Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Jos joku johdonmukaisesti noudattaisi sataprosenttisen ateismin aatetta (ai niin, aatteen puutetta), niin silloin hän ei varmaankaan koskaan toivota vaikka lapselleen tai vanhemmilleen hyvää onnea syntymäpäivänä, koska onneahan ei ole, ei sitä voi määritellä eivätkä maailmankaikkeuden lait tunne käsitettä "onni". Myöskään joulua, juhannnusta tai mitään muutakaan juhlapyhää ei varmaan sitten sopisi viettää, eihän niillä ole mitään perustetta, eikä muillakaan traditioilla.
Yleissivistys, missä pelaa?
Kaikki kun ollaan ihmisiä, ateistit ja uskovat ja kaikki. Eläimenä olemme laumaeläin, joka on muodostanut maanviljelyksen aloittamisesta lähtein isompia sosiaalisia yhteisöjä. Näillä on kaikennäköisiä traditioita, jotka on syntyy sosiaalievoluution tuloksena. Uskonto yhtenä. Eihän ateismi edes koita kiistä uskontojen merkitystä ihmiskunnan kehityksessä, sehän nyt on vaan historiallinen tosiasia. Niillä on ollut, ja monin paikoin on edelleen, tarkoitus jota ne täyttävät. Tämä tarkoitus on toki yhteiskuntien kasvaessa ja varsinkin kansallisvaltioiden synnyn jälkeen muuttunut oleellisesti.
Ei ateismi tarkoita traditioiden kieltämistä, mutta se ei usko että ne ovat syntyneet Jumalallisesta alkuperästä.
Kun puhutaan uskonnollisista traditioista, Suomessa puhutaan lähinnä EvLut traditioista. Näillä ei oikeastaan ole tässä ketjussa mitään sijaa, vaan ne kuuluisivat tuonne Valtion ja Kirkon eroa käsittelevään ketjuun, sillä ne ovat rakenteellisia traditioita, joilla yksi uskomusryhmä on etuoikeuteussa asemassa. Tämä taas on ristiriidassa Suomen kansallisvaltiossa olevaan ideologisen yhdenvertaisuuden kanssa.
Mutta tuo on siis toisen ketjun asiaa…
Jumalusko on taas jotain, joka perustuu siihen, että uskoo näiden traditioiden olevan jotenkin ihmistoiminnan ulkopuolelta peräisin. Ja jos näin uskoo, niin kai sitä nyt pystyy käsittelemään itsensä kanssa, miksi näin uskoo? Varsinkin kun todistein voidaan näyttää toteen, että traditiot ovat peräsin meidän ihmisten toiminnasta (kuten nyt vaikka se raamattu).
Totta kai keskikesää voi juhlia ateisti, sehän on sekä tieteellinen että traditionaalinen ihmisheimon tärkeä päivä, samoin on joulu, sekä kevät- ja syyspäiväntasaukset. Totta kai niissä toivotetaan onnea, koska se on heimokulttuurin mukainen tärkeä sosiaalinen tapa. Ero uskovan ja ateistin välillä on siinä, että ateisti ei usko näiden merkkipäivien jumallaiseen alkuperään, vaan ymmärtää niiden olevan sosiaalisen yhteisön luomia traditiota, jotka ovat perua meidän viljelykulttuurin tärkeistä tapahtumista, niistä jotka ovat ratkaisseet, kuollaanko nälkään vai ei.
Ihminen ei ole kone, vaan kaikki ihmiset elävät tunteidensa varassa. Kyse on siitä, miten tunteitaan käsittelee. Uskooko omissa ajatuksissaan olevien ansioiden olevan jumallista alkuperää vai omien arvojensa tuotantoa, uskooko 2000 vuotta vanhoihin tekstien jumalisuuteen vai pitääkö niitä sen ajan ihmisten kirjoituksina silloisesta jumalkäsityksistä. Hassu tilanne syntyy tapakristityllä, joka on valmis myöntämään raamatun aikalaiskirjoituksiksi, mutta pitäytyy silti kristityssä jumaluskossaan, vaikka sen ainoa ilmoitus on raamattu.
.. mutta suahan ei uskonto kiinnostanut, kunhan nyt tuli meuhkaan omaa näkemystäsi siitä, millaisia jotkut erilailla asiaan suhtautuvat oikeasti ovat.. kuulostaa tietyn poliittisen liikkeen tavalta argumentoida.