Eurooppalaisena on vaikea käsittää, että minun USA:n tuttavistani suurin osa aikoo äänestää kivikauden politiikkaa ajavaa Romneyta. Ja taloudellinen menestys ei todellakaan ole tässä se yhdistävä tekijä. En tiedä, ilmeisesti Romney on onnistunut luomaan itsestään jonkinlaisen illuusion isänmaallisena miehenä, joka luo omilla prinsiipeillään Amerikkaan 1990-luvun kaltaiset hyvät ajat takaisin. Tuntuu uppoavan joskus niin todellisuudesta irtaantuneisiin amerikkaisiin, ja ihan kuin tämä maailmantalouden rakenteellinen ja osittain ideologinenkin ongelma nyt yhden miehen hallinnolla olisi edes korjattavissa. Obamalla sentään on realismi mukana touhussa kaikesta passiivisuudestaan huolimatta, eikä siipirikkoisen kotkan lentoa vakauteta vielä neljässä vuodessa. Mitä nopeammin Yhdysvalloissa tajutaan ettei paluuta menneeseen loistoon ole, sitä kivuttomammin Obaman reformipolitiikka saa edes jotain muutosta aikaan. Romney ei ole vastaus.
Aito-amerikkalaisille patriooteille Obama on kommunisti, muslimi ja mitä vielä. Ilmeisesti Romneyn populismi ja äärikristilliset tulkinnat Lähi-idän tilanteesta on sitä, mitä nämä "tosi-jenkit" haluaa.