Noniin, nyt on rauhoituttu. Aika tarkemman ja taatusti objektiivisemman analyysiin.
Ensimmäisessä erässä Suomi lähti todella hyvin peliin. Peli oli vauhdikasta, mutta rauhallista, hyökkäykset rakennettiin oikein, ja heti huomasi että nyt on eri meiniki kuin viimeksi. Pikku-Hakki kalastikin hienosti jäähyn, jonka aikana Pärssinen osoitti mainiota taistelutahtoaan, ja runnoi tiensä maalille, iskien kiekon sisään. Välihuomio: Eivätkö nuo mikälie tolppapehmusteet repsota aika pahasti? Nytkin se tyssäsi siihen, onneksi ehti maaliin ensin. Sitten oli vuorossa Deja vú Ruotsi-ottelusta. Kaksi aivan käsittämättömän typerää jäähyä, kai ne nyt maalin tekee kun sitä tarjottimella ojennetaan. Nikke ei voinut tuolle maalille mitään. Sen sijaan Tapparan turisti kiintiöpaikan tänä vuonna täyttävä Pekka Saravo olisi voinut vaikka harkita pitävänsä miehensä lavan poissa pahanteosta. Mutta ei väkisin, ei toki. Erän loppuun otettiin jälleen jäähy, josta onneksi selvittiin.
Toinen erä oli maaliton, mutta suurimmaksi osaksi USA:n hallintaa. Välillä Suomellakin oli etsikkoaikansa, ja muunmuassa Tomi Kallio esitti huikeaa pelisilmää, näytti vetävänsä yläpesään, mutta täräyttikin hirvittävän pommin länkiin. Vain Conklinin huippurefleksit estivät kisojen TOP 1 maalin synnyn.
Kolmas erä ei alkanut järin ruusuisasti, olikohan se Niko Kapanen joka lähti jälleen boksiin? No, oli kuka oli, Hauer kuitenkin rokotti. Joku tuon olisi voinut ottaakin, mutta ei Nikke. Ei tänään. Ei maajoukkueessa. Ei tiukassa paikassa. Ylläri. Ei aikaakaan, kun Mike Modano, on kovassa golfkunnossa kuulemma, pääsi iskemään. Joku sen olisi voinut ottaakin, mutta ei Nikke. Ei tänään. Ei maajoukkueessa. Ei tiukassa paikassa. Ylläri.
Toinen Niklas, joka muuten oli Suomen paras tänään, herätti joukkueen henkiin hienolla maalillaan vain sekunteja Modanon maalin jälkeen. Noin kahdeksan minuuttia ennen loppu Suomi pääsi pelaamaan ylivoimaa. Peltonen pääsi ampumaan, ja Ouzei lusikoi riparin sisään. Hyvä meiniki jätkät. Jälleen vain noin minuutti, kun Jarkko Ruutu, tuo pehmeäkätinen taituri, tuo taitokiekon Tonava, ja muutenkin viksu mies, iski sellaisen pommin alapesään, että ei ehtinyt toveri Ty kissaa sanoa.
Pari minuuttia ennen loppua Suomi kontrolloi peliä komiasti, ja muuan Timolla oli ratkaisijan viitta tarjolla. Joku tuosta olisi voinut tehdäkin, mutta ei Timo. Ei tänään. Ei tiukassa paikassa. Ylläri.
Niin, 40sekuntia aikaa, löysä ranari Bäcksiä kohti. Kiekko räpylään ja siitä Parrishin luistimen kautta maaliin. Joku tuon olisi voinut siellä räpylässä pitääkin, mutta ei Nikke. Ei tänään. Ei tiukassa paikassa. Ei oikeastaan edes ylläri.
No, masentavasta lopusta huolimatta, se nousu nosti ainakin meikäläisen hetkeksi ylimpiin sfääreihin. Hieno taistelu pojilta, harmi ettei meidän maalivahdit oikein "tykkää" tiukoista paikoista.
PS: Pelataanko Kanadaa vastaan kuudella?
