Niin, ja sinun ratkaisusi on siis mikä? Bidenin pitäisi jo kertaalleen valittuna tulevana presidenttinä ottaa valta väkisin?
Se, mitä minä tässä haen takaa on se, että Trump on edelleen virallisesti presidentti. Hänellä on laajat valtaoikeudet mitä Bidenilla ei ole. Vaikka Biden heittäisi kuinka räväköitä lausuntoja ja uhoaisi mitä tahansa, valta on yhä Trumpilla. Silloin kaikki Bidenin puheet ovat turhaa louskutusta joka ei sovi tulevan presidentin arvolle eikä muutenkaan vaikeaa lähtötilanteeseen.
Siihen mitä Bernie Sanders tai kuka tahansa muu on sanonut on ihan turha vedota, sillä Joe Biden on tällä hetkellä maailman ainoa ihminen joka on valittu Yhdysvaltain presidentiksi. Se tarkoittaa että hän ei voi sanoa mitä tahansa jos aikoo saavuttaa ne tavoitteet joita on presidentin kaudelleen asettanut. Lähtökohdat kun ovat jo riittävän vaikeat ilmankin. Siksi hän tekee viisaammin keskittyessään ennemmin tulevan hallintonsa rakentamiseen kulisseissa kuin Trumpista mouhoamiseen,
Eikä tämä ole mitään idolisointia.
Sinä siis haukut minua liberaaliksi Biden-faniksi? Mahdankohan koskaan toipua sanan säiläsi sivalluksesta?
Kyllä, demokraattisessa puolueessa on monia mielipiteitä ja myös Biden-kriitikoita. Taas yksi itsestäänselvyys joista luennoit täällä sormi pystyssä.
Tästä ei nyt kuitenkaan ollut kysymys. Vaan siitä Biden tuntee Yhdysvaltojen politiikan ja myös monet republikaanit riittävän hyvin ymmärtääkseen että koko vaalijupakassa on kysymys myös ja ennen kaikkea poliittisesta pelistä jonka kaikkia nappuloita hän ei pysty itse hallitsemaan. Viimeinen asia mitä hänen nyt kannattaisi tehdä olisi hyökätä isolla äänellä johtavia rebuja vastaan, koska heidän kanssaan hänen on kuitenkin tulevaisuudessa pärjättävä.
Ja tämä ei nyt tarkoita että Bidenia ei saisi kritisoida. En vain näe että korostettu "lujuuden osoittaminen" ja syyttely hyödyttäisi yhtään mitään. Ei ainakaan ennen kuin valta on virallisesti hänellä.
En minä ole puolustelemassa republikaanien toimintaa. Näen kuitenkin että Trump on myös heille ongelma ja heidän on siksi toimittava tietyllä tavalla. Hän on vähän kuin lätkäjoukkueen ylipalkattu, oikutteleva tähtihyökkääjä joka on mahdoton joukkuekaveri mutta joka tekee niin paljon tehoja ja on niin monen fanin rakastama että hänestä ei päästä eroon sormia napsauttamalla. En suoraan sanoen usko että monikaan republikaani olisi missään vaiheessa tosissaan uskonut siihen että Trumpin puljauksen onnistuvat.
Liberaali ei välttämättä käytössäni ole haukkumasana, mutta älä vaan käytä sitä säilää liikaa itseesi. Mutta asiaan, kaikki sinun kommentointisi perustuu otaksumaan, joka ei ole ollut totta Obaman kaudella ja joka tuskin tulee olemaan totta jatkossakaan. Kyse on poliittisen pelin ja kentän syvästä asetelmasta, jakolinjasta, jota ei vaan kurota umpeen, vaikka kuinka haluttaisiin.
Tässä on hiukan taustaa Obaman kaudesta:
https://nymag.com/intelligencer/201...erything-they-said-about-obama-was-a-lie.html
Asian pointti on lyhykäisyydessään se, että republikaanien on tällä kertaa otettava enemmän kuin yksi askel sovintoon. Toivottavasti Biden ei kuitenkaan jää odottelemaan soittoa myöskään McConnellilta. Kun tarkastellaan Obaman kautta, siellä olisi ollut monta tilaisuutta tehdä rakentavaa yhteistyötä niin että kumpikin osapuoli olisi hyötynyt tästä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Jo heti Obaman kauden alussa republikaanit heittäytyivät poikkiteloin. Ja myöhemmin heistä sitten tuli taas perinteisesti ankaran talouskurin vaalijoita.
Voimme tietysti itkeä kyyneleitä republikaanien vaikean tilanteeen johdosta, mutta tosiasia on myös se, että he ovat itse kuoppansa kaivaneet. Kukaan ei ole heitä pakottanut Trumpin taskuun niin täydellisesti hänen presidenttikaudellaan. Nyt tässä tilanteessa trumpistit pitävät rebuja panttivankeinaan. Jos edustaja tekee jotakin heidän mielestään Trumpin vastaista, tästä seuraa jopa uhkauksia. Miten luotettavana yhteistyökumppanina pitäisit rebuja vaalien jälkeenkään? Muistellaanpa ACB:n nimitystä, tämä ei taatusti lisännyt luottamusta puolueiden välillä. Rebut käyttävät joka tilaisuuden, minkä saavat, poliittisiin voittoihin. Olisi kutakuinkin järkevää, ettei niitä heille hirveästi tarjota.
Äänestäjät eivät katoa minnekään ja siellä on pesässä edelleen kaikkien aikojen toiseksi kovin tulos presidentinvaaleissa, 72 M ääntä. Tämä sitoo rebujen eliitin ja juuri tässä olisi se luottamuksen askel tai loikka, jonka rebujen olisi nyt otettava. Unohtaa hetkeksi base ja pyrkiä yhteistyöhön, edes rajatulla alueella. Toivotaan, että edes covid aikaansaa jotakin yhteistyötä. Toisaalta, covidinkin suhteen on olemassa vakaa MAGA, joka ei rajoituksista piittaa.
Itse näen, että pallo on täysin republikaaneilla, Bidenin on vain puolustettava nyt demokratiaa, oltava skarppi Trumpin seuraavista toimista ja otettava myös huomioon, että Trumpin toimien tutkintaa ei saa jarruttaa kansakunnan edun vuoksi. Sillä ei ole mitään väliä, mitä trumpistit tästä ajattelevat: tärkeintä on, että Trumpin ja hänen perheensä tie Valkoiseen taloon on pysyvästi tukossa.
Mitä tulee sisäpolitiikkaan, ei tarvitse kovin vahvasti ennustaa, että riitely jatkuu. Ja jos Georgia kääntyisi demareille, silloin toki rebujen pitää muistaa, kuka on vallassa ja kuka ei. Yhteistyö lähtee tästä oivalluksesta. Demokraatit eivät tarvitse rebujen basen tai trumpistien ääniä, joten heidän ei tarvitse kumartaa näihin suuntiin. Jos jonnekin suuntaan pitää kumartaa, on se porukka, joka takasi heille historiallisen suuren voiton vaaleissa. Eikä tällä nyt ihan kauheasti lukkarinrakkautta ole nykyrebujen eliittiinkään.
Lopuksi ennuste, Biden jatkaa hallitsemista presidentin asetuksilla. Senaatti ei taivu yhteistyöhön, jos se on rebuilla. Ja hyvä niin, tärkeintä on, että Trumpin hallinnon irrationaalinen toiminta on viimein päättynyt.
Lisään tähän vielä loppukommenttini ja samalla oman päätökseni tähän keskusteluun: Lähihistoria antaa aiheen päätelmään, että republikaanien asenne suhteessa demokraatteihin ei muutu. Koska näin on, silloin on sama mitä Biden tekee. Tietynlaisen itsekunnioituksen ja äänestäjien vuoksi on parempi valita tiukka linja kuin pehmeä suhteessa rebuihin. Kansalle voidaan toki heittää juttua kansallisesta sovusta ja muusta asiaankuuluvasta.
Pahoittelen toki, jos ilmaisin asiani turhan kärkevästi. Mutta toisaalta on helppo havaita, että näissä keskusteluissa tuppaa olemaan vain yksi totuus, jota kulloinkin paikalla olevat keskustelijat sitten innokkaasti kannattavat.
