Uskotko Jumalaan?

  • 1 347 253
  • 14 406

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Avautui äsken, että Teemu Selänne uskoo Jumalaan.
Jotenkin on sellainen mielikuva, että uskonnollisuus olisi urheilijoiden parissa melko yleistäkin? Onkohan asiasta tehty tutkimusta?

Ainakin jalkapalloilijoissa, mutta se ei toisaalta sinänsä ole yllättävää, kun jalkapallo on hyvin suosittua monissa maissa joissa uskonnollisuus on keskiössä.

Myös taikauskoisia tuntuisi monet urheilijat olevan.
 

Fordél

Jäsen
Ehkä päivittäinen rukoilu on tarttunut häneen amerikkalaisesta kulttuurista.

Ei vaan pienestä pitäen on rukoillut. Varmaankin on äidin peruja.

Joka tapauksessa mielenkiintoinen yksityiskohta Selänteestä. Ymmärrän kyllä hyvin mikä sen rukoilemisen merkitys voi olla. Ja onhan sitä kuitenkin niin paljon asioita, joista itsekin sietää olla kiitollinen.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Eikös uskonnollisuus ja taikausko ole yksi ja sama asia?
No, tavallaan, mutta kyllä niiissä eroakin voi olla. Taikausko ei sinänsä (välttämättä) muodosta mitään selkeää elämänkatsomusta jota ihminen noudattaa, kuten uskonto.

Taikausko voi myös liittyä sellaisiin rituaaleihin joita ihminen noudattaa määrätyissä tilanteissa, psyykatakseen itsensä kuntoon vaadittavaa tilannette varten. Mielestäni taikausko on jotenkin primitiivisempi ja vaistonvaraisempi kuin uskonto.

Noin ainakin itse sen koen. Olen itse ehkä enemmän taipuvainen määrätynlaiseen "taikauskoon" kuin uskontoihin. Tosin tuo taikauskoisuuskin on hälventynyt viime vuosina, ilm. lääkitys on kohdallaan, heh...
 

lihaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Taikausko on käsittääkseni jonkinlaista neuroottista magiaa, jota on jonkin verran melkein kaikilla.

Vaikka pidän itseäni uskonnottomana, niin nuorena pukukopissa tein täsämälleen samassa järjestyksessa tietyt toiminnat. Ensin vasen luistin, sitten oikea jne. Erkkaa lapaan aivan tietty "kierrosmäärä". Kaikki jotain urheilua harrastaneet tietävät nämä tai vastaavat rituaalit. Mutta eivät nämä rituaalit kenenkään maailmankuvaa muokkaa.

Uskonto lienee enemmän tietoista ja ideologista toimintaa. Tästä en juuri tiedä, mutta uskovat valaiskoot tarkemmin.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
En nyt tiedä mitä typerää siinä on.

No tuota... uskotko että sillä on vaikutusta? Rukoilemisella? Siis että jumala kuuntelee ja tekee jotain juuri sun toiveiden edistämiseksi?

Että juuri sinä tässä universumissa pienine toiveinesi olisi niin merkityksellistä, että siihen jumala puuttuisi?


Tässä ketjussa on linkki siihen uskonnollisen yhteisön tekemään tutkimukseen, josta voi todeta että rukoilusta ei ole hyötyä, päinvastoin jopa haittaa.

Joten jos se ei vaikuta mihinkään mitenkään, niin eikö se ole vähän . . . typerää?
 

Fordél

Jäsen
No tuota... uskotko että sillä on vaikutusta? Rukoilemisella? Siis että jumala kuuntelee ja tekee jotain juuri sun toiveiden edistämiseksi?

Jos rukoilu esimerkiksi vähentää jonkun ihmisen kokemaa taakkaa, sillä on jo vaikutusta.

Ja jos itsellä olisi vaikeaa niin kyllä se ainakin mun mieltä lämmittäisi, jos joku sanoisi rukoilevan mun puolesta.
 
Suosikkijoukkue
Ässät ja Ärrät
Rukoilemisella? Siis että jumala kuuntelee ja tekee jotain juuri sun toiveiden edistämiseksi?

Kyllä rukoilemisella saattaa olla paljonkin vaikutusta sellaiseen henkilöön joka siihen uskoo. Jos elämä muuten potkii päähän, niin rukoilu saattaa olla ainoa, joka pitää kupolin kunnossa. Tämä siis jos henkilö uskoo jumalaan. Jos uskoo, niin hän uskoo myös että jumala kuuntelee ja tekee jotain juuri hänen toiveiden edistämiseksi. Siksi hän rukoilee. Ja saa siitä paremman mielen. Tai ainakin uskoa tulevaan. Tai jotain vastaavaa positiivista.

Itse en usko jumalaan, en rukoile, enkä usko, että kukaan minua auttaa ellen minä itse. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että voisin mennä rukoilevia tai uskovia ihmisiä osoittamaan sormella ja haukkumaan typeräksi. Jos he rukoilemisesta saavat elämäänsä jotain niin hyvä heille. Ei ole minulta pois. Joskus olen salaa toivonut olevani hiukan uskonnollinen, niin voisin samalla lailla rukoilla elämänlaadun paranemista itselleni.
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Metrolla matkustavat saattavat tunnistaa tämän laihan pitkätukkaisen tyypin, joka "kerää kolehtia" aamuisin työmatkalaisilta. Kaverilla on koko omaisuutensa yleensä mukanaan, ei vaikuta densolta. Tähän mennessä tyyppi on ollut hiukan anteeksipyytäväinen eikä aiheuta juurikaan häiriötä, mutta tänään oli jäänyt joku maallikkosaarnavaihde päälle. Tuli meinaan sellainen luento elämäntavoista, Jumalan kunnioittamisesta ja helvetin tulesta, että meinasi verisuoni katketa päästä. Tyyppiä kuunnellessa lähti viimeinenkin mahdollinen epäilys siitä, voiko Jumalaa olla olemassa.
 

Värilasiton

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
En usko. Toisaalta olisi kiva uskoa, se antaisi varmaan (turhaa?) toivoa, jotain mitä odottaa elämän jälkeen ja lohdutusta siihen kettumaiseen asiaan nimeltä kuolema. Haluaisin tosin uskoa, koska kuitenkin pelkään tuota kuolemaa (tiedän, tyhmää pelätä jotain väistämätöntä) ja ihan hitosti pelkäänkin.

Mutten silti julistaisi olevani ateisti, vaikka varmaan kyllä olenkin kun en tuohon usko. Olen silti kristitty, eikä se haittaa mua, eikä kirkollisverokaan haittaa mua ja haluan joskus isona poikana kirkkohäätkin. Ne ketkä uskoo niin mun mielestä hiton hyvä juttu niille, olen iloinen niiden puolesta. Paitsi tietenkin niiden, keiden täytyy tuputtaa sitä uskontoaan muille ja niiden keiden täytyy räjäytellä pommeja uskontonsa takia.

Tulipa hölmö olo.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Ja jos itsellä olisi vaikeaa niin kyllä se ainakin mun mieltä lämmittäisi, jos joku sanoisi rukoilevan mun puolesta.

Tässä kohdin on huomioitava tietty hienotunteisuus ja ihmisen vakaumus. Uskovaisen puolesta on luontevaa ryhtyä rukoilemaan mutta jos sama rukous rukoillaan ateistin puolesta, tilanne voi muuttua kiusalliseksi mikäli toinen on ateismissaan voimakkaan vakaumuksellinen ja mieltää hänen puolesta rukoilun loukkauksena häntä ja vakaumustaan kohtaan.

Painotan kuitenkin, vaikka olenkin uskonnoton, mutta jos joku nyt välttämättä haluaa rukoilla puolestani niin en suinkaan loukkaannu siitä verisesti, pidän toimintaa korkeinkaan hiukan huvittavana.

vlad.
 

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tässä kohdin on huomioitava tietty hienotunteisuus ja ihmisen vakaumus. Uskovaisen puolesta on luontevaa ryhtyä rukoilemaan mutta jos sama rukous rukoillaan ateistin puolesta, tilanne voi muuttua kiusalliseksi mikäli toinen on ateismissaan voimakkaan vakaumuksellinen ja mieltää hänen puolesta rukoilun loukkauksena häntä ja vakaumustaan kohtaan.
....

Miten tämä sama päättömyys vaan toistuu tässä joka sivulla. Ateismi ei ole vakaumus, vaan sen puute. Sen puute ei voi olla voimakkaan vakaumuksellista.

Asioista vaahtoaminen on eri asia, mistä tässä lienee kyse. Jos joku pitää minua pitää kiihkomielisenä ateistina, niin väärässä on. Kyse on vain siitä, että pidän joitain uskontojen etuoikeuksia väärinä ja vastustan vääryyttä tässäkin asiassa, vaikka vastapuolena onkin uskonnot.

Jos joku rukoilee minun puolesta, niin en kyllä voi ymmärtää miten se minuun vaikuttaisi. Ehkä se voisi loukata jotain, joka kiihkomielisesti yrittää puolustaa uskonnonvapautta ja vapautta uskonnoista, mutta ei se kenenkään vakaumusta loukkaa. Sama kun sanoisi, että joulupukki on ruma. Voihan se tyhmältä ja ikävältä varsinkin lasten kuullen kuulostaa, mutta ei se kenenkään vakaumukseen liity.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Miten tämä sama päättömyys vaan toistuu tässä joka sivulla. Ateismi ei ole vakaumus, vaan sen puute. Sen puute ei voi olla voimakkaan vakaumuksellista.

Kirjoitin silkalla yleisellä tasolla, koska suurin osa meistä pitää ateismia tai uskonnottomuutta vakaumuksena, eikä kyseinen asia haittaa minua uskonnottomana laisinkaan.

Jos joku pitää minua vakaumuksellisena uskonnottomana niin se ei todellakaan haittaa minua laisinkaan tai jos joku pitää minua vakaumuksellisena ateistina, se on hänen ongelmansa eikä minun. Olen sitä mieltä, että mitä vähemmän kiinnittää tässä suhteessa huomiota opponentin mielihaluihin niin sen parempi. Jos hän haluaa pitää minua vakaumuksellisena uskonnottomana niin so what, se on hänen probleemnsa ei minun.

vlad.
 
Viimeksi muokattu:

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Miten tämä sama päättömyys vaan toistuu tässä joka sivulla. Ateismi ei ole vakaumus, vaan sen puute. Sen puute ei voi olla voimakkaan vakaumuksellista.

Yhtä lailla ateismi on elämänkatsomuksellinen valinta, jota täytyy itselleen perustella ja jota täytyy pönkittää, ellei ole uskossaan... anteeksi, uskonsa puutteessa, täysin satavarma ja tinkimätön.

Harva kuitenkin on mustavalkoisesti joko-tai-asteikolla joko äärivakaumuksellinen tai täysin vakaumukseton. Enemmistö ateisteiksi tunnustautuviksi liikkuu kuitenkin hieman harmaalla alueella, jossa agnostismin ripaus on aina olemassa. Tai sitten ajattelussa on kuitenkin ripaus taikauskoa: isot kysymykset kuten jumalat ja tuonpuoleiset kielletään, mutta luistin solmitaan aina vasemmalta puolelta ennen peliä, koska jospa sitä nyt kuitenkin jotain kauheaa tapahtuisi, jos ei solmi.

Kenenkään ei pitäisi kauheasti loukkaantua siitä, että joku rukoilee heidän puolestaan, koska ei siitä mitään haittaakaan ole missään tapauksessa. Jos jumalaa yms. ei ole, niin siinäpä sitten rukoilee. Jos Jumala on, niin kenties rukouksesta saa kuolemanjälkeisiä plussapisteitä. Jos rukouksen kuulee suuri kurpitsa, joulupukki tai Pekka Siitoimen haamu, niin eipä sekään mitään muuta. Sitten on tietysti eri asia, jos rukoilija yrittää pakottaa toisen väkisin rukoilemaan kanssaan tai yrittää rajoittaa tämän toimia.

Olen havainnut, että eniten näistä rukouksista, rukoilijoista ja Suvivirsien satunnaisviittauksista jumaluuksiin loukkaantuvat ne ihmiset, jotka ovat elämänkatsomuksessaan niin epävarmoja, että he tuntuvat pelkäävän oman filosofisen korttitalonsa luhistumista jos joku vanha isoäiti sanoo rukoilevansa heidän puolestaan. Jos ei oikeasti mihinkään usko ja on epäuskossaan vahva, niin ei silloin jaksa piitata lillukanvarsista tai esirukouksista sen enempää kuin piittaisi muustakaan taikauskosta.

Minä en usko kristinuskon Jumalaan tai sen eri variaatioihin. En usko myöskään vakiintuneiden uskonnollisten järjestelmien valtarakenteisiin ja höpönlöpöön, enkä usko taivaspaikkani määräytyvän aneiden, synnintunnon tai muunkaan seurauksena. Tuskin kukaan minun puolestani nyt on rukoilemassakaan, mutta jos on, niin sen kuin rukoilee. Suvivirsikin menee mukavasti kevätlukukauden rituaalisena päättäjäisseremoniana, eräänlaisena liminaalitilaan kuuluvana riittinä, jossa siirrytään luokka-asteelta toiselle ja/tai arjesta juhlaan ja lomaan.

Silti en ole niin ylimielinen, että voisin julistautua sataprosenttiseksi ateistiksi, joka varmuudella tietää - tai siis uskoo - miten asiat ovat. Luonnontieteet ja tieteellinen maailmankuva ohjaavat käsityksiäni, mutta samalla tiedostan, että tieteellinen maailmankuva ei ole koskaan valmis. Arthur C. Clarken oivallisen mietelauseen mukaan tarpeeksi kehittynyttä tiedettä ei voi enää erottaa taikuudesta, joten en lähde suoralta kädeltä teilaamaan kaikkia ilmiöitä, joita ei voi selittää tämänhetkisen tiedon mukaan tai joista ei vain tiedetä tarpeeksi.

Olen siis ennemmin taipuvainen agnostismiin. Sen tiedän, että mitään en voi varmaksi tietää - paitsi sen, että erilaiset aatteella ratsastajat ja muille äärilinjan näkemyksiään tyrkyttävät fanaatikot ovat yhtä rasittavia ja vastenmielisiä, oli kyse sitten uskonnollisista hihhuleista tai vinksahtaneimmista vapaa-ajattelijoista, joilla on tapana ammattiloukkaantua milloin mistäkin. Nämä ääripäät saisi kerätä yhteen johonkin reality-ohjelmaan, jossa osapuolet voisivat päästää toisensa päiviltä sillä aikaa kun välinpitämättömän maltillinen sekulaarienemmistö jatkaisi elämäänsä ilman Raamatun tuputtajia tai Raamattua lattialle pudottelevia heppuleita.
 

Fordél

Jäsen
Ateismi ei ole vakaumus, vaan sen puute. Sen puute ei voi olla voimakkaan vakaumuksellista.

Ei se mene välttämättä näin. Jos vakaumus tarkoittaa vakaata käsitystä jostain asiasta ja ateismi voi sisältää vakaan käsityksen ettei ole olemassa jumalia, voidaan hyvinkin todeta ateisimin olevan myös vakaumus. Etenkin silloin kuin käsitys on hyvin vahva ja taustalla on selkeä valinta. Tällöin vakaumus voi johtaa esim. aktiivisiin toimiin oman ateistisen vakaumuksen esiintuomiseksi ja edistämiseksi yhteiskunnassa.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Olen ollut monen yhteisöön kuuluneen hautajaisissa ja jokainen, myös jokainen ateisti, on haudattu evankelisluterilaisen kirkon hautajaismenoin. Joko vainaja itse on tätä toivonut tai sukulaiset ovat järjestäneet perinteiset kirkon hautajaiset.
Niinpä. Minä olen jo pari vuotta puhunut, että kun kuolen niin haluan että minut haudataan komein viikinkimenoin. Eli lähetään ruumis yön pimeydessä palavassa puuveneessä merelle / jokea alas (ihan sama vaikka olisikin myytto). Viinin sopisi verrata.
http://www.thegauntlet.com/photos/viking_funeral.jpg

ei kuulemma käy. ja sitten kysellään, että miksi pidetään perinteiset hautajaiset.
 

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Yhtä lailla ateismi on elämänkatsomuksellinen valinta, jota täytyy itselleen perustella ja jota täytyy pönkittää, ellei ole uskossaan... anteeksi, uskonsa puutteessa, täysin satavarma ja tinkimätön.
....

Lainaan nyt tätä, mutta olisihan noita muitakin voinut kun jo kolme viestiä oli tullut sekoilemaan ateismista.

Ateismi ei ole elämänkatsomus, se on nimitys sille, ettei usko yliluonnolliseen. Ateismia ei tarvitse perustella, se on lähtötilanne ja perusoletus. Jos poikkeat siitä, uskomalla vaikka jumalaan, niin siinä sitä on perusteltavaa ihan riittävästi. Kukaan ei ole vielä itseäni onnistunut vakuuttamaan perusteluillaan.

Ateisti ei nyt varsinaisesti väitä olevansa ehdottomasti oikeassa, vaan lähtökohtaisesti luottaa todisteisiin ja uusien ilmaantuessa on valmis muuttamaan kantaansa ja muuttaakin jatkuvasti. Tämäkään ei ole tuttua uskovaisille noin virallisesti, he vain tulkitsevat eri tavalla kuin ennen.
 

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ei se mene välttämättä näin. Jos vakaumus tarkoittaa vakaata käsitystä jostain asiasta ja ateismi voi sisältää vakaan käsityksen ettei ole olemassa jumalia, voidaan hyvinkin todeta ateisimin olevan myös vakaumus. Etenkin silloin kuin käsitys on hyvin vahva ja taustalla on selkeä valinta. Tällöin vakaumus voi johtaa esim. aktiivisiin toimiin oman ateistisen vakaumuksen esiintuomiseksi ja edistämiseksi yhteiskunnassa.

Tässä on edelleen sama epäloogisuus. Miten tämä ateismi näkyy yhteiskunnassa kun ateisti on saanut tahtonsa läpi ja valtio on uskonnoton. Muistuttaisin tässä kohtaa, että ainakaan itsellä ei ole mitään uskontoja vastaan, niin kauan kun pysyvät omilla rahoillaan leikkimässä omia leikkejään omissa tiloissaan. Vähän kun tenniksen harrastajat, pelatkoon, ei koske minua kun pelaan sulkista.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ateisti ei nyt varsinaisesti väitä olevansa ehdottomasti oikeassa, vaan lähtökohtaisesti luottaa todisteisiin ja uusien ilmaantuessa on valmis muuttamaan kantaansa ja muuttaakin jatkuvasti.

Onko tästä boldatusta kohdasta nyt pääteltävissä se, että mielestäsi Jumala saattaa olla olemassa? Jos kerran olet ateisti etkä väitä olevasi ehdottoman oikeassa.
 

Fordél

Jäsen
Ateismi ei ole elämänkatsomus, se on nimitys sille, ettei usko yliluonnolliseen. Ateismia ei tarvitse perustella, se on lähtötilanne ja perusoletus. Jos poikkeat siitä, uskomalla vaikka jumalaan, niin siinä sitä on perusteltavaa ihan riittävästi. Kukaan ei ole vielä itseäni onnistunut vakuuttamaan perusteluillaan.

Ateisti ei nyt varsinaisesti väitä olevansa ehdottomasti oikeassa, vaan lähtökohtaisesti luottaa todisteisiin ja uusien ilmaantuessa on valmis muuttamaan kantaansa ja muuttaakin jatkuvasti. Tämäkään ei ole tuttua uskovaisille noin virallisesti, he vain tulkitsevat eri tavalla kuin ennen.

Ei ateismi ole välttämättä mikään lähtötilanne tai perusoletus. Jos ateismi pitää sisällään vahvan kannanoton, että jumalia ei ole, siirrytään janassa toiseen ääripäähän. Kyse on ns. positiivisesta ateisimista, jossa nähdään olevan todisteita siitä, ettei jumalia ole. Näkisin lähtötilanteeksi mielummin agnostismin, jossa nähdään ettei voida tietää jumalien olemassaolosta.

Tässä on edelleen sama epäloogisuus. Miten tämä ateismi näkyy yhteiskunnassa kun ateisti on saanut tahtonsa läpi ja valtio on uskonnoton.

Ei siinä ole mitään epäloogisuutta, etenkin kun ateisteja ei voida niputtaa vain yhteen koriin.
 

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Onko tästä boldatusta kohdasta nyt pääteltävissä se, että mielestäsi Jumala saattaa olla olemassa? Jos kerran olet ateisti etkä väitä olevasi ehdottoman oikeassa.

No vaikeaahan se on todistaa jumalaa olemattomaksi. Tiedät varsin hyvin, se ei ole mahdollista. Tottakai uskon jumalaan heti kun näen sen tai saan edes järkeviä todisteita. Niitä nyt vain ei ole tarjolla, jumalalla ei ole mitään merkitystä, se on 100% ihmisen keksimä ja ei vaikuta mihinkään.

On paljon asioita joista tiedetään ihan varmasti, että ne on jollain tolalla jostain syystä. Sanotaan vaikka evoluutio. Se on täyttä faktaa, ei tule muuttumaan ja kaiken lisäksi aika helppo ymmärtää. Sitten joku bosoni tms. alkeishiukkanen välittämässä gravitaatiovoimia voi olla hieman kyseenalaisempi ja ennen kaikkea melko vaikea ymmärtää ihan lyhyellä kuvauksella. Silti, minulla ei ole mitään syytä uskoa, että tieteen viimeisimmät saavutukset olisivat jotenkin tarkoitushakuisesti tehtyjä tai vääriä. Jos ne on vääriä, niin ne korjataan joskus.

Jumalan olemassaolo taas on täysin päätön ajatus. Kyllä, en voi todistaa vääräksi, mutta täysin tarpeeton. Lisäksi minulla on paljonkin syitä epäillä koko tarinaa ja on helppo keksiä syitä miksi siinä ei ole järkeä. Aloitetaan vaikka valitsemalla yksi parista tuhannesta uskonnosta "oikeaksi". Miksi luterilaisuus olisi jotenkin oikeampi? Siksi, että täällä julkaistaan jatkoaikaa?
 

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
...

Ei siinä ole mitään epäloogisuutta, etenkin kun ateisteja ei voida niputtaa vain yhteen koriin.

Jos lähtötilanteen vaihtoehdot ovat uskon jumalaan tai en usko, niin kumpi on enemmän järkevä lähtötilanne? Se, mihin on tungettu olettamuksena jumalan olemassaolo vai joku muu?

Jumalan olemassaolo on täysin verrannollinen aurinkoa kiertäviin teekannuihin. Pystyn luettelemaan miljoona asiaa joita et voi todistaa vääräksi ja jotka ovat ihan päättömiä ja niistä noin 2000 on uskontoja. Pitää olla uskontojen aivopesemä jos ajattelee, että jumalan olemassaolo on jotenkin ajattelun alkupiste.

Siitä olen samaa mieltä, että agnostikko on oikeampi termi noin yleensä. Noi on termeinä vaan jotenkin sama asia. Ero on siinä, että toinen ei halua väittää, ettei jumalaa ole. Yleensä siksi, että sen väittäminen ei ole kovin hyväksyttävää johtuen uskontojen epäterveistä vaikutuksesta. En tiedä edes kumpi itse olen, ihan sama, mutta kuten sanottu, en loppupeleissä kuitenkaan voi väittää 100% varmaksi, ettei jumalaa ole.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Pitäisiköhän nimimerkille jussi_j perustaa ihan oma "ateismi"-ketju tms.

Kovasti kun näyttää olevan asiaa tänne "Uskotko Jumalaan"-ketjuun, uutta viestiä pukkaa hyvään tahtiin.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Siitä olen samaa mieltä, että agnostikko on oikeampi termi noin yleensä. Noi on termeinä vaan jotenkin sama asia. Ero on siinä, että toinen ei halua väittää, ettei jumalaa ole. Yleensä siksi, että sen väittäminen ei ole kovin hyväksyttävää johtuen uskontojen epäterveistä vaikutuksesta. En tiedä edes kumpi itse olen, ihan sama, mutta kuten sanottu, en loppupeleissä kuitenkaan voi väittää 100% varmaksi, ettei jumalaa ole.

Jos sinut haluaisi lokeroida johonkin, kuten nykyään on tapana, niin pitäisi keksiä määritelmä ihmiselle, joka ei usko minkään jumalan olemassaoloon, mutta jättää sille kuitenkin portin auki. Ja samalla kuitenkin on hyvin vahvasti, jopa aggressiivisesti, kaikkea jumaluutta/jumalia vastaan pilkaten kaikkia, jotka johonkin jumalaan uskovat. Mutta jättäen siis portin auki itselleen, että joku jumala kuitenkin on olemassa.
 

Fordél

Jäsen
Jos lähtötilanteen vaihtoehdot ovat uskon jumalaan tai en usko, niin kumpi on enemmän järkevä lähtötilanne? Se, mihin on tungettu olettamuksena jumalan olemassaolo vai joku muu?

Se mikä on kenellekin järkevin vaihtoehto, riippuu yksilöstä itsestään.

Pitää olla uskontojen aivopesemä jos ajattelee, että jumalan olemassaolo on jotenkin ajattelun alkupiste.

En tiedä kuka tälläista on täällä väittänytkään. Oma näkemykseni on, että alkupiste on näistä esitetyistä vaihtoehdoista agnostismin. Ja sekään ei välttämättä ole mikään alkupiste vaan pitkällisen ajatteluprosessin tulos, aivan kuten usko Jumalaan tai ateismi.

Siitä olen samaa mieltä, että agnostikko on oikeampi termi noin yleensä. Noi on termeinä vaan jotenkin sama asia. Ero on siinä, että toinen ei halua väittää, ettei jumalaa ole.

Niin kun ne eivät tosiaan ole termeinä sama asia vaan niihin liittyy aivan olennainen ero. Eroja löytyy myös ateisiminkin sisältä.

Yleensä siksi, että sen väittäminen ei ole kovin hyväksyttävää johtuen uskontojen epäterveistä vaikutuksesta.

En usko tähän näkemykseen. Kyse on kuitenkin valinnasta, joka tulee varmasti aika monella selkeän pohdinnan tuloksena. Valitset olevasi joko agnostikko tai ateisti. Ero on olemassa ja se halutaan tuoda esiin valinnalla. Sitten on suuri joukko niitä, jotka eivät suuremmin koko asiaa edes pohdi eivätkä halua ottaa asiaan kantaa. Heihinkään ei kuitenkaan uskonnon vaikutus yllä.

En tiedä edes kumpi itse olen, ihan sama, mutta kuten sanottu, en loppupeleissä kuitenkaan voi väittää 100% varmaksi, ettei jumalaa ole.

Et ole mielestäni silloin positiivinen ateisti vaan agnostikko tai negatiivinen ateisti, jos mennään vaikka wikipedian mukaan. Mutta toki itse teet määritelmäsi itsestäsi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös