Bush saa niskaansa - etenkin Euroopassa - sellaista paskaa, mikä sinne ei kuulu. Yksi asia on Bushin hallinnon yksioikoinen syyttäminen 9/11 tapahtumista, joka on todella mustavalkoinen ja täysin politisoitunut näkemys. Taustat ovat monimutkaisempia ja menevät piiitkälle Clintonin kaudelle, jolloin Valkoisen Talon osoittama epäluottamus ja heikot välit eri tiedustelupalveluihin aiheuttivat monenmoisia vaikutuksia, mutta ei niistä nyt sen enempää.
Ja sitten jos miettii 9/11 reaktiota, niin uskallan väittää minulle koululaisenakin olleen heti selvää, että USA tulee etsimään näitä tekijöitä maailman ääriin ja aloittamaan kaikenkarvaisia operaatioita, riippumatta siitä kuka oli presidentti. Jos nyt hyvin yksinkertaistettuna ilmaisen oman mielipiteeni, niin Goren jenkit olisivat aivan samaten menneet vähintään Afghanistaniin, Irakin sota olisi varmaankin ainakin tuollaisenaan jäänyt väliin, mutta kuka tietää.
Bushin hallinto teki eittämättä huomattavia virheitä, etenkin Irakin politiikan ja sodan kohdalla - toisaalta taustalla painoivat poliittisten syiden lisäksi hyvin suurella todennäköisyydellä myös henkilökohtaiset vaikuttimet ja ne olivat omalta osaltaan merkittävässä roolissa siihen, että Saddamin hallinnon kaatamiseen ryhdyttiin. (Oma mielipiteeni on se, että Saddam Husseinin hallinto olisi pitänyt kaataa jo 90-luvulla, sota olisi pitänyt viedä tuolloin loppuun saakka ja saattaa Saddam oikeuteen vastaamaan teoistaan ja tuolloin operaatio olisi saanut kokolailla laajemman hyväksynnän ja näin olisi - mahdollisesti - vältetty osa nykyisistä kriiseistä).
Itse en nyt erityisen pahana pitänyt sitä, että Saddam Hussein päätettiin syrjäyttää voimatoimin - olisi vaan pitänyt olla ehdottoman rehellinen sen sijaan, että perusteltiin sotaa tekaistuin ja valheellisin syin. Husseinin syrjäyttämisen jälkeen Yhdysvaltojen johtama liittouma teki muutamia konkreettisia virheitä, jotka heijastelevat tähän päivään saakka, eräs merkittävimmistä oli se, että asevoimien, turvallisuuskoneiton ja Baath-puolueen jäsenten tulevaisuus tyssäsi yhteen allekirjoitukseen, jonka myötä kaikilta heiltä evättiin osallistuminen Irakin poliittiseen päätöksentekoon kuin myös uusiin asevoimiin ja turvallisuusjoukkoihin. Virhe oli todellakin se, että se kosketti satoja tuhansia irakilaisia - ei vain selkeisiin sotarikoksiin syyllistyneitä - ja tämän määräystä seurasi toinen kohtalainen virhe, mikä johti siihen, että pelkät kytkökset Saddam Husseinin hallintoon riittivät syyksi tulla pidätetyksi ja joutua vangituksi epämääräiseksi ajaksi, osa oli hyvinkin tekaistuin syin vangittuina vuosia. (Tässä kohdin eräs syy saattoi olla kulttuuritekijät, ei ymmärretty sitä, että Irakin kaltaisessa yhteiskunnassa kuka tahansa on valmis antamaan ilmi naapurinsa, jos kuvittelee itse hyötyvänsä siitä ja oltiin valmiit "manipuloimaan" todisteita mieleisiksi). Näiden päätösten ja tekojen seuraukset heijastelivat sitten aina ISIS:n syntyyn saakka ja sen johtoon, vielä vuosi sitten 6/10 ISIS:n ytimessä olevasta henkilöstä oli taustaltaan Baath-puolueen tai Irakin asevoimien/turvallisuusjoukkojen jäsen. Nyt määrä on ISIS kokemien tappioiden ja iskujen myötä pienentynyt. Mutta ei tästä aiheesta nyt tämän enempää.
Toisaalta Bushin kaudella hyvää oli se, että Bushin hallinto piti hyvin tiiviisti yhteyttä Irakin johtoon ja tämä ohjaaminen ja neuvonta jatkui vuosien ajan, sen säännöllisyyttä kuvaa se, että paikoin sitä harjoitettiin viikoittain ja sen myötä tuolloin Irakin sisäiset ongelmat pysyivät paremmin hallinnassa eikä maan hallinto ollut niin korruptoitunutta mitä se nyt on. Obaman tultua valtaan hän hyvin pian purki tämän Bushin hallinnon elementin ja sen myötä Washingtonin ote Irakista oheni ja vastaavasti Irakissa päästiin sooloilemaan enemmän omillaan ja hyvin pian (vuosi pari) alettiin palata vanhaan systeemiin, jossa suosittiin omia, jossa osaamisella ei ollut merkitystä vaan suhteilla, jossa uskontokuntien väliset konfliktit lisääntyivät ja maan joutuessa hajaannukseen, erilaiset militiaryhmät saivat alueita hallintaansa ja lopulta nousi esille Irakin al-Qaidaakin vaarallisempi joukko - ISIS. Samalla tämä hajaannus johti siihen, että Irakin asevoimien organisaatiorakenne horjui, se oli olennaisesti määräänsä heikompi - mikä nähtiin erityisesti taistelussa ISIS:iä vastaan, jossa prikaatisuuruiset yhtymät luovuttivat taistelutta alueita merkittävästi pienemmille ja heikommin aseistetuille ISIS:in taistelijoille. Käytännössä useat Irakin asevoimien joukko-osastot lakkasivat olemasta kun ISIS ilmaantui alueelle, miehet riisuivat asepuvut ja ottivat ritolat.
Obaman suurimpia virheitä Irakin kohdalla oli se, että hän - lupaustensa mukaisesti - vetäytyi sieltä ja lopetti orastavan hallinnon koordinoinnin ja konsultoinnin, merkittävämpänä syynä oli se, että se oli Bushin aikaansaannos, joten siitä haluttiin päästä eroon. Irakista vetäydyttiin aivan liian varhain, kuviteltiin, että demokratia on kylvettävissä maaperään helposti, maaperään, jolla ei ollut ikiaikoihin ollut kokemusta demokraattisesta johtamisesta - suuren suuri virhe. Irak olisi vaatinut vuosikymmenten hallinnan ja yhden sukupolven kasvattamisen demokratiaan, mutta ei, maasta lähdettiin aivan liian varhain ja jätettiin se käytännössä omilleen tilanteessa, jossa sen resurssit eivät siihen riittäneet.
(Nyt töihin - palaillaan aiheeseen jos tarve).
vlad