Uskotko Jumalaan?

[Isaskar]

Ei negatiivinen ateismi vaadi selkeää kantaa siitä, että jumalaa ei olisi olemassa. Se vaatii vain jumalaa puoltavan kannan puuttumisen. Positiivinen ateismi vaatisi peräänkuuluttamaasi käsitystä jumalan olemattomuudesta.

Mutta eikö kuitenkin voida todeta, että negatiivinenkin ateismi kieltää Jumalan olemassaolon. Se päätyy vain tuohon kantaansa eri tietä kuin positiivinen ateismi. Siksi se on ihan yhtä harkittu valinta, mutta lähtee todisteluissaan vain eri lähtökohdista.

Yksinkertainen määritelmä pitää kai kuitenkin paikkansa (vai pitääkö?).

teisti = Jumala on olemassa
ateisti = Jumala ei ole olemassa
agnostikko = Ei ota kantaa puolesta eikä vastaan

 

[girlzilla]

On varmasti paljon uskovaisia jotka on kasvatettu siihen. Minua ei ole kasvatettu siihen enkä ole saanut Raamatun kautta mitään ihmeellistä herätystä. Minä rupesin miettimään asioita kunnolla joskus 4-5 vuotta sitten. Rippileiri oli tylsä ja olin jo hylkäämässä kaikki uskontoon liittyvät asiat. Sitten tapahtui jotain. Yksityiskohtiin en mene, koska ne eivät kuulu kenellekään. Mutta pitkän ajattelun, asioiden punnitsemisen ym. kautta tulin siihen tulokseen että uskon Jumalaan.

It's not always a result of brainwashing...

 

[mjr]

Mutta eikö kuitenkin voida todeta, että negatiivinenkin ateismi kieltää Jumalan olemassaolon. Se päätyy vain tuohon kantaansa eri tietä kuin positiivinen ateismi. Siksi se on ihan yhtä harkittu valinta, mutta lähtee todisteluissaan vain eri lähtökohdista.

Yksinkertainen määritelmä pitää kai kuitenkin paikkansa (vai pitääkö?).

teisti = Jumala on olemassa
ateisti = Jumala ei ole olemassa
agnostikko = Ei ota kantaa puolesta eikä vastaan

Taidan tässä luokituksessa olla sitten ateistin ja agnostikon välillä koska kantani on, että olemassaolevan todistustaineiston varassa vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, että esimerkiksi monoteistisien uskontojen kuvaama aktiivinen ja persoonallinen kaikkivaltias henkiolento olisi olemassa (mutta en silti kiellä tämän olemassaolon mahdollisuutta). Miksi ylipäänsä pitäisi suhtautua kysymykseen jonkin asian tai olennon empiirisestä olemassaolosta uskon asiana - olemme tässä todisteiden varassa, eikä tällä hetkellä hallussamme ole käytännössä mitään todisteita sen puolesta että tälläinen (tai muunlainen) henkiolento olisi maailmankaikkeuden olemassaolon ja kaikkien sen tapahtumien takana. Ehkä joskus näitä todisteita löytyy.

 

[scholl]

Ja vaikken kirkkoon kuulukaan, en pidä itseäni ateistina tai ateistisena.

Niin monihan ei kuulu kirkkoon esim. poliittisista syistä. Siinä missä oikeistolaisille koti, uskonto ja isänmaa ovat osa kulttuuria ja perinteitä niin demareilla vastaavasti Elannon jäsenkirja vastasi porvareiden jäsenyyttä kirkossa. Tuohon taustaan pitää verrata Tuomiojankin lausuntoa. Hän haluaa ottaa politiikan mukaan riippumatta siitä, että onko hän oikeasti ateisti vai ei. Suurin osa kansasta ei ole ateisteja, eikä uskovaisia. Kulttuurisidonnaiset seikat tai poliittinen ideologia määräävät kuuluvatko he kirkkoon vai eivät.

 

[Ted Raikas]

Olen jumaluuden suhteen agnostikko, mutta muuten en mielestäni agnostikoksi laske. Joskin ymmärrän agnostikkoja paremmin kuin ateisteja, jotka on usein uskovaisten tapaan kiihkoilijoita ja haluavat edistää omaa ajattelumaailmaansa ja korostaa omaa itseään kaikessa. Molemmat äärisuuntauksina aiheuttavat vastenmielisyyttä, ei mahda minkään.

Niin ja toki maltillisia ja fiksuja ateistejakin on, mutta mätiä omenia siinäkin korissa.

 

[Sherlock]

Mutta eikö kuitenkin voida todeta, että negatiivinenkin ateismi kieltää Jumalan olemassaolon. Se päätyy vain tuohon kantaansa eri tietä kuin positiivinen ateismi. Siksi se on ihan yhtä harkittu valinta, mutta lähtee todisteluissaan vain eri lähtökohdista.

Yksinkertainen määritelmä pitää kai kuitenkin paikkansa (vai pitääkö?).

teisti = Jumala on olemassa
ateisti = Jumala ei ole olemassa
agnostikko = Ei ota kantaa puolesta eikä vastaan

Negatiivisella ateistilla ei siis ole mitään todisteita jumalasta. Tämä taas ei edellytä edes sitä, että olisi koskaan kuullutkaan koko jumala käsitettä. Esim. Mr. Ying Kiinasta ei ole kuullut kertaakaan mainittavan mistään yliluonnollisesta jumalolennosta. Tässä tilanteessa lienee selvää, että ei voida puhua jumalan kieltämisestä?

No nyt käy niin, että Mr. Ying sattuu kuulemaan paikallisella torilla saarnamiehen puheita jumalasta. Ying ei kuitenkaan epäluuloisena miehenä vakuutu saarnaajan puheista. Hän pystyi mielessään osoittamaan kaikki kuulemansa todistukset jumalan puolesta vääriksi. Kieltääkö Ying nyt jumalan?

Mielestäni jumalan kieltäminen vaatisi sen, että Ying nyt esittelisi perustelut miksi jumala ei voi olla olemassa. Esittelisi siis perustelut jumalaa vastaan, ei ainostaan kumoaisi jumalan puolesta esitettäviä todisteita.

Agnostismi taas liittyy läheisesti mjr:n ketjun alkupuolella olevaan kirjoitukseen. Oma käsitykseni on, että negatiivinen ateismi ja agnostismi voivat mennä jossain määrin päällekkäin. Agnostikot vaan on sitä mieltä, että mitään todisteita ei voida koskaan saadakkaan.

 

[siffa]

Mutta eikö kuitenkin voida todeta, että negatiivinenkin ateismi kieltää Jumalan olemassaolon. Se päätyy vain tuohon kantaansa eri tietä kuin positiivinen ateismi. Siksi se on ihan yhtä harkittu valinta, mutta lähtee todisteluissaan vain eri lähtökohdista.

Yksinkertainen määritelmä pitää kai kuitenkin paikkansa (vai pitääkö?).

teisti = Jumala on olemassa
ateisti = Jumala ei ole olemassa
agnostikko = Ei ota kantaa puolesta eikä vastaan

Mikäli nämä määritelmät voidaan hyväksyä, niin vastuullisesti tiedettä tekevät ihmiset eivät voi olla teisteja eivätkä ateisteja vaan heidän on oltava agnostikkoja.
Uskontotieteiden asiana onkin tieteellisesti selvittää syyt sille, että tiedettä tekeviä ihmisiä kuuluu agnostikkojen lisäksi myös teisteihin ja ateisteihin.
Uskontotieteiden tehtävänä on ja on ollutkin selvittää tieteellisesti, miksi ihmiset ovat teistejä, ateisteja tai agnostikkoja.
Olenko, Isaskar, näine olettamusteni kanssa mielestäsi pahasti hakoteillä?

 

[Sides]

Niin monihan ei kuulu kirkkoon esim. poliittisista syistä. Siinä missä oikeistolaisille koti, uskonto ja isänmaa ovat osa kulttuuria ja perinteitä niin demareilla vastaavasti Elannon jäsenkirja vastasi porvareiden jäsenyyttä kirkossa. Tuohon taustaan pitää verrata Tuomiojankin lausuntoa. Hän haluaa ottaa politiikan mukaan riippumatta siitä, että onko hän oikeasti ateisti vai ei. Suurin osa kansasta ei ole ateisteja, eikä uskovaisia. Kulttuurisidonnaiset seikat tai poliittinen ideologia määräävät kuuluvatko he kirkkoon vai eivät.

No minun kohdalla on niin, että asiaan ei liity sen enempää poliittista kuin mitään muutakaan latausta. Enkä lähtisi yleistämään asiaa millään lailla, vanhemman väestön keskuudessa ehkä onkin noin, nuoremman väen keskuudessa ei niinkään.

Kenenkään lausuntoihin vertaaminen ei nykyisessä liberaalimmassa yhteiskunnassa päde, siis minun katsantokannastani, ja sanoisin että puolet suomalaisista eivät ole koskaan edes vaivaantuneet ajattelemaan suhdettansa kirkkoon tai siihen uskovatko he jumalaan tjsp.

Tästä asiasta on tasan niin monta mielipidettä kun on keskustelijaa ja mä en ainakaan ole mikään kenenkään valintoja arvostelemaan. Tässä asiassa vielä jokainen tuntee olevansa oikeassa, miksipäs ei tuntisi, eikä väärää valintaa ole mahdollista edes mun mielestä tehdä.

Ugh, olen puhunut.

 

[dana77]

Tätä argumenttia en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Heikoilla miten? Jos uskoo Jumalaan elämänsä ajan ja kuolee luullen pääsevänsä taivaaseen, mutta oikeasti Jumalaa tai elämää kuoleman jälkeen ei olekaan, niin mitä sitten? Mahtaako se vituttaa tätä kuollutta ihmistä?

Niin, eipä niitä miinakentälle neitsyiden toiveissa menneitä marttyyrejä kieltämättä vituta. Heidän sukulaisista en osaa sanoa.

Minä muutenkin uskon että kyseiset palkintoneitsyet ovat jääneet neitsyiksi vastoin omaa tahtoaan eli ovat niitä jotka eivät ole kelvanneet kellekään maanpäällä.

 

[cottonmouth]

Minua ei ole kasvatettu siihen enkä ole saanut Raamatun kautta mitään ihmeellistä herätystä... Mutta pitkän ajattelun, asioiden punnitsemisen ym. kautta tulin siihen tulokseen että uskon Jumalaan.

It's not always a result of brainwashing...

Mutta oletettavasti uskot kuitenkin kristinuskon Jumalaan, etkä esim. Buddhaan, Wishnu tai Allahiin? Vai yleensä määrittelemättömään jumalalliseen olentoon? Eli takana on kuitenkin ensimmäisen vaihtoehdon kohdalla se "aivopesu", jota myös kulttuuriperinnöksi kutsutaan? Itselleni ei vain aukene eri uskontojen tarve personifikoida Jumaliaan, jotka kuitenkin ovat sidoksissa tiettyyn aikaan ja paikkaan. Hyvänä esimerkkinä juuri tämä paimentolaiskansan Jumala, joka järjesti itsensä miekan terällä Suomeenkin.

 

[Fordél]

Ihmettelen kyllä sitä, miten jotkut viitsivät lähteä pilkkaamaan toisten uskoa. Luulisi sitä ymmärtävän, että noinkin tärkeä asia on monelle niin henkilökohtainen, että mitä ihmeen tyydytystä siitä saa kun lähtee hakemaan huumoria tuolta alalta? Samoin en myöskään ymmärrä, että miksi ihmeessä joku tahallaan tekee pilkkaa esimerkiksi islamista (esim. sarjakuvajupakka) kun tiedetään kuinka tärkeä asia se on heille? Tässäkin ketjussa on hyvin huomannut sen kuinka monesti ne, joille usko on tärkeä asia, ovat pystyneet keskustelemaan asiatasolla kun taas osa (onneksi hyvin pieni) toiselta näkökannalta asiaa katsovista lähtee tahallaan provosoimaan.

Ei mulle tulisi ainakaan mieleenikään lähteä haukkumaan esimerkiksi ateisteja köyhästä ajattelusta. Se on jokaisen oma valinta mihin uskoo ja mielestäni se niitä perusasioita mitä pitää kunnioittaa. Toki moni uskovainenkin sortuu ylilyönteihin ja lähtee kyseenalaistamaan muiden valintoja ja paasaamaan omasta totuudestaan, mutta ei se mielestäni oikeuta toiselta osapuolelta mihinkään ylilyönteihin. Jos kerran ateistit ovat päätyneet omaan ratkaisuunsa ajattelun perusteella niin varmaan se ajattelu riittää myös siihen, että osaa kunnioittaa toiseen ratkaisuun päätyneitä. Asialliselle keskustelulle on aina tilaa, mutta turhat provosoinnit jättäisin pois.

Koittakaa ymmärtää, että kyseessä on uskon asia eikä sitä voi perustella millään faktoilla tai loogisella ajattelulla. Kuten täällä joku sanoi hienosti, että moni uskovainen ei elä raamatun mukaan vain sen takia, että siinä niin kehotetaan vaan koska se tuntuu omalta luontevalta ratkaisulta. Varmasti ateistit ajattelevat asiasta samoin, eikä siinä mitään. Ja otetaan esimerkiksi rakastuminen. Onko siinäkään tunteessa mitään järkeä ja eipä sitä voi paljoa tieteellisesti selittää, mutta silti se vie meitä eteenpäin ja saa tekemään mitä ihmeellisimpiä tekoja.

Ei mulla muuta, jatkakaa. Jäsen F. on sanottavansa sanonut tästä aiheesta. Kiitos osin mielenkiintoisesta ja antoisasta keskustelusta!

 

[cottonmouth]

Ihmettelen kyllä sitä, miten jotkut viitsivät lähteä pilkkaamaan toisten uskoa.

Noh, vastoin sos.dem. perinnettä Erkki tuossa antaa sinulle fiksun vastauksen.

Tuomioja tunnusti tunteneensa ulkoministerinä "huonoa omaatuntoa" rauhoitellessaan Muhammed-pilakuvakohua."Miksi meidän pitäisi hyväksyä minkään näköistä sananvapauden tai edes huonon maun rajoittamista sen vuoksi, että se loukkaa joidenkin uskonnollisia tunteita", Tuomioja kysyi.

Koittakaa ymmärtää, että kyseessä on uskon asia eikä sitä voi perustella millään faktoilla tai loogisella ajattelulla.

Minkä takia Sinä sitten hymähdät kotonasi, jos joku uskoo vaikka Pupu Tupunaan tms. "normaalin ajattelun vastaiseen" olentoon?

Ja otetaan esimerkiksi rakastuminen. Onko siinäkään tunteessa mitään järkeä ja eipä sitä voi paljoa tieteellisesti selittää, mutta silti se vie meitä eteenpäin ja saa tekemään mitä ihmeellisimpiä tekoja.

Korjaa, jos olen väärässä, mutta eikä "rakastuminen" ja ainakin hetkellinen kiintyminen ole (lajista riippuen) varsin positiivinen ominaisuus yksilössä? En ymmärrä mitä maagista rakastumisessa/kiintymisessä on. Mistä muusta tämä "rakastumisen" fyysinen tila johtuu, kuin välittäjäaineiden käyttäytymisestä ihmisen aivoissa, joiden varaan myös Kaksoisvirranmaan Jumalan palvominen perustuu. Tuntuu, että ihmisen ajattelun korkeampi taso on nostanut tämän käsitteen kauas siitä geneettisestä valinnasta, joka tilanne kohtaisesti "rakastumisen" prosessia todellisuudessa ohjaa.

 

[Isaskar]

Mielestäni jumalan kieltäminen vaatisi sen, että Ying nyt esittelisi perustelut miksi jumala ei voi olla olemassa. Esittelisi siis perustelut jumalaa vastaan, ei ainostaan kumoaisi jumalan puolesta esitettäviä todisteita.

Ihan hyvä esimerkki ja olet varmaan oikeassa tuossa, ettei ateistin välttämättä tarvitse kieltää Jumalaa.

Olen kuitenkin mieltänyt tuon aina niin, että ollakseen ateisti on kuitenkin pystyttävä ottamaan oma kanta Jumalan olemassaoloon tai sitten hylkäämään jumalasuhde, kuten esimerkissäsi. Jos ateismi ulotetaan koskemaan kaikkia, joilta jumalasuhde puuttuu, niin ollaan käytännössä tilanteessa jossa ateismin määritelmä sopii kaikkiin syntyviin lapsiin ja muutenkin suureen määrään ihmisistä, jotka eivät koskaan ole ottanut mitään kantaa jumaliin tai jumalauskoon. Se voi tietysti olla opillisesti oikea määritelmä, mutta jotenkin epäonnistuneen tuntuinen lopputulos siitä minun mielestäni tulee. Tämäkin keskustelu lähti siitä, onko ateisti tehnyt valinnan tai kannanoton. Minusta edelleenkin on, jos on ollut mahdollisuus tehdä myönteinen ratkaisu suhteessa Jumalan olemassaoloon tai jumalauskoon. Jos syntyneet lapset ovat negatiivisia ateisteja, niin ei kai se, etteivät he ole tehneet valintaa tarkoita sitä, etteikö joku asioita miettinyt ja negatiiviseen ateismiin päätynyt aikuinen ihminen voisi olla?

 

[mjr]

Koittakaa ymmärtää, että kyseessä on uskon asia eikä sitä voi perustella millään faktoilla tai loogisella ajattelulla. Kuten täällä joku sanoi hienosti, että moni uskovainen ei elä raamatun mukaan vain sen takia, että siinä niin kehotetaan vaan koska se tuntuu omalta luontevalta ratkaisulta. Varmasti ateistit ajattelevat asiasta samoin, eikä siinä mitään. Ja otetaan esimerkiksi rakastuminen. Onko siinäkään tunteessa mitään järkeä ja eipä sitä voi paljoa tieteellisesti selittää, mutta silti se vie meitä eteenpäin ja saa tekemään mitä ihmeellisimpiä tekoja.

Sinänsä olisi hyvä, jos tämä uskovien taholta selkeästi myönnettäisiin (tosin kaikki eivät päädy uskoon kaiken järjen ja analyysin ulkopuolelta). Mutta käytännössä rationalisointeja on lukemattomia määriä, ja on suorastaan pitänyt keksiä pseudotiedettä (kuten ID) perustelemaan oman uskon faktuaalisuutta. Siksi minusta on olennainen huomio sanoa, että joka tapauksessa valtava enemmistö maailman kirjaimellisesti uskovista on väärässä (mikä siis on looginen, absoluuttisen varma havainto). Eli se että on voimakas tunnetila ei käytännössä ole mikään uskottava argumentti: ylivoimainen enemmistö näistä vahvoista tunnetiloista kun on joka tapauksessa täysin harhaan osuneita. Itsekin taidat olla ateisti Krishnan ja Vishnun suhteen, puhumattakaan vaikka Jupiterista tai Ishtarista (joihin aikoinaan miljoonat ihmiset vakavissaan uskoivat), pidät Muhammedin kirjauksia mielikuvituksen tuotteina tai suoranaisina valheina, paimentolaisten sekavina kirjoituksina, et usko että Joseph Smith löysi New Yorkin osavaltion pelloilta mitään kultalevyjä jne. jne. Ymmärrän ettei tämä ole mikään sitova todiste minkään yksittäisen kirjaimellisen uskon erheellisyydestä, mutta sille ei voi vain mitään, että tämä asiaintila johtaa äärimmäisen järkevästi, loogisesti epäilemään kaikkien kirjaimellisten tulkintojen merkitystä ja pätevyyttä. Eli ei pelkästään empiria vaan myös logiikka johtaa epäilemään kaikkea fundamentalismia.

 

[Juhaht]

Miksi täällä tarvitsee edes keskustella tällaisesta asiasta? Usko on erittäin vahva motivaattori, joka saa ihmisen toimimaan hyvien asioiden eteen ja on vain hienoa jos joku löytää uskosta tai uskon (oli se sitten mikä hyvänsä) avulla syyn tehdä hyvää tai elää "hyvää elämää".

 

[Taito-Ojanen]

Ihmettelen kyllä sitä, miten jotkut viitsivät lähteä pilkkaamaan toisten uskoa. Luulisi sitä ymmärtävän, että noinkin tärkeä asia on monelle niin henkilökohtainen, että mitä ihmeen tyydytystä siitä saa kun lähtee hakemaan huumoria tuolta alalta? Samoin en myöskään ymmärrä, että miksi ihmeessä joku tahallaan tekee pilkkaa esimerkiksi islamista (esim. sarjakuvajupakka) kun tiedetään kuinka tärkeä asia se on heille? Tässäkin ketjussa on hyvin huomannut sen kuinka monesti ne, joille usko on tärkeä asia, ovat pystyneet keskustelemaan asiatasolla kun taas osa (onneksi hyvin pieni) toiselta näkökannalta asiaa katsovista lähtee tahallaan provosoimaan.

Tämän takia itse halveksin Jeesusta yli kaiken. Mieshän loukkasi fariseuksia verisesti väittämällä heidän uskoaan vääräksi, mikä oli aivan täysin tarkotuksellista provosointia. Mitä nautintoa Jeesus siitä oikein sai? Miksi hän ei voinut kunnioittaa toisten uskoa? Puhumattakaan siitä, että väitti olevansa itse Jumala, mikä loukkasi juutalaisten uskoa yleensä. Säälittävä kaveri, olisi ollut hiljaa ja kunnoittanut toisten uskoa.

 

[Morgoth]

Teologia on tiedettä, tunnustuksetonta tiedettä jota minä opiskelen.

Kysyin jo aikaisemmin ja kysytään vieläkin. Miksi mielestäsi tarvitaan teologiasta tiedekuntaa? Eikö uskontotiede olisi oikeasti tieteellisempi lähestymistapa ylipäätään uskontoihin? Teologinen tiedekunta pyörii kuitenkin vain kristinuskon ympärillä vai pitäisikö kenties olla teologiinen tiedekunta kaikille mahdolliselle uskonnoille joissa nämä tutkisivat Tieteellisesti omaa uskontoaan ja veronmaksajat rahoittaisit tämän lystin? En Tuomiostaja pidä ja taustalla haisee 'vasemmistolainen ateismi', mutta tässä asiassa jopa Erkki puhuu järkeviä.

Toki ymmärrän historiallisesti syyt miksi teologinen tiedekunta on yliopistossa ja vieläpä vanhimpia tiedekuntia, mutta mitä ihmettä se siellä nykypäivänä enää tekee ja miksi valtio sitä rahoittaa?

Tavallaan ärsyttää oma käytökseni, koska ei minulla ole mitään syytä perustella uskoani teille. No, vapaa aamupäivä ja paljon aikaa.

Eiköhän keskustelupalstoilla ole yleensä tarkoitus keskustella ja voisi ehkä olettaa, jos täällä kerrot uskostasi niin kenties olet valmis keskustelemaan ja jopa hieman 'perustelemaan' sitä? Pidät kai nyt Raamattua kuitenkin jossakin arvossaan ja eihän se näin maallistuneelle ihmiselle ole ollenkaan selvää tai kiinnostaisi tietää miten esim. olet päätynyt hyväksymään homot. Oletin että kun opiskelet vielä teologiaa niin kenties vastaisit jotain enemmän kuin "uskoni on minun henkilökohtainen asiani. Minä uskon jne.".

Eihän sinun uskostasi tarvitse kertoa yhtään mitään tai että sinun pitäisi mitenkään perustella täällä miksi uskot tai mihin uskot. Ilmeisesti keskustelukin aiheesta on jo luokkaavaa.

Jokuhan tässä ketjussa jo kauhisteli näitä pilapiirroksia islamista, niin ehkä tuolta pohjalta pitää ajatella tätä koko ketjua.

 

[Solomon]

Siksi minusta on olennainen huomio sanoa, että joka tapauksessa valtava enemmistö maailman kirjaimellisesti uskovista on väärässä (mikä siis on looginen, absoluuttisen varma havainto).

Kai tämänkin absoluuttisen logiikan nyt jollakin tavalla voi rikkoa. Entä jos jumalia todellisuudessa onkin monta, jokaisella oma karsinansa tuonpuoleisessa? Määrittelevät itsensä kyllä ainoiksi ja kaikkivaltiaiksi, mutta kenties eivät todellisuudessa silti ole tällaisia? Entä jos jumalat vain ovat tietämättään tietämättömiä, kuten ihmisetkin usein?

Kenties jokainen jumala väsäsi maailman, ehkä maailmoja on todellisuudessa monta? Jos tämän logiikan takana on havaintoja maailmasta, se ei ole rikkomaton. Tieteen havaintoihin maailman perusolemuksesta voi luottaa, mutta ei niitä mitenkään varmoina voi pitää.

 

[girlzilla]

Oletin että kun opiskelet vielä teologiaa niin kenties vastaisit jotain enemmän kuin "uskoni on minun henkilökohtainen asiani. Minä uskon jne.".

Mitä kuvittelet että vastaan? Koska opiskelen teologiaa saan joka päivä hengellisiä kokemuksia joiden kautta tiedän Jumalan olevan olemassa? Ei uskoa voi selittää. Se joko on, tai se ei ole. Ja edelleenkään sillä että uskon Jumalaan, ei ole mitään tekemistä teologian kanssa. Päinvastoin, teologian opiskelu heikentää monien uskoa ja toisten kohdalla usko loppuu useinkin siihen kun rupeaa opiskelemaan teologiaa. Nämä kaksi asiaa eivät ole mitenkään kytköksissä toisiinsa minun elämässäni. Millä sinä kuvittelet että minä selittäisin uskoni? Sitä ei voi selittää. Se vain on olemassa. Se tuo minun elämääni ainoastaan positiivisia asioita, joten en ole kokenut tarvetta sitä ruveta tukahduttamaan. Enkä edes siihen pystyisi.

Minä koen että kristinuskoa tutkimaan ei todellakaan riitä uskontotiede. Kristinusko on maailman suurin uskonto. Uskontotieteet painottuvat aika paljon myös erilaisille kansanuskomuksille, uskontotieteen peruskurssilla tutkittiin mm. shamanismia.

 

[Morgoth]

Uskontotieteiden asiana onkin tieteellisesti selvittää syyt sille, että tiedettä tekeviä ihmisiä kuuluu agnostikkojen lisäksi myös teisteihin ja ateisteihin.

Laita google hauksi uskontotiede ja lue edes ensin mitä uskontotiede on ettei ettei ihan tarvitse omasta päästä kirjoittaa, jooko?

 

[mjr]

Kai tämänkin absoluuttisen logiikan nyt jollakin tavalla voi rikkoa. Entä jos jumalia todellisuudessa onkin monta, jokaisella oma karsinansa tuonpuoleisessa? Määrittelevät itsensä kyllä ainoiksi ja kaikkivaltiaiksi, mutta kenties eivät todellisuudessa silti ole tällaisia? Entä jos jumalat vain ovat tietämättään tietämättömiä, kuten ihmisetkin usein?

Jos näin olisi, olisivat tietysti kaikki nämä kirjaimellisesti uskovat ja omaa uskoaan ekslusiivisena totuutena maailmankaikkeudesta pitävät väärässä - vaikka sitten heidän erinäiset jumalansa olisivatkin toimineet vilpittömässä uskossa omaan kaikkivaltiuteensa. En kyllä näe mitään ulospääsyä tästä loogisesta huomiosta nimenomaan näiden lukemattomien keskenään ristiriitaisten fundamentalismien suhteen.

 

[Knower]

Miksi täällä tarvitsee edes keskustella tällaisesta asiasta? Usko on erittäin vahva motivaattori, joka saa ihmisen toimimaan hyvien asioiden eteen ja on vain hienoa jos joku löytää uskosta tai uskon (oli se sitten mikä hyvänsä) avulla syyn tehdä hyvää tai elää "hyvää elämää".

Jos se olisikin aina noin, niin mikäs siinä. Uskonto saa myös ihmisen toimimaan enemmän ja vähemmän pahojen (uskonsodat, lasten "aivopesu" jne.) asioiden eteen, sehän tässä se yksi ongelma on.

Kuten joku aiemmin lainasikin, "With or without religion, we would have good people doing good things and evil people doing evil things. But for truly good people to do truly evil things, that takes religion." - Stephen Weinberg

 

[Solomon]

Jos näin olisi, olisivat tietysti kaikki nämä kirjaimellisesti uskovat ja omaa uskoaan ekslusiivisena totuutena maailmankaikkeudesta pitävät väärässä - vaikka sitten heidän erinäiset jumalansa olisivatkin toimineet vilpittömässä uskossa omaan kaikkivaltiuteensa.

Olisivat toki väärässä, mutta eivät kovin paljon. Keskeisintä minusta se, että heidän jumalansa ja tuonpuoleisensa olisi silti olemassa.

 

[Juicey]

Jos se olisikin aina noin, niin mikäs siinä. Uskonto saa myös ihmisen toimimaan enemmän ja vähemmän pahojen (uskonsodat, lasten "aivopesu" jne.) asioiden eteen, sehän tässä se yksi ongelma on.

Osin totta, mutta erittäin merkittävä asia on myös osata jollain tavalla eritellä milloin uskontoa käytetään vain tekosyynä vallan haalimiselle tai pahoille asioille. Tällöin kyse ei ole uskonnosta vaan ihan tuikitavallisesta inhimillisestä toiminnasta ja uskontoa käytetään vain naamioimaan toimintaa jollain tavalla oikeutettavampaan muotoon. Ei monia uskonnon nimissä tehtyjä asioita myöskään uskovat hyväksy. Sikäli tuo lainaamasi pätkäkin on nimenomaan väärässä että eipä se uskonnon vika ole että joku käyttää sen olemassaoloa tai muiden herkkäuskoisuutta hyväkseen vaikkapa petoksissa. Usein on vain jotenkin luonteenomaista, kun uskonnosta on jollain tasolla vain kyse niin sitä perisyytä ihmisten toiminnalle ei kukaan halua edes alkaa tarkastelemaan sen enempää.

Otetaan esimerkiksi lahko jonka johto kerää rahaa liittyjiltä ja päättää lopulta ajaa heidät itsemurhaan ja johto kerää yksinkertaistetussa esimerkissä rahat ja "yhteiseksi" luovutetun omaisuuden omiin käyttötarkoituksiinsa. Jälleen media kohisee uskontojen uhreista, mutta toisaalta lahkon johdolla on todellisuudessa yhtä paljon uskonnon kanssa tekemistä kuin sillä kuuluisalla kalalla ja polkupyörällä. Eli ei yhtään mitään, mutta toisaalta oma rikollinen toiminta on helppo naamioida jonkin keksityn uskonnollisen teeman taakse. Onko todellisuudessa kuitenkaan kyse uskonnon aiheuttamista asioista? Ei minun nähdäkseni, kyllä kyse on edelleen ihan maallisesta rikollisuudesta, ei tarkoitusperiä pyhitä yhtään se että niitä on tehty naamioituneena jonkinlaiseen uskonnollisiin puitteisiin.

Siitä sitten herkkämielisimmät ovatkin jo vailla omia todellisia kokemuksia vetämässä yhtäläisyysmerkkejä vaikkapa kotoiseen luterilaiseen kirkkoon ja kolehdin keräämiseen niin eräänlainen aivopesu on jälleen tavoittanut uusia uhreja...

 

[mjr]

Olisivat toki väärässä, mutta eivät kovin paljon. Keskeisintä minusta se, että heidän jumalansa ja tuonpuoleisensa olisi silti olemassa.

Minusta se absoluuttinen kaikkivaltius on kyllä aika keskeinen osa näitä käsityksiä. Ei kristittyjen fundamentalistien Jumalaa olisi tällöin olemassa ollenkaan koska hän ei olisi ainoa eikä kaikkivaltias. Toki koko esimerkkisi lienee vähän esoteerinen, mutta ei edes se muuta alkuperäistä huomiota: se on aika väistämätön lopputulema jos esiintyy useita itseään ainoana ja täydellisenä totuutena pitäviä selityksiä maailman luonteesta. Tämän pystyisi ohittamaan tietyllä suhteellisuudentajulla ja ymmärryksellä siitä, että inhimillinen käsityskyky ja hallussamme oleva informaatio on aina rajallista ja lähes poikkeuksetta suhteellista - mutta juuri tämän fundamentalismi pyrkii kieltämään.