Siirsin tuolta toisesta ketjusta:
Tästä aiheesta löytyy kirjallisuudesta paljon mielenkiintoista luettavaa ja yhtenä alkupotkuna uskonnon ja tieteen vastakkainasettelulle on pidetty uskonpuhdistusta. Uskonpuhdistus, kirkon hajoaminen ja uskonsodat sai katolisen kirkon puolustuskannalle ja uskon totuudet hakattiin kiveen ja niiden kyseenalaistajat eliminoitiin. Aiemmin ja erityisesti renessanssiaikana tällaista vastakkainasettelua esim. loogisen päättelyn ja henkisyyden välillä ei ollut vaan niin musiikki, taide, tiede ja henkisyys elivät sovussa, totuudet eivät olleet niin jyrkkiä ja ajattelussa oli aidosti avaruutta, joka kunnioitti elämän mysteeriä.
Tuli katsottua Uskonnottomat -elokuva Areenasta ja päällimäisenä siitä jäi mieleen vihamielisyys. Vaikea nähdä, että Dawkinsin edustamalla asenteella saavutetaan mitään hyvää. Ylipäänsä koko elokuva oli tehty todella kapeasta näkökulmasta, jossa uskonnolliset ihmiset esitettiin lähinnä idiootteina fundamentalisteina. Se on varmasti totta, että fundamentalistinen uskonto on iso ongelma maailmassa ja monessa maassa, mutta Dawkinsin lääkkeellä ongelmaa tuskin tullaan korjaamaan. Huomattavasti parempi tie on koulutuksessa ja kannustamisessa uskonnon uudistamiseen sisältäpäin. Jyrkällä vastakkainasettelulla tuskin saadaan muuta aikaiseksi kuin lisää ruumiita.
Kirkkolla oli auktoriteetti tiedemaailmaan 1500-luvulle saakka, kunnes rationalistinen ajettelu alkoi kasvattaa suosiotaan ja kirkosta irtaantuneet tutkijat aiheuttivat tieteellisen vallankumouksen 1500-1700-luvuilla. Tällöin monia kirkon oppeja pystyttiin tyrmäämään tieteen avulla saaduilla uusilla todisteilla. Vasta kun kirkko ja tiede erotettiin toisistaan alkoi ihmiskunnassa todellinen luonnontieteellinen kehitys joka jatkuu edelleen tänä päivänä. Sitä ennen oli menty 1000+ vuotta kirkon teeseillä ja kaikki poikkeava ajattelu oli jumalanpilkkaa.
Tästä aiheesta löytyy kirjallisuudesta paljon mielenkiintoista luettavaa ja yhtenä alkupotkuna uskonnon ja tieteen vastakkainasettelulle on pidetty uskonpuhdistusta. Uskonpuhdistus, kirkon hajoaminen ja uskonsodat sai katolisen kirkon puolustuskannalle ja uskon totuudet hakattiin kiveen ja niiden kyseenalaistajat eliminoitiin. Aiemmin ja erityisesti renessanssiaikana tällaista vastakkainasettelua esim. loogisen päättelyn ja henkisyyden välillä ei ollut vaan niin musiikki, taide, tiede ja henkisyys elivät sovussa, totuudet eivät olleet niin jyrkkiä ja ajattelussa oli aidosti avaruutta, joka kunnioitti elämän mysteeriä.
Tuli katsottua Uskonnottomat -elokuva Areenasta ja päällimäisenä siitä jäi mieleen vihamielisyys. Vaikea nähdä, että Dawkinsin edustamalla asenteella saavutetaan mitään hyvää. Ylipäänsä koko elokuva oli tehty todella kapeasta näkökulmasta, jossa uskonnolliset ihmiset esitettiin lähinnä idiootteina fundamentalisteina. Se on varmasti totta, että fundamentalistinen uskonto on iso ongelma maailmassa ja monessa maassa, mutta Dawkinsin lääkkeellä ongelmaa tuskin tullaan korjaamaan. Huomattavasti parempi tie on koulutuksessa ja kannustamisessa uskonnon uudistamiseen sisältäpäin. Jyrkällä vastakkainasettelulla tuskin saadaan muuta aikaiseksi kuin lisää ruumiita.