Uskotko Jumalaan?

[Redcoat]

Suomessa on ihan normaalia potkia maassa makaavaa. Ja Jumalan joukkue on sentään hävinnyt illasta toiseen yliluonnollisista resursseista huolimatta jo monta kymmentä vuotta.

Minusta tämä mielipiteesi kertoo lähinnä siitä, että näkökulmasi rajoittuu paikallisvääntöihin. Kansainvälisillä kentillä Jumalan joukkueella menee varsin hyvin.

 

[Tarinankertoja]

Jos joku johdonmukaisesti noudattaisi sataprosenttisen ateismin aatetta (ai niin, aatteen puutetta), niin silloin hän ei varmaankaan koskaan toivota vaikka lapselleen tai vanhemmilleen hyvää onnea syntymäpäivänä, koska onneahan ei ole, ei sitä voi määritellä eivätkä maailmankaikkeuden lait tunne käsitettä "onni". Myöskään joulua, juhannnusta tai mitään muutakaan juhlapyhää ei varmaan sitten sopisi viettää, eihän niillä ole mitään perustetta, eikä muillakaan traditioilla.

Yleissivistys, missä pelaa?

Kaikki kun ollaan ihmisiä, ateistit ja uskovat ja kaikki. Eläimenä olemme laumaeläin, joka on muodostanut maanviljelyksen aloittamisesta lähtein isompia sosiaalisia yhteisöjä. Näillä on kaikennäköisiä traditioita, jotka on syntyy sosiaalievoluution tuloksena. Uskonto yhtenä. Eihän ateismi edes koita kiistä uskontojen merkitystä ihmiskunnan kehityksessä, sehän nyt on vaan historiallinen tosiasia. Niillä on ollut, ja monin paikoin on edelleen, tarkoitus jota ne täyttävät. Tämä tarkoitus on toki yhteiskuntien kasvaessa ja varsinkin kansallisvaltioiden synnyn jälkeen muuttunut oleellisesti.

Ei ateismi tarkoita traditioiden kieltämistä, mutta se ei usko että ne ovat syntyneet Jumalallisesta alkuperästä.

Kun puhutaan uskonnollisista traditioista, Suomessa puhutaan lähinnä EvLut traditioista. Näillä ei oikeastaan ole tässä ketjussa mitään sijaa, vaan ne kuuluisivat tuonne Valtion ja Kirkon eroa käsittelevään ketjuun, sillä ne ovat rakenteellisia traditioita, joilla yksi uskomusryhmä on etuoikeuteussa asemassa. Tämä taas on ristiriidassa Suomen kansallisvaltiossa olevaan ideologisen yhdenvertaisuuden kanssa.

Mutta tuo on siis toisen ketjun asiaa…

Jumalusko on taas jotain, joka perustuu siihen, että uskoo näiden traditioiden olevan jotenkin ihmistoiminnan ulkopuolelta peräisin. Ja jos näin uskoo, niin kai sitä nyt pystyy käsittelemään itsensä kanssa, miksi näin uskoo? Varsinkin kun todistein voidaan näyttää toteen, että traditiot ovat peräsin meidän ihmisten toiminnasta (kuten nyt vaikka se raamattu).

Totta kai keskikesää voi juhlia ateisti, sehän on sekä tieteellinen että traditionaalinen ihmisheimon tärkeä päivä, samoin on joulu, sekä kevät- ja syyspäiväntasaukset. Totta kai niissä toivotetaan onnea, koska se on heimokulttuurin mukainen tärkeä sosiaalinen tapa. Ero uskovan ja ateistin välillä on siinä, että ateisti ei usko näiden merkkipäivien jumallaiseen alkuperään, vaan ymmärtää niiden olevan sosiaalisen yhteisön luomia traditiota, jotka ovat perua meidän viljelykulttuurin tärkeistä tapahtumista, niistä jotka ovat ratkaisseet, kuollaanko nälkään vai ei.

Ihminen ei ole kone, vaan kaikki ihmiset elävät tunteidensa varassa. Kyse on siitä, miten tunteitaan käsittelee. Uskooko omissa ajatuksissaan olevien ansioiden olevan jumallista alkuperää vai omien arvojensa tuotantoa, uskooko 2000 vuotta vanhoihin tekstien jumalisuuteen vai pitääkö niitä sen ajan ihmisten kirjoituksina silloisesta jumalkäsityksistä. Hassu tilanne syntyy tapakristityllä, joka on valmis myöntämään raamatun aikalaiskirjoituksiksi, mutta pitäytyy silti kristityssä jumaluskossaan, vaikka sen ainoa ilmoitus on raamattu.

.. mutta suahan ei uskonto kiinnostanut, kunhan nyt tuli meuhkaan omaa näkemystäsi siitä, millaisia jotkut erilailla asiaan suhtautuvat oikeasti ovat.. kuulostaa tietyn poliittisen liikkeen tavalta argumentoida.

 

[jussi_j]

...
Jos joku johdonmukaisesti noudattaisi sataprosenttisen ateismin aatetta (ai niin, aatteen puutetta), niin silloin hän ei varmaankaan koskaan toivota vaikka lapselleen tai vanhemmilleen hyvää onnea syntymäpäivänä, koska onneahan ei ole, ei sitä voi määritellä eivätkä maailmankaikkeuden lait tunne käsitettä "onni". Myöskään joulua, juhannnusta tai mitään muutakaan juhlapyhää ei varmaan sitten sopisi viettää, eihän niillä ole mitään perustetta, eikä muillakaan traditioilla. Urheilijoiden ei ainakaan pitäisi noudattaa tiettyjä rituaaleja ennen peliä keskittyäkseen paremmin, sillä ovathan rituaalit taikauskoa jne jne.

Jos uskovaiset noudattaisi aatettaan niin maailmassa ei olisi sotia ja kaikki olisivat tasa-arvoisia, ei olisi orjuutta .... ei kun miten se meni.

 

[Leon]

Jos joku johdonmukaisesti noudattaisi sataprosenttisen ateismin aatetta (ai niin, aatteen puutetta), niin silloin hän ei varmaankaan koskaan toivota vaikka lapselleen tai vanhemmilleen hyvää onnea syntymäpäivänä, koska onneahan ei ole, ei sitä voi määritellä eivätkä maailmankaikkeuden lait tunne käsitettä "onni". Myöskään joulua, juhannnusta tai mitään muutakaan juhlapyhää ei varmaan sitten sopisi viettää, eihän niillä ole mitään perustetta, eikä muillakaan traditioilla. Urheilijoiden ei ainakaan pitäisi noudattaa tiettyjä rituaaleja ennen peliä keskittyäkseen paremmin, sillä ovathan rituaalit taikauskoa jne jne.

Saanko toivottaa hyvää yötä tai hyvää huomenta vaimolleni ilman, että toimin vastoin elämänkatsomustani? Mitä maailmankaikkeuden lait tästä sanovat? Rituaaleista olen kyllä eri mieltä. Ne ohjaavat kehon tottelemaan harjoiteltuja kuvioita, mistä on yleensä hyötyä urheilusuorituksissa. Enkä puhu nyt mistään uskonnollisista tai taikauskoon pohjautuvista rituaaleista.

Joulun ja muiden kirkollisten pyhien vieton kieltämisen nyt jotenkin vielä hahmotan, mutta syntymäpäivän juhlistamisen kohdalla mulla kyllä lyö hiukan tyhjää, että mikä siinä on niin uskonnollista, ettei ateisti saisi sitä juhlia?

 

[Geezer]

Älä ylpisty. Minä vittuilen tasapuolisesti kaikille. Mikä tässä vit... nettikeskustelussa sinua närästää?

Älä ylpisty. Mistä sait päähäsi, että vaivaudun lukemaan juttujasi, siis muita kuin suoraan minulle osoitettuja?

Oletko kokenut lapsuudessasi trauman, joka hiertää edelleen?

Minulla ei ole hajuakaan mistä traumoista sinä oikein horiset.

Vai haluaisitko oppia vittuilemaan, mutta yritykset ovat jääneet vielä kömpelöiksi? Paljon kello on? Mitä kuuluu Fennoskandiaan?

En usko, että sinusta on opettajksi, enkä ole vaivautunut edes vittuilemaan. Helvetin tylsää puuhaa silloin, kun kohde ei edes tajua, että hänelle vittuillaan.

 

[Geezer]

Argumentit loppuivat?

Eivät, se oli ihan aitoa kiinnoistusta käytöksesi taustoihin.

 

[Geezer]

Suomessa on ihan normaalia potkia maassa makaavaa.

Tuo on totta ja aivan yhtä suuri ylpeilyn aihe kuin polvitaklaus tai keihästäminen.

Ja Jumalan joukkue on sentään hävinnyt illasta toiseen yliluonnollisista resursseista huolimatta jo monta kymmentä vuotta.

Mistä lajista puhut?

 

[Musta Nuoli]

Tiivistelmä:

Demaria ärsyttää kun fiksummat on eri mieltä ja sanoo sen ääneen. Demarin täytyy kertoa 23 kertaa eri yhteyksissä olevansa demari, jolle kaikki on ihan sama, kunhan vaan kaikki tehdään niinkuin demarille on opetettu koulussa ja kirkossa. Demari on ainoa, jonka mielestä on hienoa olla demari. Demaria myös ilmeisesti oksettaa kun demari huutonauretaan pihalle uskontokeskustelusta.

Paljon säästyi virtuaalirivejä.

Tiivistelmiä on monenlaisia. Tässä yksi:

Peikkopoika toivoo, että hänestä tulee isona aito Trolli. Mutta hän ei vain osaa. Hänelle nauravat demaritkin.

Myös Peikkopoika nauraa. Hän nauraa ääneen Huu-to-nau-ru-a. Ihmiset katsovat Peikkopoikaa kummasti, kun Peikkopoika huutonauraa julkisilla paikoilla yhtäkkiä. Peikkopoika saa bussissa aina tilaa ympärilleen.

Joskus suututtaa kovin. Ei auta, vaikka äiskä sanoo, että Peikkopoika on erikoislapsi ja tosi fiksu poika. Sitten äiskä laulaa Suvivirren.

 

[lihaani]

Tässä ketjussa käytävän keskustelun luonne ei lakkaa ihmetyttämästä minua. Mikä ihme vetää uskonnottomia ja ateisteja vittuilemaan uskovaisille Uskotko Jumalaan -otsikoituun ketjuun, naureskelemaan joidenkin vakaumukselle ja siinä ohessa höpisemään uskonnon nimissä harjoitetusta syrjinnästä sen muista lieveilmiöistä, nyt tai satoja vuosia sitten.

Uskotko Jumalaan?

 

[Alamummo]

Tässä ketjussa käytävän keskustelun luonne ei lakkaa ihmetyttämästä minua. Mikä ihme vetää uskonnottomia ja ateisteja vittuilemaan uskovaisille Uskotko Jumalaan -otsikoituun ketjuun, naureskelemaan joidenkin vakaumukselle ja siinä ohessa höpisemään uskonnon nimissä harjoitetusta syrjinnästä sen muista lieveilmiöistä, nyt tai satoja vuosia sitten.

Et ehkä ymmärrä, että kysymykseen saattaa olla vastaus "en" ja sitten seuraa perustelut.

 

[Geezer]

Uskotko Jumalaan?

En. Se on tullut manittua jo useaan kertaan.

Missä vaiheessa sinä valaistuit uskonnottomuudesta niin, että katsoit välttämättömäksi tulla ulos (luterilaisesta?) kaapista ja julistaa ateismin ilosanomaa ja mikä tärkeintä, kuinka idiootteja erilaisen vakaumuksen omaavat ovat?

 

[Geezer]

.. mutta suahan ei uskonto kiinnostanut, kunhan nyt tuli meuhkaan omaa näkemystäsi siitä, millaisia jotkut erilailla asiaan suhtautuvat oikeasti ovat.. kuulostaa tietyn poliittisen liikkeen tavalta argumentoida.

Tarkoitatko "tietyllä liikkeellä" kokoomus- tai vasemmistonuoria, vai kenties jotain muuta ryhmää?

 

[lihaani]

En. Se on tullut manittua jo useaan kertaan.

Missä vaiheessa sinä valaistuit uskonnottomuudesta niin, että katsoit välttämättömäksi tulla ulos (luterilaisesta?) kaapista ja julistaa ateismin ilosanomaa ja mikä tärkeintä, kuinka idiootteja erilaisen vakaumuksen omaavat ovat?

En ole julistanut kenellekkään ateismin ilosanomaa. Olen todennut vain, että olen uskonnoton ja pyrkinyt perustelemaan mielipiteeni.

Sen sijaan sinun satojen viestien raivokas hillumisesi ja hyökkäilysi toisten ihmisten henkilöön tässä ketjussa herättää ihan oikeututusti jonkinlaista myötähäpeää. Alla esimerkki.

Miksi tämä aihe saa sinut kiihtymään? Oletko kenties lahkolaisperheen vesa, vai koetko olevasi syrjitty sukupuolisen suuntautumisesi vuoksi?

Mikä saa sinut suoltamaan jotain nimimerkkiä kohtaan tuommoista paskaa? Ei tarvitse vastata. Minun puolestani jumalakeskustelu päättyy tähän.

 

[muaddib]

Tiivistelmiä on monenlaisia. Tässä yksi:

Peikkopoika toivoo, että hänestä tulee isona aito Trolli. Mutta hän ei vain osaa. Hänelle nauravat demaritkin.

Myös Peikkopoika nauraa. Hän nauraa ääneen Huu-to-nau-ru-a. Ihmiset katsovat Peikkopoikaa kummasti, kun Peikkopoika huutonauraa julkisilla paikoilla yhtäkkiä. Peikkopoika saa bussissa aina tilaa ympärilleen.

Joskus suututtaa kovin. Ei auta, vaikka äiskä sanoo, että Peikkopoika on erikoislapsi ja tosi fiksu poika. Sitten äiskä laulaa Suvivirren.

Tiivistelmiä tosiaan on monenlaisia, mutta en osannut arvata, että surkeat avautumisesi erinäisissä ketjuissa juontavat NÄIN synkkään elämäntilanteeseen. Kun en voinut tätä tietää, niin oletin, että kyseessä on vain normidemarin mielensäpahoittaminen, eikä syrjäytymisvaarassa olevan, masentuneen pikkupeikon pahan olon purkaminen netin välityksellä. Olen siis pahoillani, että haukuin sinua demariksi, peikkopojan elämäsi on tarpeeksi rankkaa ilmankin. Kaiken tämän kurjuuden keskellä täytyy myös toivoa, että paha ateistisetä ei ole koskettanut pikkupeikkoa pahaan paikkaan.

On hienoa, että sinulla on vielä äitisi, joka jaksaa kehua ja pitää huolta sinusta, vaikka bussissa joudutkin aina istumaan yksin. Tarinasi selittää myös herkän suhteesi suvivirteen, joten sekoilusi on siltäkin osin ihan ymmärrettävää.

Vielä varovaisesti toivon, että hylkäisit suunnitelmasi Trollin urasta. Olet selvästi luonnonlahjakkuus, mutta keksit varmasti jotain mielekkäämpääkin tekemistä, koska The Jatkoaika Flood Spam King ei nyt varsinaisesti "win the internet". Lisäksi toivon, että muistat vanhan nettisanonnan siltä varalta, että joskus sattuisitkin pärjäämään nettiväittelyssä: sinulle nettiväittelyn voittaminen on kuin voittaisi SDPn puheenjohtajavaalit - lopuksi olet kuitenkin vain demari.

Lopuksi muistanet vielä ystävällisen neuvon: erinäiset uskonnolliset lahkot saalistavat kaltaisiasi, herkässä elämäntilanteessa olevia peikkopoikia, joten olehan tarkkana, ettei vaikkapa Jehova aja sinua rajan yli, jonka takaa ei enää ole paluuta.

Voimia, jaksamista ja parempaa huomista peikkopojalle toivoo

muaddib

 

[Geezer]

Sen sijaan sinun satojen viestien raivokas hillumisesi ja hyökkäilysi toisten ihmisten henkilöön tässä ketjussa herättää ihan oikeututusti jonkinlaista myötähäpeää.

Päinvastoin. Olen ollut täysin rauhallinen ja ainoastaan ihmetellyt joidenkin uskonnottomien kiihkeää hillumista ja hyökkäilyä uskovaisiksi tunnustautuvien tai vain taantumuksellisesti edelleen kirkkoon kuuluvien tapakristittyjen kimppuun.

Mikä saa sinut suoltamaan jotain nimimerkkiä kohtaan tuommoista paskaa?

Kykysi lukea kirjoitettua lienee vajavainen, koska et erota kysymystä väitteestä. Vähissä ovat ne uskonnottomat, jotka ovat kertoneet syytä tarpeelleen hyökätä uskovien kimppuun, kun vaihtoehtona olisi olan kohautus satukirjaan luottavien ajatuksille.

Ei tarvitse vastata. Minun puolestani jumalakeskustelu päättyy tähän.

Ok, aateveljeäsi siteeraten:

Argumentit loppuivat?

 

[ms.qvist]

Kykysi lukea kirjoitettua lienee vajavainen, koska et erota kysymystä väitteestä. Vähissä ovat ne uskonnottomat, jotka ovat kertoneet syytä tarpeelleen hyökätä uskovien kimppuun, kun vaihtoehtona olisi olan kohautus satukirjaan luottavien ajatuksille.

Kenties kyseessä on objektiivisuuden puute, mutta loppujen lopuksi minusta tässä ketjussa on suhteellisen vähän nähty silmittömiä verbaalisia hyökkäyksiä - alatyylin ilmaisua - uskovien kimppuun. Tosin vastaavasti minusta loppujen lopuksi kovin harvassa ovat ne uskovienkaan tulikivenkatkuiset saarnat meitä uskonnottomia tahi ateisteja kohtaan. Aikalailla tasoissa mennään!

Tunnustan, että toisinaan olen saattanut käyttää jopa voimasanoja keskustellessani uskovien kanssa niin täällä tahi interwebin ihmeellisen maailman ulkopuolella, mutta olen pyrkinyt asettamaan sanani sille tasolle millä minua on lähestytty. Asiallisen keskustelijan kanssa keskustelen kaikella tapaa asiallisesti ja pyrin kunnioittamaan häntä ihmisenä ja keskustelijana vaikka en allekirjoitakaan hänen arvomaailmaansa ja jaa hänen uskoa. Niin kauan kun keskustelun taso kaikella tapaa on asiallinen on minusta loukkaus toista keskustelijaa kohtaan ryhtyä käyttämään alatyylin ilmaisuja, mutta toisaalta on huomioitava se, että toisinaan keskustelujen kautta tutuksi käyneen henkilön kanssa voi tulla käyttäneeksi ilmaisuja joita ei tuntemattomamman henkilön kanssa käyttäisi ja tällöin nämä ilmaisut voivat ulkopuolisesta vaikuttaa halveeravilta ja kenties panettelevilta. Tarkoituksellisesti en ole kanssakeskustelijoita pyrkinyt loukkaamaan, mutta varmaan satojen tähän ketjuun kirjoittamieni viestien joukossa on myös sellaisia viestejä joihin olen purkanut tuskastuneisuuttani ja kenties jopa pahaa oloani, mikä on täysin minun syy ja minun puutteeni keskustelijana.

vlad.

 

[Geezer]

Kenties kyseessä on objektiivisuuden puute, mutta loppujen lopuksi minusta tässä ketjussa on suhteellisen vähän nähty silmittömiä verbaalisia hyökkäyksiä - alatyylin ilmaisua - uskovien kimppuun.

Itseasiassa, olen kanssasi samaa mieltä. Olin ensin kirjoittamassa vastausta, jossa olisin todennut hepun lukevan tätä ketjua ne kuuluisat värilasit päässä.

Tosin vastaavasti minusta loppujen lopuksi kovin harvassa ovat ne uskovienkaan tulikivenkatkuiset saarnat meitä uskonnottomia tahi ateisteja kohtaan. Aikalailla tasoissa mennään!

Minun näkemykseni on kyllä hieman toisenlainen. Ne harvat, jotka ovat rohjenneet tunnustaa olevansa uskovaisia, ovat omien havaintojeni perusteella varsin selkeästi puolustuskannalla ja heidän suunnastaan tulevat kärkevät kommentit pikemminkin vastaamista samalla mitalla. "Sanan" julistajia ei juurikaan näy.

Tunnustan, että toisinaan olen saattanut käyttää jopa voimasanoja keskustellessani uskovien kanssa niin täällä tahi interwebin ihmeellisen maailman ulkopuolella, mutta olen pyrkinyt asettamaan sanani sille tasolle millä minua on lähestytty. Asiallisen keskustelijan kanssa keskustelen kaikella tapaa asiallisesti ja pyrin kunnioittamaan häntä ihmisenä ja keskustelijana vaikka en allekirjoitakaan hänen arvomaailmaansa ja jaa hänen uskoa.

Näin sen minunkin mielestäni tulisi olla ja itseasiassa uskallan väittää, että ainakin pyrin samaan. Minua vain hämmästyttää, ja suoraan sanoan närästää tämän aiheen ympärillä käyty keskustelu. En tarkoita vain tätä ketjua, vaan kuinka "aktiiviset" uskonnottomat jaksavat muillakin keskustelupalstoilla naureskella satukirjauskovaisille hilluleille ja Jesse-jengille, sekä syyllistää uskovaisia ristiretkistä, noitarovioista, sekä sukupuolivähemmistöjen ja naisten syrjinnästä. Kaksi ensimmäistä noista ensimmäisistä toki on sentään suorassa kytkyssä uskontoon ja kirkkoon instituutiona, mutta jälkimmäisten osalta en olisi valmis yhdistelemään pisteitä ja piirtämään syy-/ seurausjanaa.

Yhtälailla vierastan sitä logiikkaa, jonka mukaan uskontojen vuosituhansien aikaisen kasvun myötä saavuttama valta, ja siihen liittyvä vallan väärikäyttö, kertoisi niiden olevan luotuja vallan- ja sorron välineiksi. Aivan samoin voisi väittää, että Venäjän vallankumouksen perimmäisenä tarkoituksena oli luoda totalitäärinen valtio ja vaihtaa keisari toisiin muka demokraattisesti valittuihin yksinvaltiaisiin ja diktaattoreihin.

Tarkoituksellisesti en ole kanssakeskustelijoita pyrkinyt loukkaamaan, mutta varmaan satojen tähän ketjuun kirjoittamieni viestien joukossa on myös sellaisia viestejä joihin olen purkanut tuskastuneisuuttani ja kenties jopa pahaa oloani, mikä on täysin minun syy ja minun puutteeni keskustelijana.

No, eipä käy kieltäminen, ettenkö olisi itsekin tuskastuneena syyllistynyt kärkevyyteen, tai suoranaiseen (vasta)vittuiluunkin. Kärkevyydellä tarkoitan niitä paria kertaa, jolloin olen esittänyt kysymyksen muotoon kirjoittamiani arvailuja uskonnottoman tai ateistin henkilökohtaisista syistä käydä uskovien ja heidän vakaumuksensa kimppuun. Se on itseasiassa se minua kaikkein eniten tämän aiheen ympärillä käydyssä keskustelussa kiinnostava juttu.

Minulle ei ole avautunut missä määrin uskonnottomuuttaan korostavien todellinen motiivi on pohjimmiltaan poliittinen tai perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin uskonnollisissa yhteisöissä esiintyviiin lieveilmiöihin. Minua askarruttaa myös, kuinka moni vai "pätee" ja haluaa esiintyä älykkönä, tai vain vittuilla, koska ristiriitaiseen raamattuun nojaavat uskovaiset ovat äärimmäisen helppoa riistaa. Toisaalta herää kysymys, kuinka moni tieteeseen tai tiedemiesten auktoriteettiin kantansa perustava todellisuudessa täysin ymmärtää, vaikka vain maailmankaikkeuden syntyyn liittyviä pohjimmaisia teorioita. Minä en ymmärrä ja olen siis kai tiedeuskovainen - ilman, että tuo termi sisältäisi mitään halventavaa sävyä.

Minä en jaksa uskoa, että kaikki ärhäkät uskovaisia arvostelevat olisivat ateismiin aatteellisesti hurahtaneita ja silloin ääriuskovaisiin täysin rinnastettavia "hihhuleita", vaan syyt ovat kirjavia ja uskovaisia kritisoiva "rintama" saisi keskenään yhtä mehevät riidat esimerkiksi politiikasta.

Olkoon puolustelua tai ei, niin olen yrittänyt saada näihin minua mietityttäviin asioihin huomattavasti neutraalimmillakin kysymyksillä.

 

[Tarinankertoja]

Minulle ei ole avautunut missä määrin uskonnottomuuttaan korostavien todellinen motiivi on pohjimmiltaan poliittinen tai perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin uskonnollisissa yhteisöissä esiintyviiin lieveilmiöihin.

Monelle innoitus tähän tulee Dawkinsilta An atheist's call to arms puheesta (tai militant atheism) jossa hän kehottaa ateisteja lopettamaan olemaan kohteliaita uskontoja kohtaan.

Motiivi on siis pitkälti poliittinen, ja on osaltaan omissa motiiveissani myös.

Toki toinen puoli tässä ketjussa on koittaa ymmärtää uskonnon kokemusta, ja haastaa sen kokemuksen perusteita, siis miksi vastoin jotain tietoa silti uskoo että asia on jollakin tavalla. Samoin Dogmien haastaminen on mielestäni viihdyttävää.

JA kuten Dawkins osuvasti pistää, olemme kaikki ateisteja suurimman osan jumaluuksia suhteen. Kristityt ei usko Thorin, eikä Juutalaiset Zeukseen olen näiden suhteen ateisteja. Meikäläiset nyt sitten vaan skippaa sen viimesenkin…


Ja kuten todettua, tämä ketju on täysin vapaaehtoinen kenelle tahansa. Toki JA:ssa on toinenkin asiaa sivuava keskustelu Kirkon ja valtion suhteesta, mutta eihän nyt ateistit muualla ole jeesustelemassa.. eivät tosin ole uskovatkaan.

 

[MustatKortit]

Tässä ketjussa ainakin pari nimimerkkiä on enemmän tai vähemmän suoraan antanut ymmärtää, että heitä ei edes kiinnosta, kuka uskoo Jumalaan ja kuka ei.

Silti tulikivenkatkuista tekstiä ja kymmeniä (satoja?) kirjoitettuja viestejä tähän ketjuun ja kaikissa sama viesti: on järjetöntä ja turhaa uskoa Jumalaan. Taustalta kuuluu läpi selvä ärtymys ja jonkin sortin henkilökohtainen katkeruus.*

En yksinkertaisesti ymmärrä, mistä nämä mielipiteet ja tarve julistaa uskonnottomuutta kumpuavat.

On olemassa ihmisiä, jotka julistavat omaa uskoaan ja on olemassa niitä, jotka julistavat omaa uskonnottomuuttaan. Kummatkin ihmistyypit nostavat meikäläisen karvat pystyyn.

Yksi kiusallisimmista hetkistä, jota olen koskaan kokenut tapahtui eräissä rippijuhlissa, joissa tällainen "uskonnoton" henkilö rupesi kovaan ääneen puhumaan kastejuhlan/rippikoulun merkityksettömyydestä: meidän lapset ei ainakaan mene!

Huh, vieläkin tulee inhottava myötähäpeän tunne.

* en viittaa nimimerkki Tarinankertojaan, joskin ihmettelen hänenkin mainitsemiaan "poliittisia motiiveja". Mielestäni uskontoasiat pitäisi aina pitää erossa poliittisista motiiveista ja L-Euroopassa tässä on aika hyvin onnistuttukin (toisin kuin Yhdysvalloissa). Toki joka maassa on omat hihhulinsa ja heitä vastaan vänkäävät anti-hihhulit.

 

[Musta Nuoli]

Monelle innoitus tähän tulee Dawkinsilta An atheist's call to arms puheesta (tai militant atheism) jossa hän kehottaa ateisteja lopettamaan olemaan kohteliaita uskontoja kohtaan.

Motiivi on siis pitkälti poliittinen, ja on osaltaan omissa motiiveissani myös.

Poliittinen militanttiateismi on siis rinnastettavissa mihin tahansa muuhun kovan linjan poliittiseen aatteeseen tai oppiin. Sellaiset ovat yleensä vieraita kyseisen aatteen tai opin maltilliselle enemmistöllekin. Moinen voidaan myös kokea haitallisena ja eri aatteiden eroja polarisoivana toimintana maltillisemman, pidemmän tähtäimen kehityksen sijasta.

Poliittinen militanttiateismi on suhteessa ns. normaaliin uskonnottomuuteen/agnostismiin samalla tavalla kuin kovan linjan lestadiolaisuus tai muu lahkolaisuus on suhteessa sekulaariin suomalaiseen tapakristillisyyteen. Liian ehdoton aatteen tulkinta ja toteutus vieraannuttaa. Vertaus pätee myös muihin uskontoihin. Voisin kuvitella, että vaikkapa läpeensä maallistunut suomalainen tataarimuslimi kokee vierannuttavaksi, jos julkisuudessa esiintyykin Allahin nimissä joku Abdullah Tammi, joka höyryää fanaattisesti siitä, miten asiat vain ovat.

Oman oksansa sahaamista koko poliittinen militanttiateismi lienee, kuten mikä tahansa militanttiaate tai ääriaate. Mutta monen kohdallahan ei taida olla olennaista itse ajatusmaailman edistäminen vaan asemien vahvistaminen oman, samalla tavalla intensiivisesti ajattelevien keskuudessa. Dawkinskin on saavuttanut lähes messiaanisen aseman ja eri opetuslapsia omassa kuppikunnassaan.

Toki toinen puoli tässä ketjussa on koittaa ymmärtää uskonnon kokemusta, ja haastaa sen kokemuksen perusteita, siis miksi vastoin jotain tietoa silti uskoo että asia on jollakin tavalla. Samoin Dogmien haastaminen on mielestäni viihdyttävää.

Uskonnon kokemuksen ymmärtäminen olisi minustakin mielenkiintoista, koska en ole sellaista koskaan kokenut. Mutta eipä tämä ketju sen osalta ole kovin hedelmällinen ollut, tuskin on jatkossakaan. Dogmien haastamisenkin kanssa on niin tai näin, jos kymmenien sivujen mittaista nälvimistä tai älyttömiä kärjistyksiä kuten vaikkapa kristinuskon rinnastamista johonkin kannibalistiseen zombieuskontoon ei lasketa dogmien haastamiseksi.

JA kuten Dawkins osuvasti pistää, olemme kaikki ateisteja suurimman osan jumaluuksia suhteen. Kristityt ei usko Thorin, eikä Juutalaiset Zeukseen olen näiden suhteen ateisteja. Meikäläiset nyt sitten vaan skippaa sen viimesenkin…

On ero jumalien skippaamisen välillä sekä jumaluuksien kulta-ajan kulttuurin ja saavutusten yksipuolisen ja mustavalkoisen mollaamisen välillä. Täyspäinen ihminen ymmärtää antiikin ajan kontekstin ja sen, että jumalpantheonit itsessään olivat osa silloista kokonaispakettia kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti, eikä takerru yksittäisiin lillukanvarsiin.

Samaa voisi odottaa myös nykypäivän uskonnottomuudelta ja ateismilta, sen sijaan, että moni kaivaa jankuttaviksi esimerkeiksi jotain yksittäisiä raamatunlauseita tai fiilistelyjä vaikkapa Espanjan inkvisitiosta ynnä muista kristittyjen aikaansaamista kauheuksista. Eivät moiset kerro ihmisten uskomisen laadusta tai syntymotiiveista sen enempää kuin mitä Espanjan inkvisition olemassaolo kertoo suomalaisen nykypäivän sekulaarikristityn uskomisesta.

 

[Bob Rambo]

Silti tulikivenkatkuista tekstiä ja kymmeniä (satoja?) kirjoitettuja viestejä tähän ketjuun ja kaikissa sama viesti: on järjetöntä ja turhaa uskoa Jumalaan. Taustalta kuuluu läpi selvä ärtymys ja jonkin sortin henkilökohtainen katkeruus.

Mitä luulet, millainen tilanne olisi, mikäli nämä kiihkeät uskonnottomat ihmiset saisivat myös elää aidosti uskonnottomasti? Kyllä minua ainakin ärsyttää ja olen hieman vihainenkin kirkolle siitä, että he edelleen huoraavat myös minun lompakkoani ja puskevat monilla tavoilla elämääni, vaikka minä haluaisin vain elää rauhassa ja antaa muidenkin elää rauhassa, uskoen mihin kukanenkin haluaa.

 

[TDM]

Politiikan parissa näitä uskonnottomia julistajia onkin sitten enemmän. Kumpi pahempi, sen saa jokainen päättää itse.

Jep - pään aukomiseen oikeus on ihan kaikilla, mutta kotihäirintään ei kenelläkään. Asustelen pääkaupunkiseudulla kehyskunnissa, ja jostain syystä tuota hörhöä oven takana riittää. Lienee vähenemään päin kuitenkin kun vastaanotto on joka kerta aika tyly. Rouva on vaan sen verta pehmoinen että jää juttelemaan, kohteliasta tietenkin, kun ei kehtaa sanoa että painukaa nyt helvettiin siitä.

 

[Geezer]

Monelle innoitus tähän tulee Dawkinsilta An atheist's call to arms puheesta (tai militant atheism) jossa hän kehottaa ateisteja lopettamaan olemaan kohteliaita uskontoja kohtaan.

Motiivi on siis pitkälti poliittinen, ja on osaltaan omissa motiiveissani myös.

Epäilemättä on niitä, joiden ateisimi on syvällisempää ja perustuu auktoriteettiensa ajatteluun ja oppeihin. Uskallan kyllä väittää, että nettikeskusteluissa (en taaskaan puhu vain tästä ketjusta) esiintyvä poliittisuus on sidoksissa ihan perinteisiin puoluekantoihin, eikä suurimmalla osalla uskonnottomista tai kirkon erottamista valtiosta vaativista ole harmainta aavistusta Dawkinsin puheista tai kuka hän ylipäänsä on.

Toki toinen puoli tässä ketjussa on koittaa ymmärtää uskonnon kokemusta, ja haastaa sen kokemuksen perusteita, siis miksi vastoin jotain tietoa silti uskoo että asia on jollakin tavalla. Samoin Dogmien haastaminen on mielestäni viihdyttävää.

Tämä on sitä, mihin viittasin uskovaisista helppona riistana. Minusta on kuitenkin hieman outoa, että esimerkiksi Raamatun monesti vertauskuvallisia tekstejä ammutaan alas tieteellisin perustein, vaikka kaikkein perimmäisien kysymysten kohdalla uskovat ja uskonnottomat liikkuvat alueella, jotka eivät perustu tietoon, vaan uskoon tai faktoina hyväksyttyihin todennäköisyyksiin.

JA kuten Dawkins osuvasti pistää, olemme kaikki ateisteja suurimman osan jumaluuksia suhteen. Kristityt ei usko Thorin, eikä Juutalaiset Zeukseen olen näiden suhteen ateisteja. Meikäläiset nyt sitten vaan skippaa sen viimesenkin…

Minusta Dawkins menee metsään, ja pitkälle, jos hän on noin todella sanonut. Tai sitten minä olen ollut siinä väärässä käsityksessä, että ateisti ei usko mihinkään Jumalaan tai jumaluuteen. Jaan tuon tulkinnan vain sillä edellytyksellä, että Dawkinsin mielestä ateismi on vain uskonto muiden joukossa, tiedemiehet sen pappeja ja netin uskonnottomat maallikkosaarnaajia.

 

[TDM]

Uskokoon kukin mihin haluaa, minäkin uskon mihin haluan, vaikken ketään tai mitään palvokaan. Uskon myös siihen, että äärimmäisen ateismin julistaminen on lähinnä tekopyhää, sillä kukaan ei ole sataprosenttisesti ateisti ja täysin luonnontieteellisen maailmankuvan noudattaja, jos uskon puutteeseen lasketaan myös usko yliluonnolliseen, taikauskoon tai vaikkapa onneen.

Jos joku johdonmukaisesti noudattaisi sataprosenttisen ateismin aatetta (ai niin, aatteen puutetta), niin silloin hän ei varmaankaan koskaan toivota vaikka lapselleen tai vanhemmilleen hyvää onnea syntymäpäivänä, koska onneahan ei ole, ei sitä voi määritellä eivätkä maailmankaikkeuden lait tunne käsitettä "onni". Myöskään joulua, juhannnusta tai mitään muutakaan juhlapyhää ei varmaan sitten sopisi viettää, eihän niillä ole mitään perustetta, eikä muillakaan traditioilla. Urheilijoiden ei ainakaan pitäisi noudattaa tiettyjä rituaaleja ennen peliä keskittyäkseen paremmin, sillä ovathan rituaalit taikauskoa jne jne.

Olen samaa mieltä että jokainen saa uskoa mihin haluaa. Ongelma asiasta tulee siinä vaiheessa kun uskonnon perusteella aletaan tekemään lainsäädäntöä, tai sitä tungetaan kakaroiden kurkusta alas.

Määrittele sataprosenttinen ateisti? En oikein ihan nyt ymmärrä mitä haet. Itse niputtaisin yliluonnollisen, taikauskon, homeopatian ja kaikki jumalat samaan, "erittäin epätodennäköistä" -laariin eivätkä ne ole osa elämääni.

Joulut, juhannukset ja muut, tiedät itsekin että traditio noilla ajankohdilla on paljon vanhempi kuin kristinusko.

Uskovilta haluaisin kysyä, ihan vittuilematta, että minkälainen asia uskossa oleminen on? Saako sieltä voimaa, varmuutta tai jotain sellaista mitä ilman olisi vaikea elää? Minut on lapsena kastettu, mutta kirkon viesti on jäänyt aina aika etäiseksi, ja aikuisiällä kirkosta erosinkin. Tämä siitä huolimatta että vanhemmat ja lähipiiri ovat olleet ehkä keskimääräistä enemmän kirkon touhuissa mukana. Ehkä minua kiinnostaa se että miten se uskossa oleminen ihan jokapäiväisessä elämässä näkyy ja tuntuu?

 

[Geezer]

Mitä luulet, millainen tilanne olisi, mikäli nämä kiihkeät uskonnottomat ihmiset saisivat myös elää aidosti uskonnottomasti?

Miksi kiihkeästi uskonnoton ei vain elä uskonnottomana, vaan tyrkyttää vakaumustaan? Tai, mitä oikeastaan tarkoitit kiihkeillä uskonnottomilla?

Kyllä minua ainakin ärsyttää ja olen hieman vihainenkin kirkolle siitä, että he edelleen huoraavat myös minun lompakkoani ja puskevat monilla tavoilla elämääni, vaikka minä haluaisin vain elää rauhassa ja antaa muidenkin elää rauhassa, uskoen mihin kukanenkin haluaa.

Millä tavoin kirkko huoraa lompakkoasi ja kuinka suuriksi arvioit henkilökohtaiset taloudelliset tappiosi?