Dawkinsin "atheist call to arms" puree..
Dawkinsin mielestä uskovat eivät ota vastuuta uskonsa aiheuttamista vääryyksistä. He aina vetoavat siihen, että se on joku, joka käyttää uskontoa väärin. Mutta tukemalla uskontojen valtarakenteita he hiljaisesti hyväksyvät vääryydet, tai eivät ehkä tietoisesti hyväksy, mutta eivät nouse niitä dogemja vastaan, jotka oikeuttavat kammottavuudet (esim vanhatestamentti osana raamattua, tai Paavalin kirjeiden homo, ja naisvastaisuudet).
Niinpä Dawkinsin mielestä uskovaisia ei tarvitse suvaita. Aivan saman logiikan mukaan kun piilorasisteja ei tarvitse suvaita.
Minä tuen monessa kysymyksessä Suomen ev. lut seurakuntaa ja sen toimintaa. En tosin ole kaikissa asioissa sen kanssa samaa mieltä, mutta tähän asti olen nähnyt sen toiminnan sen verran hyväksi, että olen pysynyt kirkon jäsenenä. Ymmärrän myös mitä Dawkns ajaa takaa, mutta omassa tapauksessani (=Suomen ev. lut kirkko) en ole huomannut mitään niin suuria vääryyksiä tapahtuneen ettenkö pysyisi sen jäsenenä.
Tämä em. oli alustus sille, että mitä ihmisten pitää suvaita ja mitä ei. Dawkins sanoo, että uskovaisia ei tarvitse suvaita ja vaikka tässä on kyse ihan loogisesta ajattelumallista, on se mielestäni aivan liian yleistävä, jolloin se myös kääntyy itseään vastaan (tosin en tiedä haluaako Dawkins edes maailmaan enemmän suvaitsevaisuutta).
Dawkinsin näkee mielestäni vastuun aivan liian laajassa merkityksissä johtuen siitä, että hän niputtaa kaikki uskovat ja uskonnot sekä kirkot samaan nippuun. Mielestäni jako uskoviin ja ei-uskoviin on tässä kohtaa kestämätön. Itse asiassa juuri tällaisten stereotypioiden luominen on juuri sitä, mikä entisestään vain lisää suvaitsemattomuutta maailmassa eikä rakenna lisää siltoja, koska lokeroiminen ei ainakaan lisää tarvittavaa dialogia. On helppo laittaa kaikki asiat yhteen isoon koriin ja todeta, että näitä kaikkia minun ei tarvitse suvaita. Samalla laittaa kyllä omat aivot narikkaan ja syyllistyy melkoisen köyhään ajatteluun jättäen pois edes mahdollisuuden käydä näiden eri näkökulmien kanssa dialogia. On paljon vaikeampaa jakaa asioita pienempiin lokeroihin, ottaa niistä selvyyttä, nähdä niitten monet eri puolet ja ylipäänsä erilaisuus sekä käydä se dialogi.
Näin ollen itse edustan tässä kysymyksessä korkeintaan sitä lokeroa, jonka päällä lukee Suomen ev. lut. srk ja koen olevani vain korkeintaan siitä vastuussa. En näe, että tuen uskollani millään tavalla vaikka niitä amerikkalaisia, jotka ovat uskontoonsa nojautuen tappaneet abortteja tehneitä lääkäreitä. Dawkinsin logiikallahan me länsimaiset ihmiset kait olisimme myös vastuussa esimerkiksi jenkien kidutuksista Guantanamosa etc. Onhan meillä kuitenkin niin vahvat kulttuurilliset ja yhteiskunnalliset sidonnaisuudet (varmasti yhtä voimakkaat kuin eri uskontokuntien edustajilla).
Dawkinsin logiikka tarkoittaa käytännössä sitä, että dialogin aste jätetään aivan liian yleiselle tasolle. Ymmärrän silti mitä hän ajaa takaa lausunnollaan, mutta en vain sitä voi käytännösä allekirjoittaa.
Tämä tietty korostuu netissä, kun vastapuolella ei ole "oikea" ihminen.
Mielestäni ei korostu jos ja kun osaa ottaa täälläkin jokaisen omana yksilönään, jolla on omat ajatukset ja näkemykset. Kyllä minä koen koko ajan keskustelevani ihan oikean ihmisen kanssa, jolla on omat tunnistettavat piirteensä. Ne eivät ole ulkoisia piirteitä vaan tässä mennään koko ajan sen mukaan, minkälaisia ajatuksia toisella on. Mikäs sen hienompaa kun jättää pois kaikki ulkoisten seikkojen luomat ennakkoluulot ja keskittyä vain siihen mitä toisella on sanottavaa!
Tässä on mielestäni koko netin keskusteluiden hienous eli ottaa ihminen sellaisena kuin hän on, ei sellaisena kuin miltä esim. näyttää tai mihin lokeroon hänet ennakkokäsityksissä laittaisi. Ja tästä tulemme taas kerran siihen edellä mainitsemaani ongelmaan liian suuresta lokeroinnista. Itsekin syyllistyisin siihen hyvin helposti ja jättäisin "normaalielämässä" monet näistä keskusteluista käymättä, koska olisin jo ulkoisten seikkojen perusteella lokeroinut monet keskustelijat pois niistä, joiden kanssa uskoisin voivani käyvän keskustelua, valitettavasti.
Minä taas uskon siihen, että ihminen voi olla älykäs "harhoistaan" ;-) huolimatta. Osituksena mm. mainiot keskustelukirjat Valtaojan ja Pihkalan välillä. Niiden lukemista voi kyllä suositella kaikille ateisteille kuin uskoville.
Ko. kirjat ovat mainio osoitus siitä, kuinka sitä dialogia voidaan käydä ja etenkin siitä kuinka sitä kannattaa käydä. Varmasti nuo kirjat ovat lisänneet myös sinunkin ymmärrystä "vastapuolesta" enkä usko sen olleen ainakaan pahasta. Sama juttu on käynyt mulle.