Sattumasta...
Lueskelin noita loman aikana lukematta jääneitä juttuja tässä ketjussa, ja silmiin pisti tuo Jagsin sattuma, ja miten kaikki on syntynyt sattumalta (näinhän asia ei tietenkään ole). Koska suurimmalla osalla näyttää olevan epäselvää mikä on sattuman osuus maailmankaikkeudessa, niin ajattelin kirjoittaa omia ajatuksiani siitä mikä merkitys satunnaisuudella on tässä maailmankaikkeudessa.
Ensinnäkin, satunnaisuus ei itsessään synnytä järjestystä, esim. maailmankaikkeus nykyasussaan ei ole voinut syntyä pelkän sattuman aikaansaamana. Satunnaisuus voi synnyttää järjestystä hetkellisesti, mutta kovin pysvää se ei ole ja yleensä monimutkaisen järjestyksen syntyminen pelkän satunnaisuuden kautta on äärettömän epätodennäköistä.
Satunnaisuus on eräällä tavalla "järjestelmän" (esim. pussillinen kuulia) tai prosessin tilan ominaisuus, tai oikeastaan järjestelmän tila voi olla satunnainen. Se miten satunnaisuus vaikuttaa seuraavaan tilaan, riippuu säännöistä jotka muodostavat uusia tiloja. Säännöt voivat olla hyvin yksinkertaisia, ja niiden avulla järjestelmän satunnainen tila voi tulla järjestetyksi seuraavassa tilassa (tai järjestynyt tila voi muuttua satunnaiseksi tai huonosti ennustettavaksi kuten kaoottisissa järjestelmissä). Esimerkiksi otetaanpa pussillinen punaisia, sinisiä ja vihreitä kuulia (kaikki samassa pussissa) ja kaadetaan ne putken läpi, joka valitsee yhteen pussiin punaiset kuulat ja toiseen muut kuulat. Pusseja voidaan sekoittaa uudelleen ja kaataa taas kuulat putken läpi, ja punaiset menee taas toiseen ja muut toiseen pussiin, alkutilasta riippumatta. Toki kuulat ovat koreissa eri järjestyksessä (lähes) joka kerta, mutta säännön aikaan saama järjestelmän tila on satunnaisista tilan alkioista (kuulista) huolimatta sama. Satunnaisuudesta syntyi järjestystä hyvin yksinkertaisella säännöllä.
Edelleen, jos satunnaista tilaa seuraa satunnainen tila, niin voidaan oikeastaan sanoa että mitään uutta tilaa ei ole varsinaisesti syntynyt, vaan järjestelmä on edelleen samassa tilassa, satunnaisessa tilassa. Esimerkiksi jos edellisessä esimerkissä pussissa olisi pelkkiä sinisiä ja vihreitä kuulia, niin järjestelmän tila ei muutu vaikka tilojen välillä vaikuttaakin sääntö. Tilasiirtymien välillä voi myös syntyä satunnaisia vaihteluja tilan alkioissa, ja riippuen järjestelmään vaikuttavista säännöistä, ne joko eivät vaikuta seuraavaan tilaan (lisätään pussiin vihreä tai sininen kuula) tai sitten vaikuttavat (lisätään pussiin punainen kuula).
Joka tapauksessa, idea on se, että satunnaisuus ei synnytä järjestystä, vaan säännöt synnyttävät järjestystä. Satunnaisuus ainoastaan rikastuttaa sitä valikoimaa joita säännöt muokkaavat eri tilojen välillä. Tämä pätee koko maailmankaikkeuteen kaikilla tasoilla. Otetaanpa esimerkiksi maailmankaikkeuden alkuhetket ja taustasäteilystä havaittava tiheysvaihtelu n. 300000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Tiheysvaihtelut olivat satunnaisia, ja niiden tarkoista eroista riippumatta maailmankaikkeutemme olisi samankaltainen, koska samat säännöt muodostaisivat samanlaisia rakenteita kuin nytkin on havaittavissa. Edelleen jos tekisimme uuden maailmankaikkeuden, lähes täsysin samankaltaisen kuin meidänkin sillä poikkeuksella, että tiheys vaihtelut olisivat erilaiset (jonkin satunnaisen prosessin tuottamat), niin seurauksena olisi edelleenkin samankaltainen maailmankaikkeus kuin tämäkin (säännöt jotka muuten aiheuttavat tämän ovat pääasiassa maailmankaikkeuden laajentuminen ja gravitaatio). Siihen että olisimmeko me olemassa siinä maailmankaikkeudessa onkin huomattavasti vaikeampi vastata, koska meidän aikaamme mennessä maailmankaikkeuteen olisi vaikuttanut paljon satunnaisuutta ja paljon sääntöjä. Lopputulos ei olisi välttämättä täysin sama (mikrotasolla), vaikkakin se olisikin samankaltainen (makrotasolla). Elämää siellä olisi joka tapauksessa, kuten tässäkin maailmankaikkeudessa.
(Suurin) osa maailmankaikkeuden tapahtumista on itse asiassa vääjäämättömiä, riippumattomia siitä mikä alkutila on tarkalleen. Satunnaisuudella on merkitystä vain yksittäisissä tapahtumissa, ei välttämättä kokonaisuudessa. Hyvä esimerkki on evoluutioteorian perusyksikkö populaatio, jossa satunnaisuus aiheuttaa muutoksia yksilöissä, mutta luonnonvalinta poimii ainoastaan hyödylliset tai neutraalit muutokset. Satunnaisuus tuottaa vain materiaalia luonnonvalinnalle, joka ei ole satunnainen vaan "ohjattu" (ympäristön ohjaama). Vaikka luonto on pienessä mittakaavassa satunnainen, se ei ole sitä suuressa mittakaavassa, koska luonnonlait ohjaavat luontoa.