Uskomisessahan pitää saada sellainen tunne Jeesukseen. Ei sellaista tunnetta voi saada enää nykyään. Uskoin Jumalaan ja Jeesuksen vielä ala-asteen ja yläasteen taitteessa, mutta en enää sen jälkeen. Se oli hieno ja lämmin tunne, kun sitä aikaa muistelee.Suosittelen Jeesusta kaikille; en pelkästään ikuisuuden vuoksi, vaan myös ihan maanpäällisen elämän vuoksi. Parempaa elämää ei olekaan.
Onko niitä olemassa miljardeja ihmisiä jotka uskovat, että Julius Caesar ei ollut olemassa? Jos ei, eikä kyseessä ole joku elämää suurempi väittämä, niin en jaksa ruveta tutkimaan miksei hän muka olisi ollut olemassa. Kuinka suuri joukko uskoo, että maa ei ole pyöreä? Ja jostain elämää suuremmasta syystä? Tuntuu niitä joitakin olevan, mutta käsittääkseni se on aika pieni joukko, enkä ole ihan varma, ovatko he täysin tosissaan.Uskotko että Julius Caesar oli olemassa? Uskotko että maa on pyöreä? "Kyllä" molempiin tuntuu helpolta tieltä ulos, joten kai olet etsinyt muita selityksiä?
Sivistykseen liittyen, mä oon viime aikoina miettinyt paljon tätä omaa sekä seuraavaa sukupolvea tietoisuuden näkökulmasta. Pitkälti internetin ja viihdelaitteiden kehittymisen ansiosta keskivertonuori tietää nykyisin enemmän kuin mitä tiedostaa. ja se on jossain määrin jopa karmiva todellisuus. Olen toki itsekin internet-sukupolven lapsia, vaikkakin vuosituhannen taitteessa oli lapsille vasta PC:n CD-ROMit, pleikkari ykkönen ja Nokian matopeli.Minä en pysty käsittämään, että suomalainen nettiinkin kirjoittava ihminen, voi uskoa johonkin jumaluuksiin. Jenkkilästä ja takapajuloista voi niin huonoa perusopetusta saadakin, mutta sivistyneessä pohjolassa pidän sitä täysin absurdina.
No voidaanhan me yrittää pelkkää kyllä/ei vastaus juttuakin, mutta en usko, että siitä paljon keskustelua syntyy, kun perusteluiden yrityksetkin jäävät kirjoittamatta.Koko keskustelu kulminoituu tähän vastaukseen. @Amerikanihme keskustelu turhauttaa siksi, että yrität selittää kysymyksen takana olevaa "isompaa kuvaa" auki, vaikka itse kysymys olisi erittäin yksinkertainen kyllä/ei kysymys.
Kuten kirjoitin yllä, niin kyllä/ei vastauspelikin onnistunee minulta. Mutta yritin nyt jotenkin saada jotain selitystä siihen, miksi pelkkä puhdas yksinkertaisin logiikka ei välttämättä ole aina oikeassa joka tapauksessa. Olen logiikkaakin yrittänyt viljellä muualla, ja on siitä ainakin naisväeltä tullut aika ikävän kriittistä kommenttia siihen suuntaan, että olen ylilooginen.Tuo @laalki :n syyttämä kiertely johtunee vain siitä, että olet itsekin opetellut kiertämään noita raamatun vaikeita asioita niin hyvin, että se tulee jo luonnostaan ilman edes että tajuat tekeväsi sitä tai jättäväsi vastaamatta suoraan kysymykseen.
Miten tuon voi tietää, että Jumalaa ei ole olemassa? Eikö tässäkin ketjussa olla moneen kertaan todettu, että ei ole mitään vastaansanomattoman yksinkertaisen selvää näyttöä siitä, että Jumala on tai ei ole olemassa. On vain todennäköisyyksiä, ja niitä voi vääntää omien mieltymyksiensä mukaan nollan ja sadan prosentin välillä. Minä en edes yritä antaa mitään todennäköisyyttä puoleen tai toiseen. Vähän sama homma kuin onko älyllistä elämää tai edes elämää muualla maailmankaikkeudessa.Voin kuitenkin kertoa, että tuon saman tunteen kokeneena helpotuksen tunne oli suuri, kun lopulta ymmärsin, ettei jumalaa ole olemassa ja oikeasti minä olen oman elämäni herra. Minun ei tarvitse arvailla mitään tai elää minkäänlaisessa epätietoudessa ja ennen kaikkea ymmärrän ottaa tästä ainoasta elämästä mikä minulla on kaiken irti.
Tuo on malliesimerkki siitä, miten ihminen käskee ja Jumala vikisee ihmisen mielessä. Olen yrittänyt sanoa, että rukous toteutuu vain, jos siitä on Jumalan mukaan ihmisen pelastukselle hyötyä. Totta kai tämä ärsyttää uskonnottomia, koska silloin me emme voi koskaa tietää vastaako Jumala vai ei etukäteen, mikä vaikuttaa ihan samalta kuin koko Jumalaa ei olisi olemassakaan. Oikeastaan koko kristinusko on sellainen, että sitä, onko Jumala olemassa ei voi tietää kuin vasta kuoltuaan, ja silloinkin vain, jos vastaus on kyllä. Joten ymmärrettävää on, että monet eivät tuollaiseen peliin halua mukaan lähteä.Miten äkkiä voi puhdas ilo kääntyä vitutukseksi, kun kaveri sanoi fysioterapeutin seistessä vieressä, että "tulee sieltä näemmä joskus vastauksiakin" ja hymyillen katsoi ylös.
Varmaan pelkästään tuon "isompi määrä tiettyä mielipidettä puolustavia on aina oikeassa" logiikan varaan ei kannata jättäytyä. Mutta sen olen huomannut, että jos olen mielipiteineni yksinään, niin melkein aina huomaan loppujen lopuksi olleeni väärässä.Toivottavasti näet itsekin näiden perusteluiden koomisuuden. Annat ymmärtää, että olisi jotenkin todennäköisempää että isompi joukko on oikeassa kuin yksilö, vaikka juuri olet kertonut miten Ortodokseilla on joku etu, vaikka Katolilaisia on enemmän 5-6 kertaa enemmän kuin ortodokseja.....
Hyvin kirjoitettu. Tuota olen itsekin yrittänyt selittää. Jos Raamattua lähestyy täysin puhtaalla logiikalla ilman mitään tulkintoja, niin ei siinä ole juuri järjen häivääkään. Ja jollei muuta lähestymistapaa hyväksy, niin silloin ollaan umpikujassa, kuten tässä ketjussa näyttää käyneen.Täysin keksitty Dr. House lainaus "If you could reason with religious people, there would be no religious people" osoittautuu tässäkin ketjussa paikkansapitäväksi. Tuo ei ole välttämättä loukkaus, vaan toteamus että uskon asiat ovat niitä nimenomaisia "sydämen asioita". Niitä ei sinänsä voi logiikalla selittää ja jos yrittää päätyy näyttämään tekopyhältä kiemurtelijalta.
Aamen. Olet täysin oikeassa siinä, että tämä on tunnetason juttu ja selitys sille on hyvin yksinkertainen eli kyse on rakkaussuhteesta sinun ja Jeesuksen välillä. Tämä jos mikä menee tunteisiin ja varsinkin siksi, koska kyse ei ole romanttisesta, äidillisestä tai veljellisestä rakkaudesta, vaan jumalallisesta rakkaudesta. Eli käytännössä sellaisesta rakkaudesta, jota ei voi kokea mitenkään muuten. Selvennykseksi vielä se, että uskon tarkoitus ei ole kuitenkaan etsiä tunteita tai kokemuksia.Uskomisessahan pitää saada sellainen tunne Jeesukseen. Ei sellaista tunnetta voi saada enää nykyään. Uskoin Jumalaan ja Jeesuksen vielä ala-asteen ja yläasteen taitteessa, mutta en enää sen jälkeen. Se oli hieno ja lämmin tunne, kun sitä aikaa muistelee.
Voihan tuon muotoilla vaikka niinkin, että minulle minkäänlaista jumalaa ei ole olemassa. En ole elämäni aikana kokenut mitään sellaista, mikä saisi kuvittelemaan toisin, enkä ole kohdannut mitään sellaista, mitä ei voisi puhtaasti tieteen keinoin tai sattuman kautta selittää.Miten tuon voi tietää, että Jumalaa ei ole olemassa? Eikö tässäkin ketjussa olla moneen kertaan todettu, että ei ole mitään vastaansanomattoman yksinkertaisen selvää näyttöä siitä, että Jumala on tai ei ole olemassa. On vain todennäköisyyksiä, ja niitä voi vääntää omien mieltymyksiensä mukaan nollan ja sadan prosentin välillä. Minä en edes yritä antaa mitään todennäköisyyttä puoleen tai toiseen. Vähän sama homma kuin onko älyllistä elämää tai edes elämää muualla maailmankaikkeudessa.
Ei se israelilaisten niskoittelu tainnut rajoittua siihen, että tapettiin kepin kerääjä, vaan yleensä oltiin itsekkäitä, ei noudatettu Jumalan toivomuksia/käskyjä/lakeja, toimittiin epämoraalisesti jne. Tai noin minä sen olen ymmärtänyt. Ja kirkon parissa opitulla tarkoitan nyt lähinnä nykyajan ihmistä, kun taas OT:ssa annettiin käskyt sen ajan israelilaisille. Yleensäkin olen ymmärtänyt, ettei noita OT:n lakeja ole tarkoitettu yleismaailmallisiksi laeiksi, vaan pelkästään israelilaisten noudatettaviksi ja pelkästään tuona aikana, jolloin laki vallitsi.
En tiedä miksi sanot, että keskustelu ei ole rehellistä.
Eli kun kirjoitit, että sinulle ei helppo tie koskaan kelpaa, tarkoitit että se ei kelpaa tasan yhdessä erikoistapauksessa, eli Raamatun kohdalla? Samoin kuin logiikka ja oma moraalikin siirtyvät syrjään kun aletaan puhua kristinuskon opeista?Onko niitä olemassa miljardeja ihmisiä jotka uskovat, että Julius Caesar ei ollut olemassa? Jos ei, eikä kyseessä ole joku elämää suurempi väittämä, niin en jaksa ruveta tutkimaan miksei hän muka olisi ollut olemassa. Kuinka suuri joukko uskoo, että maa ei ole pyöreä? Ja jostain elämää suuremmasta syystä? Tuntuu niitä joitakin olevan, mutta käsittääkseni se on aika pieni joukko, enkä ole ihan varma, ovatko he täysin tosissaan.
Ei, kyllä se hankala tie tuntuu olevan minun valintani, oli sitten kyse vaikka jonkun matemaattisen yhtälön ratkaisemisesta.Eli kun kirjoitit, että sinulle ei helppo tie koskaan kelpaa, tarkoitit että se ei kelpaa tasan yhdessä erikoistapauksessa, eli Raamatun kohdalla? Samoin kuin logiikka ja oma moraalikin siirtyvät syrjään kun aletaan puhua kristinuskon opeista?
No jos sen näkee noin suoraviiraisena asiana niin paha tuohon on mitään vastaansanoa.Suorastaan häkellyttävää, miten tuossa ylläolevassakin voi missata ristiriidan.
Johtopäätös: säännön toteuttaminen oli mukaasi niskurointia, koska jostain tuntemattomasta syystä sääntöä ei saa noudattaa, vaikka Jumalan sääntöjä pitää nimenomaan israeliittojen noudattaa.
- Raamattu käskee tappaa sen kepinkerääjän
- Israelilaiset tappavat kepinkerääjän
- Sääntö on nimenomaan israelilaisille suunnattu
Voinhan päättää uskoa mitä tahansa. Ehkä siihen vaaditaan hulluutta, mutta periaatteessa voin päättää. Kai tuota tarkoitin. Voivathan ihmisetkin päättää olla uskomatta esim. kristinuskon sanomaan, vaikka sydän sanoisi toisin. Pakahduttaa vaan sydämen.
- Olet esim. sanonut, että voisit päättämällä uskoa Sormusten Herran olevan totta. Tätä minun on vaikeaa uskoa. Tämän emävaleen pyöräytit yrittäessäsi tukea propositiota, että uskomukset voi itse päättää ja valita, jonka perimmäinen motiivi taisi olla, että sen helvetintulen jokainen itselleen valitsee ja Jumala on siihen, kuten kaikkeen muuhunkin, syytön.
No tuossa kohtaa, kuten sanoin, kyse oli kai minun henkilökohtaisesta sanojen käyttämisestä. Se oli varmaan sinulle ja muille sekaannuttavaa. Joten pahoittelut siitä vielä kerran.
- Samassa yhteydessä mentiin sanojen uudelleenmäärittelyssä niin pitkälle, että vastakohdista tuli synonyymejä. Ei täytä mielestäni rehellisen ja hyvässä uskossa käydyn keskustelun minimivaatimuksia.
On totta, että en ole jokaiseen väitteeseesi tai ehkä kysymykseesikään vastannut. Olen katsonut, että muissa yhteyksissä kirjoittamani materiaali vastaisi niihin kysymyksiisikin. Mutta ei kai sitten niin tapahtunut. Mutta kuten sanoin edellisessä viestissäni, olen valmis noihin kyllä/ei vastaus kirjoitteluihinkin. Ne eivät tunnu minulle niin antoisilta, mutta ehkä sopivat sinulle paremmin, joten kysy pois ja lupaan vastata kyllä tai ei. Katsotaan sitten, mihin se johtaa. Aloitetaan vaikka orjuuskysymyksellä. Olisiko toisen ihmisen omistamisen kieltämisen pitänyt olla yhdestoista käsky? Ei.
- Jätät vastaamatta yksiselitteisiin kysymyksiin ja vastaat johonkin ihan muuhun, mitä kukaan ei kysynyt. Tämä pakottaa jatkuvasti kysymään uudelleen samoja asioita, sen lisäksi että se jumittaa ja vie raiteiltaan koko keskustelua. On myös minulle ylivoimaista uskoa, että teet tämän jotenkin huomaamattasi ja vahingossa. Esimerkkejä ei tarvitse muutamaa viime sivua kauempaa hakea. Sanotaan nyt vaikka tuosta orjuudesta kyselyt ja kun kysyin mielipidettäsi yhden tietyn toiminnan eettisyydestä, puolustelit vain ko. toimintaan käskemistä tiettynä ajanjaksona. Orjuuden kohdalla rupesit vain uudelleenmäärittelemään käsitettä, mikä on vanha apologistien temppu, sen sijaan, että vastaisit kysymykseen.
Mutta jos Raamattua ei ole tarkoitettu tulkittavaksi yksinkertaisen kirjaimellisesti joka kohdassa? Jos on, niin totta kai olet oikeassa kritiikissäsi. Mutta jos ei, kuten minä olen muista kirjoista lukenut, niin silloinhan pitää kysyä joltain gurulta, jolle taivaan (ja Raamatun) salaisuudet on avattu. Tosin olen ymmärtänyt, että nämä gurut eivät vastaa, jollei ole oikealla asenteella mukana ja todellakin vilpittömästi tahdo oppia jotain syvempää, koska muuten vastauksista ei olisi mitään hengellistä hyötyä.Ymmärrän, että motiivisi näiden asioiden tällaiseen selittelyyn on suojata uskomusrakennelmaasi ja jumalasi absoluuttista moraalisuutta (ihmiskunta saa tässä sen lokasangon kaikesta niskaansa, mutta se nyt vain kuuluu kristinuskoon), mutta se pakottaa keskustelun sellaiseen suohon, että kaikki merkitys lauseissasi katoaa; ne voivat tarkoittaa ihan mitä tahansa, aivan kuten mukaasi Raamatun sisältökin. Sitä tarkoitan keskustelun rehellisyydellä. Sinun kirjoitteluasi eivät sido samat säännöt, kuin muita ja kun se sinulle kädestä pitäen osoitetaan, mikään ei muutu. Ei näyttäydy ristiriitaisena, olankohautus ja eteenpäin. Rehellisessä keskustelussa keskustelun jokainen osapuoli on valmis muuttamaan tarvittaessa käsityksiään ja oppimaan uutta. Apologetiikka ei lähtökohtaisestikaan ole rehellistä keskustelua, vaan kiveen hakatun uskomuksen tai uskomusjärjestelmän puolustamista.
No vilpittömästi olen sitä mieltä, että Raamatun ymmärrettäväksi tarkoitetussa tulkinnassa olisi käännyttävä kirkon puoleen ja luettava esim. Pyhien isien ja äitien tekstejä jne. Jos sinä olet sitä mieltä, että sen oikeaan tulkintaan kykenee kuka vain joka sitä tekstiä lukee suoralta kädeltä, niin silloinhan alkuasetelma on jo ristiriitainen, eikä keskustelu tule olemaan kovinkaan hedelmällinen.Tiedän, että uskonto on tässäkin asiassa poikkeuksellinen, koska ne uskomukset ovat niin henkilökohtaisia ja iso osa minäkuvaa ja jopa sitä minää, että niitä vaistomaisesti suojellaan. Keskustelun ongelma onkin siinä, että jossain vaiheessa kun seinä tulee vastaan ja jäljellä on enää se dogmin ja jumalan puolustuspuhe, ns. kaikki keinot ovat käytössä ja sanotaan ihan mitä vain suojellun idean puolustuksessa. Tässä vaiheessa viimeistään tulevat käyttöön myös nuo yllä luettelemani epärehelliset argumentointikeinot, harhautukset jne. Se on myös asema, missä minun mielenkiintoni asiasta keskusteluun lakkaa.
Oli siis kai kyse Jumalan lain rikkojasta. Tuo oli kova uhkaus, mutta jos joku halusi sen säännön rikkoa ja tiesi mikä oli seuraus, niin eikö se ole vähän "sitä saa mitä tilaa" -juttu? Voi tietenkin kysellä, että oliko rangaistuksen oltava noin kova, mutta sapatin pyhyys oli supertärkeä asia Jumalalle
No homma käsittääkseni meni niin, että Jumala halusi jakaa rakkauttaan ja loi sitten lopulta kaltaisensa (mutta luodun), jolle antoi vapaan tahdon. Tämä vapaa tahto toteutui sitten niin, että ihmiselle annettiin yksi mahdollisuus rikkoa tämä rakkaussuhde, ja tottahan hän käytti tämän kortin. Siitä alkoikin sitten veljien tappaminen, kaikenmaailman kauheus ja epämoraalisuus jne. ja Jumala näki, ettei tämä nyt hyvään suuntaan mene, eikä tästä tule Hänen kaltaistaan rakkauden jakajaa. Painoi sitten restart-nappulaa, mutta tuo ihmisen mahdollisuus pysyä rakkaussuhteessa jäi "historiankirjoihin" (no, juutalaisten taruihin). Lupasi sitten kuitenkin hyvyydessään, että enää hän ei täydellistä restart-nappulan painamista tee. Yritti sitten parhaansa mukaan paimentaa lakeja asettamalla ja ohjaamalla ihmisiä oikeaan suuntaan mutta samalla antamalla heidän vapaan tahtonsa kanssa tehdä mitä haluavat. Aika kauheuksia siitä ihminen taas kehitti. Sitten lopulta tuli tämä pelastussuunnitelma, jolla rakkaussuhdetta haluamattomat saavat edelleen tehdä niin kuin lystäävät, mutta rakkaussuhdetta haluaville annettiin köysi, jota pitkin pääsee sitten pakoon siihen ikuiseen rakkaussuhteeseen.On vaan minulle käsittämätöntä, että tuollaista voi edes otsa kirkkaana puolustaa. Työlästä turkinpesua se kohdallasi vaati, mutta siinä se kaiken tuon retorisen korulauseilun ja sanasalaatin koirankarva on. Uskonto todellakin myrkyttää kaiken.
No tuossa mennään minun mielestäni aika tavalla pieleen, jollei sitten samalla aikamatkusteta muinaiseen Israeliin vuosituhansien taaksen ja olla siellä Israelin kansalaisia ja sitten tuhota pilvenpiirtäjät (vaikka ei niitä tainnut tuohon aikaan olla eikä lakia pilvenpiirtäjien tuhoamisestakaan annettu). Ei noita käskyjä ole tarkoitettu nykyajan ihmisille ja Israelin kansan ulkopuolisille. Ne olivat sen ajan Jumalan ohjauksia yrittäessään saada "omaa" kansaansa kääntymään rakkaussuhteeseen kanssansa tai edes joitakin heistä. Jotenkin tästä saat tulkituksi sen, että tuollainen moraali on suositeltavaa nykypäivänäkin kaikkien maailman ihmisten kesken. Ei ole minun käsittääkseni noiden Pyhän Kirjan horinoiden kirkon suositteleman tulkinnan mukaan.Kiitos. Kirjoitit nyt aika hyvin ja vilpittömästi auki, miksi uskonto(si) on oksettavan epämoraalista ja miten tuo dogmi saa muuten ihan normaalin ihmisen hyväksymään mitä vain kauheuksia kunhan uskottu käskijä on Jumala. En usko, että käsität saati hyväksyt, miten lyhyt matka tuosta on siihen, että otetaan muutama lentotunti ja suunnataan jumbojettiä kohti pilvenpiirtäjiä.
Viimeksi kun kysyit samaa, ehdotin allaolevaa.Minulla ei paljon mielikuvitusta ole, ja muutenkin maanmatosena tuntuu, etten voisi jotain joka vain "on" viisaudessa voittaa, mutta taas huonomuistisena kyselen, miten sen Jumalan olisi pitänyt toimia olettaen, että halusi jakaa rakkautensa luomansa kanssa ikuisesti, mutta tehdä tästä luomuksesta myös kaltaisensa antamalla tälle vapaan tahdon (niin kuin Jumalallakin on käsittääkseni).
Miksei jumala luonut vain kopiota itsestään, joka vapaaehtoisesti rakastaisi kuten jumala tekee? Voisivat sitten rakastella toisiaan loputtomasti eikä kenenkään tarvitsisi kärsiä.
Eli pitää olla lapsi tai lapsenomainen aikuinen, jotta voit löytää Jeesuksen? Toisin sanoen, jotta löytäisit aikuisiällä Jessen, tulee sinun muuttaa ajatuksen juoksuasi, jotta Jeesus löytyisi. Yleensä tähän johtaa jokin elämäntilanne ja siihen tilanteeseen ehkä apua tarjotaan/haetaan kirkosta tai kirkossa olevalta taholta. Jeesushan oli juuri heikkojen kanssa hengaileva kaveri.Valitettavasti olet puolestaan täysin väärässä siinä, ettei tällaista voisi kokea aikuisiällä. Usko Jeesukseen on asettumista Jumalan lapsen (siis lapsen) asemaan, jolloin jokainen voi uskoa ikäänkuin lapsen tavalla. Voit olla miten heikko tahansa, mutta se ei haittaa, koska mitä heikompia olemme, niin sitä vahvempi on Jeesus.
Tarina olisi ihan kiva, jos se kertoisi hahmosta, jolla on vaikeuksia ennakoida tekojensa seurauksia. Mutta niinhän ei ole, vaan toimija onkin väitetysti kaikkitietävä. Aika poikkeuksellista kaikkitietävyyttä, jos joutuu painamaan restart-nappia, paitsi tietysti jos alun perinkin suunnitteli tekevänsä niin.Painoi sitten restart-nappula
Minua on kielletty keräämästä polttopuita tänään, mutta minä kerään kuitenkin, koska koen sen tarpeelliseksi. Haitta muille: mielipaha kieltäjälle.Eli minä-keskeinen maailmankuva.
Eli pitää olla lapsi tai lapsenomainen aikuinen, jotta voit löytää Jeesuksen? Toisin sanoen, jotta löytäisit aikuisiällä Jessen, tulee sinun muuttaa ajatuksen juoksuasi, jotta Jeesus löytyisi. Yleensä tähän johtaa jokin elämäntilanne ja siihen tilanteeseen ehkä apua tarjotaan/haetaan kirkosta tai kirkossa olevalta taholta. Jeesushan oli juuri heikkojen kanssa hengaileva kaveri.
Boldattuun.En tiedä ymmärsitkö viestini tahallaan vai vahingossa väärin, mutta en sanonut missään vaiheessa, että pitää olla lapsi tai lapsenomainen aikuinen, jotta voi löytää Jeesuksen. Enkä myöskään väittänyt missään vaiheessa, että henkilön täytyy muuttaa ajatuksenjuoksuaan. Jumalan lapseus on lapseutta suhteessa Jumalaan (Isä), kuten asia UT:ssa kerrotaan ja Isän luokse voi päästä vain Pojan kautta. On varmaan ihan totta, että ihmiset kääntyvät useimmiten Jeesuksen puoleen, kun ovat vaikeuksissa, mutta se ei tarkoita, etteikö ihan jokainen elämäntilanteesta riippumatta tarvitsisi Jeesusta.
Kyllä, usko Jeesukseen on iloinen asia! Ei siinä tarvitsekaan olla järkeä, mutta näin asia UT:ssa kerrotaan. Voin vakuuttaa sinulle, että sen jälkeen, kun on ottanut Jeesuksen sydämeensä, niin Raamattu avautuu ihmiselle ihan eri tavalla. Tätä voi tietysti olla hankala uskoa, jos katsoo asioita saatanan sumentamien silmien läpi, kuten sinä ilmeisesti teet. Saatanan suurin valhe taitaakin olla, että häntä ei ole olemassa, mistä seuraa myös se, ettei Jumalaa ja Jeesusta ole olemassa, jolloin Raamattukin olisi Kalevalaan verrattava teos.Boldattuun.
Tuota lausetta on vaikea lukea nauramatta. Eihän tuossa lauseessa ole mitään järkeä. Isän, pojan ja pyhän hengen kautta!
Vaikka se usko olisi ihan henkilökohtaista, ilman sen kummempaa julistusta? Meikäläinenkin kertoi suoraan omista kokemuksistani avoimesti, enkä halua julistaa asiaa sen kummemin, enkä "käännyttää" ketään. Siltikään et siedä mua. Tämä on se, mitä mä en ymmärrä. Mitä väärää on lähimmäisen rakkaudessa? Mulle koko asia on suht uusi kokemus ja "opettelen" elämään tässä. Mutta olen onnellisempi tällä hetkellä, kuin koskaan ennen. Ehkäpä rankka elämä on näyttänyt, että valoakin voi olla.Siinä kaks viimeistä viestiä pohjavireineen on just se syy minkä takia uskovaisia en siedä.
Koska me eletään kaikki yhteisessä yhteiskunnassa, ja minä haluaisin mieluummin jakaa sen sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät maailmaa ja tekevät päätöksiä todennettavien faktojen ja tieteellisen tiedon, ei pronssikautisen aavikkokansan keksimien satujen, perusteella.Sitä ihmettelen, miksi näistä uskon asioista pitää kiistellä.