Minulla ei ole mitään tarvetta yrittää uskotella itselleni, että korkeampia voimia olisi olemassa, mutta jos olisi, en valitsisi ainakaan kristinuskoa itsepetokseni kohteeksi. Mielestäni se on varsin epäoikeudenmukainen ja epälooginen uskonto.
Epäoikeudenmukaisuudella tarkoitan lähinnä kristinuskon keskiössä olevaa ajatusta siitä, että vain vapahtaja Jeesukseen uskomalla voi pelastua iänkaikkisen elämän riemuihin. Tästä seuraa, että kuka tahansa murhamieskin pääsee paratiisiin annettuaan sydämensä Jössekselle, mutta viaton lapsi tai ikänsä Afrikan sademetsissä elänyt alkuasukas on jo lähtökohtaisesti tuomittu helvettiin, jos ei ole koskaan kuullutkaan koko hepusta. Naurettavaa kyllä, myös Vanhan testamentin patriarkat – Abraham, Iisak ja mitä näitä nyt oli – päätyvät ilmeisesti helvetin kiroihin, sillä hekään eivät koskaan ottaneet vastaan Kristuksen sovitustyötä (sillä sitä ei ollut vielä silloin tapahtunutkaan). Kristinuskon pelastuskäsitys asettaa siis ihmiset eriarvoiseen asemaan ihan heistä itsestään riippumattomista syistä; jotkut syntyvät kristittyyn perheeseen ja kuulevat pienestä pitäen Jeesuksesta, toiset puolestaan eivät saa koskaan tietää hänestä mitään. Äiti Teresa uskoi kaiketi Jessen sovitustyöhön, mutta mikäli ei sattumoisin olisi uskonut, niin hänkin olisi kristinuskon opinkappaleiden mukaan päätynyt kadotukseen huolimatta kaikesta elämänsä aikana tekemästään hyvästä. Omaan oikeuskäsitykseeni istuisi paremmin, jos jako taivaan ja helvetin välillä tapahtuisi nimenomaan tekojen eikä uskon perusteella.
Epäloogisuudella tarkoitan puolestaan sekä kristinuskon opetusten sisäistä epäloogisuutta että uskovaisten epäloogista tapaa tulkita niitä. Raamattuhan jo itsessäänkin suorastaan vilisee ristiriitoja. Pienempiin tällaisiin kuuluu esimerkiksi maailman luomisjärjestys ja Jeesuksen tyhjässä haudassa ensimmäisenä vierailleen porukan kokoonpano. Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan eläimet luotiin ensin ja vasta sitten ihminen, toisessa Mooseksen kirjassa taas ihminen tehtiin ensin. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesuksen haudassa kävi Maria Magdaleena yksin, Matteuksen evankeliumissa siellä vierailivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria, Markuksen versiossa esiintyivät Maria Magdaleena, Jaakobin äiti Maria ja Salome, kun taas Luukkaan kertomuksessa mainitaan isompikin lössi naisia.
Eivätkä nuo edellä mainitut toisaalta edes ole mitään ihan mitättömiä seikkoja – ovathan luomiskertomus ja Jeesuksen ylösnousemus sentään Raamatun merkittävimpiä tarinoita, joten luulisi niiden yksityiskohtienkin olevan kohdillaan. Vieläkin suurempiin ristiriitoihin kuuluu vaikkapa luonnekuvien hajanaisuus Vanhassa testamentissa Jumalan ja Uudessa testamentissa Jeesuksen osalta. Vanhan testamentin Sebaotia ensinnäkin kuvaillaan joissakin yhteyksissä rakastavaksi ja armolliseksi, toisaalla hän kehottaa israelilaisia tappamaan amalekilaiset viimeistä heidän omistamaansa kamelia myöten tai uhkaa kostaa isien pahat teot heidän jälkeläisilleen aina neljänteen polveen saakka. Jeesus puolestaan käyttäytyi välillä suorastaan pasifistisesti ja kehotti välittämään miekkaan tarttumista, jottei siihen tulisi hukkuneeksi. Joskus hän taas sanoi aivan päinvastaisesti saapuneensa maailmaan tuomaan miekan ja eripuraa. Jos Raamattu olisi oikeasti Jumalan käden ohjaamana laadittu, siinä ei olisi virheitä sen paremmin pienten kuin suurempienkaan detaljien suhteen.
Kristittyjen epälooginen tapa tulkita omaa pyhää kirjaansa taas ilmenee siten, että he saattavat valita kahdesta keskenään ristiriidassa olevasta opetuksesta juuri sen, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi olla se valheellinen, tai toisaalta he saattavat lukea Raamatusta rivien välistä sellaista, mitä siellä ei selvästikään ole tarkoitettu ensinkään olemaan. Ensimmäisestä epäloogisuuden lajista mainittakoon esimerkkinä kristinuskon suhde juutalaisuuteen. Jeesus itse (oletetaan nyt siis keskustelun kannalta, että hän oli oikeasti olemassa ja Raamatun kertomukset hänestä pitävät keskeisiltä osin paikkansa) opetti, että Mooseksen kirjoissa esitetty laki on pienintäkin piirtoa myöten voimassa aina maailmanloppuun asti ja että vanhurskaaksi tulemiseen tarvitaan myös tekoja eikä vain uskoa. Itse asiassa hän meni niinkin pitkälle, että sanoi tulleensa maailmaan vain israelin kadonneita lampaita varten. Paavali puolestaan julkitoi täysin vastakkaisia näkemyksiä seurakunnilleen lähettämissään kirjeissä; hänen mukaansa pakanakristityiltä ei pitäisi vaatia juutalaisuuteen kääntymistä tai lain noudattamista, eikä kukaan voinut pelastua tekojensa perusteella vaan pelkkä usko riitti. Itse kristinuskon perustajan ja erään varhaiskristillisen teologin opetukset ovat siis räikeässä ristiriidassa. Luulisi, että Jeesuksen sana on ylin auktoriteetti, mutta ei näköjään.
Voidaan toki esittää muutamia argumentteja sen puolesta, että Jeesuskin ehkä tarjosi pelastusmahdollisuutta myös pakanoille, ja saattoi myös olla sitä mieltä, ettei Mooseksen lakikaan olisi enää kaikilta osin voimassa. Antaessaan lähetyskäskyä Jeesus nimittäin kehotti apostolejaan viemään ilosanoman maailman ääriin ja tekemään kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin lisäsi, että näitä uusia opetuslapsia olisi neuvottava noudattamaan kaikkia sääntöjä, jotka Jeesus oli ensilinjan opetuslapsilleen ohjeistanut. Viimeksi mainituille hän taas oli opettanut muun muassa, että laki on voimassa kunnes taivas ja maa katoavat, joten sekin opetus pakanakristittyjen pitäisi kaiken järjen mukaan ottaa omakseen. Tämä tarkoittaa käytännössä, että vain juutalaisuuteen kääntymällä ja juutalaisten lain omaksumalla voisi päästä osalliseksi Jeesuksen sovitustyöstä.
Toinen joskus kuulemani argumentti lain kumoamisen puolesta on, että Jeesus esti mellastavaa väkijoukkoa kivittämästä aviorikokseen syyllistynyttä naista, vaikka Mooseksen lain mukaan näin olisi kuulunut toimia. Eipä Jeesus (olettaen jälleen että hän oli olemassa ja tällainen tapaus oikeasti kävi) kuitenkaan varmasti tarkoittanut sitä, ettei aviorikos olisi sinänsä syntiä, vaan päinvastoin hänen opetustensa mukaan jokainen naista himoiten katsovakin syyllistyi huorintekemiseen, eli hän nimenomaan tiukensi laissa esitettyjä vaatimuksia entisestään. Kivitysepisodissa Jeesus halusi vain osoittaa muille läsnäolijoille, että he eivät itsekään olleet synnittömiä, ei purkaa huorintekemistä kieltänyttä sääntöä sinänsä. Huorintekemisen lisäksi myös erilaisista langoista kudottuihin vaatteisiin pukeutuminen, monenlaisten siementen samalle pellolle kylväminen ja sianlihan syöminen on syntiä tuon kyseisen, taivaan ja maan katoamiseen asti voimassa olevan lain mukaan, mutta silti kristityt harrastavat noita aktiviteetteja ilolla ja katumusta tuntematta, vaikka taivas ja maa ovat vielä olemassa.
Tässä vielä tuo lempisitaattini: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Matt 5:17-19)
Täysin Raamatun vastaisesta mutta silti kristinuskon piirissä yleisesti hyväksytystä opetuksesta mainittakoon esimerkkinä kolminaisuusoppi. Jeesus itse opetti olevansa ihmisen poika ja että isä oli häntä suurempi. Toki Jeesus sanoi myös olevansa yhtä isän kanssa, mutta samalla hän vertasi tuota heidän välistään yhteyttä seurakunnan jäsenten väliseen sekä kastajan ja kastettavan väliseen yhteyteen. Eikä kukaan varmasti kuvittele, että seurakunnan jäsenet tai kastaja ja kastettava olisivat jotenkin saman olennon eri persoonia, vaan kyseessä oli vertaiskuvallinen yhtenäisyys; samanmielisyys. Ei ole mitenkään loogista, että isän ja pojan yhtä oleminen tulkitaankin kirjaimellisesti, kun taas seurakunnan sisäistä ja kastajan/kastettavan yhtenäisyyttä ei, vaikka nuo kaikki on mainittu juuri samassa Raamatun kohdassa. Puhumattakaan siitä, että varsinkaan Pyhästä hengestä tuon kolminaisuuden osana ei ole mitään väkisinväännettyjääkään raamatullisia todisteita olemassa.
Edellä mainitun perusteella olen siis sitä mieltä, että kristinusko on epäoikeudenmukainen ja epälooginen uskonto. MOT. Tosin eihän kristinuskon ja kristittyjen epäoikeudenmukaisuus ja epäloogisuus sinänsä tarkoita sitä, etteikö vaikkapa kristinuskon jumalaa tai jotakin muuta jumalolentoa olisi olemassa. Eikä koskaan voi varmuudella todistaakaan, ettei jotakin asiaa ole, vaan todistustaakka on niillä, jotka väittävät että olisi. Mitä minuun tulee, niin voin kyllä uskoa, että on ollut jokin kosminen voima, joka käynnisti alkuräjähdyksen, ja miksei sitä voimaa voisi nimittää halutessaan vaikkapa jumalaksi. En kuitenkaan usko mihinkään persoonalliseen ja tietoiseen luojajumalaan, jota voi rukoilla ja joka vaikuttaa aktiivisesti maailman tapahtumiin - saatika hyvään, kaikkivaltiaaseen ja kaikkitietävään sellaiseen. Mikään ei yksinkertaisesti viittaa siihen, että edellä kuvatun kaltainen olento olisi olemassa.
Eli kaiken tämän pitkällisen jaarittelun jälkeen lyhyesti vastauksena topicin kysymykseen: en.