Uskotko Jumalaan?

[Amerikanihme]

Mielenkiinnosta enkä millään tavalla vittuillakseni kysyisin molemmilta "leireiltä", että koetteko näiden edellä käytyjen raamattuun liittyvien ym. keskustelujen jälkeen ymmärävänne paremmin toista leiriä?

Ei täällä kovin montaa näytä olevan jotka edustavat tuota "uskovaisten" leiriä. Itse taidan edustaa vähän molempia. Ja samalla yritän ymmärtää kumpaakin.

Joten uskoisin, että keskustelut ovat aina valaisevia. Jotenkin tuntuu, että tuohon tieteelliseen maailmankuvaan on helpompi tarttua nykypäivänä, ja siksi useimmat niin tekevät. Uskontoihin uskominen on varmaan nyky-Suomen kaltaisessa maassa yhä vaikeampaa. Ja tällaisen kehityksenhän kai esim. Raamattu itse on ennustanutkin. Oli Raamatun "sanoma" sitten totta tai ei, niin UT:ssa ja sen tulkinnoissa, joihin olen tutustunut, ennustetaan siihen luottavien määrän hiipuvan. Mikä on ei-uskovien mielipide tuosta asiasta? Ehkä jotain sellaista, että ennustamalla oman uskomussuuntansa lähes sammuvan yritetään saada niitä muutamia pysymään siinä? Jotain sellaista voisin ajatella.

 

[jussi_j]

Mielenkiinnosta enkä millään tavalla vittuillakseni kysyisin molemmilta "leireiltä", että koetteko näiden edellä käytyjen raamattuun liittyvien ym. keskustelujen jälkeen ymmärävänne paremmin toista leiriä?

Ehkä tästä jotain tietoa irtoaa, mutta koska uskon ymmärtäväni uskovaisia paremmin kuin he itse (koska he kieltävät tosiasiat), mutta toisaalta en voi käsittää kuinka nykypäivänä joku uskoo satukirjoihin.

Toisaalta, tämä on melko hyvää viihdettä. Erittäin hauskana esimerkkinä video, missä Richard Dawkins juttelee amerikkalaisen kreationistin kanssa, joka sanoo, että todisteita evoluutiosta ei ole.

 

[olkikuukkeli]

Tiedätkö nämä asiat sitten paljon paremmin ja tarkemmin kuin ns. "asiantuntijat"? Vai oletko yksi asiantuntijoista? Googlettamalla löytyy loputtomiin keskustelua tuostakin Psalmin pätkästä ja sen tulkinnasta. En usko, että mitään lopullista hyväksyttyä yleistä totuutta sen tarkoituksesta on päätetty. Mutta sinä siis tiedät varmasti, että kyseessä oli joku babylonialaisten "jumalien" "kokous"? Kaikki kunnia sinulle, myönnän, että minulla ei moista tietoa ole.

En voi sanoa itseäni asiantuntijaksi, mutta kuitenkin jossain määrin perehtyneeksi monoteismin suuren kolminaisuuden historiaan. Vanha Testamentti on sisällöltään hyvin paljon yhtenevä mesopotamialaisen uskonnon kanssa. Jopa siinä määrin, että niissä on aivan samansisältöisiä tekstejä vaikka kuinka paljon (vrt. Saarnaajan kirja <-> Gilgameš). On aivan luontevaa yhdistää Vanhan Testamentin "jumalten kokous" kulttuuriseen edeltäjäänsä. 100% totuutta ei tietenkään historiatieteellä ole noin vanhasta kirjoituksesta esittää, eikä edes yleisesti hyväksyttyä, onhan kyseessä uskonnollisen tekstin tulkinta.

Mikäli mesopotamialainen uskonto kiinnostaa, niin helppolukuinen artikkeli löytyy mm. Hyryn ja Pentikäisen toimittamasta Uskonnot maailmassa-kirjasta, joka oli pitkään (liekö vieläkin?) teologisen tiedekunnan pääsykoekirjoja. Esimerkiksi ortodoksinen jumalanpalvelusperinne sisältää hyvin mielenkiintoisia yhteyksiä nimenomaan mesopotamialaisiin menoihin, ne ovat aivan samaa jatkumoa lauluineen kaikkineen.

Mutta, miten Raamattua sitten pitäisi mielestäsi tulkita, jos ei uskon kautta? Se kuitenkin käsittääkseni väittää maailmassa olevan asioita, joita ei tieteellisesti voida havaita (joskin Tarinankertojan mukaan niiden vaikutus voidaan havaita)? Joko uskoo Raamatun sanomaan tai sitten luokittelee sen satukirjaksi, käsittääkseni ovat nuo vaihtoehdot.

Kyllä minä kallistun siihen, että sitä pitää tutkia eksegeettisesti (-->julkistaa eksegeesejä), vaikka välillä sekin vaikuttaa näpräämiseltä. Historialliskriittinen tarkastelu ei itsessään arvota sitä, onko Sana jumalallista alkuperää vai ei, aivan kuin uskontotiedekään ei arvioi uskon totuudenmukaisuutta tutkiessaan ihmisten uskonnollista toimintaa ja uskontoja.

 

[Yläpesä]

59% suomalaisista sanoo ettei puuseppä Jeesus Marianpoika Nasaretista ollut jumalallista alkuperää.

Kuinkahan suuri osa näistä mieltää silti itsensä "kristityiksi" ja mitä hemmettiä se sitten tarkoittaa?

Vain 27% suomalaisista uskoo kristittyjen jumalaan. 21% puolestaan uskoo, ettei mitään jumalaa ole olemassakaan. Seuraavan seurantajakson aikana luvut kääntynevät toisinpäin niin että ei-jumalisia on enemmän kuin jumalisia. Jokohan siinä vaiheessa ei-jumalistenkin ääni alkaisi kuulua ja näkyä myös käytännössä kuten laissa?

Ylen juttu aiheesta.

 

[Ostrich]

59% suomalaisista sanoo ettei puuseppä Jeesus Marianpoika Nasaretista ollut jumalallista alkuperää.

Kuinkahan suuri osa näistä mieltää silti itsensä "kristityiksi" ja mitä hemmettiä se sitten tarkoittaa?

Vain 27% suomalaisista uskoo kristittyjen jumalaan. 21% puolestaan uskoo, ettei mitään jumalaa ole olemassakaan. Seuraavan seurantajakson aikana luvut kääntynevät toisinpäin niin että ei-jumalisia on enemmän kuin jumalisia. Jokohan siinä vaiheessa ei-jumalistenkin ääni alkaisi kuulua ja näkyä myös käytännössä kuten laissa?

Suvivirsi ja joulujuhlat kuitenkin kelpaavat edelleen. Vituttaako? Kohta on taas Suvivirren laulamisen aika kouluissa, joten aiotko estää lastesi pääsyn kevätjuhliin?

 

[Fordél]

Saman tutkimuksen mukaan näköjään suuri enemmistö suhtautuu myönteisesti kristillisten kulttuuripiirteiden näkymiseen kouluissa, joten hienoa, että ne näyttävät jatkossakin säilyvän.

 

[Yläpesä]

Suvivirsi ja joulujuhlat kuitenkin kelpaavat edelleen. Vituttaako? Kohta on taas Suvivirren laulamisen aika kouluissa, joten aiotko estää lastesi pääsyn kevätjuhliin?

Vituttaa. Onko ylimielisyytesi ja vahingonilosi vähemmistön kiusaamisesta kristillistä? En ole koskaan estänyt lasteni menemisiä tai tekemisiä kouluun liittyen, kuvittelet siinäkin omia harhojasi.

 

[Kisapuisto]

Vain 27% suomalaisista uskoo kristittyjen jumalaan. 21% puolestaan uskoo, ettei mitään jumalaa ole olemassakaan. Seuraavan seurantajakson aikana luvut kääntynevät toisinpäin niin että ei-jumalisia on enemmän kuin jumalisia. Jokohan siinä vaiheessa ei-jumalistenkin ääni alkaisi kuulua ja näkyä myös käytännössä kuten laissa?

Ylen juttu aiheesta.

Niin siis tuolla uutisessahan todellakin sanotaan, että ko. tutkimuksen mukaan 21 % suomalaisista ei usko kristinuskon Jumalaan. Näistäkin siis jokunen prosentti voi uskoa johonkin muun uskonnon jumalaan. 5 % ei halunnut ilmoittaa kantaansa. Loput 74 % uskoo kristinuskon Jumalaan enemmän tai vähemmän (27 % on varma kristinuskon Jumalan olemassaolosta).

Kysyisin ihan mielenkiinnosta sinulta Yläpesä, että koskeeko tämä kiivas uskonnon vastustamisesi vain ja ainoastaan kristinuskoa? Vai koskeeko se muitakin uskontoja, kuten vaikkapa islamia tai buddhalaisuutta? Vai onko uskonto sinulle ihan yhdentekevää, kunhan sitä ei vain opeteta koulussa missään muodossa? Vai mitä sinä itseasiassa tässä uskontoasiassa vastustat?

 

[Fordél]

Tossa kun kyselin sen perään, että onko ymmärrys toisesta leiristä kasvanut keskustelujen jälkeen niin aika vähissä on ilmeisesti ymmärryksen lisääntyminen. Toki kysymys ilmeisesti käsitettiin hyvin konkreettisena eli että ymmärretäänkö/hyväksytäänkö toisen leirin "ideologia". Itse ehkä enemmänkin peräänkuulutin sitä, että keskustelun avulla ymmärtää toisen ajatusten perusteet ja pystyy näin kunnioittamaan toisen näkemyksiä paremmin. Ainakin itsellä tällainen on paikoin lisääntynyt hyvien keskustelujen avulla. Toki helposti sitä itsekin sortuu siihen, että kun vastapuoli heittää pikkasenkin provosoivaa ja kärjekästä juttua niin alkaa omienkin arvojen kärjekäs puolustaminen.

 

[Yläpesä]

Kysyisin ihan mielenkiinnosta sinulta Yläpesä, että koskeeko tämä kiivas uskonnon vastustamisesi vain ja ainoastaan kristinuskoa? Vai koskeeko se muitakin uskontoja, kuten vaikkapa islamia tai buddhalaisuutta? Vai onko uskonto sinulle ihan yhdentekevää, kunhan sitä ei vain opeteta koulussa missään muodossa? Vai mitä sinä itseasiassa tässä uskontoasiassa vastustat?

Jos olet seurannut tätä keskustelua pidempään, olet varmasti huomannut, että vastustan valtiouskontoa laidasta laitaan väriin katsomatta, meillä kristikirkon sateenkaarivärejä, muualla juutalaisuuden ja aivan erityisesti islamin soveltamista lakiin ja täysipäisten kansalaisten toiminnan säätelyyn.
En näe kovin suurta eroa islamin ja kristikirkon välillä. Valtio ja laki on oltava kaikille velvoittava ja yhteinen, uskonto on oltava vapaa kaikille ja yksityinen.

Menkööt vielä kolmannenkin kerran: minulle ei ole mitään ongelmaa keskustella ja filosofoida niitä näitä etiikasta, hyvästä elämästä ja pahan määrittelystä. Siinä vaiheessa, kun mukaan vedetään kristillinen taikausko, magia, synnit, jälleensyntymiset, ristinsovitukset, oikeaan ilmansuuntaan hautaaminen, pikkulasten sukuelinten silpomiset, 6000 vuotta vanha maailmankaikkeus ja tuonela, viritän oikean suorani ja vasemman koukkuni valmiiksi.

Pidän kyllä uskovaisia ihmisiä yleensä hyvin yksinkertaisina hölmöinä - en tunne ketään aidosti fiksua uskovaista, vaan kaikilla on jokin psyykkinen tapaturma taustalla mikä selittää heidän nyrjähtänyttä takertumistaan erinäisiin satuiluihin. Ja kuten useampaan kertaan todettua, rinnastan uskoon tulemisen melko suoraan psyykkiseen sairastumiseen, missä realiteettitaju häiriintyy. Tällaisiin ihmisiin pitää suhtautua ymmärtävästi myötäillen mutta heidän harhoihinsa ei pidä mennä mukaan ja sopivan käyttäytymisen rajoista täytyy pitää huolta (laki, käytöstavat, normit jne).

Buddhalaisuuden eri suuntaukset saavat kaikkein vähiten inhonväristyksiä aikaan, ehkä johtuen jumaluuksien puutteesta ja suuremmasta selkokielisestä etiikkapainotuksestaan.

Minusta kristikirkko on aidosti paha laitos. Se on tehnyt mittaamattomasti pahaa, ja tekee sitä yhä edelleen, sekä näkyvillä että piilossa katseilta. Jos "paholainen" olisi oikeasti olemassa, se johtaisi kristikirkkoa.

Ajankohtaisiin aiheisiin: Iranin islamjohtajat pitää asettaa kansainvälisesti etsintäkuulutetuiksi yllytyksestä murhaan. Tässä Hesarin uutinen jossa he kehottavat ketä tahansa tappamaan saksalaisen muusikon.

 

[olkikuukkeli]

Tossa kun kyselin sen perään, että onko ymmärrys toisesta leiristä kasvanut keskustelujen jälkeen niin aika vähissä on ilmeisesti ymmärryksen lisääntyminen.

No, itse kun on uskonnollisista piireistä lähtöisin, niin sitä tietynlaista uskovaisen logiikan ymmärrystä minulla on aika paljon synnynnäisestikin. Kai nämä keskustelut aina johonkin kuitenkin vaikuttavat. Jos ei muuta niin pohtimaan ihmisiä ja ihmisyyttä!

 

[Fordél]

Kai nämä keskustelut aina johonkin kuitenkin vaikuttavat. Jos ei muuta niin pohtimaan ihmisiä ja ihmisyyttä!

Varmasti juuri näin. Laittaahan se pohdituttamaan, kun huomaa kuinka samasta kulttuuripiiristä kasvanut ihminen voi omata täysin erilaisen elämänkatsomuksen. Kyllähän se laittaa omankin elämänkatsomuksen oikeanlaiseen perspektiiviin ja haastaa sitä jos vain uskaltaa käydä näitä keskusteluja.

 

[Kisapuisto]

Pidän kyllä uskovaisia ihmisiä yleensä hyvin yksinkertaisina hölmöinä - en tunne ketään aidosti fiksua uskovaista, vaan kaikilla on jokin psyykkinen tapaturma taustalla mikä selittää heidän nyrjähtänyttä takertumistaan erinäisiin satuiluihin. Ja kuten useampaan kertaan todettua, rinnastan uskoon tulemisen melko suoraan psyykkiseen sairastumiseen, missä realiteettitaju häiriintyy. Tällaisiin ihmisiin pitää suhtautua ymmärtävästi myötäillen mutta heidän harhoihinsa ei pidä mennä mukaan ja sopivan käyttäytymisen rajoista täytyy pitää huolta (laki, käytöstavat, normit jne).

Entäpä jos ihminen ei ole koskaan tullut uskoon, vaan on aina ollut uskossa? Ja pysyy uskossaan senkin jälkeen, kun on vanhemmiten tutustunut tieteellisiin todisteluihin siitä, että mitään jumalaa ei ole olemassa. Onko sekin psyykkinen sairaus, vai mikä?

Minusta kristikirkko on aidosti paha laitos. Se on tehnyt mittaamattomasti pahaa, ja tekee sitä yhä edelleen, sekä näkyvillä että piilossa katseilta. Jos "paholainen" olisi oikeasti olemassa, se johtaisi kristikirkkoa.

Kristinuskon nojalla on tehty paljon pahaa, jota ei voi mitenkään kiistää. Tämä on ihan totta. Tosin historialliset tapahtumat pitää aina laittaa kontekstiinsa, eikä ottaa jotain historiallista tapahtumaa ja tuomita sitä nykystandardien valossa.

Mutta mitä mittaamatonta pahaa kristikirkko tekee edelleen? Ja jotain muuta kuin se ainainen pedofilian esiintuonti, jos jotain muuta mittaamattoman pahaa on.

Mitä tulee uskonnon opettamiseen koulussa, niin itse olen aikanaan käynyt ihan tavallisen peruskoulun ja lukion, eikä meille missään vaiheessa opetettu uskonnon tunneilla uskomaan kristinuskon Jumalaan. Meille opetettiin erilaisten uskontojen eroja, mitä mikäkin uskontosuunta pitää sisällään, millaista uskontojen harjoittaminen oli historiassa ja millainen vaikutus eri maiden valtauskonnoilla on eri maiden kulttuureihin. Missään vaiheessa ei yksikään uskonnonopettaja yrittänyt käännyttää ketään luterilaiseksi, ja yläasteelta lukioon meillä oli joka vuosi eri uskonnonopettaja, parhaimmillaan kaksi vuodessa. Toki kristinuskon ja luterilaisuuden oppeja käytiin läpi enemmän kuin muiden, mutta edelleenkään kukaan ei yrittänyt käännyttää. Siksi ihmettelen suuresti uskonnonopetuksen vastustusta. Olen aidosti pahoillani, jos sinulla Yläpesä on koulusta toisenlaisia muistoja uskonnonopetuksesta.

Mielestäni uskonnon opetus koulussa on erittäin tärkeää. Jos ei omana aineenaan, niin erittäin merkittävänä osana historian ja maantiedon opetusta. Vaikka sinä ja monet muutkin kovasti vastustatte uskontoa ihan yleisesti (eikä siinä mitään, jokainen saa uskoa tai olla uskomatta), niin silti teidänkin täytyy myöntää että jos uskontoa ei millään tavalla käsitellä peruskoulussa, jää lapsien sivistykseen hirvittävä aukko historiallisessa ja ennen kaikkea kulttuurisessa mielessä. Jopa Suomen kulttuurista jää paljon opettamatta, jos uskonto tiputetaan kokonaan pois, Suomessa kun esim. lähes kaikki yleiset vapaapäivät paria poikkeusta lukuunottamatta johtuvat kristinuskosta, ja sunnuntain "erityisasema pyhä/lepopäivänä" muihin päiviin nähden johtuu niinikään kristinuskosta.

 

[olkikuukkeli]

Mitä tulee uskonnon opettamiseen koulussa, niin itse olen aikanaan käynyt ihan tavallisen peruskoulun ja lukion, eikä meille missään vaiheessa opetettu uskonnon tunneilla uskomaan kristinuskon Jumalaan.

Sinulla on käynyt hyvä tuuri. Aineenopettajathan harvemmin ovat mitään tuputtajia, mutta kyllä alakouluissa huomaa kristinuskoa opetettavan nimenomaan tunnustuksellisella otteella. Paljon on tietenkin kiinni opettajasta. Siitä olen aivan samaa mieltää, että uskonnosta tulisi opettaa. Painotuskin saa olla kristinuskossa, koska omaa kulttuuritaustaa on tärkeä ymmärtää. Tunnustuksellisella opetuksella sen sijaan ei saisi olla mitään sijaa koulussa.

On mielenkiintoista, että esim. historianopetuksen sopivaksi aloitusajaksi katsotaan viides luokka, mutta kaikkein pienimmille oppilaille kerrotaan Jeesuksen ihmeteoista ja vastaavista ilman että heillä olisi mitenkään mahdollista arvioida näiden kertomusten todenmukaisuutta...

 

[sem]

Entäpä jos ihminen ei ole koskaan tullut uskoon, vaan on aina ollut uskossa?

Mainitse yksikin ihminen joka on aina ollut uskossa. Siis ihan syntymästä asti.

Ja pysyy uskossaan senkin jälkeen, kun on vanhemmiten tutustunut tieteellisiin todisteluihin siitä, että mitään jumalaa ei ole olemassa. Onko sekin psyykkinen sairaus, vai mikä?

Edelleen ei taida kenelläkään olla esittää todisteita jumalan(/jumalien) olemattomuudesta mutta useampikin taho on kiinnittänyt huomiota siihen että olemassaolon todisteet ovat aika olemattomat. Yleisimpinä "musta todella tuntuu" ja "2000 vuotta sitten tämä tyyppi kirjoitti että hänestä oikein kovasti tuntuu".

Ja uskontotunnit peruskoulussa voisi tosiaan siirtää huoletta historian ja yhteiskuntaopin huomaan.

 

[M@rko77]

Mainitse yksikin ihminen joka on aina ollut uskossa. Siis ihan syntymästä asti.



Edelleen ei taida kenelläkään olla esittää todisteita jumalan(/jumalien) olemattomuudesta mutta useampikin taho on kiinnittänyt huomiota siihen että olemassaolon todisteet ovat aika olemattomat. Yleisimpinä "musta todella tuntuu" ja "2000 vuotta sitten tämä tyyppi kirjoitti että hänestä oikein kovasti tuntuu".

Ja uskontotunnit peruskoulussa voisi tosiaan siirtää huoletta historian ja yhteiskuntaopin huomaan.

Itse näen, että kastettu ihminen on uskossa (myös hätäkasteen saaneet). Kasteellahan ihminen otetaan Jumalan yhteyteen eli tulee kirkon jäseneksi. Uskoa ei tarvitse tiedostaa, se vaan on.

 

[sem]

Itse näen, että kastettu ihminen on uskossa (myös hätäkasteen saaneet). Kasteellahan ihminen otetaan Jumalan yhteyteen eli tulee kirkon jäseneksi. Uskoa ei tarvitse tiedostaa, se vaan on.

Vaikea keksiä köykäisempää perustelua. Vähän niinkuin ne jumaluudenkin todisteet että pitäkää vain rima matalalla.

 

[Kisapuisto]

Mainitse yksikin ihminen joka on aina ollut uskossa. Siis ihan syntymästä asti.

Esimerkiksi minä itse. Odotan vastaväitteitä liittyen asiaan ja oletuksia perhetaustastani, joten tarkennan heti että edesmennyt äitini oli uskovainen ihminen, joka kävi kirkossa ehkä max. kerran kuussa. Isäni taasen on aina pitänyt kaikkea uskontoon liittyvää hölynpölynä, jopa vastenmielisenä ihan siinä määrin että ei tykännyt kirkkoon menemisestä edes silloin, kun esim. omat lapset kävivät konfirmaation. Puolipakolla lähes aina kuitenkin oli paikalla.

 

[Tarinankertoja]

Itse näen, että kastettu ihminen on uskossa (myös hätäkasteen saaneet). Kasteellahan ihminen otetaan Jumalan yhteyteen eli tulee kirkon jäseneksi. Uskoa ei tarvitse tiedostaa, se vaan on.

Näkemyksesi on nykyluterilainen näkemys, jolla ei ole pohjaa kristinuskon perustassa, raamatussa. Kasteella otetaan ihminen jumalan seurakuntaan kun tämä ihminen TIETOISESTI päättää siihen liittyä. Lapsikaste on vain ja ainoastaan kirkollisveropohjan pysyvyyden takia luotu järjestelmä, jossa Kirkko teki kerran käännytetystä perheestä tuloautomaatin.

Kannattas lukea mitä raamattu kasteesta kertoo..

 

[Sistis]

Itse näen, että kastettu ihminen on uskossa (myös hätäkasteen saaneet). Kasteellahan ihminen otetaan Jumalan yhteyteen eli tulee kirkon jäseneksi. Uskoa ei tarvitse tiedostaa, se vaan on.

Oliko tämä vitsi? Olihan? Minut on kastettu ymmärtääkseni noin parikuukautisena. En sattuneesta syystä muista mitään noista ajoista, eikä minulla silloin ole ollut mitään suurempaa tiedostamisen tasoa. Miten olisin voinut olla tuolloin uskossa? Ensimmäiset hyvin utuiset muistikuvat minulla on joululta 1981, jolloin olin kuukautta vaille 2-vuotias... ja jostain kahden vanhasta minulla on myös muutamia utuisia muistikuvia, jotka ovat kaikki enemmänkin valokuvamaisia häivähdyksiä.

Tiedostaminen lisääntyi ehkä joskus 4- tai 5-vuotiaana, mutta ei sitä silloinkaan uskon asioita joutunut pohtimaan, vaikka jossain seurakunnan järjestämässä päiväkerhossa tulikin oltua. Ehkä joskus kouluikäisenä sitä alkaa olla riittävän vanha havaitakseen jo jotain ristiriitoja luomiskertomuksen ja evoluution välillä (ainakin minä luin tuolloin jo innokkaasti kaikkia dinosaurusten ja muiden esihistoriallisten eläinten kehityksestä kertovia kirjoja). Sittemmin tiedostamisen lisääntyessä alkoi tuo ristiriitojen havaitseminen ärsyttää entistä enemmän. Ripillä tuli käytyä, koska se ainakin vielä 1995 oli "maan tapa". Anyway, hidas kehitysprosessi johti lopulta siihen, että erosin kirkosta vuonna 2005. Päivääkään en katso kasteestani tai rippikoulustani huolimatta olleeni uskossa.

 

[M@rko77]

Sanoi tähän ketjuun niin tai näin, niin aina se on väärinpäin. Itse ainakin olen kokenut kuuluvani kirkkoon syntymästäni lähtien, koska vanhempani ovat siihen kuuluneet. Parempi, kun jättää kommentoimatta. Jokainen saa uskoa johonkin: yksi joulupukkiin, toinen martti vainioon. Ja jokainen tulee uskossaan autuaaksi. Itselläni ei ole mitään syytä erota kirkosta nyt eikä tulevaisuudessa.

 

[Tarinankertoja]

Esimerkiksi minä itse.

Sori, ei voi pitää paikkaansa. Lapsi ei syntyessään hahmota tollasta asioita. Maailmankuva laajenee käsittämään äitiä ja isää pitemmälle vasta puolivuotiaana, ja käsitteellinen maailmanhahmotus alkaa paljon myöhemmin. Vasta kun lapsi oppii kielen ja itseilmaisun, on hän myös kyukenevä hahmottamaan sellaista abstraktiota kuin usko.

ei, KUKAAN ei ole uskossa syntyessään, eli ”aina”. Kyllä sen aivorakenteen muutos johtuu täysin muista tekijöistä.

 

[Tarinankertoja]

Sanoi tähän ketjuun niin tai näin, niin aina se on väärinpäin. Itse ainakin olen kokenut kuuluvani kirkkoon syntymästäni lähtien, koska vanhempani ovat siihen kuuluneet.

Kirkko pohjaa raamattuun. Eli jos olet kristillisessä uskossa, uskot raamatun jumalaisuuteen, ja jos uskot siihen, teidät että et ole ollut osa jumalan valtakuntaa lapsikasteen saatuasi, vaan vasta itse tiedostettuasi olevasi uskossa. Jumalan seurakunnan jäseneksi mennään tietoisen valinnan kautta vaikka itse usko onkin sokea.

Tai näin siis uskosi perustana oleva raamattu kertoo... Jos voit soivuutta sen, niin uskosi perusta on peruja jälleen tästä ilmiöstä, jossa jokainen yhdistelee omaan jumalaansa kaikkea mahdollista harekrisnasta budhalaisuuteen. Hyvät asiat poimitaan, ja liimataan "jumalaan" ja huonot jutut on vaan jotain taustahälyä.

Jos olet kristitty, pitäydy kristityssä jumalassa, tai sitten hakeudu sellaiseen uskoon, johon jumalkuvasi sopii.. mutta uskoville tyypilliseen tapaan et ole ilmeisesti raamattua lukenut etkä uskoosi tutustunut. On vain vahva tunne uskosta.

 

[Kisapuisto]

Sori, ei voi pitää paikkaansa. Lapsi ei syntyessään hahmota tollasta asioita. Maailmankuva laajenee käsittämään äitiä ja isää pitemmälle vasta puolivuotiaana, ja käsitteellinen maailmanhahmotus alkaa paljon myöhemmin. Vasta kun lapsi oppii kielen ja itseilmaisun, on hän myös kyukenevä hahmottamaan sellaista abstraktiota kuin usko.

ei, KUKAAN ei ole uskossa syntyessään, eli ”aina”. Kyllä sen aivorakenteen muutos johtuu täysin muista tekijöistä.

Mulle on sinänsä ihan sama mitä väität, mutta kristinusko on ollut mulle koko elämäni ajan ihan luonnollinen juttu, enkä muista hetkeäkään ettenkö olisi ollut uskossa. Joten näin ollen kyllä, olen ollut koko elämäni uskossa. Se, että olinko jonkin tieteelisen määritelmän mukaan uskossa tunti syntymän jälkeen, päivä syntymän jälkeen tai vuosi syntymän jälkeen, on ihan toisarvoinen juttu tässä asiassa. Kysymyshän oli ihan alunperin siitä, että uskoontuleminen olisi joku mielenhäiriö. Mun kohdalla se ei ainakaan ollut, koska en ole ikinä tullut uskoon, vaan olen aina ollut uskossa.

 

[Ted Raikas]

Jos olet kristitty, pitäydy kristityssä jumalassa, tai sitten hakeudu sellaiseen uskoon, johon jumalkuvasi sopii.. mutta uskoville tyypilliseen tapaan et ole ilmeisesti raamattua lukenut etkä uskoosi tutustunut. On vain vahva tunne uskosta.

Näinpä. Tuntuu, että moni tälläisistä on vain juuri niitä tapauskovaisia, joilla on pinnallisesti katsottuna kristilliset ajatukset. Halutaan kuulua uskontoon ja uskoa, selitellään sillä itselleen jotain suurempaa ja ylevämpää. Silti toimitaan melkoisessa ristiriidassa. Oikein hyvä esimerkki on nämä kaikenlaiset julkkisuskovaiset, jotka toitottavat läheistä suhdettaan Jumalaan ja Jeesukseen mutta kuiteskin rietastelee minkä ehtii ja sekoilee urakalla lähimmäisiä liiemmin kunnioittamatta.

Mielestäni hyvin monet uskovaiset ei ole rehellisiä itselleen. Etsitään jotain oikeutusta ja turvaa ulkopuolelta, eikä oteta vastuuta tekosistaan.

Väittäisin, että ns. tosiuskovaiset on vähissä ja ne on yleensä ihmisiä jotka pitää vähiten melua itsestään ja etenkin siitä uskostaan. Heillä ei ole tarve todistella mitään. Sellaisia ihmisiä kunnioitan suuresti. Muiden uskisten soisi rehellisesti myöntävänsä ennen kaikkea itselleen, että ovat maallistuneita ja se usko on lumetta ja pintamaalia.