Kyllä, monen asian uskotaan olevan mahdollinen. Jotkut asiat vain ovat nykytiedon valossa hyvin hyvin epätodennäköisiä, jotkut hyvin hyvin todennäköisiä ja jotkut siitä väliltä. Jumalatkin ovat mahdollisia, niistä ei vain ole mitään näyttöä. Tässä jälleen lainaus arvostamaltani kosmologilta Sean Carrollilta liittyen siihen, "miksi" fysiikan lait ovat olemassa ja sellaiset, kuin ne ovat:Mikäli joku esittää valistuneen arvauksen, niin eikö silloin voitaisi sanoa, että hän uskoo jonkun asian olevan mahdollinen? Täyttä varmuuttahan asiasta ei ole, sillä kyseessä on valistunut arvaus.
Nyt sinun kirjoituksestasi syntyy vaikutelma, että tieteellisen maailmankuvan omaava henkilö (© tämä ketju) ei voi uskoa mihinkään asiaan, jollei siitä ole 100% varmuutta. Aivan kuin suomen kielestä pudotettaisiin näiden ihmisten osalta yksi sana kokonaan sanavalikoimasta pois.
Edit. Tarkoittaako muuten tämä sitä, että niin pitkään, kunnes Jumalan olemassaolon mahdollisuus kyetään 100% varmuudella sulkemaan pois, niin ateisteista suurin osa avoimesti myöntää, etteivät he tiedä, onko Jumala olemassa?
Olennainen osa tiedettä onkin se, että kaikki on mahdollista, mutta tieteellisen metodin avulla voidaan selvittää, mikä on todennäköisimmin totta.Another possibility is external influence: the universe is not all there is, but instead is the product of some higher (supernatural?) power. That is a conceivable answer, but not a very good one, as there is neither evidence for such a power nor any need to invoke it.
Alunperin vastasin nimimerkille @Da-Capo liittyen siihen, miten maailmankaikkeus on olemassa sen sijaan, että ei olisi mitään. Tämä on asia, mistä tiede on toistaiseksi esittänyt korkeintaan valistuneita arvauksia. Se on myös asia, mistä tieteellisen maailmankuvan omaavat ihmiset avoimesti myöntävät: "emme tiedä". Siitä puhuin myös edellisessä vastauksessani sinulle, mistä sait tuon kuvan, että tieteellinen ihminen ei voisi uskoa mihinkään asiaan, mitä ei ole 100 % varmuudella todistettu todeksi.
Tieteellisen maailmankuvan omaava henkilöö uskoon asioihin, kun niille on tarpeeksi näyttöä. Maapallon ja ihmisen välillä ei ole 100 % varmuudella vetovoimaa, joka pitää meidät maan pinnalla, mutta silti (lähes) kaikki meistä uskoo, että sellainen on. Näyttöä on riittävästi, joten vetovoiman olemassaoloon on järkevää uskoa, vaikka se ei olekaan 100 % varmaa. 100 % varmuutta ei tarvita, eikä sitä käytännössä melkein ikinä olekaan. 100 % on liian tiukka vaatimus melkein mille tahansa monimutkaiselle väitteelle.
_Suurin osa_ ateisteista luonnollisesti myöntää, että ei ole todistettu, että jumalaa ei ole olemassa. Tämäkin on itsestäänselvää, koska lähes mitään ei voi todistaa olemassaolemattomaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että asian olemassaolo olisi todennäköistä. Spaghettihirviötä ei voi todistaa olemassaolemattomaksi, mutta ei se tarkoita, että sen olemassaoloonkaan olisi järkevää uskoa. Sama pätee muihin jumaluuksiin.
Tästä luonnollisesti seuraa myös se, että loogisen ateistin on myönnettävä, että varmuudella ei voi tietää, että jumalaa ei ole olemassa. Samalla tavalla ei voi myöskään tietää, että maan ytimessä ei asu pientä vihreää kivensyöjähirviötä tai että 10 000 vuotta sitten Uuden-Seelannin luonutta näkymätöntä yksisarvista ei ole olemassa. En usko näistä mihinkään, mutta myönnän kyllä avoimesti, että en voi 100 % varmuudella tietää, etteikö niitä olisi olemassa.
Lainauksen lähde: Turtles Much of the Way Down | Sean Carroll