Itseasiassa, olen kanssasi samaa mieltä. Olin ensin kirjoittamassa vastausta, jossa olisin todennut hepun lukevan tätä ketjua ne kuuluisat värilasit päässä.
Minun näkemykseni on kyllä hieman toisenlainen. Ne harvat, jotka ovat rohjenneet tunnustaa olevansa uskovaisia, ovat omien havaintojeni perusteella varsin selkeästi puolustuskannalla ja heidän suunnastaan tulevat kärkevät kommentit pikemminkin vastaamista samalla mitalla. "Sanan" julistajia ei juurikaan näy.
Varmasti eräs syy sille miksi en niin kauheasti näe uskonnottomien toteuttavan julistustaan, on se, että henkilökohtaisesti minua vastaan saa hyökätä todella kovalla arsenaalilla (sanallisesti vaikkapa) ennen kuin koen hyökkääjän käyttävän sopimattomia sanoja, joten tästä päästään siihen, että minun on kenties vaikea ymmärtää sitä, että jonkun mielestä voi tuntua loukkaavalta, jos arvostellaan uskovaista hänen uskonsa tähden. Sama pätee myös toisin päin eli minun on vaikea nähdä provosoivana hyökkäyksenä edes sellaista, jossa uskovainen ilmoittaa tahi julistaa uskonnottomien ja ateistien joutuvan kiirastuleen ja olevan hulluja, koska hylkäävät jumalan - tätä tosin palstalla tapahtuu hyvin harvoin, jos koskaan personoituna johonkin tiettyyn käyttäjään. Mutta toki tiedostan sen, että ei ole soveliasta nimittää uskovaista idiootiksi valitsemansa uskon tähden - olipa usko mikä tahansa - mutta toki uskontoa voi arvostella ja uskovaisten motiiveja uskoonsa, tai vähintäänkin keskustella niistä.
Jos siis esim. joku uskovainen kirjoittaisi tai sanoisi minulle:
Olen mielipuoli, koska en usko jumalaan! En loukkaantuisi tästä vaan pitäisin sitä hänen mielipiteenä ja hänellä on oikeus kertoa mielipiteensä. Toki voisin pitää häntä hiukan moukkamaisena valitsemiensa sanojen tähden mutta muutoin minusta hänen sanansa olisivat kaikkiaan varsin harmittomia ja hänen uskonsa kannalta jopa ymmärrettäviä.
Näin sen minunkin mielestäni tulisi olla ja itseasiassa uskallan väittää, että ainakin pyrin samaan. Minua vain hämmästyttää, ja suoraan sanoan närästää tämän aiheen ympärillä käyty keskustelu. En tarkoita vain tätä ketjua, vaan kuinka "aktiiviset" uskonnottomat jaksavat muillakin keskustelupalstoilla naureskella satukirjauskovaisille hilluleille ja Jesse-jengille, sekä syyllistää uskovaisia ristiretkistä, noitarovioista, sekä sukupuolivähemmistöjen ja naisten syrjinnästä. Kaksi ensimmäistä noista ensimmäisistä toki on sentään suorassa kytkyssä uskontoon ja kirkkoon instituutiona, mutta jälkimmäisten osalta en olisi valmis yhdistelemään pisteitä ja piirtämään syy-/ seurausjanaa.
Sanansa voi valita monella tapaa, eikä nimittely välttämättä anna fiksua kuvaa keskustelijasta - tämän allekirjoitan.
Sukupuolivähemmistöjen ja naisten syrjintään liittyy toki monia teemoja ja syitä, kaikessa takana ei ole uskonto ja syvä usko jumalaan, mutta tuskin voit sitäkään kiistää etteikö osassa tapauksissa varmasti näin myös ole. Mutta toki tulisi huomioida henkilöt yksilöinä, jos aiheesta keskustellaan henkilötasolla eikä jokaista uskovaista tule syyttää uskonnon nimissä tehdyistä hirmutöistä, kuten ei ateisteja kommunismin nimissä tehdyistä hirmuteoista - mitä näkee myös tehtävän. Suurissa linjoissa keskusteltaessa voidaan pohtia sitä mikä merkitys jonkin ideologian tai aatteen tai uskonnon vaikutuksella on tapoihin ja vallitseviin käytäntöihin.
Yhtälailla vierastan sitä logiikkaa, jonka mukaan uskontojen vuosituhansien aikaisen kasvun myötä saavuttama valta, ja siihen liittyvä vallan väärikäyttö, kertoisi niiden olevan luotuja vallan- ja sorron välineiksi. Aivan samoin voisi väittää, että Venäjän vallankumouksen perimmäisenä tarkoituksena oli luoda totalitäärinen valtio ja vaihtaa keisari toisiin muka demokraattisesti valittuihin yksinvaltiaisiin ja diktaattoreihin.
Uskontojen syyt ovat moninaiset eikä välttämättä voida sanoa, että uskontoa on luotu jotain tiettyä yksittäistä syytä varten ja uskontojen historiassa niillä on monasti ollut hyvin syvä merkitys sille millainen yhteisö on ja kuinka tiivis se on ja uskonto (jumala tai jumalat) ovat antaneet merkityksen monelle asialle. Uskonto kuten mikä tahansa aatesuuntaus antaa mahdollisuuden mainitsemiisi asioihin mutta se ei välttämättä ole syntynyt juuri sitä tehtävää varten. Lopulta siis ihmiset yksilöinä ovat syyllisiä sille mihin uskontoa tai ideologiaa käytetään ja kuinka sen avulla kohdellaan kanssaihmisiä.
On olemassa suuntauksia ja lahkoja ja jopa kokonaisia uskontoja joiden merkitys on hyvin yksiselitteinen ja se konkreettisella tapaa antaa oikeuden käyttää valtaa alamaisia kohtaan, mutta tästä ei saa vetää ajatusta, että jokainen uskonto tai lahko näin toimii. Sama pätee ideologioihinkin.
No, eipä käy kieltäminen, ettenkö olisi itsekin tuskastuneena syyllistynyt kärkevyyteen, tai suoranaiseen (vasta)vittuiluunkin. Kärkevyydellä tarkoitan niitä paria kertaa, jolloin olen esittänyt kysymyksen muotoon kirjoittamiani arvailuja uskonnottoman tai ateistin henkilökohtaisista syistä käydä uskovien ja heidän vakaumuksensa kimppuun. Se on itseasiassa se minua kaikkein eniten tämän aiheen ympärillä käydyssä keskustelussa kiinnostava juttu.
Minulle ei ole avautunut missä määrin uskonnottomuuttaan korostavien todellinen motiivi on pohjimmiltaan poliittinen tai perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin uskonnollisissa yhteisöissä esiintyviiin lieveilmiöihin. Minua askarruttaa myös, kuinka moni vai "pätee" ja haluaa esiintyä älykkönä, tai vain vittuilla, koska ristiriitaiseen raamattuun nojaavat uskovaiset ovat äärimmäisen helppoa riistaa. Toisaalta herää kysymys, kuinka moni tieteeseen tai tiedemiesten auktoriteettiin kantansa perustava todellisuudessa täysin ymmärtää, vaikka vain maailmankaikkeuden syntyyn liittyviä pohjimmaisia teorioita. Minä en ymmärrä ja olen siis kai tiedeuskovainen - ilman, että tuo termi sisältäisi mitään halventavaa sävyä.
Olen ollut uskonnoton (nuorempana ja lapsena ateisti) jo hyvin varhaisesta iästä lähtien, tuolloin en kuitenkaan kannattanut mitään aatetta tai tunnustanut poliittista puoluetta omakseni - kuka ala-asteikäinen niin edes tekisikään. Olen kasvanut uskonnottomaksi pääsääntöisesti lapsena ja nuorena käymieni keskustelujen perusteella, kumppaneinani ovat olleet harras uskovainen mummini - kenties merkityksellisin henkilö tässä asiassa, sekä hiukan vanhemmalla iällä setäni - jonka kanssa olemme käyneet hyvin syvällisiä keskusteluja uskonnoista kuin myös erilaisista aatteista. Ja edelleenkin keskustelen uskonnoista tämän palstan ulkopuolella ja olen valmis kuuntelemaan perusteltuja syitä puolesta ja vastaan.
En siis sanoisi, että ainakaan minun kohdalla syy ensin ateismiin ja sittemmin täydelliseen uskonnotomuuteen johtuisi jostain tietystä aatesuuntauksesta tai puolueesta. Vanhemmalla iällä olen äänestänyt puolueita nuorsuomalaisista vihreiden kautta demareihin. Nyt en enää tiedä ketä seuraavissa vaaleissa äänestän, koska tuntuu siltä, että poliittiselta kartalta ei löydy puoluetta mikä ajaisi minulle tärkeitä arvoja, tai jos on, niin puoluueseen liittyy henkilöitä ja ajatuksia joita en voi allekirjoittaa ja jotka ovat niin merkityksellisiä, että niiden painoarvon tähden ääni puolueelle on ääni vastaan minun ajatuksiani. Kunnallisvaaleissa olen valinnut sitoutumattoman kansanliikkeen ja valtakunnallisissa yksilövaaleissa minulle sopivimman ehdokkaan. Mutta puoluevaalit? En todellakaan tiedä. Kenties tulevissa EU-vaaleissa äänestän ensimmäistä kertaa Perussuomalaisten ehdokasta vaikka koenkin näin antavani tuen myös Soinille, jota taas en kannata missään tapauksessa.
Minä en jaksa uskoa, että kaikki ärhäkät uskovaisia arvostelevat olisivat ateismiin aatteellisesti hurahtaneita ja silloin ääriuskovaisiin täysin rinnastettavia "hihhuleita", vaan syyt ovat kirjavia ja uskovaisia kritisoiva "rintama" saisi keskenään yhtä mehevät riidat esimerkiksi politiikasta.
Näin varmasti tapahtuisi, siitä ei ole epäilystäkään. Tätä ryhmää yhdistää oikeastaan vain ateismi tai uskonnottomuus, muutoin erottavia tekijöitä voi olla paljonkin.
vlad.
