Eli ilmeisesti monen mielestä uskontojen poistamisella maailmasta saataisiin maailmasta parempi paikka, jossa olisi vähemmän pahuutta? Itse usko tähän mitenkään. Täydellisen hyvää ihmistä ei todellakaan ole olemassa ja kuten edellä todettiin, ei kristinuskokaan näin näe.
Itse kuitenkin koen, että ilman uskoani, olisin paljon huonompi ihiminen sekä itselleni että varsinkin muille. Olisin esimerkiksi paljon itsekkäämpi. Enkä tarkoita tällä, että olisin parempi ihminen kuin ne, jotka eivät usko, koska olen täysin samalla viivalla muiden ihmisten kanssa. En todellakaan ja tämän nöyryydenkin olen oppinut uskon kautta. Sillä on siis valtava merkitys elämälleni ja siinä on tarpeeksi perusteluita mulle; sanoo täällä porukka mitä tahansa.
Esitin jo sinulle aiemmin esimerkin siitä, että Jeesus pilkkasi toisten uskoa, kuten hän todistettavasti tekikin. Ihmettelit aiemmin, miksi jotkut ihmiset pilkkaavat toisen uskoa. Ihmetteletkö samaa Jeesuksen kohdalla?
Esitän sinulle toisenkin kysymyksen, joka liittyy edelliseen. Haluatko elää maailmassa, jossa ihmiset ovat luoneet mahdollisimman paljon itselleen pyhiä asioita, joiden kritisoimisesta tai irvailemisesta he sitten loukkaantuvat? Jos sinä vaikka päättäisit naureskella minun omalle vakaumukselleni, en minä siinä loukkaantuisi. Olisiko siis mielestäsi parempi, että loukkaantuisin fundamentalistien tapaan ja syyttäisin sinua pahaksi? Lisäisinkö omalla toiminnallani maailmaan hyvyyttä vai pahuutta? Minä siis määrittelisin sen, mistä sinä saat puhua minun siitä loukkaantumatta.
En yritä sanoa, että mistään ei saisi loukkaantua tai että mikään ei saisi olla pyhää. Rajojen vetäminen näissä asioissa on tietenkin hankalaa. Mutta loukkaantumisen tärkeyden ylikorostaminen on mielestäni täysin päätöntä.
En siis kritisoi omaa uskoasi, vaan sitä, että puolustit jo kertaalleen pikkusieluisten fundamentalistien oikeutta loukkaantua aivan pähkähulluista asioista. Minun on hyvin vaikea ymmärtää, miksi useat maltillisemmat uskovaiset puolustavat sellaista.
Tärkeintähän näissä uskontokeskusteluissa olisi muistaa, että kyllä niiden uskovaisten ja ateistien takana on ihminen, joka on jotain muutakin kuin se pelkkä vakaumuksensa. Helposti alkaa nähdä vain sen uskovaisuuden tai sen puutteen koko persoonaa määrittelevänä tekijänä, jolloin mennään metsään.