Olen kyllä vahvasti eri mieltä tästä kohdasta: USA oli Bushin johdolla aiheuttanut Irakiin verisen kaaoksen, jonka jatkamisen hinta oli noussut liian korkeaksi - oli tullut selväksi, etteivät Bushin suunnitelmat Irakista jonkinlaisena USA:n protektoraattorina olleet toteuttamiskelpoisia, missä tilanteessa oli täysin rationaalista vetäytyä Irakista. Olisi ollut pitemmän päälle täysin mahdotonta perustella kymmenientuhansien sotilaiden pysymisen maassa, mikä olisi ollut edellytys Irakin hallinnon "ohjeistamiselle". Se ettei ollut täydellisiä enää vaihtoehtoja tarjolla oli täysin Bushin hallinnon järjettömän ja vastuuttoman sodan ja miehityspolitiikan seurausta.
Tarkastelin asiaa lähinnä alueen kokonaisturvallisuuden kannalta, nykyinen Irak on kaikissa tapauksissa vieläkin kehnommassa kunnossa mitä Irak sen jälkeen kun varsinaiset sotatoimet ja laajimmat kapinat oli saatu kukistettua - jos jotain hyvää etsii, niin Irak ei kuitenkaan ole vielä vajonnut "failed state" -luokkaan kuten Libyalle on käytännössä käynyt. Enkä usko, että Irak enää vajoaakaan - tästä on sitten lähinnä kiittäminen Iranin vahvaa osallistumista kapinapesäkkeiden kukistamiseen sekä ISIS:n vastaiseen taisteluun ja siinä sivussa on toki huomioitava Venäjän rooli kulisseissa.
Vetäytyminen oli rationaalista vain siltä kantilta katsoen, että näin pestiin kädet synnytetystä ongelmasta ja minimoitiin omat tappiot. Toki se on Yhdysvaltojen kannalta järkevää toimintaa, mutta nähty toiminta ei edesauta vakauden luomista alueelle - se synnytti lisää epävakautta suoraan ja välillisesti.
Se mitä Bushin hallinto teki oli tuhoisaa, mutta toisaalta oliko juurikaan vaihtoehtoja olemassa jos ei sitten olisi hyväksytty sitä, että Saddam Hussein pysyy vallassa? Ongelmana oli se, että Irak oli ajautunut umpikujaan pakotepolitiikan tähden, sen purkuun oli käytännössä kaksi vaihtoehtoa - joko antaa periksi Saddamille tai syrjäyttää hänet, todellisuudessa ei ollut toimivaa välimallia, sen takasi osin toimimaton yhteiskunta 90-luvun sodan jäljiltä. Oli aivan varma ettei Yhdysvallat helpolla luovuttaisi ja antaisi Saddamin pitää asemaansa Irakin johtajana, joten kun valittiin tie, joka johti nähtyyn tulokseen eli Saddamin hallinnon kukistamiseen, tuolloin olisi tavalla tai toisella pitänyt sitoutua pitkäjänteiseen Irakin kehittämiseen. Tässä pelissä ei ole mitään välimallia, ainoa mahdollisuus olisi ollut vuosikymmenten sitoutuminen maan kehittämiseen ja sen alueellisen koskemattomuuden takaamiseen - tämä olisi ollut kenties järkevämpää toteuttaa muin kuin US Armyn toimesta, mutta olisiko saatu YK:n alaista operaatiota tähän tehtävään vuosikymmeniksi?
Obaman lupaus vetäytyä Irakista oli virheen korjaamista virheellä - tilalle ei luotu mitään toimivaa organisaatiota tukemaan Irakin heikohkoa hallintoa. Kun hallinnolla ei ollut väkivaltamonopolia kaikkialla alueillaan, seuraukset on arvattavat - joku tulee ja täyttää tyhjiön. Nyt tulijoita oli enemmän kuin yksi, mikä aiheutti entisestään suuremman kaaoksen maahan.
Lännen kannalta ongelma näyttää olevan se, että ei ole otettu opiksi Afganistanin ja Irakin virheistä - ne toistettiin vieläkin tuhoisammin Libyassa, jossa maa jätettiin käytännössä heitteille Gaddafin kukistamisen jälkeen. Lännen kannalta Libyassa on hyvää se, että siellä ei ole huomattavaa väestöpotentiaalia lisäämään kaaosta - harvaan asuttuna maana taistelut ovat paikallisia/alueellisia, synnyttäen sitten välillisesti sen ongelman, että maan hallinnoiminen on erityisen hankalaa (alueet vaihtavat omistajaa sen mukaan kenen sotilaat siellä ovat). Mutta Libya nyt on enemmän läntisen Euroopan ongelma/syytä ei Yhdysvaltojen.
Tarkoitan kritiikilläni sitä, että jos hallintoja ryhdytään kaatamaan, tuolloin on ymmärrettävä kantaa vastuu teoista - se ei ole mikään huviretki, joka lopetetaan kun homma ei enää hotsita! Etenkin lännen toimia tarkastellaan suurennuslasin kera, joten tällöin toiminnan tulisi olla pitkäjänteistä ja rakentavaa sekä harkittua (mitä Bushin toiminta ei kaikkiaan ollut, mutta eipä ole ollut Obamankaan).
vlad