Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Totta kai ihminen aluksi kyseenalaistaa tällaisten kokemusten todenmukaisuuden; niinhän minäkin tein vuosia. Kieltäydyin uskomasta, että tällä valveunissa kokemallani fyysisellä kärsimyksellä olisi joku syvempi tarkoitus. Olin pitkään siinä uskossa, että pelkästään sitä olotilaa pelkäämättä nämä kokemani fyysiset kärsimykset loppuisivat. Mutta eivät ne ikinä loppuneet, ennen kuin ymmärsin että sisäisen kuoleman on oltava vain ihmisen olotila, joka etsii kovasti sieluaan muttei löydä sitä.Niin, itse kokemus on aito. Mutta on eri asia, kertooko kokemus todellisuudesta vai onko se vain omaa kuvitelmaa. Ja siihen epäilyni liitty. Jumalkokemuksen kohdalla ei sun mielestä pitäis epäillä itseä, mutta alienkaappauskokemuksen kohdalla selvästikin pitäis ja hakeutua psykiatriseen arvioon. Kysmykseni kuuluu että miksi jumalaa ei pidä epäillä ja alienkaappausta pitää. Ja yleisesti, miten päätämme, minkä kokemuksiemme todellisuutta emme epäile, ja minkä epäilemme.
En tarkoita etteikö Jumalan olemassaoloa saisi epäillä, mutta ulkopuolisten todisteiden puutteissa uskosta totaalisesti kieltäytymisellä ihminen ei käytännössä anna itselleen edes mahdollisuutta rakentaa minkäänlaista uskoa. Usko ei ole mikään taikaisku jonka älyät sormen napsautuksesta, vaan jopa ihminen joka sisimmässään haluaa uskoa, joutuu sisäistämään käsitystä uskosta, oikeasta, väärästä, sielun elämästä etc. vuosia, ennen kuin joku päivä kaikki tämä hänelle aukenee. Tätä hetkeä kutsutaan "valaistumiseksi" ja se on uskallettava kokea ja kohdata itse.
En voi uskoa todistaa kenenkään puolesta, sillä usko on täysin henkilökohtainen kokemus, eikä täten millään tapaa objektiivinen. Ja juuri se siinä varmasti mietityttää teitä skeptisiä ihmisiä kaikista eniten, en epäile tätä hetkeäkään.
Konkreettisin ero jumaluskon ja uskon ulkoavaruusolentoihin välillä lienee se, että Jumalaan täysin uskova ihminen on täysin tietoinen uskostaan ja ajattelee asioista kirkkaan terävästi. Alieneihin uskovalla todellisuudentaju lienee hämärtynyt, puhe todennäköisesti sekavaa ja täysin epäjohdonmukaista sekä kontakti ulkopuoliseen maailmaan vähäistä.
Oletko törmännyt vainoharhaiseen ihmiseen, joka pystyisi perustella kokemaansa sielun olemassaolon näkökulmasta? Ei hallusinaatioita voi selittää tietoisuudella sillä ne nimenomaan sijaitsevat ihmisen tietoisuuden ulkopuolella josta syystä liittyvät juurikin aistiharhoihin ja psykoaktiivisiin aineisiin, eikä ihmisen luonnolliseen aivokemiaan.
Tällaisten yksinkertaisten käyttäytymismallien kautta on ainakin itselleni helpompi yrittää erottaa, milloin ihmisen usko on silkkaa hallusinaatiota ja milloin se on osa tämän tietoisuutta ja käsitystä ihmisyydestä.
Tämä olkoon sinun näkökantasi asiaan. Mielenrauhasta toki samaa mieltä.Melko tyypillistä käytöstä ihmiselle etsiä jollekin asialle joku yliluonnollinen merkitys, kun sitä ei muuten pysty käsittämään. Kyse on kuitenkin lähinnä aistiharhasta. Ei sillä oikeasti mitään tarkoitusta ole. Kokijan kannalta toki tärkeää, jos tuolla selityksellä saavuttaa mielenrauhan.
Viimeksi muokattu: