Itse en kyllä pysty hyväksymään kansanmurhaa, mutta tietyissä tilanteissa se siis on joillekin kristityille ihan ok, vaikka esim. sylilapsia on vaikea pitää syyllisinä yhtään mihinkään. Toki tämä tapahtuu VT:ssä (ja tämä on vain yksi esimerkki lukuisista kansanmurhista), mutta on hyvin olennaista useimmille kristityille, että Vanhan ja Uuden Testamentin Jumala on identtinen, vaikka tuota verenhimoista homofoobikkoa ja paimentolaisheimon äksyä idolia on vaikea pitää minään universaalina ja luotujaan rakastavana luoja-jumalana...
Tämä voi vaikuttaa oikealta lähestymistavalta näissä foorumeissa, mutta silti en menisi kuvaamaan asiaa näin yksinkertaiseksi.
Pelkään siis, että tämän ristiriidan osoittaminen saa monen liian helposti vakuuttuneeksi siitä, että eihän siinä raamatussa ja kristinuskossa voi olla mitään "sisältöä". Sitten kun törmäävät johonkin taitavaan teologiin (siis erityisesti lahkoissa ja yliopistojen ulkopuolella ja mahdollisesti vielä herkässä elämäntilanteessa), niin tämä osaa kyllä puhua ja nivoa esittämäsi pahuudenkin osaksi ihmisluontoa ja jumaluutta näennäisesti ymmärrettävällä tavalla. Eivätkä nämä muotoilut ole aina mitään ortodoksista mysteeriuskoa, kyllä niihin saadaan sisällytettyä tiettyä älyllistä koherenssia.
Meidän ei tule antaa sellaista kuvaa, että asiat olisivat näinkin yksinkertaisesti ratkaistavissa. Teologian puolella on siis vapaan tahdon, moraaliopin ja jumalan pidemmän aikavälin suunnitelmasta paljonkin sanataiteilua olemassa, mutta en ala sitä esittelemään, koska nämä asiat eivät kuulu preferensseihini.