Uskotko Jumalaan?

[Tarinankertoja]

Oma näkemykseni on, että alkupiste on näistä esitetyistä vaihtoehdoista agnostismin. Ja sekään ei välttämättä ole mikään alkupiste vaan pitkällisen ajatteluprosessin tulos, aivan kuten usko Jumalaan tai ateismi.

Tämä on usein toistuva ajatus uskovilla. Että Ateismi (tai agnostikko) on jokin pohdinnan tai ajattelun tuoma elämänkatsomuksellinen valinta.

Ei se ole. Ei se ole uskonto. Se on olemassa oleva todellisuus kun ihminen syntyy. Ei siihen tarvi hurahtaa tai sitä täydy pohtia (toki, sitä voi pohtia kuten minä teen), mutta lähtökohdiltaan jumalattomuus ON.

Vasta kun ihminen alkaa ajattelemaan ja kyselemään, niin sitten riippuen mitä hänelle kerrotaan hän voi tulla johtopäätökseen Jumala. Sitä ennen jumalaa ei ole.

Tämä pätee juurikin myös mainitsemaasi "riippuu yksilöstä", kyllä, se riippuu yksilöstä sitten, kun tämä yksilö pystyy käsitteellisesti hahmottamaan itsensä ja ympäristönsä. Se jumalkokemus voi tulla vasta sitten. Syntyessään ihmisellä ei ole jumaluutta, joten kaikki me lähdemme siitä ateismista. Jumaluus on käsitteellinen asia, jonka ymmärtämiseen ihmisaivoilta menee syntymän jälkeen aika kauan. Tarvitaan kielen ymmärrystä ja ymmärrystä siitä, että maailma on muutakin kuin itse.

Jos jättää pohtimatta asiaa (eikä joudu pakkosyötetyksi, kuten ikäväkyllä suurin osam maapallon lapsista joutuu), jää ateistiksi, jos pohtii asiaa, voi tulla uskoon.

Tietysti tämä ei päde minuun, koska minulla on mielenkiintoa ollut myös pohtia asiaa, mutta vaikka olisin jättänyt pohtimatta, niin maailmankatsomuksellinen tila ei olisi muuttunut, jumalaa ei olisi mulle.

 

[Fordél]

Tämä on usein toistuva ajatus uskovilla. Että Ateismi (tai agnostikko) on jokin pohdinnan tai ajattelun tuoma elämänkatsomuksellinen valinta.

Ei se ole. Ei se ole uskonto. Se on olemassa oleva todellisuus kun ihminen syntyy. Ei siihen tarvi hurahtaa tai sitä täydy pohtia (toki, sitä voi pohtia kuten minä teen), mutta lähtökohdiltaan jumalattomuus ON.

Vasta kun ihminen alkaa ajattelemaan ja kyselemään, niin sitten riippuen mitä hänelle kerrotaan hän voi tulla johtopäätökseen Jumala. Sitä ennen jumalaa ei ole.

Sori, mutta nyyt oli kyse juuri niistä, jotka ovat asiaa pohtineet. Johan kirjoitin, että on myös paljon niitä, jotka eivät edes tätä pohdintaa aloita.

Syntyessään ihmisellä ei ole jumaluutta, joten kaikki me lähdemme siitä ateismista. Jumaluus on käsitteellinen asia, jonka ymmärtämiseen ihmisaivoilta menee syntymän jälkeen aika kauan.

Se on edelleen määrittelykysymys. Ateismikin voi pitää sisällään käsityksen, että jumalia ei ole, jolloin ateisimi ei toimi tässä kohdin. Silloin ateisimi toimii, kun se käsitetään jumaluskon puuttumisena. Agnostismiin sisältyy se, että ei ole tietoa jumalista, mikä myös toimii hyvin tässä kohdin.

 

[Leon]

Sitä olen tässä vain mietiskellyt, että jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mitä tapahtuu Jumalalle, jos/kun ihminen kuolee sukupuuttoon? Siinä vaiheessa ei taida olla enää ketään palvomassa Jumalaa. Mikä onkin ollut minulle melkoinen arvoitus, että miksi sitä ylempää voimaa pitää palvoa?

 

[jussi_j]

Sitä olen tässä vain mietiskellyt, että jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mitä tapahtuu Jumalalle, jos/kun ihminen kuolee sukupuuttoon? Siinä vaiheessa ei taida olla enää ketään palvomassa Jumalaa. Mikä onkin ollut minulle melkoinen arvoitus, että miksi sitä ylempää voimaa pitää palvoa?

Kun hieman miettii niin kyllä noita epäloogisuuksia riittää. Miksi jumala teki virheitä? Miksi hän ei anna merkkiä itsestään? Miksi raamattu on epälooginen ja epätäydellinen? Miksi raamattua tulkitaan eri tavalla? ... Tätähän voi jatkaa, mutta pointtina se, että näihin kaikkiin on vastaus "tutkimattomia on herran tiet", eli mitään vastausta ei ole ja ollaksesi uskovainen, joudut joko olemaan ajattelematta lainkaan noita tai vain olla välittämättä.

 

[Leon]

Miksi raamattu on epälooginen ja epätäydellinen? Miksi raamattua tulkitaan eri tavalla?

Raamatun jättäisin pois kaikista näistä pohdinnoista, jossa mietitään korkeamman voiman olemassa oloa. Raamattuhan on ihan silkka satukirja, verrattavissa Kalevalaan. Jesse taas oli aikansa Timo Soini tai L. Ron Hubbard. Mutta paljon mielenkiintoisempaa on kuitenkin pohtia oikeasti tuota korkeampaa voimaa. Jos se on Jumala, aika tunarilta vaikuttaa noin kaikkinensa. Jatkoajan Moderaattoreiltakin saa enemmän vihiä siitä, että joskus jopa kuuntelevat alamaisiaan.

 

[Satunnainen]

Syntyessään ihmisellä ei ole jumaluutta, joten kaikki me lähdemme siitä ateismista. Jumaluus on käsitteellinen asia, jonka ymmärtämiseen ihmisaivoilta menee syntymän jälkeen aika kauan.

Se on edelleen määrittelykysymys. Ateismikin voi pitää sisällään käsityksen, että jumalia ei ole, jolloin ateisimi ei toimi tässä kohdin. Silloin ateisimi toimii, kun se käsitetään jumaluskon puuttumisena. Agnostismiin sisältyy se, että ei ole tietoa jumalista, mikä myös toimii hyvin tässä kohdin.

En oikein näe, miksi teismi ja ateismi kannattaisi määritellä jotenkin muuten kuin uskon tai sen puutteen kautta. Se, että kummassakin ryhmässä on joitain, jotka kokevat tietävänsä, ei nähdäkseni ole mitenkään ristiriidassa tämän kanssa. Mitä taas agnostismiin tulee, niin eikö siinä kuitenkin ole keskeistä näkemys, jonka mukaan tietoa ei voida saada. Tuollaista näkemystä tuskin voi olla, jollei ole tietoa oletetun jumaluuden ominaisuuksista, ja siten kyseessä ei voi olla mikään sisäsyntyinen oletustila.

 

[Kisapuisto]

Tämä on usein toistuva ajatus uskovilla. Että Ateismi (tai agnostikko) on jokin pohdinnan tai ajattelun tuoma elämänkatsomuksellinen valinta.

Ei se ole. Ei se ole uskonto. Se on olemassa oleva todellisuus kun ihminen syntyy. Ei siihen tarvi hurahtaa tai sitä täydy pohtia (toki, sitä voi pohtia kuten minä teen), mutta lähtökohdiltaan jumalattomuus ON.

Vasta kun ihminen alkaa ajattelemaan ja kyselemään, niin sitten riippuen mitä hänelle kerrotaan hän voi tulla johtopäätökseen Jumala. Sitä ennen jumalaa ei ole.

Mitäs kun mua ei ole koskaan pakkosyötetty uskonnolla, mutta silti olen aina ollut uskossa. Mä en ole ikinä tullut uskoon, vaan tosiaan olen aina ollut uskossa. En ole kotoisin mistään erityisen uskonnolliselta alueelta, eikä suvussamme ole (minun elämäni aikana ainakaan) ollut uskoaan julistavia ihmisiä. Toki myöhemmissä elämänvaiheissani olen pohtinut Jumalan olemassaoloa sun muuta asiaan kuuluvaa, mutta se ei ole uskoani muuttanut mihinkään suuntaan.

 

[Satunnainen]

Mitäs kun mua ei ole koskaan pakkosyötetty uskonnolla, mutta silti olen aina ollut uskossa. Mä en ole ikinä tullut uskoon, vaan tosiaan olen aina ollut uskossa.

Tuskin nyt kuitenkaan heti synnyttyäsi olit uskossa. Vai väitätkö tosiaan niin?

 

[Tarinankertoja]

Tuskin nyt kuitenkaan heti synnyttyäsi olit uskossa. Vai väitätkö tosiaan niin?

Ihminen EI ymmärrä tollasta käsitteellisyyttä syntyessään. Käsitys ympäröivästä maailmasta syntyy myöhemmin.

 

[Vaughan]

En

Jos sinut haluaisi lokeroida johonkin, kuten nykyään on tapana, niin pitäisi keksiä määritelmä ihmiselle, joka ei usko minkään jumalan olemassaoloon, mutta jättää sille kuitenkin portin auki.

Sille on olemassa erittäin hyvä termi: uskonnoton.

Myös ateisti käy oikein hyvin. Meistä moni muistaa ateistien bussikampanjan (wikipedia) - jonka tunnuslause kuului: "There's probably no God. Now stop worrying and enjoy your life."

Kuten huomaat, ei siihenkään sisälly mitään "uskoa" jumalan olemattomuuteen. Eikä "portin auki jättäminen"(sic) tarkoita sen kummempaa kuin kaikkeen tieteellisyyteen liittyvää epäilyä. Jokainen väite on vain vallitsevien faktojen perusteella todennäköisesti lähempänä tai kauempana totuutta. Ei kukaan tieteessä "usko", että teoria on "tosi" tai "epätosi", vaan faktat saavat näyttää mikä on todennäköisintä. Tietenkään arkikielessä ei aina jaksa mainita erikseen jokaisen väitteen todennäköisyyttä:

Jos minulta kysytään: "Sataako siellä juuri nyt"
En vastaa, että: "Subjektiivisten aistihavaintojen perusteella silmänräpäys sitten ei satanut, mutta en voi olla varma sataako silloin, kun avaan silmät uudelleen tai ymmärrätkö sinä sateella sitä mitä minä. Ehkä meillä on erilainen sadekäsitys?"
Vaan vastaan että "Ei sada."
Vaikka se onkin tieteellisesti epätäsmällistä...

Uskovaisten kanssa keskustellessa ei voi jättää hiustakaan siivoamatta, koska hetken kuluttua se on halkaistu...

 

[Mats Bedö]

Taysin paikallaan junnaavaa ja turhaakin keskustelua, mita on uskominen tai ateismi, kun mielenkiintoisempaa olisi jos puhuttaisiin siita mita eri jumaliin uskovat (ja samoihinkin jumaliin mutta ERI tavalla uskovat) ovat tehneet tassa maailmassa lapi historian ja tekee edelleen, oman uskonsa nimissa.

 

[MustatKortit]

Taysin paikallaan junnaavaa ja turhaakin keskustelua, mita on uskominen tai ateismi, kun mielenkiintoisempaa olisi jos puhuttaisiin siita mita eri jumaliin uskovat (ja samoihinkin jumaliin mutta ERI tavalla uskovat) ovat tehneet tassa maailmassa lapi historian ja tekee edelleen, oman uskonsa nimissa.

Otetaan toki keskusteluun mukaan uskonnoton ja kommunistinen Kiina ja muut tällaiset kokeilut.

Toki joku saattaa nähdä Maon ideologiset pyrkimykset parempina, kun niissä ei ei turhaan polteta suitsukkeita ja lausuta rukouksia.

Kyllä ihminen aina jonkin tekosyyn väkivaltaisuuksille keksii.

 

[Kisapuisto]

Tuskin nyt kuitenkaan heti synnyttyäsi olit uskossa. Vai väitätkö tosiaan niin?

En tietenkään. En minä heti synnyttyäni osannut esimerkiksi puhuakaan. Mutta Tarinankertoja väitti, että uskoakseen Jumalaan ihminen tarvitsee uskoontulon, mikä ei pidä paikkaansa. Ei minullakaan ole sellaista ollut, vaan niin kauan kuin minä olen maailmasta jotain tiedostanut, on minulle ollut aivan selkeää että Jumala on olemassa. Se ei ole vaatinut mitään pohdiskeluja elämän suurista kysymyksistä (kuten Tarinankertoja väittää), sillä ei sellaisia pikkulapset tee. Minulle kysymys "miksi minä aloin uskomaan Jumalaan" on ihan yhtä fiksu kuin "miksi minä aloin puhumaan". Ei siihen ole mitään syytä, niin vain joskus tapahtui, Siitä, milloin ja miksi se tapahtui, ei minulla ole pienintäkään aavistusta.

Tämä ketju alkaa tosiaan jankata paikallaan, eikä minua oikeastaan kiinnosta edes se, että onko joku nyt ateisti vai agnostikko vai mikä. Jos ei usko, niin ei usko ja jos uskoo, niin uskoo, ja sillä selvä. Mutta se, mikä tässä ketjussa sivuutetaan aika huolella, on ihmisten omat kokemukset kaikesta jumalallisuudesta. Miten on mahdollista ja mihin ne tapaukset ateistien mielestä perustuvat, kun koko ikänsä Jumalan kieltänyt ihminen pamahtaa kertalaakista uskoon, esimerkiksi kun kuolema on ollut lähellä ja ihminen on saanut ns. rajakokemuksen? Mihin lukuisat (kiistellyt, tietenkin) havainnot vaikkapa enkeleistä perustuvat, kun ei ne kaikki havaitsijat mitään seinähulluja ole tai edes uskovia?

Ja toisekseen, miksi niin monet ateistit jonkun läheisen kuoleman jälkeen sanovat ja ihan selkeästi havaiten myös tarkoittavat sanomaansa, että "nyt hän on paremmassa paikassa"? Eli siis missä, jos kuoleman jälkeen ei kerta ole mitään? Silloinhan se vainaja on haudassa ja miten se 1,8 metrin syvyydessä matojen syötävänä ikuisessa ei-missään on mitenkään ja millään mittareilla parempi paikka kuin elämä?

 

[jussi_j]

... Minulle kysymys "miksi minä aloin uskomaan Jumalaan" on ihan yhtä fiksu kuin "miksi minä aloin puhumaan". Ei siihen ole mitään syytä, niin vain joskus tapahtui, Siitä, milloin ja miksi se tapahtui, ei minulla ole pienintäkään aavistusta.

Kiva, että voin auttaa ja selventää. Sinulle opetettiin sekä puhe, että uskonto. Et kai kuvittele, että olisit sen itse oppinut?

.... mikä tässä ketjussa sivuutetaan aika huolella, on ihmisten omat kokemukset kaikesta jumalallisuudesta. Miten on mahdollista ja mihin ne tapaukset ateistien mielestä perustuvat, kun koko ikänsä Jumalan kieltänyt ihminen pamahtaa kertalaakista uskoon, esimerkiksi kun kuolema on ollut lähellä ja ihminen on saanut ns. rajakokemuksen? Mihin lukuisat (kiistellyt, tietenkin) havainnot vaikkapa enkeleistä perustuvat, kun ei ne kaikki havaitsijat mitään seinähulluja ole tai edes uskovia?

Vaikka siksi, että esimerkiksi rajakokemukset ovat niin aitoja. Ne syntyvät aivoissa ja ihminen ei voi erottaa niitä oikeasti tapahtuneista asioista. Tuskin kuitenkaan kukaan joka ei usko enkeleihin kerro nähneensä enkeleitä, muuten hän ainakin olisi seinähullu. Muutenkin, siksihän uskontojen tyrannia on ollut mahdollista, että ihmisillä on taipumus hakea selitystä asioille, vastauksia kysymyksin miksi olen täällä ja mitä tämän jälkeen. Uskonto antaa mukavasti vastauksen kaikkiin kysymyksiin ja jos ei välitä siitä, että se on huono vastaus, niin kai sen kanssa voi elää jos ei niin tarkka ole.

Aivotutkimus kun etenee, niin veikkaanpa, että lähitulevaisuudessa voidaan ihmisille aiheuttaa kaiken maailman kokemuksia. Käsittääkseni tosin jo nyt nämä rajakokemukset ja muut voidaan aivan hyvin selvittää ilman enkeleitä aivotutkimuksen keinoin.

Ja toisekseen, miksi niin monet ateistit jonkun läheisen kuoleman jälkeen sanovat ja ihan selkeästi havaiten myös tarkoittavat sanomaansa, että "nyt hän on paremmassa paikassa"? Eli siis missä, jos kuoleman jälkeen ei kerta ole mitään? Silloinhan se vainaja on haudassa ja miten se 1,8 metrin syvyydessä matojen syötävänä ikuisessa ei-missään on mitenkään ja millään mittareilla parempi paikka kuin elämä?

En tiedä miten tuon selkeän havainnon teet, mutta jos itse noin sanoisin, niin vain sen takia, että sillä kunnioitetaan vainajan omaisia. Yritetään sanoa jotain mitä hän mahdollisesti haluaa kuulla lohduttavana. Edelleen, miksi joku joka ei usko kuvittelisi muuta kuin, että ruumis mätänee ja se siitä. Muistot jää niille jotka jäävät pari metriä korkeammalle ja eivät mätäne.

 

[Bigmouth]

No nyt tuli selvitys nimimerkin Kisapuisto näkemyksille tietyissä muissa ketjuissa.

 

[Kisapuisto]

Kiva, että voin auttaa ja selventää. Sinulle opetettiin sekä puhe, että uskonto. Et kai kuvittele, että olisit sen itse oppinut?

Kuka minulle puheen opetti? Miten se opetus tapahtui? En nimittäin ole ikinä nähnyt tai kuullut, että pikkulapselle pitäisi puhumista opettaa, pois lukien kehitysvaikeudet.

Ja kuka minulle uskonnon opetti? Jos olet seurannut kirjoitteluani tähän ketjuun, ymmärrät, miksi kysyn tätä.

En tiedä miten tuon selkeän havainnon teet, mutta jos itse noin sanoisin, niin vain sen takia, että sillä kunnioitetaan vainajan omaisia. Yritetään sanoa jotain mitä hän mahdollisesti haluaa kuulla lohduttavana. Edelleen, miksi joku joka ei usko kuvittelisi muuta kuin, että ruumis mätänee ja se siitä. Muistot jää niille jotka jäävät pari metriä korkeammalle ja eivät mätäne.

Tälläkin palstalla eräs nimimerkki toimi niin, enkä usko että hän täällä palstalla ketään omaisiaan kunnioitti. Vaan täysin selkeästi oli sitä mieltä, että nyt on vainaja paremmassa paikassa. Pisti silloin silmään. Ja ei, en kerro nimimerkkiä, koska se ei ole oleellista.

 

[Kisapuisto]

No nyt tuli selvitys nimimerkin Kisapuisto näkemyksille tietyissä muissa ketjuissa.

Niin, näkemykset joihin viittaat eivät johdu uskonnollisesta vakaumuksestani. Pieneltä osin tietysti kyllä, mutta suurimmaksi osin ei.

edit. Hetkinen, hidas kun ilmeisesti olen, niin tajusin vasta nyt että kirjoituksesihan oli monikossa, "näkemyksille tietyissä muissa ketjuissa". Mihinköhän muihin näkemyksiini ja missä ketjuissa viittaat kuin siihen (käsittääkseni) ilmeisimpään homoketjuun? Ihan mielenkiinnosta oikeasti kysyn.

 

[ms.qvist]

Kuka minulle puheen opetti? Miten se opetus tapahtui? En nimittäin ole ikinä nähnyt tai kuullut, että pikkulapselle pitäisi puhumista opettaa, pois lukien kehitysvaikeudet.

Ja kuka minulle uskonnon opetti? Jos olet seurannut kirjoitteluani tähän ketjuun, ymmärrät, miksi kysyn tätä.

Oletan sinun kasvaneen ympäristössä jossa olet kuullut päivittäin puhetta, mikä on jo osaltaan riittänyt aktivoimaan aivoalueet puheen ymmärtämiseen ja puhumiseen. Mutta veikkaanpa, että sinua on myös opetettu puhumaan vaikka et välttämättä itse tiedostanut, että kyseessä on opettaminen ja vieläpä puhumaan opettaminen - sinusta kyseessä saattoi olla leikki tai muu vastaava toiminta.

Olet saattanut kutsua jotain esinettä omakeksimälläsi nimellä ja sitten sinulle on kerrottu mikä kyseisen kapistuksen oikea nimi on - kyse on siis opettamisesta ja olet mukana oppimistilanteessa. Esim. vlad kutsui satulaa selkäimeksi, mutta käytettyään tätä nimeä (selkäin) satulasta, hänelle opetettiin satulan oikea nimi ja oppimistilanteen seurauksena hän oppi sanan satula välttämättä edes tiedostamatta sitä, että hänelle opetetaan jotain.

Mikäli olisit elänyt ympäristössä jossa et kuule mitään puhetta tai mitään järjellistä kommunikaatiota olisit kuin susilapsi ja ääntelisit kuten he ovat tehneet. Et siis todellakaan puhuisi vaan ääntelisit kuin eläin.

Samalla tavalla olet voinut "imeä" itseesi uskon ymmärtämättä sitä, että olet kasvanut uskoon tai tullut uskoon. Ei sinua ole tarvinnut opettaa uskovaiseksi vaan siihen on riittänyt se, että elämässäsi olet kohdannut ihmisiä jotka ovat tavalla tai toisella kertoneet uskomisesta ja jumalista ja niin olet kasvanut siihen kiinni ja sinusta tuntuu siltä, että olet ollut uskossa ikäsi vaikka todellisuus on aivan toinen, näin uskallan sanoa.

vlad.

 

[Kisapuisto]

Oletan sinun kasvaneen ympäristössä jossa olet kuullut päivittäin puhetta, mikä on jo osaltaan riittänyt aktivoimaan aivoalueet puheen ymmärtämiseen ja puhumiseen. Mutta veikkaanpa, että sinua on myös opetettu puhumaan vaikka et välttämättä itse tiedostanut, että kyseessä on opettaminen ja vieläpä puhumaan opettaminen - sinusta kyseessä saattoi olla leikki tai muu vastaava toiminta.

Opettamalla oppiminen ja seuraamalla oppiminen ovat kaksi eri asiaa.

Olet saattanut kutsua jotain esinettä omakeksimälläsi nimellä ja sitten sinulle on kerrottu mikä kyseisen kapistuksen oikea nimi on - kyse on siis opettamisesta ja olet mukana oppimistilanteessa. Esim. vlad kutsui satulaa selkäimeksi, mutta käytettyään tätä nimeä (selkäin) satulasta, hänelle opetettiin satulan oikea nimi ja oppimistilanteen seurauksena hän oppi sanan satula välttämättä edes tiedostamatta sitä, että hänelle opetetaan jotain.

Mikäli olisit elänyt ympäristössä jossa et kuule mitään puhetta tai mitään järjellistä kommunikaatiota olisit kuin susilapsi ja ääntelisit kuten he ovat tehneet. Et siis todellakaan puhuisi vaan ääntelisit kuin eläin.

Kyllä, mutta ihminen alkaa puhumaan ihan itse, ihan opettamatta, pääsääntöisesti matkimalla. Poislukien ne kehityshäiriöt. Ensin tapailee sanoja, sitten jo pistää niitä peräkkäin ja lopulta kokonaisia lauseita. Ei puhumaan opeteta siinä mielessä kuin vaikkapa sitomaan kengännauhat tai laskemaan laskuja.

Samalla tavalla olet voinut "imeä" itseesi uskon ymmärtämättä sitä, että olet kasvanut uskoon tai tullut uskoon. Ei sinua ole tarvinnut opettaa uskovaiseksi vaan siihen on riittänyt se, että elämässäsi olet kohdannut ihmisiä jotka ovat tavalla tai toisella kertoneet uskomisesta ja jumalista ja niin olet kasvanut siihen kiinni ja sinusta tuntuu siltä, että olet ollut uskossa ikäsi vaikka todellisuus on aivan toinen, näin uskallan sanoa.

Meillä ei ollut uskovainen perhe. Isovanhempani eivät ole missään vaiheessa tuoneet omaa uskoaan julki. Meillä ei ollut uskovainen kylä, jossa lapsuuteni asuin.

Tuo loppu on toki totta ainakin osittain. Mutta edelleen, tämä lähti Tarinankertojan väitteestä, jonka mukaan uskoon pitää jotenkin tulla. Että ihmisen pitäisi pohtia asiaa, muuten se ei onnistu. Minulla taas ei ole mitään tuollaista kokemusta. "Olen aina ollut uskossa" tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin minä muistan, olen ollut uskossa eli minulle on ollut selvää, että Jumala on olemassa. Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta siitä, miltä tuntuu olla uskonnoton.

 

[jussi_j]

....

vlad.

Teksti on tietenkin oikein ja kiistaton. Jännää on se, että tuota nyt tarvitsee edes kirjoittaa mihinkään. Vähän kun jollekin eskari-ikäiselle selittäisi perusasioita.

 

[dana77]

Vaikka siksi, että esimerkiksi rajakokemukset ovat niin aitoja. Ne syntyvät aivoissa ja ihminen ei voi erottaa niitä oikeasti tapahtuneista asioista. Tuskin kuitenkaan kukaan joka ei usko enkeleihin kerro nähneensä enkeleitä, muuten hän ainakin olisi seinähullu. Muutenkin, siksihän uskontojen tyrannia on ollut mahdollista, että ihmisillä on taipumus hakea selitystä asioille, vastauksia kysymyksin miksi olen täällä ja mitä tämän jälkeen. Uskonto antaa mukavasti vastauksen kaikkiin kysymyksiin ja jos ei välitä siitä, että se on huono vastaus, niin kai sen kanssa voi elää jos ei niin tarkka ole.

Aivotutkimus kun etenee, niin veikkaanpa, että lähitulevaisuudessa voidaan ihmisille aiheuttaa kaiken maailman kokemuksia. Käsittääkseni tosin jo nyt nämä rajakokemukset ja muut voidaan aivan hyvin selvittää ilman enkeleitä aivotutkimuksen keinoin.

Tässä asiassa ollaan tosiaan hyvin lähellä.
http://www.vartija-lehti.fi/neurotutkija-kuoleman-rajoilla/
Aukkojen jumala on taas kutistumassa taas hieman.

ps. onko se Kisapuisto peruskoulun uskonnonopetuksesta saanut oppinsa. Huikeaa ironiaa olisi tilanteessa nähtävissä jos näin on.

 

[Leon]

Haluaisin kuulla enemmän noista jumalallisuuden kokemisista. Onko ne niitä, kun joku olio tulee ja vie jonnekin kirkkaisiin valoihin ja tekee hiukan tutkimusta?

 

[dana77]

Ja eikö se melkein täytä jumalanpilkan tunnusmerkit, että tiettyjä henkilöitä jotka näitä ääniä säännöllisesti kuulevat leimataan mielisairaiksi? Kaikenmaailman psykooseiksi vain kutsutaan jumalallisia kokemuksia.

 

[Bob Rambo]

Ja toisekseen, miksi niin monet ateistit jonkun läheisen kuoleman jälkeen sanovat ja ihan selkeästi havaiten myös tarkoittavat sanomaansa, että "nyt hän on paremmassa paikassa"? Eli siis missä, jos kuoleman jälkeen ei kerta ole mitään?

Itse uskonnottamana ainakin mietin juuri tätä oman, kaikista läheisimmän, isovanhempani kuoltua. Pitkään jatkuneiden terveysvaivojen loppuminen on minun silmissäni parempi paikka, eikä se vaadi mitään kuolemanjälkeistä elämää tai muitakaan yliluonnollisia kokemuksia. Tuskallinen taivallus maan päällä päättyy ja hyvä niin.

Henkilökohtaisesti tykkään myös lähestyä asioita rationalismin ja todennäköisyyksien pohjalta, tämän olen havainnut järkevimmäksi tavaksi kaikessa toiminnassa. Sama pätee tähän ikuiseen ateismi vs. agnostisismi vs. uskonnollisuus -dilemmaan. Tuskin kukaan aikuinen ihminen kehtaa aukottomasti väittää tietävänsä totuuden asiassa, jota ei voida absoluuttisesti mitata mitenkään. Todennäköisyyksien ja järkevän ajattelun pohjalta taas johtopäätöksiä voi olla vain yksi.

Luonnollisesti toiset näkemykset tulee kuitenkin ottaa huomioon, niin kauan kun asiaa ei tuputeta tai väkisin tungeta osaksi muidenkin elämää, eli yhdellä ajattelumallilla ei saa olla minkäänlaista yliotetta muihin. Tämä on se asia, mikä on edelleen korjauksen tarpeessa kaikissa "kristityissä" valtioissa, musulmaaneista puhumattakaan.

 

[Vaughan]

Ja toisekseen, miksi niin monet ateistit jonkun läheisen kuoleman jälkeen sanovat ja ihan selkeästi havaiten myös tarkoittavat sanomaansa, että "nyt hän on paremmassa paikassa"?

Olen kuullut myös monen uskovaisen sanonen lapselle jonka hamsteri on kuollut, että "nyt hän on paremmassa paikassa", vaikkei se ihan perustu raamatun oppiin. Ja samaan liittyen, en usko monenkaan katolisen sanovan lapsensa menettäneelle protestanttiäidille, että vauvasi on nyt helvetissä - vaikka heidän uskontonsa niin opettaa. Kyllä siinäkin myötäillään, että "paremmassa paikassa on", vaikka se on täysin oman uskonnon oppien vastaista. Ja olen myös varma, että moni katolinen ihan vilpittömästi uskoo, että paavin oppien vastaisesti kyllä se naapurin mukava protestantti on varmaan taivaaseen päässyt.

Eli omien opillisten rakenteiden vastainen puhe "ääritilanteissa" on aika inhimillistä. On hieman imartelevaa, että pidät ilmeisesti ateisteja rationaalisempina kuin uskovaisia, jos kerran odotat vain ateisteilta aatteellista* puhdasoppisuutta. Uskovaisille epäloogisuus lienee enemmän sisään rakennettu ominaisuus, jotta siihen viitsisi edes kiinnittää huomiota...


* Oikeasti ei tietenkään ole mitään "ateistista aatetta", vaan se on aatteen puutetta.