Niin joo, tai sitten loogisin selitys sille, että yhdessäkään kristillisessä lähteessä ei mainita Jeesuksen matkailua on se, että Jeesus ei koskaan Intiassa käynyt.
Se on toki mahdollista. Siinä tapauksessa hän ei myöskään opiskellut tai tehnyt mitään työtä, kun näistäkään ei ole mitään mainintaa. Miten mahtoi tuollainen elämäntapa käytännössä onnistua? Jeesuksen vaimosta on säilynyt kuitenkin merkintöjä meidän päiviin asti vaikka kirkko on tehnyt kaikkensa hänen seksuaalisen elämänsä kieltämiseksi.
Jos jätetään yliluonnollisuudet sikseen, mistä Jeesus sinun mielestäsi sai oppinsa?
Huoh. Se, että Aasiassa tehtiin lähetystoimintaa ja Intiaan kehittyi verrattain nopeasti kristillinen yhteisö viittaa enemmänkin siihen suuntaan, että itse Jeesus ei koskaan Intiassa käynyt. Koska olisihan näiden toimintojen ja yhteisöjen piiristä todennäköisesti jäänyt lähteitä, jotka jollain tavalla vaikkapa perimätietoon viitaten kertoisivat, että Jeesuskin olisi noilla paikkeilla liikkunut.
No niinhän niitä viitteitä lähteisiin ja perinteisiin jäikin.
Edit: Tuli nopeasti tutustuttua Jeesus Intiassa -käsityksiin ja täytyy sanoa, että vaikka en uskonutkaan, että Tarinankertoja ja Yläpesä olisivat nämä ajatukset itsenäisesti kehitelleet, niin huomattavasti hörhömmästä liikkeestä on kyse kuin mitä heti olisi tullut mieleen.
Ajatukset ovat siis syntyneet 1900-luvun vaihteessa orientalismin myötä ja ilmeisesti saaneet jonkinnäköistä uutta nousua 1990-luvun puolessa välissä 'Gruber, Elmar and Kersten, Holger. (1995). The Original Jesus.' -kirjan myötä. Toinen kirjoittajista on parapsykologi.
En ole lukenut tätä teosta mutta minulta löytyy pari muuta teosta (Kerstenin 2001 ja prof. Hassnainin 2006 ilmestyneet) ja lisäksi asiasta kiinnostuneen kannattaa katsoa BBC:n tekemät pari dokumenttia joissa käydään läpi keskeiset väitteet. Arvovaltaisimpana (?) buddha-Jeesus yhteyden tutkijana toimii Princetonin yliopiston professori Elaine Pagels. Hassnainin tieteellistä prestiisiä en osaa tarkkaan arvioida - taitaa olla enemmänkin yleisahkera "toimittaja" kuin tiedemies.
Hörhöily lienee samanlainen luonnehdinta kuin "gnostilaisuus", "eksyttäjyys", harhaoppisuus jne.? Eli itse asian sijaan aletaan käyttää erinäisiä vihjauksia väitösten esittäjästä tai tarkoitusperistä. Ja tilalle tarjoat pappien ja kristinuskoon sitoutuneiden tutkijoiden näkemyksiä? Edelleen: kumpi on hörhömpää - eettisten oppien omaksuminen buddhalaisilta vai kosmiselta isältä?
Yleensä asia, jota ei tutkita, ei "ole olemassa". Sitten kun aletaan tutkia, on aika johtopäätöksiin. Tässä teemassa ei mielestäni ole lähtökohtaisesti mitään suurta epäilyksenaihetta. On olemassa tekstejä ja perinteitä, jotka selittävät hyvin uskottavalla tavalla yhden merkittävän eetikon toimia. Sitten on fanaattinen uskovainen kultti, joka pitää jo kysymyksenasettelua itselleen uhkana ja sen vuoksi yrittää vähätellen vaieta koko kysymyksen olemassaolon. Ja kun kultin itsensä uskomat uskomukset ovat melko astraalista hörhöilyä, on asetelma aika absurdi.
Epäilemättä teema on kiehtonut kaiken maailman uskonnollisista teemoista kiinnostuneita liikkeitä viimeisen sadan vuoden aikana. Se, että kirkko ei ole mahdollistanut asian asiallista käsittelyä on luonnollisesti omalta osaltaan ohjannut keskustelua ja keskustelijoita muille foorumeille. Sieltä löytyy sitten teosofeja, urantialaisia ja muita värittämässä tarinaa.
Itse tieteen menetelmiin luottavana yritän olla katsomatta viestintuojan vaatetusta tai kampausta ja keskittyä siihen mitä hän sanoo. Pitää vaan penkoa ja vaatia niitä originaalitekstejä näkyville ja verkkoon. Kauan se kesti Qumranin kääröjenkin saaminen muiden kuin vihittyjen sisäpiirin silmille. Riittikö 50 vuotta?