luettelemaan etteivät he kuitenkaan usko kristinuskon oppeihin a,b,c,d,e ja f ja vähän vaikea on mitään järkevää vastausta saada, että mihin he uskovat, mutta johonkin kuitenkin ovat uskovinaan.En ole uskovainen enkä tapauskovainen, mutta ei tapauskovaisuus ole ollenkaan käsittämätöntä. Se on sosiologisesti ymmärrettävissä oleva kehikko ihmisyhteisöjen toiminnalle. Ei tapauskovaisuudessa ole kyse varsinaisesta uskomisesta käytännössä ollenkaan, siinä on kyse vain tavasta vahvistaa ihmiselämän merkkipaaluja tiettyjen traditioiden mukaisesti.
Minun raamattuni on ollut viime aikoina vähän huonolla luvulla, enkä tähän hätään oikein muistakaan että missä raamatunkirjassa noista prinsessahäistä säädetään. Ehkä samassa kuin sweet-16 synttärijuhlista. Eli edelleen, kyllä minä ymmärrän että jotkut voivat olla valmiita kuulumaan kirkkoon että saavat kirkkohäät, vaikkei uskoisikaan, mutta ketään heillä on tarve huijata tuon uskovaisuuden suhteen? Ja ymmärrän senkin, että vanhoillisen isoäidin perinnön huijaamiseen se voi olla tarpeen ja tämän ymmärränkin ja hyväksyn täysin.Ei jossain kesähäissä tai papan/mummun hautajaisissa valtaosa mieti mitään uskonasioita tai "usko" syvästi yhtään mihinkään. Monet naiset ainakin haluavat "prinsessahäitä", joissa mennään alttarille kirkon pääkäytävää pitkin urkujen soidessa ja jossa leipäpappi vihkii. Monelle tuollainen on romanttisempaa kuin leima paperiin virastossa ja aika harva jaksaa mitään omia seremonioita kehitellä jos on valmis sapluuna jota seurata sellaisenaan. Ei niissä ole kyse uskomisesta jumalolentoihin vaan yhteiskunnallisen aseman muutoksen vahvistamisesta valmiin kaavan mukaisesti.
Samaa mieltä tuosta alkuosasta. Se että miksi monet tapauskovaiset tukevat sortavaa ja syrjivää valtionuskontoakin sitten on asia se, jota en ymmärrä. Heidän tulisikin ottaa oppia ateisteista, että mikä se raaamatun oikea sanoma onkaanSekulaarinen yhteiskunta ja ajattelutapa on ykkössijalla minunkin mielestäni, mutta jos pitää joku ns. uskovaisuuden muoto isoille ihmismassoille valita, niin ehdottomasti hajuton, mauton ja väritön tapauskovaisuus, jossa ymmärretään normaalissa arjessa olla hihhuloimatta. Kirkolla ei tietysti tarvitsisi tai saisi olla nykyistä valtionuskonnon asemaa ollenkaan, mutta niin kauan kuin sellainen on, niin ennemmin tapauskovaisten kirkko kuivakkaana virkamieskoneistona työehtosopimuksineen ja vuosilomineen kuin mikään hihhulilahkolaisuus tai "aito usko", jonka levittämisestä tulee yleensä ongelmia muille.
En ole uskovainen enkä tapauskovainen, mutta ei tapauskovaisuus ole ollenkaan käsittämätöntä. Se on sosiologisesti ymmärrettävissä oleva kehikko ihmisyhteisöjen toiminnalle. Ei tapauskovaisuudessa ole kyse varsinaisesta uskomisesta käytännössä ollenkaan, siinä on kyse vain tavasta vahvistaa ihmiselämän merkkipaaluja tiettyjen traditioiden mukaisesti.
Tämä on ihan fine, mutta miksi näiden ihmisten sitten pitää sanoa olevansa uskovia, vaikka he eivät. Jos asiasta syntyy keskustelua, niin sitten aletaan luettelemaan etteivät he kuitenkaan usko kristinuskon oppeihin a,b,c,d,e ja f ja vähän vaikea on mitään järkevää vastausta saada, että mihin he uskovat, mutta johonkin kuitenkin ovat uskovinaan.
Suomalaisista ateisteja on ilmoituksensa mukaan 20-30% eli ei ole olemassa mitään massiivista joukkoa suomalaisia jotka kuuluisivat kirkkoon mutta eivät uskoisi. Sen takia on joukko jotka sanovat uskovansa vaikkeivat ole hihhuleita:En oikein tunnista tuota, "sanovat olevansa uskovia" kohtaa.
Sen sijaan tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät usko, mutta pysyvät kirkossa. Tämähän on ihan peruskauraa. Ihmiset tarvitsevat yhteisöllisyyttä, traditioita, elämän merkkipaaluja jne mitä milloinkin. Valitettavasti valtaosa on valjastettu tulemaan uskonnon perinteiden kautta. Viettäväthän kirkkoon kuulumattomat joulua ja pääsiäistäkin, mutta tuskin antavat sentin vertaa arvoa niiden uskonnollisille taustoille. Olen itsekin tapakristitty. En usko yhtään näihin asioihin, eli olen siis kai ateisti. Itse en vaan koe kieltäväni mitään, kun en vaan usko "minkään" olemassaoloon.
Viettäväthän kirkkoon kuulumattomat joulua ja pääsiäistäkin, mutta tuskin antavat sentin vertaa arvoa niiden uskonnollisille taustoille. Olen itsekin tapakristitty. En usko yhtään näihin asioihin, eli olen siis kai ateisti. Itse en vaan koe kieltäväni mitään, kun en vaan usko "minkään" olemassaoloon. Mutta silti vietän juhlapyhät ja olen käynyt ripit ja häät läpi. Mieluummin olisin tietysti töissä juhlapyhinä. Lapsenikin varmaan tulevat käymään rippikoulut ja ovat kastettu yms.. Ne ovat hienoja perinteitä. On tietysti sääli, että niissä on vahva uskonnollinen tausta, mutta ainakin minun on hyvin helppo se hyväksyä ja unohtaa, kunhan pidetään mukavista traditioista ja elämän merkkipaaluista kiinni.
On tietysti sääli, että niissä on vahva uskonnollinen tausta, mutta ainakin minun on hyvin helppo se hyväksyä ja unohtaa, kunhan pidetään mukavista traditioista ja elämän merkkipaaluista kiinni.
Hyl helvetti kun on ällöttävä lause. Eli teikäläiselle valtionkirkko ja kirkon toiminta on ihan ok. Koska on ”mukavia” traditioita. Ai kun kiva kuulla. Teikäläisten kaltaisten ihmisten takia, kirkko saa esimerkiksi ”hyväksytysti” syrjiä seksuaalisuuden perusteella ihmisiä, rikkoa lakia ja olla muutenkin sovinistinen, homofobinen ja rasistinen laitos. Mutta hei. Kiva että on merkkipaaluja.