Ei pyritä. Totuus vaan yleensä lopettaa valheet ja harhauskomukset.
Miksi pyritään tieteen keinoin todistaa tai ei, onko Jumala olemassa? Usko on ainakin mulle hyvin henkilökohtainen asia. Nuorempana tosin itsekin näistä kinasin ja hain jotain faktaa. Nyt ei tarvitse kun kaikki on selkiytynyt. Olen onnellinen.
Kukaan ei tiedä totuutta. Pääasia, että on jokaisen hyvä olla. Ja kyllähän rakkaus on se juttu. Kaikessa.Ei pyritä. Totuus vaan yleensä lopettaa valheet ja harhauskomukset.
No kai noinkin voi olla, mutta siinä tapauksessa käsittääkseni kristinuskon ymmärrys Jumalasta on koko lailla hukassa.Tai sitten se voisikin olla ihan päinvastainen, jumala diggaa sellaista tyyppiä, joka ei ole mikään vässykkä, vaan haluaa kapinoida. Ikään kuin testi että kuka on niin hölmö että tottelee turhia käskyjä...
Onko tuo varmaa tietoa vai arvailua/uskoa? Mistä tuon voi tietää, kun kahden tuhannen vuoden ajan ovat Pyhät väittäneet toisin?Toki ajatus siitä että olisi jokin kaikkivoipa hahmo, joka tuntisi surua tai edes minkäänlaista kinnostusta ihmisten tekemisisitä, on niin absurdi, ettei se voi olla totta.
Taruja ja taruja, niitä historia riittää. Tuonkin henkilön ainoa fakta kuitenkin on, että syntyi Jeesuksen jälkeen, joten aika kyseenalaiseen varjoon pitää hänen oletetut teot asettaa. Jeesus kuitenkin sai aikaiseksi kansanliikkeen ja uskonnon, mikä nyt ei oikeesti ole pikku juttu. Aika vaikea ymmärtää näitä ihmisiä, jotka yrittävät pois pestä koko kristinuskon. Jeesus oli ihan todellinen ja historiallinen henkilö, jokainen sitten voi päättää oliko jumalallinen tai ei.
En usko. Sanoin samaa 10 minuuttia sitten lestamummolle, joka tuli juttelemaan Jeesuksesta.
Aika paljon kasaat ateisti-termin taakse taakkaa, joka ei sinne kuulu. Alkaen jo ihan tuosta, että on muka pakko olettaa maailmankaikkeus rationaaliseksi tai ei-rationaaliseksi. Omasta puolestani voin sanoa, että minun kompetenssini ei riitä näihin oletuksiin, joten pitäydyn olettamasta kumpaakaan. Olen ateisti, koska yksikään minulle tarjottu jumalaselitys ei ole kestänyt todistustaakkaansa, joten en usko niistä mihinkään. En ole täysin poissulkenut jonkinlaisen jumalan olemassaoloa, vaikka en tiedäkään millainen se mahdollisesti olisi luonteeltaan tai kuinka sellaisen olemassaolon voisi edes havaita, saati todistaa.
Olen ymmärtänyt, että Jumal-asioiden kohdalla pelissä on vähän enemmän kuin joulupukin kohdalla. Joulupukin kohdalla määräysten noudattomuudesta seuraa ehkä lahjojen saamisen väliinjääminen, mutta tuollainen tuntuu sellaiselta, mikä nyt ei niin kauhea vakava asia ole. Mutta jos koko elämän tarkoitus riippuu Jumalan "määräyksistä", niin sitten olisi asiaan syytä suhtautua vähän vakavammin.Sinun näyttää olevan vaikea ymmärtää, että tiedän kyllä myös joulupukin "määräykset", mutta en anna niille arvoa. Yritän olla kiltisti niistä huolimatta.
Kuka sanoi, että Jumalan rakkaus on ehdollista? Toivottavasti minä en ainakaan, tai muuten olen puhunut puuta heinää (mikä ei sinänsä mikään ihme olisi). Koko kristinuskon ymmärtäminen käsittääkseni perustuu siihen, että Jumalan rakkaus on ehdotonta. Hän rakastaa sekä hyviä, että pahoja. Hänen rakkautensa vaan koetaan eri tavalla. Toiset ihmiset kokevat sen sellaisena, että he haluavat rakastaa takaisin ja päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Toiset kokevat tuon rakkauden lähinnä piinallisena asiana, josta he haluaisivat kokonaan eroon.Muutenkin, tuo jumalan ehdollinen rakkaus rankaisutoimineen on täysin sadistinen.
No yllä juuri kirjoitin, että noin se ei käsittääkseni mene. Ei mitään aktiivista kidutusta Jumalan taholta, vaan ihmisen vapaasti itse valitsema tie, jossa Jumalan armo ja rakkaus tuntuu kidutuksena. Jumalalta se on aina rakkautta, eikä kidutusta, ja se ihmisen tuntemus sen suhteen riippuu ihan siitä, miten ihminen itse valitsee. Miten voisi olla rakastavampi, jos rakkaus ei kerta kelpaa, ja se tuntuu kidutukselta?Mikä estää sinua tunnustamasta, että tuo logiikka menee näin:
- minä rakastan sinua
- tee kuten haluan niin pääset paratiisiin
- jos et, niin kidutan sinua ikuisesti
Minusta ei. Käsitämme kai asian ihan eri tavalla, olen pahoillani. Minusta tuommoinen ehdoton rakkaus on mitä suurenmoisin, mutta valitettavasti sellainen ei kaikkien ihmisten mielestä tunnu hyvältä. Mutta jos nyt leikitään vähän pidemmälle, niin jos tuollainen kaikenomaava iankaikkinen henki kuin Jumala (joka jopa kutsuu itseään rakkaudeksi) on olemassa (ja kutkuttavasti Hän kutsuu itseään nimellä "Minä olen se, joka on"), niin Hän on säännöt luonut, ja näillä mennään tässä meidän todellisuudessamme (jollei nyt satu videogeimi olemaan). Ehkä sitten jossain toisessa todellisuudessa on sinun sääntöjesi mukainen Jumala (olisin muuten todella kiinnostunut tietämään, mitkä kaikki kriteerit Jumalan pitäisi täyttää, että voisit hyväksyä hänet). Toisaalta, jos olet varma, että Jumalaa ei ole olemassakaan ja koko hömpötys on jonkun Amerikanihmeen tai vastaavan päästä vedetty viihdytyshomma, jota on jatkettu jo vuosituhansien ajan, niin miksi edes vaivautua asiasta kirjoittamaan? Jos rakkaus ja rakastettuna oleminen ei kiinnosta, niin minä ainakin haluaisin sinun tuntevan olosi paremmaksi tavoittelemalla sinun merkittäviksi tuntemiasi asioita, ihan vain rakkaudesta sinuun.Tuo on kristinuskon peruskuvio ja sinä perustelet itsellesi ja muille, että jumala rakastaa, kunhan vaan hyväksyt sen. Niin, hyväksyisin tuommoisen sairaan kuvion. Aika helppo olisi kyseenalaistaa tuommoinen rakkaus.
Aivan varmasti uskontoa "väärinkäytetään" koko ajan uskonnottomien taholta.Mutta kuten sanottu, kyseessä on ihmisen kirjoittama tarina, tässä tapauksessa varmaankin monien tarinoiden combo, mikä on ihan tarkoituksella kasattu omiin tarkoitusperiin. Toisaalta uskontokunnat, kuten muutkin organisaatiot, ajavat organisaation etua ja toisaalta yksittäiset ihmiset ajavat omaa etuaan.
Ei välttämättä. Ulkonäöstä päättelin, mutta saattoi toki olla jotain muutakin porukkaa.Oliko varmasti lestamummu? Yleensä eivät tuputa omaa uskoaan ulkopuolisille. Tai siis langenneet uskosta hairahtuneet saattavat saada jonkinmoisen käsittelyn, mutta tämä koskee siis ennen kaikkea liikkeestä eronneita ihmisiä.
Ei jaksais joka kerta tätä samaa. Ateisti on teistin vastakohta, henkilö joka ei usko jumaliin. Agnostikko ei tiedä, onko jumalia tai muuta yliluonnollista olemassa. Olen sekä ateisti että agnostikko.Kuvailet itseäsi tavalla joka muistuttaa enemmänkin agnostikkoa kuin ateistia.
Jos myytin syntyminen ilman todellisuuspohjaa tuntuu noin uskomattomalta, osaatko selittää kuinka vaikkapa Kalevalan tarinat ovat syntyneet? Tai kaikki tämän listan tekstit: Pyhä kirjoitus – WikipediaOlisin kiinnostunut, kuten olen aikaisemminkin tässä ketjussä udellut, tietämään syitä siihen, miksi mokoma tarina on sitten koskaan edes keksitty, kuka sen keksi, ja miksi vitsiä on jatkettu jo tuhansia vuosia? Eiväthän alkuperäiset keksijät kai tästä enää mitään irti saa, kun heidän atominsa lepäävät ties missä päin maailmankaikkeutta nyt? Miksi edes keksiä moista vedätystä ja pitää sitä yllä? Uskonnottomat siitä tosiaan ovat ilon irti ottaneet ja tehneet käsittämättömiä vääryyksiä uskonnon nimissä, mutta oliko alunperinkin koko vaiva nähty vain moisten vedätysten vuoksi?
Siitä tuskin varmaa tietoa koskaan saadaan, mutta hypoteeseja voi toki aina esittää. Tässä yksi, jonka linkkasin ketjuun aiemmin:Mitä esim. silloin noin 2000 vuotta sitten todella tapahtui siellä lähi-idässä, kun noin pitkään elinvoimainen tarina sepustettiin?
How Christianity (Probably) Began... No Resurrection Required
Paulogia-niminen "counter-apologist" YouTubessa esittää oman hypoteesinsa Jeesuksen kuoleman jälkeisistä tapahtumista. Ei tuo nyt ainakaan järjettömämmältä kuulosta kuin Raamatun väitteet.
Ei jaksais joka kerta tätä samaa. Ateisti on teistin vastakohta, henkilö joka ei usko jumaliin. Agnostikko ei tiedä, onko jumalia tai muuta yliluonnollista olemassa. Olen sekä ateisti että agnostikko.
Teismi ja ateismi viittaavat uskoon, sitä joko on tai ei. Jokainen ajatteluun kykenevä ihminen on joko teisti tai ateisti. Agnostismi taas viittaa tietoon, agnostikko uskoo että jumalien (tai muun yliluonnollisen) olemassaolosta ei ole varmaa tietoa puoleen tai toiseen (tai siitä on jopa mahdotonta saada tietoa). Nämä menevät usein nykykäytössä sekaisin, mutta klassisen määritelmän mukaan ateismi ja agnostismi "vastaavat" eri kysymyksiin, toinen käsittelee uskoa ja toinen tietoa.Olin jotenkin siinä käsityksessä, että ateisti ja agnostikko ovat toisensa pois sulkevia. Eli ei voi olla molempia.
En todellakaan osaa selittää kaikkien noiden syntymistä. Mutta kai ne kaikki osoittavat johonkin suurempaan voimaan.Jos myytin syntyminen ilman todellisuuspohjaa tuntuu noin uskomattomalta, osaatko selittää kuinka vaikkapa Kalevalan tarinat ovat syntyneet? Tai kaikki tämän listan tekstit: Pyhä kirjoitus – Wikipedia
Jotenkin särähti korvaan tuo, että marttyyrit sivuutettiin olankohautuksella tyyliin "ei ne mitään mistään tajunneet kuitenkaan". Kuitenkin näitä marttyyreita löytyy kuitenkin tuhansittain jollei miljoonittain. Miksi kuolla urbaanin legendan takia, josta ei mitään omakohtaista näyttöä/kokemusta/uskottavuutta ole? Myös tuo, että näitä legendoja olisivat naapurit ja kauppiaat levitelleet tutuille ja asiakkaille käännyttämistarkoituksessa pelkästään, kuulostaa oudolta, mutta ehkä sitten yhteiskunta oli tuohon aikaan sen verran erilainen. Miksi kertoa urbaanilegenda käännyttämistarkoituksessa tutulle? Nykyisin tietty on noita katusaarnaajia, mutta he saarnaavat tuntemattomille. Minusta tuollainen tarinoiden kertominen tutuille on ihan vaan viihdytystarkoituksessa tehtyä yleensä, ts. juoruilua.Siitä tuskin varmaa tietoa koskaan saadaan, mutta hypoteeseja voi toki aina esittää. Tässä yksi, jonka linkkasin ketjuun aiemmin:
Aika rohkea arvaus. Pohjaatko tämän johonkin muuhun, kuin omaan sisäiseen (ja todennäköisesti syntymästä asti ulkopuolelta opetettuun) tuntemukseen? Itse keksin noin 10 sekunnin miettimisellä ainakin 3 vaihtoehtoista selitystä tuohon Vintsukan esittämään kysymykseen, ja kaikki niistä ovat monta kertaluokkaa yksinkertaisempia ja omasta mielestäni myös uskottavampia kuin tuo sinun ehdotuksesi.En todellakaan osaa selittää kaikkien noiden syntymistä. Mutta kai ne kaikki osoittavat johonkin suurempaan voimaan.
Ei mulla näihin vastauksia ole, kun en ollut paikalla. Mutta jos ihmisten epälooginen käytös on sinusta uskomattomampaa kuin yliluonnollinen selitys, tämä keskustelu ei tästä varmaan etene.Jotenkin särähti korvaan tuo, että marttyyrit sivuutettiin olankohautuksella tyyliin "ei ne mitään mistään tajunneet kuitenkaan". Kuitenkin näitä marttyyreita löytyy kuitenkin tuhansittain jollei miljoonittain. Miksi kuolla urbaanin legendan takia, josta ei mitään omakohtaista näyttöä/kokemusta/uskottavuutta ole? Myös tuo, että näitä legendoja olisivat naapurit ja kauppiaat levitelleet tutuille ja asiakkaille käännyttämistarkoituksessa pelkästään, kuulostaa oudolta, mutta ehkä sitten yhteiskunta oli tuohon aikaan sen verran erilainen. Miksi kertoa urbaanilegenda käännyttämistarkoituksessa tutulle? Nykyisin tietty on noita katusaarnaajia, mutta he saarnaavat tuntemattomille. Minusta tuollainen tarinoiden kertominen tutuille on ihan vaan viihdytystarkoituksessa tehtyä yleensä, ts. juoruilua.
Aikakone-DeLoreanillako ne kaikki ovat todistajia 2000 vuoden takaisiin tapahtumiin?Lopuksi vielä, en muista, että pätkä sanoi mitään kirkon pyhistä ihmisistä (ilmeisestikin tekijänä on entinen protestantti, joka ei ole pyhistä kuullutkaan tai ei pane heihin mitään painoarvoa). Ortodoksikirkko kuitenkin kutsuu pyhiä nimellä "cloud of witnesses", suuri lauma todistajia, tai miten tuon nyt kääntäisi. Ja näitä pyhiä on tiettävästi elänyt ihan Jeesuksen kuolemasta lähtien meidän päiviimme saakka. Ovatko he kaikki keksittyjä henkilöitä, ja ovatko kaikki heistä kirjoitetut tarinat keksittyjä (siis nämä ihan viime vuosikymmenienkin)?
Miksiköhän Tervo noin sanoi?”Jos Jumala on olemassa, minä olen kusessa.”
- Jari Tervo
Ehkä on tullut synniteltyä, mistäs mie tiedän. Hyvä lause kuitenkin.Miksiköhän Tervo noin sanoi?
Ihan huono lause jopa Tervolta. Jos Jumala on olemassa, niin Tervokin saa halutessaan syntinsä anteeksi.Ehkä on tullut synniteltyä, mistäs mie tiedän. Hyvä lause kuitenkin.
Eivät ole. Agnostikko on ateistin alaryhmä. Ateisti on henkilö, joka ei usko jumalan olemassaoloon. Lisäehdot tai -määrittelyt siirtävät johonkin alaryhmään.Olin jotenkin siinä käsityksessä, että ateisti ja agnostikko ovat toisensa pois sulkevia. Eli ei voi olla molempia.
Ateisti ei keskimäärin sano, että koska tietää kaiken, niin ei usko jumalaan, vaan että koska jumalasta ei ole todisteita, niin ei usko siihen. Ja se, että jotain asiaa ei osata selittää, ei ole todiste jumalasta. Tuo on ikiaikaisen vanhaa argumentointia aukkojen jumalalla. Vuoron perään teistien puolelta tarjotaan erilaisia mystisiä, suunniteltuina näyttäviä asiaita ja kerrotaan, kuinka koska ei tälle muutakaan selitystä ole, niin jumala on ainoa vaihtoehto. Näin kerrottiin esim. biologisten eliöiden kohdalla, kunnes keksittiin evoluutio ja
luonnonvalinta eli ei-älylliset mekanismit, jotka voivat tuottaa näennäistä suunnittelua. Nyt on sitten erinäisten vaiheiden jälkeen siirrytty tarjoamaan viimeisimpänä juuri tuota kosmista hienosäätöä.
Ja kaiken kruununa on sitten idea, että koska asioita voi ylipäänsä selittää luonnonlaeilla, niin sekin on todiste luojasta. Elikkäs: jos jotain asiaa X ei pystytä selittämään, on se todiste jumalasta. Mutta jos asia X pystytäänkin selittämään "naturalistisesti" luonnonlaeilla, niin tämäkin on nyt sitten todiste jumalasta, koska kukas muukaan ne luonnonlait sitten suunnitteli jos ei jumala. Jos vielä joskus pystytään selittämään luonnonlakien synty/olemassaolo asialla Y, niin eiköhän teistit kerro meille, miten asia Y.n olemassaolo oikeastaan on myös todiste jumalasta. Aika win-win tilanne teistin näkökulmasta.
Tämmöistä ideaa elämän synnystä ei liene nykyään juuri muilla kuin joillain uskovaisilla. Kukaan asioista vähänkään perillä oleva ei usko, että ensimmäisenä putkahti esiin sattumalta solu ja elämä alkoi. Sen todennäköisyys todellakin olisi hävivän pieni. Mutta pienikin vilkaisu edes perustason biologiaa selittäviin kirjoihin onneksi paljastaa, että ensimmäisen elämänmuodon ei uskota olleen valmis solu.
Ei ole. Taktiikkasi muistuttaa Tapio Puolimatkan ja tämän amerikan idolien taktiikkaa, että koska jotain ei ole vielä osoitettu, niin se on osoitettu mahdottomaksi. Tuo olkiukoksi rakennettu "naturalistinen maailmankatsomus" ja sen sekoittaminen jatkuvasti ateismiin muistuttaa myös kovasti heidän kirjoituksistaan.
Miten musta tuntuu että kautta historian on ollut näitä tyyppejä, jotka julistaa että tiedon raja on tullut vastaan ja lopuista ei voi edes saada tietoa. Onneksi ei olla niitä kuunneltu vaan jatkettu tieteen tekemistä, ja aukkojen jumala on kutistunut koko ajan.Ateistin taktiikkana on tietysti käyttämällä termiä "aukkojen jumala" pyrkiä rajaamaan Jumalan vaikutukset kokonaan universumin ulkopuolelle ja siis olemattomiin. Teisti ei - tai ainakaan suurin osa - ei pyri täyttämään kaikkia tietämyksemme aukkoja Jumalalla. Mutta tunnistaessaan mahdottoman teisti on valmis myöntämään, että muuta järkevää selitystä tiettyihin asioihin ei ole olemassa. Tottakai voimme hihasta vetää aina vetoamisen tietämättömyyteen nyt ja väittämällä, että tulevaisuudessa asia ratkeaa. Tottakai on olemassa vaihtoehtoja, mutta nämä ovat niin epätodennäköisiä, että niihin ei teistin kannata tuhlata aikaansa. Olennaista koko keskustelussa on se, että teismi tarjoaa rationaalisen ja hyvin puolustettavissa olevan maailmankatsomuksen.
Mistähän kirjallisuudesta tässä on kyse? Ateismi ainakin korreloi aika vahvasti koulutustason kanssa, mistä voisi hätäisempi vetää johtopäätöksen että luonnontieteillä ja ylipäätään loogisella ajattelulla on isossa kuvassa jotain tekemistä ateismin kanssa.Ateistinen vakaumus tuskin, jos kirjallisuutta on uskominen, perustuu useinkaan kovin vahvasti luonnontieteeseen vaan on sidoksissa oman elämän kokemuksiin.