Ei tuossa 1978 mielestäni mitään häpeällistä ollut. Päinvastoin, ehdokkaita oli viisi ja perustuslain mukainen valitsijamiesvaali toimitettiin.
1974 ei ollut koko vaalia vaan se korvattiin eduskunnan 1973 säätämällä poikkeuslailla Kekkosen neljän vuoden jatkokaudesta alkaen 1974. Eduskunnassa tulos oli 170 ääntä puolesta, 28 vastaan, yksi tyhjä) eli 5/6 enemmistö joka mahdollisti kiireellisen perustuslaista poikkeamisen. Lain mukaan tuokin meni.
Niinhän se meni Neuvostoliitossakin perustuslain mukaan: Josif Stalin ei koskaan noussut mihinkään merkittävään rooliin: ei ollut johtaja, presidentti, edes puheenjohtaja.
Tyytyi vaatimattomaan titteliin, puolueen keskuskomitean sihteeri.
Tietysti sääntöjen mukaan sihteerin tehtävä oli luoda kokouksen pöytäkirja, ja kirjata ylös päätökset.
Lapinlahden Linnuillahan oli mainio sketsi, missä kokouksen puheenjohtaja nousee ylös, ja ehdottaa, että valitaan uusi sihteeri...
Kekkonen oli käytännössä Suomen satelliitti valtion Lukashenka, Nusurbajev, tai mikä vaan -stanistanin johtaja, jolle nimettiin katuja, tehtiin patsaita, painettiin rahaan, ja joka nimitti ja hajotti hallituksia mennen tullen, sekä henkilökohtaisesti valitsi pääministerit.
Synkkää aikaa.