Uskotko Jumalaan?

[Fullhazard]

Ellei usko sieluihin, ei varmasti usko tähän teoriaankaan ja pitää sitä todennäköisesti pelkkänä höpöhöpönä. Näin minä kuitenkin tunnen.

Uskotko, että tulevaisuudessa tiedemiehet pystyvät löytämään sielun ihmisestä?

 

[jussi_j]

... En oikeastaan usko, että yliluonnolisten asioiden suhteen voi koskaan olla täysin oikeassa..

Kyllä voi, ne on huuhaata. Ei ole mitään yliluonnollista, on vain asioita mitä emme ymmärrä, kuten nyt vaikka missä on maailmankaikkeus tai mitä on siis sen ulkopuolella.

 

[Breeze Harbour]

Uskotko, että tulevaisuudessa tiedemiehet pystyvät löytämään sielun ihmisestä?

Ei välttämättä. Sielua ei voi tieteen keinoin (ainakaan nykytieteen) havaita, tutkia kylläkin.

Kyllä voi, ne on huuhaata. Ei ole mitään yliluonnollista, on vain asioita mitä emme ymmärrä, kuten nyt vaikka missä on maailmankaikkeus tai mitä on siis sen ulkopuolella.

Kerran olet asiasta noin varma niin eihän sillä ole sillon mitään väliä mitä sulle sanon, kun käännät sen aina kuitenkin mua vastaan. En tajua, miten jaksat yhä jankata aiheesta kun tää meidän välinen keskustelu ei ennakkoluuloisten asenteittesi takia ole johtanut missään vaiheessa yhtikäs mihinkään muuhun kuin "juupas eipäs"-tyyliseen väittelyyn.

 

[BileTooth]

Elämää voi elää joko kuolemaa peläten, tai uskomalla, että se ei ole kaiken loppu. Kun kuolemaa ei koe kaiken loppuna, on helpompi suhtautua maanpäälliseen elämään pelkkänä välietappina matkalla kohti jotain suurempaa.

Sanoisin, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin nämä kaksi. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, vaikka ei uskoisikaan, että se ei ole kaiken loppu. Se ei välttämättä kuitenkaan ole tämän ketjun asiaa enää.

 

[Breeze Harbour]

Sanoisin, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin nämä kaksi. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, vaikka ei uskoisikaan, että se ei ole kaiken loppu. Se ei välttämättä kuitenkaan ole tämän ketjun asiaa enää.

Toki kuolemaan voi suhtautua urheudella siitäkin huolimatta, että sen kokisi kaiken elämän loppuna. Kuitenkin itseäni rohkaisee suunnattomasti ajatella, että senkin jälkeen on oltava vielä jotain.

 

[heavy]

Kuitenkin itseäni rohkaisee suunnattomasti ajatella, että senkin jälkeen on oltava vielä jotain.

Tämä itsepetoshan se onkin monien uskontojen sielu.

 

[Salt]

Tietoisuus, jota uskovaiset kutsuvat sieluksi, voidaan hyvinkin joskus mahdollisesti löytää ihmisestä, jos se on kvanttifysikaan lakien mukaan toimiva energia jossain ihmiskehossa. Tällaiseksi ainakin jotkut tutkijat tietoisuutta/sielua määrittelevät. Tästä pääsemme helposti ruumiistairtaumistapauksiin, joihin jotkut uskovat ja jotkut eivät. Toisaalta, jos tietoituus käyttäytyy kvanttifysiikan teorioiden mukaisesti, se voi olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan.

 

[Breeze Harbour]

Tämä itsepetoshan se onkin monien uskontojen sielu.

Mikä siitä tekee itsepetosta? Asiaa ei ole pystytty tieteellisesti todistamaan varmaksi suuntaan tai toiseen. Voit siis joko uskoa tai olla uskomatta elämäsi jatkuvan jossain toisaalla, kun ruumiisi on liian vanha sitä enää kannattelemaan. Se on jokaisen oma asia.

Tietoisuus, jota uskovaiset kutsuvat sieluksi, voidaan hyvinkin joskus mahdollisesti löytää ihmisestä, jos se on kvanttifysikaan lakien mukaan toimiva energia jossain ihmiskehossa. Tällaiseksi ainakin jotkut tutkijat tietoisuutta/sielua määrittelevät. Tästä pääsemme helposti ruumiistairtaumistapauksiin, joihin jotkut uskovat ja jotkut eivät. Toisaalta, jos tietoituus käyttäytyy kvanttifysiikan teorioiden mukaisesti, se voi olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan.

Mielenkiintoista settiä! Just tällasesta mä diggaan ku joku tulee ja laittaa sut oikeesti ajattelee asioita uudesta perspektiivistä kieltämättä kuitenkaan suoraan, mitä saatat tuntea.

 

[dana77]

Jos on kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että "mitään yliluonnollista ei voi olla olemassa, koska sitä ei ole minulle todistettu", tavallaan missaa pointin, koska yliluonnollisuutta on mahdoton todistaa ihmiselle, joka on päättänyt olla sellaiseen uskomatta.

Yllättäen myös raamatun kirjoittajat ovat tämän pointin missanneet. Siellä ei ollut mitään ongelmaa todistaa yliluonnollista mahdolliseksi ihmisille jotka todisteita kaipasivat kävelemällä vetten päällä, muuttamalla vettä viiniksi ilman pikahiivaa ja heräilemällä kuolleista. Tämä vaikuttaakin enemmän win-capita tyyppisellä ponzilta jossa ensimmäiseksi mukaan lähteneellä on paremmat ehdot

 

[Breeze Harbour]

Yllättäen myös raamatun kirjoittajat ovat tämän pointin missanneet. Siellä ei ollut mitään ongelmaa todistaa yliluonnollista mahdolliseksi ihmisille jotka todisteita kaipasivat kävelemällä vetten päällä, muuttamalla vettä viiniksi ilman pikahiivaa ja heräilemällä kuolleista.

Ongelmana tässä on juuri se, että aikoihin jolloin Raamattu kirjoitettiin, ei ollut olemassa tiedettä. Kaikki olemassa oleva tieto perustui uskomuksiin, eikä mitään varmaa tietoa mistään oikeastaan ollut. Juuri se tekee Raamatun tulkitsemisesta äärimmäisen hankalaa. Pitäisi pystyä asettumaan sen aikaisen ihmisen saappaisiin ja koittaa ymmärtää, että tuollaisina he ovat Raamatussa kirjoittamansa kertomukset kokeneet. Mitä todella noille ihmisille tapahtui, sitä me nykyihmiset voimme vain arvuutella. Mutta siksi kai näitä sanotaankin uskonnoiksi.

 

[Satunnainen]

Elämää voi elää joko kuolemaa peläten, tai uskomalla, että se ei ole kaiken loppu

Minulle ajatus siitä, että kuoltuani palaan samaan tilaan kuin ennen syntymääni, eli minua ei enää ole, ei ole sinänsä pelottava. Toki haluan elämäni jatkuvan mahdollisimman pitkään, mutta silti. Sen sijaan kristillinen ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä on kammottava. Joko äärimmäinen palkinto tai äärimmäinen rangaistus. Ja jakoperusteena usko tai sen puute! Jos uskoisin kristittyjen jumalan olemassaoloon, pitäisin häntä jo tälläkin perusteella äärimmäisen julmana.

 

[arvee]

...
Elämää voi elää joko kuolemaa peläten, tai uskomalla, että se ei ole kaiken loppu. Kun kuolemaa ei koe kaiken loppuna, on helpompi suhtautua maanpäälliseen elämään pelkkänä välietappina matkalla kohti jotain suurempaa.

Olen alkanut kuolemaani miettimään ja toivon pystyväni sen tyylillä kohtaamaan, ei upeaa finaalia vaan rauhallisen, muita häiritsettömän nukahtamisen. En jaksa vaivautua kuolemaa pelkäämään, yritän toimitella, elää mahdollisimman vähän muita häiritsevänä, ehkä jonkinverran rakentavana ihmisnisäkkäänä tässä yhteiskunnassani. Elämäni ei ole kuitenkaan välietappi. Se on mitätön palanen ihmisnisäkkään historiaa. Samanlainen osa maailmanmenoa kuin västäräkin elämä sen maailmankuvassa.

 

[Breeze Harbour]

Minulle ajatus siitä, että kuoltuani palaan samaan tilaan kuin ennen syntymääni, eli minua ei enää ole, ei ole sinänsä pelottava. Toki haluan elämäni jatkuvan mahdollisimman pitkään, mutta silti. Sen sijaan kristillinen ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä on kammottava. Joko äärimmäinen palkinto tai äärimmäinen rangaistus. Ja jakoperusteena usko tai sen puute! Jos uskoisin kristittyjen jumalan olemassaoloon, pitäisin häntä jo tälläkin perusteella äärimmäisen julmana.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Monihan pelkää tai vähintään vierastaa uskossa juuri tuota ajatusta, että "mitä jos uskon ja joudunkin silti kuoltuani helvettiin ja sieluni kärsii ikuisesti eikä pääse lepoon". Ihminen on siitä samalla sekä niin upea, että omalla tapaa pelottava otus että meillä todellakin on luonnostaan kyky ajatella asioista näin syvällisellä tasolla. Se on uskomaton lahja, jonka käyttäminen oikeisiin tarkoituksiin on ihmiselämän ultimaattinen haaste. Se että tuut jatkuvasti kyseenalaistetuksi uskosi takia, kuuluu vain osaksi prosessia ja sillon astuu kuvaan se, kuinka vahva uskosi todella on? Oletko valmiina luopumaan kaikesta mihin uskot sen perusteella, mitä sinulle sanotaan vai oletko päättänyt luottaa sisäiseen intuitioosi?

Usko vaatii omalla tapaa äärimmäistä rohkeutta ja sen puolesta joutuu jokainen uskovainen elämänsä varrella taistelemaan jollain tasolla. Itse uskon ja olen aina uskonut, että väkivalta ei ole ikinä ratkaisu mihinkään, vaan kommunikaatio sekä muiden elävien kunnioitus. Ainoa tilanne, jossa väkivalta on oikeutettua on jos joudut puolustamaan itseäsi ja rakkaitasi.

Enkä tarkoita tällä argumentilla, että kaikki ateistit olisivat pelkureita. Päinvastoin kuin uskovaiset, ateistit kuitenkin kokevat uskon lähinnä taakkana, jota ilman elämä on kaikin puolin helpompaa. Siksi he ovat päättäneet elää elämänsä ilman sellaista ja se vapaus heille suotakoon.

En ole missään nimessä ateisteja täällä tuomitsemassa puheillani maanrakoon ja sanomassa että "olet paha ihminen kun et usko!". Kyllä ateistikin voi olla sisältään todella hyvä ja upea ihminen. Mulle se käsitys uskosta vahvistaa tunnetta hyvästä ja pahasta ja auttaa erottamaan, milloin toimin oikein muita kohtaan, enkä pelkästään itseäni.

Olen alkanut kuolemaani miettimään ja toivon pystyväni sen tyylillä kohtaamaan, ei upeaa finaalia vaan rauhallisen, muita häiritsettömän nukahtamisen. En jaksa vaivautua kuolemaa pelkäämään, yritän toimitella, elää mahdollisimman vähän muita häiritsevänä, ehkä jonkinverran rakentavana ihmisnisäkkäänä tässä yhteiskunnassani. Elämäni ei ole kuitenkaan välietappi. Se on mitätön palanen ihmisnisäkkään historiaa. Samanlainen osa maailmanmenoa kuin västäräkin elämä sen maailmankuvassa.

Kun sanoit että olet alkanut kuolemaasi miettimään, niin toivottavasti et nyt kuitenkaan liikaa ole alkanut sitä miettimään, koska liika kuoleman miettiminen kadottaa äkkiä se tärkeimmän eli elämänilon ja halun elää, nähdä ja kokea! Sanoit myös "toivon pystyväni sen tyylillä kohtaamaan", josta mulle heräsi sellanen fiilis, että sulla saattaa kuitenkin olla kuoleman suhteen vielä epävarmoja ajatuksia jossain mielesi sopukoissa. Toisaalta sekin on ihan luonnollista.

Västäräkin aivot eivät toimi alkuunkaan niin kehittyneellä tasolla kuin meidän ihmisten, joten ne eivät ole kykeneväisiä ajattelemaan maailmankaikkeutta läheskään niissä sfääreissä kuin ihminen. He ovat vain onnellisia saadessaan olla täällä ja elävät hetkessä kaikilla aisteillaan. Tästä syystä eläimiä tulisi kohdella välittäen ja ymmärtäen, aivan kuten ihmisiäkin. Se että leijona saattaa hyökätä afrikan erämaalla kimppuusi, ei johdu suinkaan siitä että tämä vihaisi sinua. Leijona on villieläin, joka elää täysin vaistojensa varassa ja jos astut tämän merkkaamalle reviirilleen, saattaa tämä kokea sinut uhkana. Ja kun eläin kokee toisen eläimen tai ihmisen itselleen uhkana, se puolustautuu. Leijona ei siis ikinä hyökkää ihmisen kimppuun ilkeyttään, vaan ainoastaan puolustaakseen reviiriään.

Jokainen elämä on palanen oman lajinsa historiaa tavalla tai toisella, muttei suinkaan mitätön! Välillä emme edes tiedosta sitä, kuinka paljon elämänvalintamme vaikuttavat myös muihin ympärillä eläviin, mutta niin se vain on että jokainen elämä; niin ihmisen, eläimen kuin luonnonkappaleenkin, on maailman näkökulmasta yhtä arvokas. Kaikki täällä oleva ja elävä on aikanaan merkittävä palanen historiaa.

 

[Vintsukka]

Monihan pelkää uskossa juuri tuota ajatusta, että "mitä jos uskon ja joudunkin silti kuoltuani helvettiin ja sieluni kärsii ikuisesti eikä pääse lepoon".

Moni pelkää sitä? Kuinka moni, ja onko antaa esimerkkejä? Mihin perustat tuon väitteen?

Enkä tarkoita tällä argumentilla, että kaikki ateistit olisivat pelkureita. Päinvastoin kuin uskovaiset, ateistit kuitenkin kokevat uskon lähinnä taakkana, jota ilman elämä on kaikin puolin helpompaa. Siksi he ovat siksi päättäneet elää elämänsä ilman sellaista ja se vapaus heille suotakoon.

Kuten jo kerran aiemminkin kirjoitin, ainakaan minä en ole päättänyt olla uskomatta jumaliin, vaan uskon siihen minkä olemassaolo minun näkökulmastani näyttää todennäköiseltä. En voi vain päättää uskoa, koska en ole tullut vakuuttuneeksi yhdenkään jumalan olemassaolosta. Ja toisaalta, jos tulisin siitä vakuuttuneeksi, en olisi enää ateisti koska olen "päättänyt" olla ateisti, vaan uskoisin.

 

[vetti]

@Smitty#41 @Vintsukka @arvee yms. Ja muutkin. Itsehän en jumaluskontoihin usko, mutta saako laittaa välikevennyksen? Tämä ei siis pahalla, mihinkään suuntaan. https://youtu.be/PZ5aILCKz8Y

 

[Breeze Harbour]

Moni pelkää sitä? Kuinka moni, ja onko antaa esimerkkejä? Mihin perustat tuon väitteen?

Tarkoitin että suurin osa ihmisistä ei halua edes miettiä tuollaisia asioita, sillä ne tuntuvat heille niin vierailta ja etäisiltä.

Kuten jo kerran aiemminkin kirjoitin, ainakaan minä en ole päättänyt olla uskomatta jumaliin, vaan uskon siihen minkä olemassaolo minun näkökulmastani näyttää todennäköiseltä. En voi vain päättää uskoa, koska en ole tullut vakuuttuneeksi yhdenkään jumalan olemassaolosta. Ja toisaalta, jos tulisin siitä vakuuttuneeksi, en olisi enää ateisti koska olen "päättänyt" olla ateisti, vaan uskoisin.

Niin, no ehkä se on sittenkin enemmän päätelmä kuin päätös uskoa tai olla uskomatta. Moni perustelee ateismiaan juurikin argumenteilla kuten "Siinä ei ole mitään järkeä" ja "Tää on mulle loogisin tapa ajatella". Sikäli olet ihan oikeilla jäljillä, että uskoakseen johonkin täytyy ensin tulla vakuuttuneeksi uskomuksistaan. Mutta niitä uskomuksia ei voi kukaan muu sulle vakuuttaa pelkillä sanoilla, jos oot sitä mieltä että tuollaiseen uskomisessa ei ole mitään järkeä. Usko, ainakin minun osaltani perustuu enemmän siihen mitä oon kokenut kuin siihen mitä mulle on kerrottu.

Sanotaanko nyt vaikka, että oon selvinny elämäni aikana kaikenlaisista tilanteista, jotka osaltaan ovat vain vahvistaneet uskoani.

 

[vetti]

Niin, no ehkä se on sittenkin enemmän päätelmä kuin päätös uskoa tai olla uskomatta. Moni perustelee ateismiaan juurikin argumenteilla kuten "Siinä ei ole mitään järkeä" ja "Tää on mulle loogisin tapa ajatella". Sikäli olet ihan oikeilla jäljillä, että uskoakseen täytyy tulla vakuuttuneeksi uskomuksistaan. Mutta niitä uskomuksia ei voi kukaan muu sulle vakuuttaa pelkillä sanoilla, jos oot sitä mieltä että tuollaiseen uskomisessa ei ole mitään järkeä. Usko, ainakin minun osaltani perustuu enemmän siihen mitä oon kokenut kuin siihen mitä mulle on kerrottu.

Ei päätelmä. Vaan tieto siitä, mitä tiedämme. Ja myös ymmärrys siitä, mitä emme tiedä. Ja voimme sanoa rehellisesti ettemme tiedä tai pysty todistamaan. Tai näihin tietoihin perustuen, tiedämme, että xxx on totta.

Usko on mitä sinä olet kenties kokenut, faktaa ne eivät edelleenkään ole (jota et taida edes kiistää).

 

[Breeze Harbour]

Ei päätelmä. Vaan tieto siitä, mitä tiedämme. Ja myös ymmärrys siitä, mitä emme tiedä. Ja voimme sanoa rehellisesti ettemme tiedä tai pysty todistamaan. Tai näihin tietoihin perustuen, tiedämme, että xxx on totta.

Usko on mitä sinä olet kenties kokenut, faktaa ne eivät edelleenkään ole (jota et taida edes kiistää).

Melko hyvin asian muotoilit. Tuo kuulostaa ainakin minun korvaan melko validilta perustelulta olla uskomatta. Usko käsitteenä on niin vaikea ja monimuotoinen, että itsekin usein mietin, miten siitä olisi kaikkein järkevintä puhua. Etenkin ihmiselle joka ei itse ole uskovainen.

Usko pahimmillaan voi olla sitä, että elää koko elämänsä täysin uskomuksiensa varassa, eikä luota lainkaan tieteen meille vakuuttamiin faktoihin. Kolikon toisella puolella on sitten sellainen ihminen, joka uskoo pelkästään tietämiinsä faktoihin, eikä kykene kyseenalaistamaan omiaan tai muiden ajatuksia.

 

[vetti]

Kolikon toisella puolella on sitten sellainen ihminen, joka uskoo pelkästään tietämiinsä faktoihin, eikä kykene kyseenalaistamaan omiaan tai muiden ajatuksia.

Tiede nimenomaan kyseenalaistaa. Jos Jeesus/Mooses tms (joidenkin kanssa tulee hankalaa) tulee huomenna, todistetusti, niin vaihdan heti puolta.

Sinun ajatuksesi olen jo kyseenalaistanut. Ja sinä minun, neh?

 

[Breeze Harbour]

Tiede nimenomaan kyseenalaistaa. Jos Jeesus/Mooses tms (joidenkin kanssa tulee hankalaa) tulee huomenna, todistetusti, niin vaihdan heti puolta.

Jeesusta ja Moosesta käytetään uskonnossa vain Jumalan ilmentyminä. En minä ainakaan heitä itsessään jumalina pidä.

Sinun ajatuksesi olen jo kyseenalaistanut. Ja sinä minun, neh?

Tarkoitin sitä, että jos ei osaa kyseenalaistaa muiden luomia käsityksiä maailmankaikkeudesta, ei pysty luomaan omiaan.

Tiede kyseenalaistaa olemassa olevan tiedon ja pyrkii kumoamaan sen jollain uudella. Kyllähän uskontotieteetkin ovat oma tieteenalansa.

 

[jussi_j]

... kuulostaa ainakin minun korvaan melko validilta perustelulta olla uskomatta. Usko käsitteenä on niin vaikea ja monimuotoinen, että itsekin usein mietin, miten siitä olisi kaikkein järkevintä puhua. Etenkin ihmiselle joka ei itse ole uskovainen.
...

Niin, ei siihen mitään perustelua tarvitse,että ei usko, enempi päinvastoin. Millä perusteella et usko hindujen jumaliin?

 

[Breeze Harbour]

Niin, ei siihen mitään perustelua tarvitse,että ei usko, enempi päinvastoin. Millä perusteella et usko hindujen jumaliin?

Eli sun mielestä elämästä selviää puhtain käsin perustelematta tekojaan tai sanojaan kenellekään missään tilanteessa? Kerrassaan mahtava asenne.

Mitä kulttuurillisia perusteita länsimaalaisella ihmisellä yleensä olisi olla hindun uskossa? En nyt siis kiistä sitä, etteikö Suomessakin hinduja olisi, mutta väitän että syntyjään suomalaisisten hindujen määrä nyky-Suomessa on luokkaa alle prosentti.

Ja mikä siinä on sulle niin vaikeeta hyväksyy että eri ihmisillä on eri uskomuksia? Ei ne kenestäkään toistaan vähempiarvoista tee. Kyllä mäkin hyväksyn sen että sä oot hautaan asti puhdas ateisti, koska mielestäsi Jumalan olemassaolo on mahdottomuus.

 

[heavy]

Mitä kulttuurillisia perusteita länsimaalaisella ihmisellä yleensä olisi olla hindun uskossa?

Mitä kulttuurillisia perusteita suomalaisella ihmisellä yleensä olisi olla kristinuskossa?

Väkivalloin maahamme tuotu vieras elementti kulttuuriimme. Eikö pitäisi uskoa ennemmin siihen että maailma syntyi sotkan munista?

 

[Breeze Harbour]

Mitä kulttuurillisia perusteita suomalaisella ihmisellä yleensä olisi olla kristinuskossa?

Huomattavasti enemmän. Syntymän jälkeen meidät kastetaan, lapsena käymme peruskoulun yhteydessä joulu- ja kevätjumalanpalveluksissa, teininä suoritamme rippikoulun jne..

Nuo tapahtumat eivät tietenkään koske perheitä, joissa vanhemmat ohjaavat lapsiaan ateisteiksi syntymästä pitäen. Mutta valta-osa meistä on nuo "rituaalit" käynyt elämänsä aikana läpi.

Väkivalloin maahamme tuotu vieras elementti kulttuuriimme. Eikö pitäisi uskoa ennemmin siihen että maailma syntyi sotkan munista?

Tämänkin asian ymmärtämisessä auttaa, jos astuu tuon ajan kansan saappaisiin. Tuohon aikaan kun kristinuskoa ajettiin Suomeen ja muualle maailmaan, oli täysin normaalia että kaikki erimielisyydet ratkaistaan väkivallalla. Ihmiskunta on onneksi noista ajoista kehittynyt huimasti. Tosin kehitysmaissa tilanne ei valitettavasti ole juurikaan muuttunut parempaan sotien ja köyhyyden suhteen.

 

[jussi_j]

Eli sun mielestä elämästä selviää puhtain käsin perustelematta tekojaan tai sanojaan kenellekään missään tilanteessa? Kerrassaan mahtava asenne.
....

Kerrassaan käsittämätön kommentti.

Sinulla on tapana kirjoittaa oletuksia viesteihisi. Puutuin yhteen kun puhuit perustelusta olla uskomatta. Siihen, että ei usko, ei tarvita mitään perustelua, vaan perustelu tarvitaan siihen jos uskoo. Siihen liittyen, kysyin, että millä perusteella et usko muihin uskontoihin, jos siihen kerran peruste tarvitaan.