Carlos:
En nyt viitsinyt koko viestiä tähän kopioida, kun siitä saatettaisiin sitten huomautella, liian pitkästä lainauksesta nimittäin.
Syövän voi periaatteessa aiheuttaa itse, esim tupakoimalla, käymällä solariumissa ja polttamalla itsensä joka vuosi auringossa, muutamia esimerkkejä mainiten. Mutta että sen voi aiheuttaa itse ajatuksen voimalla, toivomalla, että jospas mä vaikka kohta kuolisin... Kauhealta tuo kuulostaa. Ne ihmiset, joilla minä tiedän olleen/olevan syövän, eivät ole kyllä olleet millään tapaa masentuneita tai elämänilonsa menettäneitä. Heistä löytyy mm. abiturienttipoika, joka suunnitteli yhteistä tulevaisuutta kihlattunsa kanssa, perheenäiti, joka saatteli lapsiaan itsenäiseen elämään, kaksi muuta äitiä, jotka olivat aivan tyytyväisiä elämäänsä. Jos tuo epävirallisten tilastojen tukema väite, että yleensä ihminen, jolla on syöpä, on sitä jollain tapaa toivonut, niin tunnenpa minä sitten harvinaista porukkaa... Tietenkin voi olla, että joku ihminen on niin väsynyt ja epätoivoinen, masentunutkin, että Jumala katsoo parhaaksi "lopettaa" hänen kärsimyksensä syövän tai muun kautta. Uskovainen ajattelee tuon ihmisen kuolemasta noin, mutta lääketieteellisesti todetaan ihmisellä olleen syövän tai hänen saaneen infarktin, mikä on myös totta.
Ja ainahan syöpä ei ole tappava, joskus hyvä hoito poistaa syöpäsolut ja ihminen todetaan terveeksi.
Jos jostain sairaudesta parantuu rukouksen avulla, niin siihen todellakin tarvitaan uskoa, riittää, että yhdellä on tarpeeksi uskoa. Ja onpa sellaisiakin ihmeparantumisia tapahtunut, että ihminen, joka on parantunut, ei usko itse Jumalaan, mutta silti hän on parantunut. Ei näitä ihmeitä tietenkään liikaa tapahdu, sen verran vain, että ihmiset alkavat ihmettelemään, mistä on kyse.
