Täällä on ihan mielenkiintoista, mutta ah niin paikallaanjunnaavaa keskustelua. Taisin vierailla täälä viimeksi noin vuosi sitten ja asiat tuntuvat tosiaan junnaavan paikallaan. No, haluan mukaan keskusteluun, joten omat ajatukseni uskonnosta ja tieteestä ovat jotakuinkin seuraavat:
1. Uskonto
Jos ihminen uskoo johonkin, miksi hän tarvitsee viitekehyksen (uskonnon) uskonsa saamiseen? Omasta mielestäni usko syntyy sisäisestä kokemuksesta, eikä siihen tarvita mitään oppeja, rajoituksia,kirjoja, hartaustilaisuuksia ym. Uskonnot ovat alunperin saattaneet olla "puhtaita", mutta ihminen ja valta ovat vääristäneet ne, parhaimpana esimerkkinä tästä kristinusko ja kristillinen kirkko. Mm. synti ja aneet lienee keksitty Kirkon toimesta tuomaan lisää kannattajia ja koukuttamaan ihmisiä.
2. Tiede
Tiede on keino, jonka avulla ihminen pyrkii selitttämään luonnon ilmiöitä. Siis ei sen enempää eikä vähempää. Tiedettä voi käyttää hyväksi omassa arkielmässään, mutta aivan kuten populistinen uskonto, se ei tule ikinä tuomaan ihmiselle lopullista "totuutta", siis selittämään ihmistä askarruttavia kysymyksiä, kuten miksi olemme täällä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen jne. Itse pidän tiedettä siinä mielessä uskontona, että siihen voi myös "hurahtaa" tajuamatta siitä mitään. Esimerkiryhmänä vaikkapa me jatkislaiset: uskon että useimmat meistä ymmärtävät että maapallo on pyöreä ja planeetat kiertävät aurinkoa. Mutta väitän, että esim, Einsteinin suhteellisuusteoriaa kokonaisuudessaan ei ymmärrä yksikään jatkislainen. Silti täällä puhutaan ihan pokkana rinnakkaisista maailmankaikkeuksista, kvanttiteoriasta ym. ns. Tiede 2000-tasolla. Eli pointti on se, että alle 0,1% maapallon ihmisistä (tiedemiehet) määrittelee ns. virallisen totuuden ja loput 99,9% uskovat tähän tajuamatta sitä täydellisesti. En väitä, että nykyinen virallinen totuus esim. maailmankaikkeudesta ja sen synnystä olisi väärä, mutta väitän, että tiede on hele-vetin kaukana tuomaan vastauksen perimmäisiin kysymyksiin, kuten esim. onko Jumala olemassa vai ei. Ja korostan, että tiede perustuu ihmisen ulkoiseen havainnointiin, joka on rajallinen. Jo Heisennberg totesi 85 vuotta sitten jotain siitä, miten ulkoinen havainnointi saattaa vaikutta itse havainnoitavaan kohteeseen.
3. Tiedon ja uskon yhteensovittaminen
Tämän palstan ehkä turhauttavin piirre on se, että tiedeuskovat yrittävät sovittaa uskoon tieteen pelisääntöjä: Jos Jumala on olemassa, miksei sitä ole voitu tieteellisesti todistaa? Mutta uskossahan (ei uskonnossa) on kysymys sisäisestä kokemuksesta: Miten sellaista voi mitata? Tai jos sitä voisi mitata, se ei enää olisi uskoa vaan tiedettä. Tieteen ja tieteeseen uskovien pitäisi muistaa, ettei kaikkea maailmassa voi alistaa tieteen sääntöihin. Vähän sama kuin lätkäfani yrittäisi pakottaa uppopalloilijan pelaamaan lajia kaukalossa.