Uskotko Jumalaan?

[Yläpesä]

Sitä on taas kuunneltu sydämen ääntä ja sydänhän tunnetusti haluaa mitä sydän haluaa. Ei näitä asioita voikaan yrittää järjellä selittää tai perustella.

Tyhmempi voisi myös kuvitella että tuollaisten lukujen edessä selvitettäisiin juurta jaksaen mitä rakenteellista hyväksikäyttöön yllyttävää ja sitä ylläpitävää organisaatiosta ja sen ajatusmaailmasta löytyy. Mutta oikeastihan kyse on vain yksilöistä, mädistä omenista jotka perkaamalla itse talon puhtaus näkyy paremmin. Tällä kertaa tosin tuhansista yksilöistä, mutta kuitenkin.

 

[olkikuukkeli]

Minun mielestäni on päivänselvää, että jos seksuaalisuutensa joutuu väkisin tukahduttamaan, niin seuraukset eivät voi olla hyviä. Kyseessä on kuitenkin yksi vahvimmista vieteistä, mitä ihmisellä on. Eli "systeemi" on tässäkin tapauksessa mätä.

 

[Tarinankertoja]

Minun mielestäni on päivänselvää, että jos seksuaalisuutensa joutuu väkisin tukahduttamaan, niin seuraukset eivät voi olla hyviä. Kyseessä on kuitenkin yksi vahvimmista vieteistä, mitä ihmisellä on. Eli "systeemi" on tässäkin tapauksessa mätä.

Ja kuten kirkon piirissä yleensä (myös täällä protestanttisissa kirkoissa) alkuaan maalisista lähtökohdista tehty säännös muuttuu ajansaatossa jumalan tahdoksi. Tässä tapauksessa siis pappien selibaatti, joka säädettiin kirkon omaisuuden suojaksi. Jotta papeille ei syntyisi virallisia poika, jotka vaatisivat isänsä keräämiä rikkauksia itselleen. Nykyaikana katollinen kirkko on niin rikas, ettei tulla säädöksellä ole virkaa, mutta nyt siihen suhtaudutaan kuin jumalan sanaan.

Kirkoilla on organisaatioina vaikea tehdä muutostyötä, koska aina joku kirkon sisältä voi lyödä raamatulla päähän.

Martti Luther oli kova jätkä, ja uskalsi nousta katollista kirkkoa vastaan, synnyttäen meitinkin protestanttisen kirkkokunnan. Maailman tuosta ajasta taas muuttunut, että odottelisin jonkinnäköistä uutta uskonpuhdistusta, mutta ainoat "radikaalit” tuntuvat haluavan viedä kirkkoa juurikin epäliberaalimpaan suuntaan.

 

[Isktr]

Sairasta toimintaahan tuo on...

Totta, voimme kuitenkin kaikki Rakkaan Isän ( ei sen aurinkoisen ) siunaamat lampaat lohduttautua sillä, että nämä raukat ( ne papit ) pääsevät uskonsa tähden ikuiseen paratiisiin. Pikkupojat taasen lienevät kerettiläisiä jotka tullaan vielä kaupan päälle grillaamaan ikuisessa tulessa. Ja elleivät ole, niin onhan se kuitenkin Jumalan heille antama vapaa tahto ottaa hurskailta kirkonmiehiltä pyllyyn-poskeen-pyllyyn-poskeen-halleluja.

Onkohan paratiisissa muuten pikkupoikia? Jos ei, niin helvettihän se arvon kappalaisille lienee.

Tuhansien lasten elämä kokonaan pilalla ja varmaan tännekin putkahtaa joku hourupää höpisemään pehmeitä jostakin mystisestä kiirastulesta ja korkeammasta tarkoituksesta.

Rakastava Jumala, my ass.

Vihaksi pistää.

Saatana! ( vanha suomalainen voimasana, ei uskonnollista merkitystä tässä kontekstissa. suom.huom )

 

[sampio]

Saatana! ( vanha suomalainen voimasana, ei uskonnollista merkitystä tässä kontekstissa. suom.huom )

Perkele taitaisi olla paikallisempi ilmaisu, tosin lainaa sekin.

 

[Amerikanihme]

Sitä on taas kuunneltu sydämen ääntä ja sydänhän tunnetusti haluaa mitä sydän haluaa. Ei näitä asioita voikaan yrittää järjellä selittää tai perustella.

Eiköhän noissa tapauksissa ole kuunneltu intohimojen ääntä, eli juuri sitä, mistä sydämen ääni kehottaa pääsemään eroon. Vähiin käy todellisten uskovien määrä maailmassa, ennen kuin loppuu.

 

[varjo]

Eiköhän noissa tapauksissa ole kuunneltu intohimojen ääntä, eli juuri sitä, mistä sydämen ääni kehottaa pääsemään eroon. Vähiin käy todellisten uskovien määrä maailmassa, ennen kuin loppuu.

No true Scotsman puts sugar on his porridge!

Mutta ihan muissa asioissakin mielenkiintoinen uutinen, joskin ehkä osaltaan PR-kikka elokuvalle, linkki kertonee jo mistä on kyse:
http://www.telegraph.co.uk/news/wor...-too-controversial-for-religious-America.html

 

[Amerikanihme]

No true Scotsman puts sugar on his porridge!

No Scotsman here, my friend.

Mutta ihan muissa asioissakin mielenkiintoinen uutinen, joskin ehkä osaltaan PR-kikka elokuvalle, linkki kertonee jo mistä on kyse:
http://www.telegraph.co.uk/news/wor...-too-controversial-for-religious-America.html

Jännä juttu tuo, että juuri (tyttären) kuolema sai Darwinin lopullisesti luopumaan uskosta. Eivätkös uskonnot ole pitkälti olemassa juuri tuon takia, ettei kuolemaa tarvitsisi pelätä? Olikohan Darwin nyt sitten tulkinnut esim. Kristinuskoa ihan oikein? Ei se mielestäni mene niin, että ihminen rukoilee voimakkaasti ettei sitä sun tätä tapahtuisi tai sitten että niin tai näin tapahtuisi ja sitten jos näin ei käykään ollaan vihaisia yläkerran suuntaan. Tuo tuollainenhan tarkoittaisi sitä, että ihminen pitää itseään kaiken tärkeimpänä, elikä "tapahtukoon minun tahtoni". No oli mitä oli. Vahinko, ettei elokuva ole tännepäin tulossa levitykseen. Olisi ollut kiinnostavaa katsottavaa.

 

[Morgoth]

Onkohan paratiisissa muuten pikkupoikia? Jos ei, niin helvettihän se arvon kappalaisille lienee.

Niin, ehkä katolisille on pikkupokia tarjoille, muslimille neitsyeitä jne.? Eli kannattaa valita uskonto seksuaalisten mielitymystensä mukaan, kun elämän ajan niistä kieltäytyy (max. n. 100 vuotta) niin taivaassa sitten odottaa ikuinen orgasmi?

 

[SamSpade]

Niin, ehkä katolisille on pikkupokia tarjoille, muslimille neitsyeitä jne.? Eli kannattaa valita uskonto seksuaalisten mielitymystensä mukaan, kun elämän ajan niistä kieltäytyy (max. n. 100 vuotta) niin taivaassa sitten odottaa ikuinen orgasmi?

Eikä edes kieltäydytä. Onhan se tiedossa oleva asia että uskovaiset ovat pahimpia kaksinaismoralisteja. Herätysjuhlien yhteydessä kaikki alueen kaupat myyvät kumit loppuun.. Jonkun toisen lahkon jäsenet kiskovat viinaa kaksin käsin heti kun ovat paikkakunnalla jossa ei tunnisteta ja ovat jokaisen kaksilahkeisen perässä jne..

 

[Tarinankertoja]

Olikohan Darwin nyt sitten tulkinnut esim. Kristinuskoa ihan oikein?

Darwin eli aikana, jolloin kristinuskon kyseenalaistaminen oli yhteiskunnallisesti erittäin riskaabelia. Siksipä hän painiskeli oman "lajien synty" kirjansa julkaisemisen kanssa kaksikymmentä vuotta, ennekuin uskalsi se julki laitaa. Hän tiesi, että se ravistelisi silloista näkemystä raamatun erehtymättömyydestä.

Se, uskoiko Darwin jumalaan on eri asia, sillä tuon ajan kasvatuksella ja yhteiskunnassa hän oli varttunut uskonnuolisävytteisessä yhteiskunnassa. Ja juuri siksi hänen oli vaikea julkaista etelämerellä tekemiensä havaintojen johtopäätöksiä. Eli sitä, että eläimiä ja kasveja ei oltukaan luotu raamatun kertomuksen mukaisesti.

Eihän tämä tieto (evoluutio) ole täälläkään esiintyvien uskovien jumaluskoa hävittänyt, joten miksi se olisi sitä (mahdollisesti) tehnyt Darwinillekaan?

 

[olkikuukkeli]

Eihän tämä tieto (evoluutio) ole täälläkään esiintyvien uskovien jumaluskoa hävittänyt, joten miksi se olisi sitä (mahdollisesti) tehnyt Darwinillekaan?

Darwin oli uskonnoton agnostikko. Elämänsä alkutaipaleella kristitty, mutta "joutui epäuskoon" ;)

 

[Wäinö#16]

Mieli on mahtava voima - kukapa ei haluaisi kaikkivaltiasta rakastavaa isää poistamaan kuoleman ja varmistamaan kaikkien asioiden onnellisen lopun? Tästä epäilemättä hyvin pysyvästä ja luonnollisesta toiveesta kumpuaa varmasti hyvin suuri osa uskontojen elinvoimasta. Oma maailmani on karumpi, joskin väittäisin että myös realistisempi ja tietyllä tavalla aidompi ja jopa pelottomampi. En haluaisi pärjätä täällä siirappiseen toiveajatteluun nojaten.

Varmasti näin. Iso osa uskoa on toiveajattelua. Myös itse näen maailman hyvin karuna ja julmana paikkana, eikä usko sitä sinänsä muuta mihinkään. Sanoisin, että oma uskoni on sellaisia ajoittaisia armon vilahduksia, hyvin pitkälle varmasti sellainen körttiläis-agnostinen kuten myös itse sanoit. En väitä, että minulla olisi mitään lopullisia totuuksia hallussani. Tosin körttiläis-agnostisessa asenteessa itseäni välillä häiritsee tuo kantaaottamattomuus, vaikka toisaalta se on todella hyväkin, että ihmisiä ei pakoteta siinä mihinkään muottiin, eikä aseteta mitään ehtoja. Mutta jos sanot olevasi körttiläinen, eikö siinäkin ole vahva puolto Jumalalle, jos ajatellaan linjaa usko-ateismi?

Ja eikös muuten körttiläisyydenkin pohjana ole vahva uskonnollinen herääminen nimenomaan karismaattisiin uskonnollisiin kokemuksiin pohjautuen jossain tuolla Pohjois-Savon alueella...? Käsittääkseni sen jälkeen liike on tosin monesti muuttanut muotoaan ja taitaa nykyään olla luterilaisuuden kantavia voimia korostaen ihmisen pienuutta ja kaikkien kelpaamista Jumalan edessä ilman mitään ehtoja vaikkapa nyt uskosta.

Kaikki.
Mitään näistä uskolla tapahtuneista asioista ei ole pystytty toteen näyttämään faktisesti. Niihin uskovat jotkut, mutta jos tapauksia tutkitaan tarkemmin, niissä ei ole mitään ihmeellistä tai ihmettä löytynyt. Korkeintaan omien aivojen tuottamia hallusinaatioita ja tuntemuksia.

Mitä tulee ns. hengellisiin kokemuksiin niin mielelläni lukisin näistä tehtyjä tutkimuksia. Mihin perustuu esimerkiksi ns. kaatajapapin kaataminen. Mikä on se ihan fyysinen syy, että usein ihan uskonnotonkin ihminen kaatuu, kun pappi siunaa hänet kädellään?

Toinen kiinnostava tapaus on kielilläpuhuminen. Mikä on se syy, että ihminen saattaa alkaa puhua itselleen täysin vierasta ja usein hyvin vanhaa kieltä ilmeisesti jonkinlaisena rukouksena? Näitäkin tapauksia on ilmeisesti tapahtunut ihan sinänsä uskonnosta kiinnostumattomillekin ihmisille, joten selitys, että se on jotain uskonnollista transsia yms. ei ole minusta uskottava.

Kyllähän näitä kokemuksia riittää ja varsin laajan kirjon näkee jo kun vierailee helluntailaisten kokouksessa.

Ja tarkennetaan vielä, että oma suhde tämän tyyppiseen karismaattiseen uskonnollisuuteen on varsin viileä ja pikemminkin negatiivinen. Vahvat kokemukset usein sumentavat aivot ja logiikan ja juuri tämä ruokkii usein uskonnollista fundamentalismia. Mutta ilmiöinä ne ovat kuitenkin kiinnostavia.

Tällaisia ajatuksia tuli vielä parin sivun takaisiin juttuihin, kun on viime aikoina jäänyt palstan seuraaminen vähemmälle.

 

[Sannoittaja]

Mitä tulee ns. hengellisiin kokemuksiin niin mielelläni lukisin näistä tehtyjä tutkimuksia. Mihin perustuu esimerkiksi ns. kaatajapapin kaataminen. Mikä on se ihan fyysinen syy, että usein ihan uskonnotonkin ihminen kaatuu, kun pappi siunaa hänet kädellään?

Toinen kiinnostava tapaus on kielilläpuhuminen. Mikä on se syy, että ihminen saattaa alkaa puhua itselleen täysin vierasta ja usein hyvin vanhaa kieltä ilmeisesti jonkinlaisena rukouksena? Näitäkin tapauksia on ilmeisesti tapahtunut ihan sinänsä uskonnosta kiinnostumattomillekin ihmisille, joten selitys, että se on jotain uskonnollista transsia yms. ei ole minusta uskottava.

Kysymys on suggestioalttiudesta. Brittiläinen populaaripsykologi Derren Brown on näyttänyt paljon hurjempia suggestointitemppuja kuin yksinkertaisia kaatamisia. Derren Brown show'ta on joskus esitetty myös YLEn kanavilla. Hakemalla Derren Brownia www-sivuilta voi varmaankin löytää esimerkkejä siitä, 'kuinka meitä ohjataan'. Brown tulee hyvin paljastaneeksi karismaattisten saarnamiesten, meedioiden ja parantajien strategiat.

Kielillä puhumisesta on vallalla kaksi tarinaa. Noin 20 vuotta takaperin näin tai kuulin TV- tai radiodokumentin, jossa äärimmäiseen kiihkoon piiskattu suggestioaltis seurakuntakokouksen osallistujakunta alkoi kliimaksivaiheessa kaatuilla, huutaa, itkeä ja 'puhua kielillä'. Lähikuvassa esitelty henkilö toisti jotain mitään tarkoittamatonta lausetta siansaksaksi. Henkilön mölyämisestä tehtiin tallenne, eikä sitä perusteellisen tutkimuksen jälkeen voitu nimetä miksikään kieleksi.

Toinen tarina kielillä puhumisesta liittyy äärimmäiseen rajatilaan (en tiedä on termi psykiatrisesti kohdallaan). Luin joskus kirjoituksen äärimmäisen hysterian ja raivon partaalla olevasta nuoresta naisesta, ja dokumentoituja tapahtumia tulkittiin psykiatrisesti sekä myös kansantaruston käsittein riivauksena.

Aivotutkimuksen mukaan ihmisen muistin on pakko olla valikoiva, koska valveillaoloaika on loputonta ärsykepommitusta. Kaikkea vastaanotettua ei kannata tallentaa kovalevylle. Tiedetään myös, että ihmisen aivokapasiteetti on valtava mutta ihminen käyttää aivojaan kuin Sannoittaja tietokonettaan.

Psyykkisesti täysin tasapainonsa menettänyt nuori nainen puhui pitkiä jaksoja itselleen vierasta kieltä tunnistettavasti. Kieli esitettiin vieläpä jonain vanhahtavana eurooppalaisena kielenä. Nainen toipui aikanaan vaikeasta oireilustaan ja asiaa tutkittiin perusteellisesti. Lopulta löydettiin selitykseksi vähäpätöinen sattumus, jossa nainen oli vuosia aiemmin kirjastossa lukenut hyllystä löytämäänsä vanhaa kirjaa kielisisältöä ymmärtämättä. Rajatilassaan psyykkisesti sairaana nainen oli myöhemmin jotenkin automaation tasolla toistanut aiemmin ohimennen lukemaansa tekstiä ilmeisen autenttisesti. Maallikkotulkinnan mukaan nainen siis päästi suustaan ulos otollisessa tilassa jotain sellaista, joka oli vuosia aiemmin jollain tietoisuuden tasolla tallentunut muistiin.

Suggestiopsykologiasta ja aivotutkimuksesta voisi löytyä vastauksia. En osaa nimetä mitään tärppejä.

 

[dana77]

Tiedetään myös, että ihmisen aivokapasiteetti on valtava mutta ihminen käyttää aivojaan kuin Sannoittaja tietokonettaan.

Niin paitsi että myytti/uskomus ei pidä paikkaansa (tai mistä minä tiedän miten arvoisa nimimerkki tietokonettaan käyttää, mutta oletan että vihjattiin että vain murto-osaa suorituskyvystään/ominaisuuksistaan).

 

[ms.qvist]

Niin paitsi että myytti/uskomus ei pidä paikkaansa (tai mistä minä tiedän miten arvoisa nimimerkki tietokonettaan käyttää, mutta oletan että vihjattiin että vain murto-osaa suorituskyvystään/ominaisuuksistaan).

Kokonaisuudessaan ihminen hyödyntää aivojensa kapasiteetin varsin tarkkaan mutta tutkimusten mukaan juuri muisti on osa-alue mikä toimii "valikoiden". Sillä ei ole loputonta tallennuskapasiteettia, eikä näin ole tarkoituskaan olla vaan sinne tulee "dataa" ja sieltä katoaa sitä - osa kokonaan ja osa siten, että se saattaa palautua myöhemmin mitä yllättävämmissä tilanteissa esille. Tietyssä mielessä Sanoittaja on siis oikeassa, muisti on valikoiva mutta yksinomaan käytännönsyistä. Muuten taasen, mikäli oikein ymmärsin, se mitä sinä tarkoitat pitää paikkansa eli aivojen kapasiteetti on hyvin hyödynnetty eli myytti siitä, että ihminen käyttäisi esim. 1% aivojensa kapasiteetista ei pidä paikkaansa.

vlad.

 

[Sannoittaja]

En ole päivittänyt kommentoiduilta osin tietojani aivokapasiteetin hyödyntämisestä enkä ole edistynyt myöskään tietokoneen käyttäjänä.

Silti on olemassa neurofilosofisia hypoteeseja, jonka mukaan ihmisaivojen kognitiolla voisi kyetä paremmin hallitsemaan autonomisen hermoston toimintoja vieläpä aivojen evoluution nykyisessä vaiheessa laajemmalla skaalalla (kuten rauhoittamalla älyllisin keinoin omaa stressi- tai jännitystilaa). Aivothan tekevät 'tahdosta' riippumatonta työtään koko ajan elintoimintojen ylläpitämiseksi, mikä varmasti jo yksin kattaa laskennallisesti suuren osan kapasiteetista. Tarkoitan siis, että se toiminnallinen osa aivoja, joka tekee aivot tietoiseksi aivoista itsestään, pitäisi sisällään yhä hyödyntämätöntä kapasiteettia.

Tieteellisen maailmankatsomuksen ja vallitsevan tieteenfilosofisen paradigman mukaan on hyväksyttävä tiedon ohella 'ei-tieto' (non-knowledge tai 'tiedämme ettemme tiedä'). On varmasti vaikea esittää mitään lukkoon lyötyjä aivojen hyödyntämisprosentteja (vrt väittämään 'tällä avaruusluotaimella on nyt kartoitettu 3,16 % maailmankaikkeuden tilavuudesta' tai että tiedämme 100 metrin juoksun maailmanennätystä voitavan parantaa johonkin absoluuttiseen (?) rajaan saakka, emme vain voi ehkä koskaan varmuudella osoittaa, missä raja on).

Omakohtaisenakin kokemuksena taasen on helppo yhtyä käsitykseen kapasiteetin rajakokemuksista. Nykyajan työelämässä 40-vuotiaat alkavat putoamaan kyydistä liian kovan aivojen ärsykepommituksen johdosta. Mitä muutakaan työuupumukset ja loppuun palamiset ovat, kuin aivokapasiteetin ylikuormittamista.

Tajunnanvirta heitti aivotematiikasta äärettömän ja äärellisen käsitteen. Mitäs mieltä vlad, dana77 ja muutkin palstalla mielipiteitään esittäneet ovat - kun jumala -keskustelussa ollaan – onko ihmismielen ulkopuolella olemassa äärettömyyttä muodossa tai toisessa?

 

[pancor]

Tässä äärettömyys kysymyksessä päästään itselleni hyvin mielenkiintoiselle alueelle jota olen myös pohtinut omassa pienessä mielessäni jopa aika paljon. Minulla ei ole näistä päätelmistäni mitään suurempia tietoja tai edes päteviä lähteitä mutta tällaiseen maailmankuvaan olen itse päätynyt.

On olemassa sekä "pieniä", että "suuria" äärettömyyksiä, siis omaan kokoomme suhteutettuna. Esimerkki pienestä äärettömyydestä: Katsot omaa kättäsi ja näät siinä käden jonka tiedät koostuva luusta, nahasta, rasvasta, verisuonista ynnämuusta. Tiedät että nämä kyseiset asiat koostuvat proteiineista, molekyyleistä, bakteereista ja muista pienemmistä rakennuspalikoista vaikka et niitä paljain silmin pysty näkemään. Tiedät myös, että nämä asiat taas koostuvat atomeista, jotka koostuvat elektroneista, protoneista ja neutroneista. Tiedämme myös, että atomiydin koostuu kvarkeista ja ainakaan tietääkseni kvarkkeja pidemmälle ei nykypäivän tieteemme ole vielä tässä "pienen äärettömyyden" ketjussani päässyt. Itse kuitenkin ajattelen, että pakkohan kvarkkienkin jostakin on koostua. Mieleeni ei vain mahdu, että joku asia vaan "on". Mielestäni siis kaikki asiat koostuvat jostakin ja tämä ketju siis mielestäni jatkuu loputtomiin, koska jos joku asia siis vain "on" niin samalla koko ketjulta lähtee pohja. Tämä sama siis toimii myös käänteisesti "suuressa äärettömyydessä".

Loppujenlopuksi kaikki on mielestäni kiinni tarkastelijan koosta. Me näämme maailman tällaisena, koska olemme tämän kokoisia. Suhteutamme paikkojen etäisyydet ja koot pitkälti omaan kokoomme ja liikkumiskykyymme verraten. Esimerkiksi metrin korkuinen porras ei ole meille ylittämätön este mutta kuitenkin sen verran korkea, että sen ylitykseen tarvitaan jonkin verran ponnistelemista. Mutta kuvitellaampa esimerkiksi vesikirppu suurehkossa järvessä. Vaikka se järvi ei meille olisikaan kovin suuri ja pystyisimme helposti koluamaan muutamassa tunnissa sen jokaisen poukaman ja niemen niin tälle meidän vesikirpulle se samainen järvi onkin koko maailma jota se ei lyhyen elämänsä aikana ehdi nähdä, kuin hyvin pienen osan. Kirpun kokoon suhteutettuna se samainen järvi onkin suurempi, kuin meille ihmisille koko maapallo.

Toivottavasti tästä myöhäisillan tajunnanvirrastani nyt edes joku sai jotain tolkkua. Hauskaa muuten, kuinka vaikeaa on näitä itselle kovin "selviä" asioita saada jotenkin selitettyä, puhumattakaan kirjoittamisesta, muille.

 

[mjr]

Jaa, kun on lukenut yleisesityksiä kognitiotieteen ja muun mielen tutkimuksen saavutuksista niin on kyllä jäänyt se kuva, että ikään kuin oltaisiin edetty valtavasti, mutta silti ei juuri olla sanottu mitään kovin olennaista tietoisuuden luonteesta - siis tästä välittömän kokemuksemme näkökulmasta. Ymmärrän että puhdas materialismi hakee pohjaksi fysikaaliset, kai sitten mikro-tason ilmiöt, mutta jos nyt oikein ymmärrän niin vieläkään, kaikista saavutuksista huolimatta, ei olla yhdistetty niitä tietoisuuteemme ja kokemukseemme tietoisuudesta. Toki pitkälti lienee totta, että yhtenäinen persoonallisuus on tavallaan illuusio, ikään kuin pohjimmiltaan mielivaltaisesti niputettu kokonaisuus yksittäisiä tiloja ja tuntemuksia. Mutta tämän lisäksi tuntuu olevan sangen aito jatkuvuus ja jotain muuta, ja enemmän, kuin pelkästään keinotekoinen konstruktio. Enkä oikein ymmärrä miten ikinä voitaisiin sanoa, ettei ole mitään enemmän - siis jos lähdetään puhtaan materialismin pohjalta.

 

[ms.qvist]

Ajatus tai kysymys äärettömyydestä on varsin mielenkiintoinen, se kuinka se käsitetään riippuu vieläpä hyvin paljon henkilöistä - monien on todella vaikea ymmärtää käsitettä "ääretön". Heidän elämänsä koostuu äärellisistä mitattavista asioista joilla on tietty raja, olipa kyseessä Maapallo, Aurinkokunta, Linnunrata tms. Mutta tätä suuremissä yksiköissä havainnointi voikin olla jo hankalaa ja ymmärryskyky tulla vastaan. Onko maailmankaikkeudella raja vai onko se ääretön? Jos sillä on raja niin mitä sen jälkeen? Toisaalta jollei sillä ole niin jälleen esitetään kysymys, että kuinka jokin voi olla ääretön? Tai jos Maailmankaikkeus laajenee loputtomiin - kuinka joku voi laajeta loputtomiin? Mihin se laajenee ja mitä siellä nyt on mihin se laajenee? Tällaisiin kysymyksiin törmää väistämättä ryhdyttäessä keskustelemaan Maaimankaukkeudesta, ja vastaavasti varmasti samoja kysymyksiä esitettäisi jos ryhdytään etenemään atomitasolta pienempiin yksiköihin. Mitä sen jälkeen ja entäpä sen?

Toisaalta ei liene ihme, että tällaisia asioita nostetaan kysymyksissä esille koska tuntuu, että monien käsityskyky on äärellinen ja mielikuvitus samoin. Jos ei mielikuvituksessaan kykene etenemään "äärettömyyksiin" niin voiko tulloin kuvitella tai ymmärtää todellisessa elämässä - todellisuudessa - termiä ääretön? Mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei voi.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Kaiken olevaisen takana ei ole mitään tilaa, koska jos siellä ei ole ainetta, ei ole myöskään mitään välimatkoja, eikä tietenkään aikaakaan, koska eikös aika kulje käsikädessä aineen ja niiden luomien välimatkojen kanssa. Tuo kyseinen olematon tila on asia jota on todella vaikea ajatella. Olen itse joskus yrittänyt hahmottaa sitä tilaa ja tuloksena on usein epätodellinen unenomainen tila. Kiehtova ja samalla pelottava. Tuskin kuitenkaan ymmärrän asiasta mitään.

Eli aine tekee itselleen tilaa ja muodostaa ajan?

No, tästä on jauhettu paljon ja en ole tietenkään mikään fyysikko, mutta noin maallikkona ymmärrän asian jotenkin noin. Näin ollen tuskin koskaan tulee mitään rajaa vastaan, maailmankaikkeus laajenee niin kauan kuin riittää energiaa siihen.

Asian paremmin osaavat ja ymmärtävät älköön nyt ristiinnaulitko jos käytän vääriä termejä. =)

Kiehtova asia joka tapauksessa ja ehdottomasti sidoksissa käsityksiin Jumalasta ja jumaluuksista. Kyse on kuitenkin kaikkeuden luonteesta ja olemuksesta. Luultavasti näihin kysymyksiin ei mitään kattavaa vastausta saada koskaan. Vaan miettiähän saa aina ja se on suotavaa!

 

[Morgoth]

Onko maailmankaikkeudella raja vai onko se ääretön? Jos sillä on raja niin mitä sen jälkeen? Toisaalta jollei sillä ole niin jälleen esitetään kysymys, että kuinka jokin voi olla ääretön?

Jos maailmankaikkeus on todella ääretön se taitaisi myös tarkoitta sitä, että kaikki mikä on mahdollista myös tapahtuu josskain päin maailmankaikkeutta. Eli jossakin päin maailmankaikkeutta olisi täsmälleen sama keskustelu, samanlaisessa jatkoajassa, ja samat kloonit morgothista ja vladista tai ehkä niissä olisi yksi atomi eri tavalla, joten eivät olisi täydellisiä klooneja, mutta ehkä vähän matkan päästä löytyisi täsmälliset kloonit meistä, aurinkunnastamme ja planeetastamme.

Nojoo, mutta luultavasti maailmankaikkeus lienee paljon absurdimpi paikka kuin arkikokemuksen mukaan osamme kuvitella. Uusimmassa tiedelehdessä oli ihan mielenkiintoinen heitto (no, ei nyt tosiaalta liene ihan uusi ajatus), että kenties aika ei ole edes maailmankaikkeuden perustavaa laatua oleva ominaisuus, vaikka nyt meidän tasolla tarkasteltuna näyttääkin jotenkin ilmiselvältä, vaikka sitä kyseenalaisemmaksi taitaa mennä koko aika mitä lähemmäs planckin etäisyyttä mennään ja asioita tarkastellaan... Miksi aikaa kulkee vain eteenpäin? Entropian avulla kai tuota ollaan yritetty selittää jne.

Täällähän oli jossakin se tiedeketjukin? Taitaisi enemmän jo liipata sitä.

 

[ms.qvist]

Jos maailmankaikkeus on todella ääretön se taitaisi myös tarkoitta sitä, että kaikki mikä on mahdollista myös tapahtuu josskain päin maailmankaikkeutta. Eli jossakin päin maailmankaikkeutta olisi täsmälleen sama keskustelu, samanlaisessa jatkoajassa, ja samat kloonit morgothista ja vladista tai ehkä niissä olisi yksi atomi eri tavalla, joten eivät olisi täydellisiä klooneja, mutta ehkä vähän matkan päästä löytyisi täsmälliset kloonit meistä, aurinkunnastamme ja planeetastamme.

Näin ainakin joiden mielestä tilanne olisi mikäli maailmankaikkeus olisi ääretön, siitä todellakin (taitaisi) seurata se, että planeettoja olisi kaikki kombinaatiot huomioon ottaen ääretön määrä - seurauksena olisi sitten se, että tismalleen maapallon kaltaisia planeettoja olisi ääretön määrä. Menee varmasti yli ymmärryksen...

Nykykäsityksen mukaan maailmankaikkeudessa liene 100 miljardia galaksia ja 10 triljoonaa aurinkoa (tiedä sitten kuinka monta planeettaa yhteensä).

***

Niin ja jos avaruudesta voidaan havaita vain osa tietyn horisontin sisäpuolella olevasta osasta, ja se osa joka voidaan havaita olisi vain häviävän pieni osa maailmankaikkeutta ja sen osan tuolle puolen ei ole mahdollista havaita - mitä siitä seuraisi? Eli olisimme "kuplassa" jonka ulkopuolelle emme voi nähdä ja tämä "kupla" olisi osa maailmankaikkeutta. Kuinka suuri tuolloin maailmankaikkeus olisi? Ääretön vai äärellinen?

Ja kun sekoitetaan pakkaa vielä niin jotkut tahot puhuvat rajattomasta mutta eivät äärettömästä maailmankaikkeudesta...

Hmmm... taitaa menno todellakin tiede-osastolle nämä pohdinnat.

vlad.

 

[Stonewall]

Pitää palata lyhyesti tuohon joidenkin tahojen vaatimukseen selibaatista. Järjetöntähän tuota on vaatia. Jos joku askeetikko haluaa asiaa vapaaehoisesti kokeilla, voi asia olla toinen. Suurimmalle osalle ihmisistä selibaatti on kuitenkin varmaan vähintäänkin tuskallista, ja osalle mahdotonta. Vaikkapa katolliset papit joutuvat kärsimään ihan heidän kirkkonsa typeryydestä (eivät toki niin paljon kuin jotkut heidän uhrinsa).
Esimerkiksi katoliselle kirkolle voisi sanoa, että jos Jumala olisi halunnut meidän harrastavan seksiä, niin mehän syntyisimme alasti.

Jos Jumala on, on selkeästi hänen tahtonsa, että (melkein) kaikki ihmiset harrastavat seksiä (jossain elämänsä vaiheessa).

 

[olkikuukkeli]

Näin ainakin joiden mielestä tilanne olisi mikäli maailmankaikkeus olisi ääretön, siitä todellakin (taitaisi) seurata se, että planeettoja olisi kaikki kombinaatiot huomioon ottaen ääretön määrä - seurauksena olisi sitten se, että tismalleen maapallon kaltaisia planeettoja olisi ääretön määrä. Menee varmasti yli ymmärryksen...

Kyllähän tämä ~30 miljardin valovuoden kokoinen maailmankaikkeus pistää mielen solmuun pelkällä koollaan (saati sitten sisällöllään), mutta mielestäni ehkä eniten pakkaa sekoittavat juurikin mahdolliset toiset "maailmankaikkeudet" ja esim. erilaiset säieteoriat. Pahinta niissä on se, ettei niitä nykytietämyksellä voi osoittaa todeksi kuin hypoteettisesti. Ehkä tulevaisuudessa...