Mutta haluaako kukaan ateisti perustella oikeaa ja väärää sillä, että Raamatussa sanotaan, että hänellä on omatunto, joka kertoo mikä on oikein ja mikä väärin? Eli luottaa omaantuntoon sen takia, että Raamatun mukaa se kertoo jotain oikeasta ja väärästä.Kyllä ateisteilla omatunto on siitäkin huolimatta että asian olemassaolo myös raamatussa todettaisiin.
No, jos itse haluaa pesäpallomailan poikittain perseeseensä ja tekee näinollen niin myös naapurin Jarkolle, mikseipä voisi saadakin. Silloin kyse on tosin vain omasta tyhmyydestä.Helpostihan tuolla tavoin saa myös syytteen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai ainakin häirinnästä.
Mutta haluaako kukaan ateisti perustella oikeaa ja väärää sillä, että Raamatussa sanotaan, että hänellä on omatunto, joka kertoo mikä on oikein ja mikä väärin? Eli luottaa omaantuntoon sen takia, että Raamatun mukaa se kertoo jotain oikeasta ja väärästä.
Minä en tiedä omatunnosta ja muusta, äiti ja iskä on meikäläisen kasvattanut kunnon kansalaiseksi ilman Raamattua.
Mikä ihmisessä, olemuksen ytimessä, oikein sitten on, että on tarve uskoa johonkin itseään suurempaan? Käsittääkseni se asia ei ole vuosien saatossa juurikaan muuttunut.
Enpä tiedä. Japanin suurin uskonto on sintolaisuus, joka on perusteiltaan hyvinkin animistinen uskonto. Japani silti on yhteiskunnaltaan hyvin moderni ja "länsimainen".Tuskin joku shamanismi toimisi ihan samalla tavalla kuin vaikka kristinusko tänä päivänä.
Sama täällä. Silloin meikäläiseltä kihahtaa helposti herneet nenään, kun joku uskovainen kyseenalaistaa, voiko minulla olla omatuntoa. Kuulemma voisin ihan hyvin varastaa tai vaikka tappaa jonkun, kun olen uskonnottomana omatunnoton ihminen, joka ei edes pelkää viimeistä tuomiota.
En tarkoita, että kaikki uskovaiset olisivat tällaisia. Onneksi tuo on vain hyvin marginaalisen ryhmän toimintaa.
Minusta se absoluuttinen kaikkivaltius on kyllä aika keskeinen osa näitä käsityksiä. Ei kristittyjen fundamentalistien Jumalaa olisi tällöin olemassa ollenkaan koska hän ei olisi ainoa eikä kaikkivaltias. Toki koko esimerkkisi lienee vähän esoteerinen, mutta ei edes se muuta alkuperäistä huomiota: se on aika väistämätön lopputulema jos esiintyy useita itseään ainoana ja täydellisenä totuutena pitäviä selityksiä maailman luonteesta. Tämän pystyisi ohittamaan tietyllä suhteellisuudentajulla ja ymmärryksellä siitä, että inhimillinen käsityskyky ja hallussamme oleva informaatio on aina rajallista ja lähes poikkeuksetta suhteellista - mutta juuri tämän fundamentalismi pyrkii kieltämään.
Sama täällä. Onneksi ne herneet saa omasta nenästä tungettua kyseisen uskovaisryhmän neniin seuraavalla lauseella:
"Jos ainut asia joka sinusta estää ihmisiä varastamasta ja tappamasta on usko että siitä seuraa ikuinen kidutus niin on tosi mukavaa meidän muiden kannalta että sinä olet uskossa."
Minusta se seikka että minulla on keskimäärin mukavampaa kun kanssaihmisillä lähelläni on mukavaa on riittävä kannustin olla ihmisiksi.
Tai kuten suuri ajattelija on sanonut;"Ollaan ihmisiksi ettei eläinten tarvitse hävetä."
e:typo
Jos ateismi ulotetaan koskemaan kaikkia, joilta jumalasuhde puuttuu, niin ollaan käytännössä tilanteessa jossa ateismin määritelmä sopii kaikkiin syntyviin lapsiin ja muutenkin suureen määrään ihmisistä, jotka eivät koskaan ole ottanut mitään kantaa jumaliin tai jumalauskoon. Se voi tietysti olla opillisesti oikea määritelmä, mutta jotenkin epäonnistuneen tuntuinen lopputulos siitä minun mielestäni tulee. Tämäkin keskustelu lähti siitä, onko ateisti tehnyt valinnan tai kannanoton. Minusta edelleenkin on, jos on ollut mahdollisuus tehdä myönteinen ratkaisu suhteessa Jumalan olemassaoloon tai jumalauskoon. Jos syntyneet lapset ovat negatiivisia ateisteja, niin ei kai se, etteivät he ole tehneet valintaa tarkoita sitä, etteikö joku asioita miettinyt ja negatiiviseen ateismiin päätynyt aikuinen ihminen voisi olla?
Tämä toki riittää kannustimeksi ja syyksi olla ihmisiksi, tietysti ihminen luontaisesti pyrkii helpottamaan omaa kulkemistaan. Tai no tietysti ja tietysti, mutta yleisesti luonnossa on vahvasti näkyvissä pyrkimys energiaminimiin, joten tuntuu luonnolliselta, että ihminen luontaisesti valitsee helpoimmalta näyttävän tien. Mutta, tästäkin on vielä matkaa oikeaan ja väärään, eli onko kaikki sellainen, mikä johtaa oman mukavuuden tasonnousuun, automaattisesti oikein? Ymmärrän kyllä siis, että oman mukavuuden lisääminen on syy olla ihmisiksi, mutta jos ei halua lisätä omaa mukavauuttaan, niin onko silloin väärin olla jotenkin muuten kuin ihmisiksi?Minusta se seikka että minulla on keskimäärin mukavampaa kun kanssaihmisillä lähelläni on mukavaa on riittävä kannustin olla ihmisiksi.
Siis eihän ateismi ole mitään epävarmuutta. Ateisti on tehtyt valinnan ja väittää, että jumalaa / jumalia ei ole olemassa.Mutta miksi haluat rajata ateismin pieneen joukkoon ihmisiä? Miksi ateismilla ei voitaisi kuvata kaikkia niitä ihmisiä joilta tuo usko puuttuu, syystä tai toisesta? Ja jos ateismi ei ole oikea sana kuvaamaan uskon puuttumista, niin mikä on?
Aikuisella ja vasta syntyneellä lapsella on sama tilanne, kummallakaan ei ole yhtään todistetta jumalasta. Aikuinen on toki kuullut todisteita, mutta hylännyt ne. Negatiivisella ateistilla ei ole myöskään yhtään todistetta jumalaa vastaan. Eli jumalan olemassaolo ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Missä kohtaa negatiivinen ateisti tekee valinnan tai ratkaisun suhteessa jumalaan? Minusta valinta edellyttää siis jotain varmaa käsitystä. Jumala on varmasti olemassa/ei ole.
Korostan nyt vielä, että mietin tätä asiaa ihan mielenkiinnosta ja se on oikeastaan aina kiinnostanut minua. En nimittäin täysin ymmärrä mitään vedenpitävää perustetta minkäänlaiselle moraalille, siis jos jotain korkeampaa voimaa, joka tämän moraalin määrittelee, ei oleteta olevan olemassa. Tai vähintään pitäisi järjestää joku maailmanlaajuinen kansanäänestys asianmukaisine vaalikampanjoineen oikean ja väärän löytämiseksi. Ehkä pitäisi perehtyä vaikka Nietzschen juttuihin tarkemmin, jos esimerkiksi sieltä löytyisi lopullinen totuus :) Mutta en nyt siis yritä hyökätä kenenkään ateistin kimppuun, enkä oikeastaan itsekään tiedä mihin uskon.
Tämä toki riittää kannustimeksi ja syyksi olla ihmisiksi, tietysti ihminen luontaisesti pyrkii helpottamaan omaa kulkemistaan. Tai no tietysti ja tietysti, mutta yleisesti luonnossa on vahvasti näkyvissä pyrkimys energiaminimiin, joten tuntuu luonnolliselta, että ihminen luontaisesti valitsee helpoimmalta näyttävän tien. Mutta, tästäkin on vielä matkaa oikeaan ja väärään, eli onko kaikki sellainen, mikä johtaa oman mukavuuden tasonnousuun, automaattisesti oikein? Ymmärrän kyllä siis, että oman mukavuuden lisääminen on syy olla ihmisiksi, mutta jos ei halua lisätä omaa mukavauuttaan, niin onko silloin väärin olla jotenkin muuten kuin ihmisiksi?
Korostan nyt vielä, että mietin tätä asiaa ihan mielenkiinnosta ja se on oikeastaan aina kiinnostanut minua. En nimittäin täysin ymmärrä mitään vedenpitävää perustetta minkäänlaiselle moraalille, siis jos jotain korkeampaa voimaa, joka tämän moraalin määrittelee, ei oleteta olevan olemassa. Tai vähintään pitäisi järjestää joku maailmanlaajuinen kansanäänestys asianmukaisine vaalikampanjoineen oikean ja väärän löytämiseksi. Mutta en nyt siis yritä hyökätä kenenkään ateistin kimppuun, enkä oikeastaan itsekään tiedä mihin uskon.
Kyllä minullakin pääpiirteissään on käsitys siitä mikä on oikein ja väärin yleisen mielipiteen mukaan, mutta en vain ymmärrä, että miksi joku tietty asia on oikein ja joku taas väärin. Varsinkin, jos otan huomioon, että joku uskonto on vaikuttanut siihen, että joku on oikein tai väärin. Miksi tämä kyseinen asia olisi väärin, jos sen vääryys on ainakin osittain jonkun uskomuksen tulos, jos siis tämän uskomuksen oletetaan olevan huuhaata? En siis ymmärrä, miten ilman uskontoja voi olla jotain absoluuttista oikeaa ja väärää ja se taas aiheuttaa aikamoista epätietoisuutta ja hämmennystä, koska kuitenkin useimmat väittävät kirkkain silmin, että esim. Jokelan ammuskelija teki ehdottomasti väärin.Koen myös itse tietäväni, mikä on oikein ja väärin, vaikkei meillä kotona ole koskaan Raamattua tai mitään muutakaan uskonnollista opusta luettu. Myös kulttuurien sisäinen perinne avittaa asiassa ja tietysti Suomessa tätä kautta myös ev.lut. kirkolla on varmasti ollut jonkinlainen vaikutus, mutta pidän hyvin mahdollisena, että samaan olisi voitu päästä myös ilman uskon tänne tuomista.
Kyllä minullakin pääpiirteissään on käsitys siitä mikä on oikein ja väärin yleisen mielipiteen mukaan, mutta en vain ymmärrä, että miksi joku tietty asia on oikein ja joku taas väärin. Varsinkin, jos otan huomioon, että joku uskonto on vaikuttanut siihen, että joku on oikein tai väärin. Miksi tämä kyseinen asia olisi väärin, jos sen vääryys on ainakin osittain jonkun uskomuksen tulos, jos siis tämän uskomuksen oletetaan olevan huuhaata? En siis ymmärrä, miten ilman uskontoja voi olla jotain absoluuttista oikeaa ja väärää ja se taas aiheuttaa aikamoista epätietoisuutta ja hämmennystä, koska kuitenkin useimmat väittävät kirkkain silmin, että esim. Jokelan ammuskelija teki ehdottomasti väärin.
Siis eihän ateismi ole mitään epävarmuutta. Ateisti on tehtyt valinnan ja väittää, että jumalaa / jumalia ei ole olemassa.
Helpoin tiehän yleensä onkin vain luottaa johonkin, eikä edes miettiä miksi asia muka olisi juuri näin, eli elää epätietoisuudessa, mutta olla miettimättä asiaa sen tarkemmin. Tällä tavallahan uskovaisetkin tekevät uskoessaan jumalaan, eikä siinä kai ole mitään väärää, kun kuitenkaan mistään ei oikein voi tietää mitään ja aina mennään tavallaan sokkona.Toisaalta en ole itse (ainakaan vielä) kokenut suurta tarvetta sitä sen enempää ymmärtääkään. En kuitenkaan koe itse tarvitsevani uskontoa selittämään kaikkea epäselvää, vaan voin elää ns. epätietoisuudessakin.
Eli ilmeisesti monen mielestä uskontojen poistamisella maailmasta saataisiin maailmasta parempi paikka, jossa olisi vähemmän pahuutta? Itse usko tähän mitenkään. Täydellisen hyvää ihmistä ei todellakaan ole olemassa ja kuten edellä todettiin, ei kristinuskokaan näin näe.
Itse kuitenkin koen, että ilman uskoani, olisin paljon huonompi ihiminen sekä itselleni että varsinkin muille. Olisin esimerkiksi paljon itsekkäämpi. Enkä tarkoita tällä, että olisin parempi ihminen kuin ne, jotka eivät usko, koska olen täysin samalla viivalla muiden ihmisten kanssa. En todellakaan ja tämän nöyryydenkin olen oppinut uskon kautta. Sillä on siis valtava merkitys elämälleni ja siinä on tarpeeksi perusteluita mulle; sanoo täällä porukka mitä tahansa.
Helpoin tiehän yleensä onkin vain luottaa johonkin, eikä edes miettiä miksi asia muka olisi juuri näin, eli elää epätietoisuudessa, mutta olla miettimättä asiaa sen tarkemmin. Tällä tavallahan uskovaisetkin tekevät uskoessaan jumalaan, eikä siinä kai ole mitään väärää, kun kuitenkaan mistään ei oikein voi tietää mitään ja aina mennään tavallaan sokkona.
Tosin uskonnotkin (ainakin näin ei-uskovaisen silmin) ovat ihmisten keksimiä ja uskon kirjat ovat ihmisten kirjoittamia kirjoja. Silloin niihin on kirjattu muuten jo yleisiä tuntemuksia esim. oikeasta ja väärästä. Eli ajattelen, että moraali on jo ollut olemassa ennen uskontoja. Uskonnot ovat sitten levittäneet sitä omalta osaltaan. Mistä tämä moraali sitten on alkujaan tullut, siihen en osaa vastata. Toisaalta en ole itse (ainakaan vielä) kokenut suurta tarvetta sitä sen enempää ymmärtääkään.
Esitin jo sinulle aiemmin esimerkin siitä, että Jeesus pilkkasi toisten uskoa, kuten hän todistettavasti tekikin. Ihmettelit aiemmin, miksi jotkut ihmiset pilkkaavat toisen uskoa. Ihmetteletkö samaa Jeesuksen kohdalla?
Esitän sinulle toisenkin kysymyksen, joka liittyy edelliseen. Haluatko elää maailmassa, jossa ihmiset ovat luoneet mahdollisimman paljon itselleen pyhiä asioita, joiden kritisoimisesta tai irvailemisesta he sitten loukkaantuvat? Jos sinä vaikka päättäisit naureskella minun omalle vakaumukselleni, en minä siinä loukkaantuisi. Olisiko siis mielestäsi parempi, että loukkaantuisin fundamentalistien tapaan ja syyttäisin sinua pahaksi? Lisäisinkö omalla toiminnallani maailmaan hyvyyttä vai pahuutta? Minä siis määrittelisin sen, mistä sinä saat puhua minun siitä loukkaantumatta.
Eiköhän aika suuri osa ateisteista ymmärrä tai ainakin usko että nämä "säännöt" ovat uskontoihin tulleet sen aikaisista moraalikäsityksistä, eikä toisinpäin. Parhaat todisteet tästä asiasta ovat nämä sian ja naudan lihojen nauttimiskiellot lähi-idän ja intian seutujen uskonnoissa. Tuolla aluiella on kyseisten elukoissa ollut tauteja joiden takia lihan syöntiä on ollut syytä välttää. Sen sijaan että alkukantaisille ihmisille olisi koitettu jotain niin abstraktia selittää, on vain sanottu että jumala kieltää ja auktoriteettien johdateltavissa olevat ihmismassat ovat kyseiset elukat jättäneet syömättä.Kyllä minullakin pääpiirteissään on käsitys siitä mikä on oikein ja väärin yleisen mielipiteen mukaan, mutta en vain ymmärrä, että miksi joku tietty asia on oikein ja joku taas väärin. Varsinkin, jos otan huomioon, että joku uskonto on vaikuttanut siihen, että joku on oikein tai väärin. Miksi tämä kyseinen asia olisi väärin, jos sen vääryys on ainakin osittain jonkun uskomuksen tulos, jos siis tämän uskomuksen oletetaan olevan huuhaata? En siis ymmärrä, miten ilman uskontoja voi olla jotain absoluuttista oikeaa ja väärää ja se taas aiheuttaa aikamoista epätietoisuutta ja hämmennystä, koska kuitenkin useimmat väittävät kirkkain silmin, että esim. Jokelan ammuskelija teki ehdottomasti väärin.