Uskotko Jumalaan?

[Aleksandros]

Näinhän asia on, mutta vapaa-ajattelijoille lapsikaste vaan on yksi heidän lempi aiheistaan. Kaste on pelkkä rituaali, joka usemmiten on täysin yhdentekevä vanhemmille, ei siitä ole kenellekään haittaa. Pelkkä kaste ei muuta lasta uskovaiseksi, siihen tarvitaan paljon muutakin.

Juuri näin, täysin samaa mieltä, kuten tuossa aiemmin jo kirjoitinkin.

On hassua, että moni "vapaa-ajattelija" sortuu siihen samaan, mistä he syyttävät (varmasti usein aiheesta) uskonnollisia. Eli oman totuutensa tyrkyttämiseen muille.

 

[ms.qvist]

Näinhän asia on, mutta vapaa-ajattelijoille lapsikaste vaan on yksi heidän lempi aiheistaan. Kaste on pelkkä rituaali, joka usemmiten on täysin yhdentekevä vanhemmille, ei siitä ole kenellekään haittaa. Pelkkä kaste ei muuta lasta uskovaiseksi, siihen tarvitaan paljon muutakin.

Uskonnottomana en näe kastetta sinänsä ongelmallisena, mutta ongelmana näen sen, että kaste on rituaali jonka seurauksena lapsesta tulee kotiseurakuntansa jäsen, mikä sitten myöhemmin tarkoittaa sitä, että erotakseen seurakunnasta lapsen on itse oltava aktiivinen toimija.

Mikäli kirkolla ei olisi mitään taloudellisia taka-ajatuksia niin kastettahan voitaisi muokata siten, että kasteen myötä lapsi kyllä liittyy osaksi seurakuntaa mutta tietyn ikäisille seurakuntansa lapsikastetuille jäsenille seurakunta lähettäisi kirjeen, jossa tiedusteltaisi halukkuutta liittyä seurakuntaan siten, että liittyjästä tulisi seurakunnan "täysjäsen", mikä merkitsisi samalla sitä, että hänestä tulisi kirkollisverovelvollinen. Samalla kerrottaisi myös mitä seuraa jos nuori ei halua liittyä seurakuntansa "täysjäseneksi" ts. tällöin nuori ei päätöksen tehtyään enää kuulu kirkkoon. Nuori siis saisi itse lopulta tehdä sen päätöksen haluaako hän liittyä myös maksavaksi jäseneksi ja toisaalta mikäli ei halua näin tehdä, hän ei kuulu enää kirkkoon.

Nykyinen tilanne ei kovinkaan paljoa eroa tästä, eroaminen kirkosta kun on helppoa, mutta merkittävin ero on se, että kirkon on oltava se aktiivinen toimija - nuoren tuloista ei vaan voi automaattisesti ryhtyä perimään kirkollisveroa.

vlad.

 

[TosiFani]

...Nykyinen tilanne ei kovinkaan paljoa eroa tästä, eroaminen kirkosta kun on helppoa, mutta merkittävin ero on se, että kirkon on oltava se aktiivinen toimija - nuoren tuloista ei vaan voi automaattisesti ryhtyä perimään kirkollisveroa.

vlad.

Kysymyksen ydin tässä on vanhempien päätäntävalta alaikäistä koskevissa asioissa, pitääkö sitä kaventaa? Tällä hetkellä vanhempien uskonnollisuus ei ole rike tai rikos lasta kohtaan eli he voivat valita kuuluuko lapsi kirkkoon vai ei. Vanhemmat päättävät monista asioista lapsen puolesta ennen tämän täysi-ikäisyyttä, kirkkoon kuuluminen on vain yksi näistä.

Kirkko ei ole aktiivinen toimija kasteessa, vanhemmat ovat.

 

[Tarinankertoja]

Kysymyksen ydin tässä on vanhempien päätäntävalta alaikäistä koskevissa asioissa, pitääkö sitä kaventaa?

Ydinkysymys on se, miten Kristinuskon isä, Jeesus Nasaretilainen opetti kasteesta ja miten Johannes kastaja, jota perua kastaminen on, opetti asiasta. Eli koska ja mitenkä ihminen ottaa symbolisen kasteen tullakseen seurakunnan jäseneksi.

Eli siitä on kyse. Kirkko vaan otti käyttöön jossain vaiheessa automaatin, eli lapsikasteen, jotta käännytystyötä ei tarttisi tehdä uudelleen (vanhemmat huolehtisivat kristillisestä kasvatuksesta) ja että automaattisesti saataisiin kymmenysten maksaja myös lapsen kasvettua täysikäiseksi (nyk. 15 v kun rahaa saa alkaa tianata).


Tästä tässä on kyse, ja siksi lapsikaste on kirkolle tärkeä. Ja siksi sen verotusoikedellista automaatti vastustetaan.

Ongelma poistuis helposti poistamalla EvLut ja Ort verotusoikeus. Tällöin se jäsenmaksu tulisi tosiaan sillon 15v reaalisesti nokan eteen jolloin voisi valita.. Valita kuten Jeesus opetti, tietoisesti haluta osaksi Jumalan seurakuntaa… tää on muuten väärä ketju..

 

[ms.qvist]

Kysymyksen ydin tässä on vanhempien päätäntävalta alaikäistä koskevissa asioissa, pitääkö sitä kaventaa? Tällä hetkellä vanhempien uskonnollisuus ei ole rike tai rikos lasta kohtaan eli he voivat valita kuuluuko lapsi kirkkoon vai ei. Vanhemmat päättävät monista asioista lapsen puolesta ennen tämän täysi-ikäisyyttä, kirkkoon kuuluminen on vain yksi näistä.

Kirkko ei ole aktiivinen toimija kasteessa, vanhemmat ovat.

Luitko ajatuksella mitä kirjoitin?

Minulla ei ole sinänsä mitään kastetta vastaan eli tässä suhteessa tilanne voidaan säilyttää ennallaan, enkä missään kirjoittanut, että kirkko on nyt aktiivinen toimija vaan kirkon roolia tulisi muuttaa siten, että nuoren saavutettua tietyn iän kirkon olisi oltava aktiivinen toimija ja tiedustella aktiivisesti haluaako nuori liittyä seurakuntaan siten että hänestä tulee "täysjäsen" eli mikä tarkoittaisi sitä, että hänestä tulisi maksava jäsen. Tässä asiassa kirkon olisi oltava se aktiivinen toimija sen sijaan, että automaattisesti ryhdytään perimään nuoren tuloista kirkollisveroa.

Yksinkertaistettuna siis:

Lapsen vanhemmilla on oikeus kastaa lapsi ja näin lapsi tulee osaksi seurakuntaa symbolisesti, mutta nuorta lapsikasteen saanutta henkilöä kirkon on aktiivisesti lähestyttävä ja tiedusteltava halukkuutta liittyä kirkon "täysjäseneksi", mikä tarkoittaisi sitten sitä, että tuloista tullaan perimään kirkollisveroa. Tällöin kirkko joutuu aktiivisesti lähestymään täysi-ikästyvää nuorta ja kertomaan mitä kirkon "täysjäseneksi" liittyminen tarkoittaa ja nuori saa sitten itse tehdä valinnan sen puolesta, että liittyäkö vai ei. Nykyään nuori/aikuinen joutuu tekemään itse aloitteen, tässä mallissa kirkon on oltava aloitteen tekijä ja varmistaa, että nuori jatkossa olla seurakunnan "täysjäsen" määritellyin ehdoin. Onko tässä mallissa jotain konkreettisella tapaa väärää miksei näin voida toimia?

vlad.

 

[TosiFani]

...Lapsen vanhemmilla on oikeus kastaa lapsi ja näin lapsi tulee osaksi seurakuntaa symbolisesti, mutta nuorta lapsikasteen saanutta henkilöä kirkon on aktiivisesti lähestyttävä ja tiedusteltava halukkuutta liittyä kirkon "täysjäseneksi", mikä tarkoittaisi sitten sitä, että tuloista tullaan perimään kirkollisveroa. Tällöin kirkko joutuu aktiivisesti lähestymään täysi-ikästyvää nuorta ja kertomaan mitä kirkon "täysjäseneksi" liittyminen tarkoittaa ja nuori saa sitten itse tehdä valinnan sen puolesta, että liittyäkö vai ei. Nykyään nuori/aikuinen joutuu tekemään itse aloitteen, tässä mallissa kirkon on oltava aloitteen tekijä ja varmistaa, että nuori jatkossa olla seurakunnan "täysjäsen" määritellyin ehdoin. Onko tässä mallissa jotain konkreettisella tapaa väärää miksei näin voida toimia?

vlad.

Vanhemmat tekevät tämän tyylisiä ratkaisuja lastensa puolesta paljon muitakin, joten en näe tätäkään minkäänlaisena ongelmana. Eroakirkosta sivustolla eroaminen on varsin helppoa, urheiluseurasta tai puolueesta eroaminen taitaa olla hankalampaa.

 

[ms.qvist]

Vanhemmat tekevät tämän tyylisiä ratkaisuja lastensa puolesta paljon muitakin, joten en näe tätäkään minkäänlaisena ongelmana. Eroakirkosta sivustolla eroaminen on varsin helppoa, urheiluseurasta tai puolueesta eroaminen taitaa olla hankalampaa.

Urheiluseurastaon nähdäkseni hyvin helppoa erota ja toisaalta urheiluseuraan kuten puolueeseenkaan lapsia ei nyt kuitenkaan voi siten liittää kuten kirkkoon, joten aivan vertailukelpoinen asetelma ei ole. Enpä ole kuullut, että kovinkaan moneen puolueeseen liitetään jäseniä vastasyntyneenä - joten voisinpa sanoa, että vertauksesi on - kehno.

Ilmeisesti se on kauhistuttava asia jos kirkon roolia muokataan siten, että kirkko joutuu kantamaan vastuuta siitä, että ihminen todella tietää mihin ryhtyy ryhtyessään maksamaan jäsenmaksua kirkkoon. Ei siis mitään uutta auringon alla, taitaa se taloudellisen aseman menettäminen pelottaa enemmän kuin jäsentensä aidosta halusta kuulua yhteisöön huolehtiminen.

Keskustelua liene (jälleen kerran) turha jatkaa kun selkeätkin kehittämisehdotukset torpataan "kannattamattomina ajatuksina", ja kyllä tästä voi päätellä, että sitä ylimielisyyttä on molemmin puolin rintamaa.

vlad.

 

[Byvajet]

Vanhemmat tekevät tämän tyylisiä ratkaisuja lastensa puolesta paljon muitakin, joten en näe tätäkään minkäänlaisena ongelmana.

Ei se ole ongelma, jos vanhemmilla on kristillinen vakaumus. Lapset yleensäkin kopioivat vanhempiensa arvoja ja näkemyksiä.

Sitä on vaikeampi ymmärtää, että ei-vakaumukselliset vanhemmat altistavat lapsensa opille, jonka mukaan lapsi täytyy kastaa ja ottaa kirkon jäseneksi, koska Aatami ja Eeva haukkaisivat hedelmää, minkä vuoksi lapsi joutuu ikuiseen kärsimykseen, jos häntä ei valella vedellä.

Siirretyn syyllisyyden idea on vinha. Koska joku jossain hevonkuusen alkuhämärässä teki väärän valinnan, niin se kostetaan kaikille ihmisille ikuisella helvetillä, jos Aatamin ja Eevan virhettä ei ymmärretä anella henkilökohtaisesti anteeksi.

Rippikoulun jälkeen kirkko vielä oppinsa mukaan juottaa ja syöttää teinille Jeesuksen ruumiin ja veren. Se on luterilaisen ehtoollisen idea.

Jos kirkko toimisi reilusti, se voisi teettää lapsensa kastettavaksi tuovilla vanhemmilla testin, jolla selvitettäisiin, ymmärtävätkö vanhemmat luterilaisesta opista yhtään mitään.

 

[Kari Tappio]

En usko. Omasta mielestä täyttä hölynpölyä uskoa johonkin kirjan tekoihin ja juttuihin, jonka on hyvällä tuurilla kirjoittanut joku kylähullu pontikkahuuruissa. No tulkaa toki korjaamaan väitteeni vääräksi, jos sen alkuperäisen kirjottajan tiedätte. Joskus pienempänä rippileirillä hetken jo haksahdin, mutta pari vuotta eteenpäin koin valaistuksen, suuri kameli astui eteeni ja sanoi ''Älä usko siihen hölynpölyyn, tule selkääni ja ratsastetaan auringonlaskuun'' ja niin sitten minusta tuli mies ja jätin Jesseboyn taakseni. Ei toki mitään niitä vastaan ketkä sitten uskovat Jumalaan. Sehän nyt on täysin oma valinta, mitä elämällään tekee.

 

[Feiksei]

En usko. Omasta mielestä täyttä hölynpölyä uskoa johonkin kirjan tekoihin ja juttuihin, jonka on hyvällä tuurilla kirjoittanut joku kylähullu pontikkahuuruissa. No tulkaa toki korjaamaan väitteeni vääräksi, jos sen alkuperäisen kirjottajan tiedätte. Joskus pienempänä rippileirillä hetken jo haksahdin, mutta pari vuotta eteenpäin koin valaistuksen, suuri kameli astui eteeni ja sanoi ''Älä usko siihen hölynpölyyn, tule selkääni ja ratsastetaan auringonlaskuun'' ja niin sitten minusta tuli mies ja jätin Jesseboyn taakseni. Ei toki mitään niitä vastaan ketkä sitten uskovat Jumalaan. Sehän nyt on täysin oma valinta, mitä elämällään tekee.

Itellä kanssa sama kokemus tuosta riparilla uskoontulosta. Sinne tuli mentyä lähinnä tavan ja kavereiden vuoksi, en tainnut edes tietää Prometheus-leireistä kun päätöksen tein. Siellä sitten tuli viikko oltua ja kivaa oli, joten lähdin isoskoulutukseenkin, jonka jälkeen taisin hetken olla edes hieman "uskossa".

Kuitenkin lapsesta lähtien kaikenmaailman jeesukset ja muut taikaolennot tuntuivat vähän kummallisilta - joulupukkikin oli vale ja Jeesusta ei edes näy ikinä missään, joten miksi uskoisin? Teini-ikään tullessa ajatus vain vahvistui ja kirkossa istuminen sun muut kristilliset tavat rupesivat tuntumaan vaivaannuttavilta, suorastaan hölmöiltä. Isosaikakin oli lähinnä tunnen ja järjen kamppailua, koska seurakunnan toiminnassa oli sen verran kiva olla mukana.

Ei se usko sitten kauhean kauaa maittanutkaan. Kirkosta eroaminen täysi-ikäistymisen jälkeen oli helppo päätös ja ainoa oikea. Uskovaiselle äidille se otti toki koville ja taisi vielä pari kuukautta sitten kysäistä, menenkö pikkusiskon rippijuhlissa ehtoolliselle.

Summa summarum, mun järjen mukaan todisteet Jumalan olemassaolon puolesta ovat niin subjektiivisia, harvoja, epäluotettavia ja omiin tunteisiin perustettuja, ettei niihin pysty rationaalisesti uskomaan yhtään mitenkään. Eihän vaaleissakaan äänestetä sen mukaan, minkä puolueen uskoo olevan hyvä, vaan sen mukaan millaisia kantoja ne ajavat ja miten ne perustellaan. Uskonnoissa pitäisi sitten heittäytyä olettamuksiin ja perustella se itselleen 2000 vuotta vanhoilla kirjoilla ja muutaman höyrypään ilmestystarinoilla. Ei kiitos.

 

[Ostoskassi]

Jeesusta ei edes näy ikinä missään

Ei pidä paikkaansa! Vähän väliähän Jesse ilmestyy milloin paahtoleipään, milloin keittoon tai ihan vain johonkin muuhun elintarvikkeeseen.

Mielenkiintoista on mielestäni se kuinka joillekin ateisteille ottaa niin koville se, kun joku uskoo. Miksi se ihan oikeasti liikuttaa ketään mitä ihminen tekee vapaa-ajallaan. En myöskään pysty ymmärtämään miksi jotkut hyssyttelevät keskustelua uskonnollisista asioista, minkä takia se on niin suuri henkireikä? Miksi sitä ei ihmiset ole valmiita kyseenalaistamaan suuntaan taikka toiseen, vaan aina nostetaan suuri meteli jos jompi kumpi kyseenalaistaa toisen vakaumuksen.

Itse vaan en pidä sellaisesta rusinat pullasta uskonnosta. Jos ei ole valmis elämään kristillisten elämäntapoihin tukeutuen, ehkä kannattaisi harkita sitä uskooko alunperinkään niin vahvasti. Tai siis jos sanotaan vaikka, että älä tapa, ja ihminen kuitenkin näin toimii, niin kyllähän se tämän kyseisen yksilön uskon asettaa mielenkiintoiseen valoon. Mielestäni uskonnon ei pitäisi olla vain asia joka ohitetaan olan kohautuksella, jos siis on päättänyt uskoa. Jos uskotaan niin sitten uskotaan, mutta ei niin, että olen kristitty 3 päivää viikossa, hindu kaksi päivää ja viikonloppuisin olen ateisti.

Loppujen lopuksi minua ei kuitenkaan suuremmin kiinnosta uskontoon liittyvät asiat eikä se kuinka joku ihminen uskoo tai ei usko, olkoon se jokaisen ihmisen oma asia. Minulla ei ole oikeutta epäillä yhdenkään ihmisen uskoa, mutta yhtä lailla minun vakaumukseni tulisi olla hyväksytty muiden keskuudessa, olkoon se mikä tahansa. Raamatussa on mielestäni asiavirheitä ja kirjassa käytettyjä argumentteja voidaan yksinkertaisilla argumenteilla kumota. Silti ihmiset saavat tehdä vapaa-ajallaan mitä heitä huvittaa (lakien puitteissa), ei se ole minulta pois.

Niin ja jos jotain kiinnostaa lokeroida niin, ehkä minä olen sitten agnostikko. Eipä minua suuremmin yliluonnollisuudet kiinnosta, mutta en myöskään tyrmää mahdollisuutta, että elämän jälkeen odottaisi jotain suurempaa.

 

[ipaz]

Juuri äsken loppui Yle1:ltä mielenkiintoinen dokumentti uskonnottomista. Tuon katsomisen jälkeen olen entistä vakuuttuneempi, että uskonto on turha asia ja että ihmisen pitäisi pystyä käyttämään omia aivojaan ja havainnointikykyään sen sijaan että tukeutuisin johonkin suurempaan, näkymättömään voimaan.

Nykytiede pystyy perustelemaan vääriksi suuren määrän pyhien kirjojen oppeja, mutta silti niihin uskotaan edelleenkin pureskelematta. Se on joko tapa tai pelkoa, en tiedä, mutta mielestäni se on tyhmää.

Ohjelman lopussa oli hyvä kommentti näyttelijältä jonka nimeä en nyt muista. Hän mainitsi uskovien usein käyttämän termin "Tutkimattomat ovat Herran tiet" ja teilasi sen mielestäni hyvin. Sehän on termi poistua kaikesta järkevästä keskustelusta kun omat perustelut uskonnon erinomaisuudesta loppuvat. "Mitä eroa on umpimähkäisella jumalalla ja jumalalla, jota ei ole".

Uskonto ja uskonnot on asia joka on keksitty selittämään asioita, joita ei muuten ymmärretty. Viikingin uskoivat ukkosen johtuvat siitä kun Thor ratsasti taivaankannella. Intiaaneilla oli ja on Watanka Tanka, suuri henki joka päättää ihmisen elämästä. Roomalaiset uskoivat satoihin eri jumaliin ja heillä oli oma jumala suurinpiirtein jokaiselle asialla ja teolle. Miksi kristinusko on niin tärkeä ja miten ihmeessä joku pappi voi hyväksyä muut uskonnot kuten hindulaisuuden, islamin jne. ilman että samalla kieltää oman uskonsa?

Ohjelma Yle Areenassa.

 

[jussi_j]

...
Mielenkiintoista on mielestäni se kuinka joillekin ateisteille ottaa niin koville se, kun joku uskoo. Miksi se ihan oikeasti liikuttaa ketään mitä ihminen tekee vapaa-ajallaan....

Eipä se liikuta mitä ihmiset tekevät vapaa-ajallaan, mutta sitä vastaan ei kai kukaan olekaan, että joku vaikka rukoilee kotonaan.

Sen sijaan, uskontoihin liittyy ihan oikeita ja giganttisia ongelmia, mitkä aiheuttavat ihmisille tuskaa ja ongelmia maailmanlaajuisesti ja tänään. On ihan perusteltua taistella vaikka ihmisten tasa-arvon puolesta, oikeudesta aborttiin, uskonsotia, fundamentalistiuskovaisia ja muuta paskaa vastaan.

Samoilla perusteilla on ihan oikein vastustaa suomen valtion nykyistä suhdetta uskontoihin ja vaikkapa uskonnollista toimintaa kouluissa.

 

[Amerikanihme]

Ohjelman lopussa oli hyvä kommentti näyttelijältä jonka nimeä en nyt muista. Hän mainitsi uskovien usein käyttämän termin "Tutkimattomat ovat Herran tiet" ja teilasi sen mielestäni hyvin. Sehän on termi poistua kaikesta järkevästä keskustelusta kun omat perustelut uskonnon erinomaisuudesta loppuvat.

En ole ohjelmaa katsonut eikä se taida Amerikan mantereella näkyäkään täkäläisestä IP-osoitteesta. Mutta noin yleisesti, miten uskovaisilla voisi olla vastaus kaikkiin kysymyksiin kun niissä pyhissä kirjoissa (tai pyhässä kirjassa) on vain äärellinen määrä tietoa? Esimerkiksi ortodoksikristillisyydessä otetaan mukaan myös perintötieto, jolloin "tietoa" on jonkin verran enemmän, mutta eihän sekään sisällä vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Samoin käsittääkseni on esimerkiksi tieteen kanssa, kunhan vain kysyt tarpeeksi syvälle luotaavia kysymyksiä, niin vastaukset loppuvat. Esimerkiksi maailmankaikkeuden synty ja rakenne ovat tällaisia aiheita, käsittääkseni myös aivojen yksityiskohtainen toimiminen, joissa voi olla pakko antaa vastaukseksi "tuntemattomat ovat maailmankaikkeuden/elämän salat".

Toki tiede tuo koko ajan uutta tietoa lisää (ja samalla tavalla voisi ajatella ainakin perintötiedon lisääntyvän), mutta tuskin tässä nyt ihan lähiaikoina on ainakaan kenelläkään vastauksia kaikkiin kysymyksiin (mikä on varmaan hyväkin asia, mitä tässä enää tavoitella jos kaikkeen on vastaukset olemassa). Varmasti sellaiset suuret ja tärkeät linjat on vastattu uskonnon osalta, ja tieteelläkin alkaa olla omat suurten linjojen vastauksensa.

 

[Tarinankertoja]

En ole ohjelmaa katsonut eikä se taida Amerikan mantereella näkyäkään täkäläisestä IP-osoitteesta.

Yhdysvalloissa sen näkee leffateattereissa...

Mutta se on siis Dawkinsin ja hänen fyysikkokamunsa Kraussen tiivistelmä heidän antiuskontokiertueestaan. Molemmat huipputiedemiehet siis toteuttavat tässä Dawkinsin itsensä Atheist Call to Arms metodia, eli koittavat näyttää toteen että uskonnoista on enemmän haittaa kuin hyötyä ja että valistuksen on ulotuttava kaikkiin huuhaauskomuksiin, myös maailmanuskontoihin.

Jos haluaa ymmärtää mistä tässä "dawkinilaisessa" ateismissa on kyse, leffan kannattaa katsoa. Jos taas saa näppylöitä taitavasta besserviseröinnistä, kannattaa jättää väliin.

Hiano leffa IMO… tietysti koska se alleviivaa omia näkemyksiä…

 

[matti&teppo]

Mielenkiintoista on mielestäni se kuinka joillekin ateisteille ottaa niin koville se, kun joku uskoo. Miksi se ihan oikeasti liikuttaa ketään mitä ihminen tekee vapaa-ajallaan.

Ei sen pitäisikään liikuttaa yhtään ketään.

Huvittavaa on kuitenkin kuunnella niitä joiden mielestä muslimit saisi suksia täältä vittuun, Suomi kun on kuulemma aina ollut kristitty maa eikä tänne kaivata moskeijoita. Mutta samaan aikaan on kyllä ihan ookoo että täältä lähtee pappeja muualle käännyttämään jengiä.

Jos aloitetaan siitä että kysytään asiaa lähetysseuralta: Miksi se ihan oikeasti liikuttaa ketään mitä ihminen tekee vapaa-ajallaan?

 

[Sanainen arkku]

Suomalaisista 27 prosenttia uskoo kristinuskon Jumalaan, eli kristinuskoon uskomattomat eivät ole vähemmistössä, eikä kirkkoon kuuluminen Suomessa merkitse ko. instituution opetuksiin uskomista.

Sinänsä tällaiset demografiset faktat ovat toki merkityksettömiä ketjun varsinaisen aiheen suhteen.

Voisi tulla aika toisenlaiset prosentit, jos tutkittaisiin kuolemansairaiden, heidän omaistensa tai vastikään jonkun omaisensa menettäneiden keskuudessa. Ihmisen on suhteellisen helppo huudella voimainsa tunnossa "ei ole mitään Jumalaa". Kuoleman edessä ateismi punnitaan.

 

[Byvajet]

Kuoleman edessä ateismi punnitaan.

Jokunen on aina joukossa uhmakkaita, jotka ovat jotain mieltä vain muita vastustaakseen, mutta usein maailmankatsomukset vakiintuvat nuoruusiän jälkeen eivätkä kuoleman edessäkään muutu.

Erityisen epätodennäköinen muutos on ihmisillä, jotka ovat ehtineet selvään aikuisikään (30+) ja pystyvät perustelemaan katsomuksensa. Todennäköisempi katsomuksen muutos on porukalla, joka on hirttäytynyt valmiisiin näkemyksiin käymättä avoimesti läpi erilaisten todistelujen ja vertailujen prosessia sekä järjellä että tunteella. Myös jengi, joka on lapsuudessaan saanut vanhemmiltaan uskon mallin mutta elänyt elämänsä ilman uskoa, näyttää vanhuudessa usein ajautuvan varovaiseen, hauraaseen, kyselevään ja kantaaottamattomaan uskoon - lepattavaan toivoon iankaikkisesta.

Mikään kilpailuhan maailmankatsomus ei ole. Jumalia on vähintään tuhansia ja tulkintoja niistä miljardeja. Sitten on vielä ateismi, jolle jokainen antaa oman sisältönsä, ja kaiken päälle agnostismi, joka tunnustaa ihmisen turhuuden ikuisuuden edessä.

Yksin olet sinä ihminen tässä maailmassa. Iankaikkisuutesikin sinun on luotava omana tykönäsi, jotenkin arvattava, koska vaihtoehtojen tuputtajia on niin paljon.

Tässä nuoren syöpään kuolevan ateistin blogi. Aika näyttää, tuleeko Jumala mieleen, kun viimeisiä viedään.

 

[Haamu]

Voisi tulla aika toisenlaiset prosentit, jos tutkittaisiin kuolemansairaiden, heidän omaistensa tai vastikään jonkun omaisensa menettäneiden keskuudessa. Ihmisen on suhteellisen helppo huudella voimainsa tunnossa "ei ole mitään Jumalaa". Kuoleman edessä ateismi punnitaan.

Itsellä ainakin oma vakaumus (jumalattomuus) vain vahvistuu mitä vanhemmaksi (nyt 39 v.) elää ja mitä enemmän (kuolemaakin) näkee ja kokee. Ainakin itselle oli ja on aivan turha tulla selittämään mistään jumalien korkeammista tarkoituksista sillon, kun omia läheisiä lähtee omaa itseään nuorempina.

 

[dana77]

Voisi tulla aika toisenlaiset prosentit, jos tutkittaisiin kuolemansairaiden, heidän omaistensa tai vastikään jonkun omaisensa menettäneiden keskuudessa. Ihmisen on suhteellisen helppo huudella voimainsa tunnossa "ei ole mitään Jumalaa". Kuoleman edessä ateismi punnitaan.

Olisiko se joten oikeampi tapa asian mittaamiseen, että kohderyhmäksi valittaisiin tasapainottomassa tilassa olevia ihmisiä?

Vähän sama kun kyseltäisiin kuolemanrangaistuksen tarvetta ihmisiltä, joiden läheinen on juuri ollut jonkun hirveän rikoksen kohteena?

 

[Morgoth]

Voisi tulla aika toisenlaiset prosentit, jos tutkittaisiin kuolemansairaiden, heidän omaistensa tai vastikään jonkun omaisensa menettäneiden keskuudessa. Ihmisen on suhteellisen helppo huudella voimainsa tunnossa "ei ole mitään Jumalaa". Kuoleman edessä ateismi punnitaan.

Ilman ihmisten kuolemanpelkoa uskontoja tuskin olisikaan tässä laajuudessa kuin nykyään. Nykymaailmassa ei helvetillä pelottelu toimi ainakaan enää länsimaissa niin kuin joskus 500 vuotta sitten tai taivaspaikkojen lupailu jolloin tuo on ollut todella tehokas tapa hallita ihmisiä. Jos uskonto on vaikuttanut turmiollisesti ihmisten suhtautumiseen seksuaalisuuteen niin samaa voisi sanoa suhtautumisesta kuolemaan.

Lisäksi jos Jumala on kerran kaikkivaltias niin hän sinut tappaa ja samassa pitäisi kiittää anoa pääsyä Jumalan läheisyyteen? Ei aukea tuo tai ei ainakaan yhtään lohdullisesta tunnu, mutta tuo kai vaatisi kokee tämän elämän vain välivaiheena johonkin suurempaan. Se taas kuulostaa lähinnä sellaista johon antipsykoottiset lääkkeet olisivat hyvä apu.

 

[Sanainen arkku]

Olisiko se joten oikeampi tapa asian mittaamiseen, että kohderyhmäksi valittaisiin tasapainottomassa tilassa olevia ihmisiä?

Vähän sama kun kyseltäisiin kuolemanrangaistuksen tarvetta ihmisiltä, joiden läheinen on juuri ollut jonkun hirveän rikoksen kohteena?

Itse olin "kuoleman katseen alla" muutama vuosi sitten. Voin vakuuttaa, etten koskaan elämässäni ole ollut yhtä tasapainoinen ja vakaa. En koskaan. Maailmassa ei ollut ristiriitoja. Kuolemisen mahdollisuus ei tuntunut epäreilulta.

Jumalauskon tarkoitus on ennenkaikkea kohdata "iankaikkisuus", siis Se mahdollinen olotila joka ihmistä kohtaa elämän jälkeen. Kuka muu muka olisi sopivampi ihminen arvioimaan sitä kuin hän jota asia koskee?

Jumala- ja iankaikkisuusasiat ovat täysin subjektiivisia kokemuksia. Siksi on melko loukkaavaa arvioida joku ihminen vääränlaiseksi kokemaan sitä, "tasapainottomaksi". Usko on se tasapainotekijä.

Jos ei olisi iankaikkisuusoletusta, ainoa rationaalinen ihmisteko olisi itsetuho.

 

[Morgoth]

Jos ei olisi iankaikkisuusoletusta, ainoa rationaalinen ihmisteko olisi itsetuho.

Miksi näin? Eikö elämän hienous ole tavallaan siinä, että kaikki on rajallista ja sitä kautta ainutkertaista? Ensin ollaan esim. vauvoja, teinejä, aikuisia ja lopulta vanhuksia, jos ei olla aikaisemmin kuoltu.

 

[Andy]

Jos ei olisi iankaikkisuusoletusta, ainoa rationaalinen ihmisteko olisi itsetuho.

Päinvastoin. Iankaikkisuusoletuksella lennetään lentokoneita pilvenpiirtäjiin. Ne jotka pitävät elämää ainutkertaisena, eivät ole siitä innokkaasti luopumassa. Itsetuhoisuus voi seurata siitä, että kokee elämänsä merkityksettömäksi ilman suurempaa tarkoitusta, mutta se ei ole mitenkään rationaalista.

 

[Wäinö#16]

Kokemukset uskosta tai uskonnottomuudesta ovat useimmiten subjektiivisia kokemuksia ja liian helposti puolin ja toisin rakennellaan olkiukkoja toisen toivosta tai toivottomuudesta ja sen perusteista. Ainoa "järkevä" maailmankatsomus on mielestäni agnostismi, kaikki muu on enemmän tai vähemmän uskoa johonkin. Jos ihmisellä olisi kaikkeen vastaus, niin silloin ei varmastikaan tarvittaisi enää uskontoja tai ainakin ne olisi helppo kuitata huuhaana. Näin ei kuitenkaan ole, enkä usko että tulee koskaan olemaankaan, vaan ihmisellä tulee aina olemaan ne isot kysymykset maailmankaikkeudesta ja omasta ihmisyydestään. Itse en näe uskoa ja tiedettä ollenkaan ristiriidassa, vaan molemmat pyrkivät saman totuuden lähteille tai ainakin näin tulisi olla. Ja tiede on aivan loistava väline taistelussa taikauskoa vastaan ja puristamaan uskostakin sen oleellisen. Monelle uskovaiselle se voi varmasti olla kivulias prosessi, mutta varmasti myös sen arvoinen.