The Original Jags
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Amerikkalainen sanomalehti kirjoitti eilen Yhdysvaltojen aikeista hyökätä Iraniin. Yhdysvaltojen johto on toistaiseksi kiistänyt väitteet, mutta toisaalta USA:n puheet Irania kohtaan ovat koventuneet viime aikoina.
Kuten tiedämme, on Iran yksi maailman öljyrikkaimmista valtioista. USA pitää Iranin öljyvaroja omaisuutenaan, ja nyt sen tarvitsee vain löytää keinot noihin öljyvaroihin käsiksi pääsemiseksi. Koska Iranilla ei ole Yhdysvalloille suosiollista hallitusta, on sota ainoa keino Iranin öljyn valloittamiseksi.
Pidän suhteellisen varmana, että jossakin vaiheessa USA tulee iskemään Iraniin. Mutta milloin, sitä on vaikea sanoa. Iran on sotilaallisesti paljon Irakia voimakkaampi valtio, eikä sen valloittaminen varmasti tule olemaan yhtä helppo asia kuin Irakin. Iranin sota tulee vaatimaan tuhansia, kenties kymmeniä tuhansia amerikkalaisia kuolon"uhreja" (uhri lainausmerkeissä siksi, koska vapaaehtoisena hyökkäysarmeijaan liittynyt ei koskaan ole uhri, vaan aina syypää omaan mahdolliseen kuolemaansa sodan aikana).
USA:n syytteet Irania vastaan ovat ne tutut ja turvalliset: terrorismi ja joukkotuhoaseet. Viime aikoina uutena fraasina on viljelty diktatuuria. Yhdysvallat on julkisessa propagandassaan ilmoittanut jalon tavoitteensa olevan diktatuurien karsiminen maailmasta sotilaallisen, poliittisen ja taloudellisen voimankäytön avulla. Diktatuuri tarkoittanee kuitenkin tässä yhteydessä maata ja sen hallitusta, joka ei ole myötämielinen Yhdysvalloille. Diktaattori, joka antaa amerikkalaisten firmojen toimia maassaan ilman veronkeräämistä, saa edelleen amerikkalaisten puolesta olla olemassa, ja häntä myös tarvittaessa tuetaan, jos firmojen ja osakkeenomistajien edut ovat vaarassa. Sillä ei ole mitään merkitystä, miten nämä diktaattorit kohtelevat kansalaisiaan.
Takaisin Iraniin. Näkisin mielelläni Venäjän ja Iranin sotilaallisen ja poliittisen lähenemisen tällä hetkellä. Venäjällä on omat ongelmansa muslimien kanssa, mutta Iranin tukeminen voisi lähentää Venäjän ja muslimimaailman välejä. USA, joka on kulissien takana viime vuosina käynyt sekä informatiivista että taloudellista sotaa Venäjän kanssa, on Venäjälle suurempi uhka kuin Tshetshenian kapinalliset. USA:n politiikan tavoitteena on eristää Venäjä, ja tehdä siitä taloudellisesti heikko, jotta se pääsisi käsiksi Siperian valtaviin luonnonvaroihin. Myös Siperian luonnonvaroja USA pitää omaisuutenaan, vaikka sillä ei tällä hetkellä ole realistisia mahdollisuuksia päästä niihin käsiksi Venäjän ydinaseen ja Vladimir Putinin hallituksen vuoksi.
Venäjän intresseihin ei kuulu USA:n päästäminen Iranin öljykentille. Tämäkin tukee sitä, että mielestäni Venäjän tulisi tukea Irania jopa sotilaallisesti, jos ja kun USA sinne hyökkää. Puhun nyt mannertenvälisten yhdinohjusten myymisestä Iranille. Vastalahjana Iran päästäisi venäläiset firmat öljykentilleen. Venäjällä ja Iranilla on tällä hetkellä hyvät suhteet Tshetshenian tilanteesta huolimatta, joten pidän Venäjän ja Iranin molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä realistisena mahdollisuutena.
Mannertenvälisten ydinohjusten myyminen Iranille voi tuntua joistakin kauhistuttavalta vaihtoehdolta. Mutta onko mikään muu vaihtoehto lopulta riittävä pelote pitää USA pois Iranista? USA ei tule koskaan iskemään Iraniin, jos Iranilla on hallussaan ydinase, jolla se voi iskeä USA:n omalle maaperälle.
Venäjän intresseihin ei kuulu Yhdysvaltojen taloudellisen, sotilaallisen ja poliittisen vallan kasvaminen Lähi-Idässä. Siksi sen on minusta tuettava Irania ja tehtävä kaikkensa pitääkseen USA pois Iranista. Tämä pelkästään Venäjän oman edun vuoksi.
Mutta katsotaan, mitä tästä kaikesta seuraa. USA on joka tapauksessa linjansa valinnut. Bush, Cheney, Rumsfeld ja Rice ovat omaksuneet ajattelutavan, jonka mukaan kaikki maailman luonnonvarat ovat Yhdysvaltojen omaisuutta. Tällainen ajattelu ja sen mukaan toimiminen aiheuttaa luonnollisesti paljon närää eri puolilla maailmaa. Iraniin USA:a ei minusta missään tapauksessa ei saa päästää, muuten sen dominanssi kasvaa liian suureksi. Siksi Venäjän, ja mahdollisesti myös Kiinan, on toimittava ja tuettava Irania mahdollisessa sodassa Yhdysvaltoja vastaan. Kaikin tarvittavin keinoin.
Kuten tiedämme, on Iran yksi maailman öljyrikkaimmista valtioista. USA pitää Iranin öljyvaroja omaisuutenaan, ja nyt sen tarvitsee vain löytää keinot noihin öljyvaroihin käsiksi pääsemiseksi. Koska Iranilla ei ole Yhdysvalloille suosiollista hallitusta, on sota ainoa keino Iranin öljyn valloittamiseksi.
Pidän suhteellisen varmana, että jossakin vaiheessa USA tulee iskemään Iraniin. Mutta milloin, sitä on vaikea sanoa. Iran on sotilaallisesti paljon Irakia voimakkaampi valtio, eikä sen valloittaminen varmasti tule olemaan yhtä helppo asia kuin Irakin. Iranin sota tulee vaatimaan tuhansia, kenties kymmeniä tuhansia amerikkalaisia kuolon"uhreja" (uhri lainausmerkeissä siksi, koska vapaaehtoisena hyökkäysarmeijaan liittynyt ei koskaan ole uhri, vaan aina syypää omaan mahdolliseen kuolemaansa sodan aikana).
USA:n syytteet Irania vastaan ovat ne tutut ja turvalliset: terrorismi ja joukkotuhoaseet. Viime aikoina uutena fraasina on viljelty diktatuuria. Yhdysvallat on julkisessa propagandassaan ilmoittanut jalon tavoitteensa olevan diktatuurien karsiminen maailmasta sotilaallisen, poliittisen ja taloudellisen voimankäytön avulla. Diktatuuri tarkoittanee kuitenkin tässä yhteydessä maata ja sen hallitusta, joka ei ole myötämielinen Yhdysvalloille. Diktaattori, joka antaa amerikkalaisten firmojen toimia maassaan ilman veronkeräämistä, saa edelleen amerikkalaisten puolesta olla olemassa, ja häntä myös tarvittaessa tuetaan, jos firmojen ja osakkeenomistajien edut ovat vaarassa. Sillä ei ole mitään merkitystä, miten nämä diktaattorit kohtelevat kansalaisiaan.
Takaisin Iraniin. Näkisin mielelläni Venäjän ja Iranin sotilaallisen ja poliittisen lähenemisen tällä hetkellä. Venäjällä on omat ongelmansa muslimien kanssa, mutta Iranin tukeminen voisi lähentää Venäjän ja muslimimaailman välejä. USA, joka on kulissien takana viime vuosina käynyt sekä informatiivista että taloudellista sotaa Venäjän kanssa, on Venäjälle suurempi uhka kuin Tshetshenian kapinalliset. USA:n politiikan tavoitteena on eristää Venäjä, ja tehdä siitä taloudellisesti heikko, jotta se pääsisi käsiksi Siperian valtaviin luonnonvaroihin. Myös Siperian luonnonvaroja USA pitää omaisuutenaan, vaikka sillä ei tällä hetkellä ole realistisia mahdollisuuksia päästä niihin käsiksi Venäjän ydinaseen ja Vladimir Putinin hallituksen vuoksi.
Venäjän intresseihin ei kuulu USA:n päästäminen Iranin öljykentille. Tämäkin tukee sitä, että mielestäni Venäjän tulisi tukea Irania jopa sotilaallisesti, jos ja kun USA sinne hyökkää. Puhun nyt mannertenvälisten yhdinohjusten myymisestä Iranille. Vastalahjana Iran päästäisi venäläiset firmat öljykentilleen. Venäjällä ja Iranilla on tällä hetkellä hyvät suhteet Tshetshenian tilanteesta huolimatta, joten pidän Venäjän ja Iranin molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä realistisena mahdollisuutena.
Mannertenvälisten ydinohjusten myyminen Iranille voi tuntua joistakin kauhistuttavalta vaihtoehdolta. Mutta onko mikään muu vaihtoehto lopulta riittävä pelote pitää USA pois Iranista? USA ei tule koskaan iskemään Iraniin, jos Iranilla on hallussaan ydinase, jolla se voi iskeä USA:n omalle maaperälle.
Venäjän intresseihin ei kuulu Yhdysvaltojen taloudellisen, sotilaallisen ja poliittisen vallan kasvaminen Lähi-Idässä. Siksi sen on minusta tuettava Irania ja tehtävä kaikkensa pitääkseen USA pois Iranista. Tämä pelkästään Venäjän oman edun vuoksi.
Mutta katsotaan, mitä tästä kaikesta seuraa. USA on joka tapauksessa linjansa valinnut. Bush, Cheney, Rumsfeld ja Rice ovat omaksuneet ajattelutavan, jonka mukaan kaikki maailman luonnonvarat ovat Yhdysvaltojen omaisuutta. Tällainen ajattelu ja sen mukaan toimiminen aiheuttaa luonnollisesti paljon närää eri puolilla maailmaa. Iraniin USA:a ei minusta missään tapauksessa ei saa päästää, muuten sen dominanssi kasvaa liian suureksi. Siksi Venäjän, ja mahdollisesti myös Kiinan, on toimittava ja tuettava Irania mahdollisessa sodassa Yhdysvaltoja vastaan. Kaikin tarvittavin keinoin.
Viimeksi muokattu: